Aurinko aiheuttaa kastelutarvetta

Omnicolor (C. baccatum) jäi viime kesäiseen ruukkuunsa ja multaansa siirtäessäni sen syksyllä sisään alakerran ikkunanpieleen. Se sai hiukan apuvaloa 23W energiansäästöstä varjon puolelle, mutta kyllä se pääasiassa on ollut syksyn ja talven hämärässä ikkunavalossa. Kukkia on riittänyt ja muutama chilikin on muodostunut. Niitä on syöty kaiken värisinä, myös raakoina ja ne ovat aivan maukkaita jo vaalean keltaisinakin.

Aurinko kun pilkistää esiin, tuo alkaa heti roikuttaa lehtiään ja vaatii muutenkin kastelua melkein joka toinen päivä. Ruukku lienee täynnä juuria, eikä paljonkaan multaa. Kohta olisi keväisen mullanvaihdon aika.

Keskeltä ikkunaa sai paikan parvekkeella kesän viettänyt Rocoto Santa Natalia (C. pubescens). Sille ilmeisesti jäi enemmän multaa ruukkuun, sillä se ei tunnu satunnaisesta auringosta pahastuvan. Koko talven se on hiljalleen tuottanut pienehköjä makupalleroita, jotka edelleen ovat tulisia, vaikka aurinkoa eivät saakaan ainakaan tuossa ruukun takana.

Starfish säilyy hienosti jääkaapissa

Kaksi kuukautta sitten vähän ennen joulua poimin viimeiset Starfishit (C. baccatum) parvekkeelta. Jouluna niitä käytettiin sekä koristeena että mausteena, mutta sitten kymmenkunta niitä jäi jääkaapin perille maustepurkkien taakse avoimessa rasiassa. Viikonvaihteessa ne löysimme ja nuohan olivat aivan tuoreita, kuin juuri poimittuja.

Kaksi kuukautta jääkaapissa.

Eilen laitoin kolme wokkiin, tänään pari kurpitsakeittoon ja maukasta tuli. Starfish on sen verran vahapintainen, että ne eivät edes ole nahistuneet. Siemenistä osa on mustia, mutta se johtunee kylmistä ennen poimimista. Jääkaappi on kyllä vain pari vuotta vanha ja pitää lämpötilan tasaisesti neljässä plusasteessa, liha- ja kalalaatikossa pari astetta alempana ja kosteuskin on sillä hallinnassa. Hyväksi kaapiksi tämä on osoittautunut.

Starfishin karsittu runko ei ole osoittanut minkäänlaista elonmerkkiä sisään tuonnin jälkeen, mutta ei se ole kuivunutkaan. Ehkä juuret ehtivät paleltua ennen sisään tuontia. Uusi taimi on jo kasvamassa.

13. päivä ja perjantai, kylvin silti annuumit

Vanhan kansan kylvöohjeiden mukaan tämä on huonoa aikaa. Siemenet pitäisi laittaa kasvamaan kasvavan kuun aikaan eli vasta viikon päästä.

Lautta oli tyhjentynyt edellisistä idätyksistä, joten pitipä se täyttää uusilla siemenillä, vaikka ajankohta olikin mahdollisimman epäsuotuisa. En ole taikauskoinen, joten kokeillaan nyt näin.

Edellisvuosina olen kylvänyt annuumit muutaman viikon myöhemmin ja ovat silti ehtineet, mutta nyt mukana on hitaita ja tuntemattomia lajikkeita, joten ehkä pitää varata lisää aikaa.

Kim Chi on Korean kansallisruokaan, hapatettuun kiinankaaliin tarkoitettu chililajike ja se on hybridi F1 eli tämän siemensadosta ei tule emonsa kaltaisia. Nämä siemenet on peitattu punaiseksi ja niitä oli vähän, joten idätän vain kaksi tänä vuonna.

Indian PC-1 on vanha tuttavuus, jota en ole muutamaan vuoteen kasvattanut. Pidin sen raikkaasta poltteesta vailla kummempaa makua. Tähän voi hyvin yhdistää muita chilejä ruoanvalmistuksessa. Minun piti kasvattaa myös Thai Culinarya, siemenetkin tilasin, mutta tila loppuu kesken. Intialainen saa nyt kelvata Thai-ruokaankin.

Pimiento de Padron on vakiokalustoani, mainio mieto tapas-chili Espanjasta. Se joutunee ulos, kun nuo muut mahtuvat parvekkeelle.

Jalapeño Numex Pinata tuli tilaajalahjana, mutta se näyttäisi olevan värikäs salaattichili, joten kokeillaan nyt.

Campane on baccatum ja se on ylimääräisenä tällä lautalla itävyyskokeessa, sillä siitä valmistui juuri pieni talvisato ja vanhat siemenet olivatkin loppu.

Siementilaus Hollannista tuli jo melkein kuukausi sitten ja niistä laitoin pari lajiketta heti itämään, yhden tulisen chinensen ja tämän annuumin. Grandpa's Siberian Indoor Pepper iski isoisään nimellään ja sehän piti laittaa lautalle heti. Nyt tuo pariviikkoinen taimi jo kasvattelee ensimmäisiä oikeita lehtiään. Palataan niihin Chinenseihin vähän myöhemmin.

Lisäys yhden yön nukuttuani:
Eipä hermo pitänyt, vaan Thai Hot Culinary (C. annuum) piti myös laittaa itämään. Se on tuotekuvausten ja kuvienkin perusteella niin paljon Indian PC-1:n kaltainen, että on jo pitkään pitänyt vertailla niitä vierekkäin. Jospa nyt olisi sen aika. Joku muu tuosta sakista joutuu väistymään parvekkeelta ainakin sivummalle, mutta mietitään sitä myöhemmin.

Chinense vai baccatum - kas siinäpä ei mitään pulmaa

Viime vuoden viimeisinä päivinä tulivat taimelle nämä kolme chiliä, jotka nyt siis ovat kohta puolitoista kuukautta vanhoja.

Vasemmanpuoleisessa ruukussa lukee: Habanero (keskellä mahdollisesti Amarillo). Idätyslautalla Habaneron siemen oli siirtynyt naapurin puolelle juurensa varassa, enkä ollut varma sen lajista. Nyt olen. Habanero sekin on. Varmuuden vuoksi istutin silloin toisenkin taimen ruukun nurkkaan ja ovathan ne mahtuneet tähän asti kasvamaan.

Oikealla sitten on Aji Amarillo (C. baccatum).  Tässä vaiheessa näiden lajien kasvutavat ovat dramaattisen erilaiset. Chinenset kasvavat matalana ja leveänä, baccatumit korkeana ja harvalehtisinä. Poikkeuksiakin toki on. Amarillolla on korkeutta jo 40 cm, Habanerolla 8 cm. Kyllä sekin tuosta vielä ponnistaa, kasvupyrähdys on varmaan edessä, kun siirrän nuo omiin ruukkuihinsa.

Aurinkoinen päivä muuten lämmitti parvekkeen lasien takana jo kahteenkymmeneen asteeseen. Kelpasi siellä chilien ottaa aurinkoa.

Habanero (C. chinense) on alun perin Hyötykasviyhdistyksen siemenistä kasvatettu pelkkä, puhdas Habanero ilman mitään etu- tai takaliitteitä. Niitähän on joissakin siemenkaupoissa jopa yli sata erilaista variaatiota. Chinensen taimen tuntee lehtien kohopinnoista helposti, Lehtiruotien välit nousevat koholle ja lehdet ovat tukevampia kuin vaikkapa baccatumeilla. Myöhemmin isoissa kasveissa lehden kuvio ei ole aina noin selkeä.

Chilikirja on oikeasti hyvä chilikirja

Nyt se on vihdoin totta. Parhain kotimaisin voimin tehty kattava chilikirja on kaupoissa.

Laitanpa tähän takakannen, kun sitä etukantta toistetaan kaikissa medioissa.

Suomalaiset chiligurut Jukka "Fatalii" Kilpinen ja Tommi "Aji Inferno" Hietavuo saivat kumppanikseen chiliin hurahtaneen toimittaja Teija Aaltosen ja tulosta alkoi syntyä. Gummerus teki rohkean teon ja ryhtyi kustantamaan ja nyt meillä on käsissä 158-sivuinen kovakantinen tyylikäs ja monipuolinen kirja täynnä asiaa chilistä; historiaa, lajituntemusta, kasvatusta, ruoanlaittoa, terveystietoa, jopa risteytysohjeita ja bonsain tekoa. Likipitäen täydellinen kattaus. Chilikirja on juuri sopiva nimi tälle kirjalle, se ei tarvitse lisämääritteitä. Seuraavat kirjailijat saavat sitten erikoistua jollekin osa-alueelle.

Tässä vielä pieni näyte sisällöstä. Chilin kukan anatomian ja osien nimet oppii helposti tästä selkeästä kuvasta. Kuvat ovat lähes kaikki Jukka Kilpisen ja niitä on paljon ja ne ovat hienoja. Koko kirjaa en vielä ole ehtinyt lukea, mutta teksti vaikuttaa asialliselta ja erittäin asiantuntevalta. Tähän projektiin on nyt sattunut hyvä yhdistelmä erilaisia kykyjä.

Eipä tähän juuri muuta kannata lisätä kuin että hankkikaa kirja, kun sellaisen löydätte.  Fataliin nettikaupasta saa mukaan vielä paketin siemeniä ja tekijän nimikirjoituksen kansilehdelle. Kustantajalta loppui ensimmäinen painos vuorokaudessa, mutta uutta on tulossa ja kaupoista niitä saattaa silti löytyä vielä. Toistaiseksi ainoa moitteeni kohdistuu kirjapainoon. Tämä on painettu Latviassa ja hyvin onkin painettu, mutta kotimaisen työn ja ammattitaidon säilyttämisen puolesta olisin vaikka suostunut maksamaan vähän lisää. Nythän kirja maksaa kohtuulliset vähän alle kolmekymppiä.