Taas sataa lunta

Talvi meni täysin lumettomana, mutta huhtikuu on ollut kylmä, pakkasöitä vähän väliä ja lunta sataa päivisin. Ei siitä tosin maahan jää mitään. Parvekekautta on nyt sitkeästi vietetty pari viikkoa. Öisin lämpöpuhallin on pitänyt siinä kahdeksan asteen tienoilla kylminä öinäkin. Viileät, pilviset päivät ovat pahempia kasveille, mutta periksi en ole antanut kuin pienempien taimien kohdalla. Sää ja pienet ruukut ovat pitäneet liian varhain aloitetut tomaatintaimet lähes paikoillaan, lisää pituuskasvua ei ole paljoakaan ja se on nyt hyvä.

Tämä kahden ja puolen kuukauden ikäinen chinense Fatalii oli muiden pikkutaimien kanssa aurinkoisen päivän parvekkeella ja unohtui sinne yöksi. Aamulla se oli varren puolivälistä taipunut 90 asteen kulmaan ja latva vielä siitäkin alas. Siirsin pikkuiset äkkiä sisään, eikä vaurioita näytä tapahtuneen.

Pari muuta chinenseä vaativat uudelleen idätyksen ja ovat Fataliita kuukauden nuorempia. Otin nämä lajikkeet kasvatukseen uusiakseni vuosikymmenen vanhoja siemeniä. Itävyys oli joillakin jo aika heikkoa, mutta eiköhän noista saada tuoreempia syksyyn mennessä.

Aji Cristal ja Inca Red Drop (C. baccatum)

Nuo on olleet parvekkeella jo pari viikkoa ja pärjänneet hyvin. Cristalkin on alle kolmen kuukauden ja kasvanut muita ripeämmin. Se on jo yli metrin ja kukkii innolla. Kuva on viikon vanha, siinä ei kukkia näy, mutta aurinkoa oli. Hyvin muillakin parvekekasveilla menee, vaikka kasvu on hidastunut. Kukkia ja raakileitakin on monella taholla, mutta palataan niihin, kunhan kelit lämpenevät sen verran, että tarkenee parvekkeella kuvailla. Nyt minulla on vilu. (Ei ole koronaa)

Parvekekausi alkoi komeasti

Eilen siirsin parvekkeelle liian pitkiksi kasvaneet tomaatintaimet ja muutaman chilin. Aurinko paistoi ja lämpöä oli yli 20°. Tänä aamuna ilma oli sakeanaan lunta, ulkolämpötila nollassa ja parvekkeella +8°. Olin sentään onnistunut virittämään lämpöpuhaltimen ajastimeen ja se jopa toimi, vaikka on vuosia vanha halpismalli - ja puolitehoilla.

Tuossa on TomatoEdenin jättitomaattimallistoa, pienemmät ovat muilla ikkunoilla. Nuo tuli idätettyä ilmeisesti pari viikkoa liian aikaisin, kun ulkona kasvattelen ilman kasvihuonetta. Mittaa on jo yli 80 cm ja maitopurkit eivät pysy enää tukematta pystyssä. Toissa päivänä olivat kaikki kaatuneet ja kookoskuitua oli pöydillä runsaasti. Vain yhdestä oli latva katkennut. Monta viikkoa vielä pitäisi noissa pärjätä ennen kuin ulos voi viedä ilman pelkoa pakkasista.

Useimmissa lajikkeissa on jo kukkia. Kuvasin vasemman laidan Russkaya Dushan tomaatiksi valtavan kokoisen kukan tähän talvisen päivän piristykseksi.

Kaljuksi yhdessä päivässä

Indian PC-1 (C. annuum)

No, eihän se ihan kaljuksi, latvaan jäi muutamia lehtiä, mutta rungosta ne kellastuivat ja putosivat pois. Saattoi siinä kaksikin päivää mennä.

Taimilaatikko on minulla ollut jo vuosia olohuoneen ikkunan sivussa tuuletusikkunan kohdalla verhon takana niin, että valo ei häiritse huoneessa olijoita. Nyt oli olevinaan jotakin muuta puuhaa ja verhon taakse kurkistus unohtui pariksi päiväksi. Taimet olivat kuivuneet pahasti ja tämä isoin, Indian PC-1 veti kaikki alalehdet keltaisiksi. Ne putoilivat pois, kun nostin chilin kuvattavaksi. Muut näyttävät selvinneen paremmin.

Tiedostan kyllä ongelman. Pidän taimia aivan liian kauan pienissä taimiruukuissa kun isompia ruukkuja en saa mahtumaan valoisalle ikkunalle.  Parvekekautta jo odotellaan.

Luulisin, että tuosta vielä selvitään. Alalehtiä ei oikeastaan tarvita enää, kunhan yläosa säilyy vihreänä. Kukat ja myöhemmin chilit tulevat haarautumiskohtiin ja tämä haarautuu vasta latvasta. Nuppuja on jo näkyvissä.

Karjalanpaistiin makua tuoreesta rocotosta

Taas jäi kuvat ottamatta. Vasta ruokailun jälkeen suussa tuntuvasta mukavasta mausta muistin, että tästäkin kokemuksesta voisi joku oppia jotakin, vaikkapa minä itse muutaman vuoden päästä, kun olen asian unohtanut. Onneksi chilipuska on edelleen ikkunalla ja sieltä jopa löytyi toinen kypsä, vähän nahistunut, joka muistuttaa päivän makukokemuksen aiheuttajaa.

Rocoto Peru (C. pubescens), taustalla Omnicolor (C. baccatum)

Yksi tuollainen (no, vähän isompi) punainen makupallero teki mainion vaikutuksen perinteiseen karjalanpaistiin. Useinkin pyhäaamuisin askartelemme karjalanpaistin uuniin muutamaksi tunniksi, koko aamupäivän ajaksi. Siitä leviää niin mukava tuoksu keittiöön. Laitamme runsaasti sipulia ja monta porkkanaa mukaan, niin, että uunivuoassa on lopulta puoliksi kasvisruokaa ja erittäin mureaa lihaa. Laakerinlehdistä ja pippureista tulee lisämakua, mutta usein tulee lisättyä chiliä rouheena. Nyt oli kuitenkin kypsää rocotoa tarjolla ja onhan se niin, että tuore chili on aivan eri asia kuin kuivattu. Makuaisti sen kertoo.

Rocoto Peru (tuo isoin chili) tuli siirrettyä parvekkeelta jo ennen pakkasia kypsyttelemään syyssatoaan sisään. Sen jälkeen tuo on jatkanut kukkimista  ja silloin tällöin jonnekin lehvistön sisään ilmestyy chilejä. Nytkin löytyi kaksi kypsää. Ylähyllyllä on talvella idätettyjä tämän kevään uusia rocotoja, joita jo vaivaa ripsiäinen. Mistähän niitäkin sikiää?
Valoa tuossa ei ole kuin kaksi loisteputkea ikkunan päällä. Sillä Peru on talven selvinnyt suorastaan kiitettävästi.