Baccaidätyksiä joulukuussa

torstai 28. joulukuuta 2017

Baccatumit olen usein idättänyt vasta helmikuussa, mutta nyt ryhdyin aikaisemmin toimiin, kun siemenet ovat niin vanhoja, että saattavat tarvita uudelleen idätyksen myöhemmin. Lautan ohjeet täällä niille, jotka eivät tätä idätystapaa vielä tunne.


Lajikkeet ovat vanhoja tuttuja vuosien takaa, mutta jääneet kasvattamatta viime vuosina. Omnicolorin siemenet ovat muutenkin hitaasti itäviä ja osa niistä oli vuodelta 2009, osa mallia -13. Incat ovat myös vanhoja ja ruskettuneita, mutta kun ajoissa aloittaa, ehtii vielä keksiä jotakin tilalle.

Joulukukkia perulaisista rocotoista

keskiviikko 13. joulukuuta 2017

Rocoto Peru Rojo (C. pubescens)


Aamuinen auringonpaiste värjää talvisen maiseman, mutta ikkunalaudalla jo kukkii ensimmäinen perulainen rocoto siitä koeidätyksestä, jonka lokakuun lopulla laitoin idätyslautalle. Puolitoista kuukautta taimella on ikää ja pienikin tuo on, eipä siitä vielä kannata satoa odotella. Noin viikko sitten siirsin isoimpia litraisiin ruukkuihin taimiruukkujen ahtaudesta.

Ikkunalaudalla valosta huolehtii kaksi 30W kiinalaista led-spottia. Niiden valon väri on ns. luonnonvaloa, mutta luonnon valo on lyhyinä talvipäivinä selvästi punaisempaa.

Monissa muissakin taimissa on jo nuppuja, mutta ei kaikissa. Perulaiset ovat erilaisia.

Niinhän siinä kävi...

torstai 23. marraskuuta 2017


... että talvi tuli (ainakin hetkeksi) enkä tietenkään raaskinut heittää pois kuukausi sitten koeidätyksessä lautalta nousseita perulaisia rocoton taimia.

Nyt ne jo haarautuvat ja hyvällä mielikuvituksella voi nähdä kukkanuppuja oksanhangoissa. (No ei sentään ihan oikeasti, ei näillä silmillä, eikä suurennuslasillakaan).

Maistelua marraskuussa

torstai 2. marraskuuta 2017

Annuumit tuli idätettyä tänä vuonna myöhään, vasta loppukeväästä ja kolean kesän ja heikon hoidon seurauksena maistiaisia saatiin tästä pikkuisesta vasta loka- marraskuussa.

Amachito Rosso (C. annuum)

Tuommoisen italialaisen annuum-chilin siemeniä oli jäänyt joltakin edelliseltä vuodelta käyttämättä ja päätin kokeilla niitä nyt. Marraskuun alussa vasta tulin maistelleeksi, kun siirsin sen sisätiloihin lämpimään. 

Amachito siirtyi eteiseen ledispotin alle. Ikkunasta ei juuri valoa tule, se on pohjoiseen. Oksilla on toistakymmentä pikkuista kypsää chiliä, paljon raakileita ja muutama kukkakin näyttää aukeavan, kun pääsi lämpimään. Lehdet vetävät kouruiksi paikan vaihdosta johtuen. Niissähän tapahtuu kaikenlaista rypistymistä ja monet putoavat pois, kun olosuhteet muuttuvat noin rajusti.

Maku olikin yllättävän siedettävä annuumiksi; pistävän terävä toki, mutta se sopii joihinkin ruokiin. Jo parikin pientä punaista riittää mausteeksi kahden hengen ruokaan. Nämä ovat riittoisia.

Kasvun ihme - tästä se alkaa

tiistai 24. lokakuuta 2017

Kolmessa päivässä ilmestyivät ensimmäiset itämisen merkit näihin perulaisiin rocotoihin ja nyt neljäntenä päivänä kolme viidestä lajikkeesta on jo itänyt ja tässä Rocoto San Pedro Orangessa kaikki kolme testisiementä työntävät jo valkoista juurenkärkeä esiin. Taidan nyt laittaa jonkun noista multaan jo tänään tai huomenna. Sillä tavalla on suurempi mahdollisuus välttää "kypäräpää" eli sirkkalehtien jääminen siemenen sisään jumiin. Tuollaisilla isoilla kuhmuraisilla ja hyvin kuivuneilla siemenillä sellainenkin vaara on olemassa. Kosteus yleensä auttaa tähän, mutta mullan vastus saattaa auttaa lisää.

Testi-idätyksiä rocotoille

perjantai 20. lokakuuta 2017

Tavakseni on tullut testata uudet itse kerätyt siemenet heti tuoreeltaan, niin ei tule pettymyksiä myöhemmin, jos joku erä ei idäkään. Nyt Jewen rocotojen siemenet ehtivät kuivua enne lautalle pääsyä. Tuoreet siemenet itävät ehkä hieman nopeammin. Kuvassa kiintyy huomio siihen, että siementen koko vastaa selkeästi chilien kokoa. Isoilla on isot siemenet. Valitan tekstauksen laatua. Permanent-tussi oli nyt turhan leveä, mutta eiköhän tuosta selvän saa.


Kuinka ollakaan, hyllystä löytyi vielä alkuperäinen 2008-vuoden idätysastia, jolla aloitin lauttakokeiluni kohta kymmenen vuotta sitten. Se näkyy olevan HK:n aurinkosalaattirasia. Siitä sain idean muistuttaa taas kerran tästä "keksinnöstäni", jossa siemenet itävät talouspaperilla, joka on kietaistu styroksipalan ympärille ja siis kelluu ja imee vettä. Siemenet pysyvät kannen alla kosteana ja itäminen näkyy heti kärsimättömälle kasvattajalle. Ennen kaikkea se estää vahingossa kuivumisen. Se myös estää tuhon, jos huoneessa lentelee pikkukärpäsiä, harsosääskiä, joiden toukat voivat syödä mullassa idätettävien juuret ja pilata melkein koko idätyserän; tästäkin on kokemuksia.

Idean tuohon sain silloisten chiligurujen ChilParkin ja Herra47:n idätyksistä paperin päällä lautasella tai astian pohjalla. Sitä piti päivittäin suihkutella, tämä kelluu ja pysyy märkänä laiskalla ja huonomuistisemmallakin. Kahvisuodatin tuli tuohon pinnalle vähän myöhemmin ja se estää juurien juuttumisen paperin sisään. Perusteellinen selitys metodista on 2015 päivityksessä. Ellet vielä satu tuntemaan helppoa idätystapaa, tässä sinulle on sellainen.

Sadonkorjuuta lokakuussa

sunnuntai 15. lokakuuta 2017

Tapanani ei ole kehuskella sadonkorjuukuvilla, eikä punnita niitä. Vaatimattomiahan nämä parvekeviljelijän sadot ovat kasvihuoneisiin verrattuna, mutta hyvin ovat chilit riittäneet meidän pienelle perheelle.

Tänään keräsin viimeiset Aji Fantasy Sparkly Whitet (C. baccatum). Lehdet olivat jo ruskettuneet, syksy oli saanut otteen pari metriä korkeisiin pensaisiin. Nämä menevät mietoon etikkaliemeen, purkkiin muutamaksi viikoksi, kun niiden makuun viime vuonna ihastuin.

Parvekkeella on nyt öisin lämpöpuhallin vahdissa, jos lämpö laskee alle kymmenen asteen. Kylmin  yö on ollut kaksi astetta ulkona, 8 parvekkeella. Punainen baccatum kuvan ylälaidassa on Rain Forest, joka aloitti satonsa Vappuna ja siitä lähtien se on ollut punaisena. Se on erinomainen ruokamauste, mitä tuo valkoinen Sparkly ei ole, se on liian mieto mausteeksi. Rocotoja on eniten poimimatta, mutta nehän kestävät viileitä säitä hyvin.

Perulaiset Rocotot valloittavat Suomea

sunnuntai 8. lokakuuta 2017


Sain yllättäen, tilaamatta ja mitään aavistamatta paketin chilituttavaltani Jeweltä eli Kaksi kasvihuonetta-blogin isännältä Jarilta. Todella upeeta, ainutlaatuista. Suurkiitos!

Jari teki kiertomatkan Peruun, rocoto-chilien kotiseuduille vuosi sitten ja etsi matkallaan toreilta ja kauppahalleista kiinnostavia chilejä. Siemeniä kertyi kymmenistä erilaisista rocotolajikkeista ja nehän kasvoivat Suomessa viime kesänä enimmäkseen mainiosti. Capsicum pubescens eli rocoto on vuoristojen kasveja ja on tottunut kylmiinkin öihin ja vaihtelevaan säähän. Nyt Jari on korjannut satoa ja siitä pikku näyte päätyi minullekin. Blogissaan Jari esittelee 25 hyvinkin erilaista lajiketta, jotka menestyivät meidän ilmastossamme kasvihuoneessa tai ulkona. Sieltä löytyy paljon muutakin tietoa Perun matkasta ja sen tuliaisista. Tuo on todellinen uroteko, suomalaista chiliharrastusta taatusti muuttava (siemeniä on tulossa jakoon) vuosien haaveilun toteutus. Nostan olematonta hattuani, hienoa Jari.

Chilifoorumilla Jari on nimimerkillä jewe vakiokasvoja ja on jo vuosia valmistanut syksyisin erittäin maukkaita chilijauheita, joista savurocoto on kulttimaineessa. Sillä tosiaan saa melkein ruoasta kuin ruoasta maistuvaa.

Jalapeño M kypsyy sekin

maanantai 25. syyskuuta 2017

Kaikki on hyvin, vaikka päivitykset tänne blogiin hidastelevatkin. Mielestäni niin moni syksyyn liittyvä asia on sanottu jo edellisinä syksyinä, että en ryhdy toistamaan itseäni.

Viinirypäleetkin kypsyivät, kun syyskuun lopulla tulivat vihdoin menneen kesän lämpimät. Lasin takana vasemmalla pilkistää vähän köynnöksen kellastunutta lehteä. Yksi Zilga kiipeilee parvekkeen ikkunaa pitkin.

Tässä kuvassa on yksi harvoista annuumeistani, Jalapeño M. Päästin muutaman punastumaan, jotta saisi itävää siementä, mutta se taitaa olla turhaa, totesin maisteltuani noita. Tämä jää yhteen kasvatukseen.

En ole varma, ovatko nuo edes oikeaa siementä vai eikö suomalainen sadekesä vain sopinut meksikolaiselle lajikkeelle. Nuo ovat vain 4-5 cm pitkiä ja kuvittelin niiden kasvavan isommiksi, ainakin kaupasta tai Heinän puutarhan kärrystä hankkimani jalapeñot ovat olleet aivan eri kokoa.

Ikävämpi juttu on, että en pitänyt mausta. Nämä olivat karvaita. Runsaasti ruokaan lisätessä kyllä poltetta syntyi, mutta muu olikin vähän epämiellyttävää.

Taidan pysyä baccatumeissa ja rocotoissa, joita onkin riittänyt.

Taitaa sittenkin tulla rypäleitä

torstai 7. syyskuuta 2017

Kuukausi sitten raportoin, että Zilga ei tänä vuonna ehdi kypsyttää rypäleitään, kun kukinta oli vasta alkanut. Nyt älysin kaivautua syvemmälle viiniköynnöspöheikköön ja kas, siellähän tertut jo tummuvat. Pinnalla olevissa oksissa ne ovat edelleen rusinan kokoisia. Pieniähän nuokin ovat normaalikesään verrattuna ja tertut ovat tavallista harvempia.

Tämä latvialainen Zilga on tuossa kasvanut jo 17 vuotta ja unohtunut leikata ainakin parina talvena. Nyt se valloittaa kaiken. Se on betonimuuria vasten aurinkoisella, etelään avautuvalla paikalla ja viiniköynnöksen juuri kuulemma tunkeutuu useiden metrien syvyyteen. Maa on soraharjua, eikä sitä ole lannoitettu, ei myöskään kasteltu, vaikka muut kasvit siinä vieressä huutavat vettä. Ei sitä myöskään ole peitelty kuin ensimmäisenä talvena.

Nyt havaitsin sen lonkeroita jo kaukaisuudessa näkyvän omenapuun latvassa ylimpänä. Betonimuuria on ylöspäin kolme metriä ja sitten vielä metri aitaa sen päällä ja matkaa omenapuulle ainakin 6 metriä. Sen välin se menee siististi aitaa pitkin. Siitä se on tänä kesänä vielä kivunnut useita metrejä ylös, eikä suinkaan suorinta reittiä. Jos lonkeron mittaisi, se olisi ainakin 15 metriä pitkä. Tuo on kyllä jollakin tavalla siivottava pois, muuten se kukistaa vanhan omenapuun. Nuo versot vain tarttuvat niin lujaa kiinni, että niitä ei saa irti kuin leikkaamalla. Repimällä lähtee vain omenapuusta oksat.

Jos kaipaat pihaasi peittokasvia, tässä on sellainen. Ei ehkä alkuun kaikkein nopeakasvuisimpia, mutta kun se pääsee vauhtiin, sitä ei pysäytä mikään - paitsi ahkera leikkaaminen.

Maldivian Heart X Purple Bhut risteytys on aika mauton

sunnuntai 3. syyskuuta 2017

Chinense-risteytys Maldivian Heart X Purple Bhut oli pieni pettymys, mutta niinhän useimmat risteytykset chilirintamalla ovat. Lajikkeita on jo ihan riittävästi ja niiden risteyttäminen harvoin tuo mitään uutta, enintään jonkun koristevärin.

Kenties kylmän kesän seurauksena chilit eivät kasvaneet kovin isoiksi, mutta eivät ne puolukan kokoisiksi sentään jääneet. Tästä kasvistahan napsahti pääjuuri poikki ruukunvaihdon yhteydessä ja sekin verotti kokoa. 

Koristeellinenhan tuo oli eri värisine kukkineen ja raakileineen, mutta maku ei mitenkään ihastuttanut. Oikeastaan sitä ei ollut. Chinensemäinen polte toki nousi noin puoli minuuttia puraisun jälkeen ja sitä kesti koko suun alueella vielä puoli tuntia myöhemminkin, mutta maku puuttui. Minun mielestäni siis. Jonkun muun suussa tuntemus voisi olla erilainen, sellaisia chilit ovat.

Ripsiäiset ovat tänä vuonna kestävää sorttia

maanantai 21. elokuuta 2017

Ripsiäiset ovat  parvekkeellamme jokakesäinen riesa. Ne tulevat ulkoa jostakin kasvustosta ja aloittavat aina parvekkeen länsipäästä ja leviävät sieltä vähitellen kaikkiin kasveihin, annuumeihin ensiksi. Nyt vahinkojäljet ilmestyivät tavallista myöhemmin, kesä on myöhässä myös tuholaisilla.

Kuukausi sitten suoritettu vuosia vanhan Cooper aerosolin suihkuttelu ei tehonnut mihinkään, niin punkit kuin ripsiäiset jatkoivat tuhojaan. Pari viikkoa sitten kannoin chilejä ulos ja ruiskin niihin 5% mäntysuopaa ja promillen Missing Linkiä joka puolelle. Punkit kuolivat, mutta kaikki ripsiäiset eivät. Tämä on tilanne viikko ruiskutuksen jälkeen, joten nuo voivat olla uusia, kuoriutuneita toukkia. Pitänee ruiskutella uudestaan ja hankkia kaiken varalle tuoreempaa aerosolimyrkkyä.

Tuo on pahin vahingoitettu lehti, mitä löysin. Eivät nuo kovin huolestuttavaa vauhtia leviä. Tarkempia kuvia löytyy vuoden 2010 blogitekstistäni. Videokameralla pääsi lähemmäksi kuin nyt valokuvauskameralla. Tuossa kuva-ala on senttimetrin luokkaa.

Chilifest 18-20.8.2017

perjantai 18. elokuuta 2017


Chilifestivaali Tampereen Pakkahuoneella avataan tänään ja huipentuu sunnuntaina 20.8.

Rocotoamppelista satoa ihan mukavasti

tiistai 15. elokuuta 2017

Ei kaikki sentään ihan mönkään ole mennyt, vaikka blogipäivitykset harvenevatkin.

Rocoto M2, siis vuosien takainen mysteerichili on tarjonnut kypsää jo heinäkuulta lähtien ja satoa riittää myöhään syksyyn, niin paljon kukkia ja pikku raakileita oksilla on. Aloin kasvattaa tätä vertaillen rinnakkain Rocoto Montufarin kanssa, mutta tuo PI 585273 kuihtui pienenä, paleltui parvekkeella ja vertailu jäi tekemättä. Minun muistikuvieni mukaan ne kyllä näyttävät ihan samalta ja maistuvatkin samaan tyyliin. Hyviä chilejä kummatkin.

Tämä chili on isossa 30 cm amppelissa melkein parvekelasien yläreunassa. En näköjään ole muistanut käännellä sitä ja kaikki sato muodostuu valon puolelle. Kattoa pitkin mutkitteleva oksa ei edes kuki ja lehdetkin ovat hieman käpertyneitä. Kyllä valo on rocotolle tarpeen.

Ei ollut tropiikin kasvien kesä tämä

perjantai 4. elokuuta 2017

Tarkoitukseni ei ole valittaa, todeta vain kesän tilanne. Soraharjun melkein laella vihertää ja on tavallista rehevämpää. Normaalikesinä tähän aikaan kasvusto olisi ruskeaa ja kuivaa, nyt luonnonkasvit kiittävät sateista eikä viileä ilmakaan näytä tekevän haittaa. Tampereella ovat sekä kesä- että heinäkuu olleet kylmimpiä vuosikymmeniin ja sateita on saatu ainakin joka toinen päivä. Suomen luonto voi hyvin, mutta ihmisen tuomat lämpimien maiden kasvit eivät viihdy.

Olkoon tämä Zilga viiniköynnös äärimmäisenä esimerkkinä. Se kukkii vasta nyt ja pikkuisia rypäleen alkuja ilmestyy. Normaalikesinä tämä vaihe on osunut juhannusviikolle, tarkistin vanhoista kuvistani. Nyt ei siis ole mitään toivoa sadosta. Zilga on kasvanut tuossa betonimuuria vasten jo 17 vuotta ja tuottanut joka vuosi kypsiä rypäleitä kolmivuotiaasta lähtien.

Tomaatitkin ovat viikkoja myöhässä, vaikka aloitin kasvatuksen hiukan normaalia aikaisemmin. Toukokuun lopulla ne olivat kukkivia ja hyvässä kasvussa, mutta yöhallat ja kylmät yöt lykkäsivät ulos vientiä viikkoja, eivätkä säät sitten suosineet kasvua. Tavallisesti olen saanut heinäkuun lopulla ensimmäiset kypsät tomaatit ulkoa, ei nyt. On niitä tulossa, mutta kypsymiseen menee vielä aikaa. Onneksi niitä tulee parvekkeelta.

Parvekkeelta sain myös mukavasti avomaankurkkua kunnes punkit iskivät ja tuhosivat koko kasvin. Ulkona ne ovat jäänet mataliksi ja kurkut puolet pienemmiksi kuin parvekkeen lämmössä. Niitä myös tulee harvakseltaan. Joku lämmin jakso, kun päivälämmöt kohoavat yli 20° saa muutaman kurkun kasvamaan, mutta seuraavalla viileällä kaudella taas ei kehity mikään. Kurkku selvästi vaatii lämpöä ja suojattu lava olisi tarpeen tällaisina vuosina.

Chilejä en onneksi edes yrittänyt kasvattaa ulkona tänä vuonna. Joku etukäteisaavistus kait kertoi, ettei se nyt kannata. Sateita olemme saaneet runsaasti ja luulisi sienien kasvavan metsissä, mutta ei. Ei toistaiseksi. Ehkä ne vielä putkahtavat, jos edes elokuu olisi vähän lämpimämpi.

Tarkkaavaisuus herpaantui - punkit valtasivat parvekekurkun

perjantai 21. heinäkuuta 2017

Kesäkuun lopulla kehuin tätä Profi F1 parvekekurkkua ja silloin se vielä voikin hyvin. Pian tuon jälkeen alkoivat vaivat, joita epäilin vain liian pienen ruukun aiheuttamiksi ravinnepuutoksiksi. Lisäilin kalkkia, Epsom-suolaa, typpeä ja vaikka mitä, mutta tilanne vain paheni, jotkut lehdet jo käpristyivät ruskeaksi.

Kurkkuja kuitenkin kasvoi, kunhan muisti kastella päivittäin. Auringossa lehdet kyllä veltostuivat kovasti, mutta se taitaa kuulua asiaan. Sitä paitsi ulkokurkut aloittavat satokauttaan, joten tuo ei ole enää niin tärkeä.

Olisihan tuo pitänyt tunnistaa, itse olen tässäkin blogissa varoitellut muita. Vaaleat pisteet tarkoittavat punkin vierailua ja syödyt harmaat alueet ripsiäisen tuhoa. Molempia löytyi, mutta kun olin lukenut ravinnepuutoksista ja ne näyttivät suunnilleen tältä, lääkitsin vain niitä.

Vasta eilen älysin tarttua luuppiin ja tutkailla lehtien alapintaa. Siellähän oli aikamoista kuhinaa. Edes makro-objektiivilla ei noita vihannespunkkeja saa kuvassa erottumaan, ne ovat niin pieniä, kooltaan vain puoli millimetriä. Kuvassa on 1,5 cm leveä alue kurkun lehteä. Tämän lähemmäksi ei makrollani pääse.

Kun suurennan rajaamalla kuvan keskustaa ja vielä terävöitän sitä lisää, tuholaisen muoto tulee näkyviin. Sillä on selvästi neljä jalkaparia; yhdet jalat suuntautuvat eteen ja näyttävät tuntosarvilta. Tuolla oli kyllä normaaleja vihertäviä punkkeja, joilla on tummat täplät kyljissä, mutta melkein puolet oli punaisia. Sen pitäisi olla tuholaisen talvehtimismuoto. Ne siis ovat kesän kylmien ansiosta siirtyneet jo syksymoodiin. Joka vuosi näitä putkahtaa jostakin samoin kuin ripsiäisiä. Ne varmaan talvehtivat parvekkeen ulkopuolella puussa tai maassa. Paljon ei tänä "kesänä" ole parvekelaseja pidetty auki, mutta ilmeisesti riittävästi tuholaisten tuloon.

Illalla ruiskuttelin kurkun ja sen vieressä olevat chilit Cooper puutarha-aerosolilla, kun sellaista sattui olemaan kaapissa ja sen sanottiin vaikuttavan vihannespunkkeihin. Varoajaksi sanottiin vain vuorokausi paitsi lehtivihanneksille viikko. Keräsin kyllä kaikki vähänkin isommat kurkut pois, enkä nyt kasvavia ainakaan viikkoon käytä.

Aamulla suurin osa punkeista oli hiljaa, mutta muutama punainen liikkui vielä. Ongelma siis varmaan jatkuu. Tehoaineet  pyretriini ja piperonyylibutoksidi saattoivat olla vanhentuneita, sillä en löytänyt tölkistä päiväystä.

Maldivian-risteytyksessä on myös violetteja sävyjä

sunnuntai 9. heinäkuuta 2017

Maldivian Heart X Purple Bhut (C. chinense)

Edellisen jutun vaaleanpunaisten raakileiden lisäksi tähän risteytyschiliin on putkahtanut myös purppuraisia tai violetteja sävyjä. Eikä tässä vielä kaikki. Lehtien alla on myös perinteisiä vihreitä raakileita. Monipuolinen tapaus tämä Malediivien ja Intian chilien yhdistelmä.

Malediiveilta Tampereen harjuille

tiistai 4. heinäkuuta 2017

Kummallisia ovat chilien tiet. Maldivian Heart X Purple Bhut (C. chinense) on risteytys, jonka toinen osapuoli on Malediiveiltä, toinen Intiasta. Malediivit ovat ensimmäisiä ilmastonmuutoksen uhreja, jos merenpinta alkaa nousemaan. Saaren korkein kohta on vain 2,4 metriä nykyisestä pinnasta.

Merenpinnan korkeus voi todella vaihdella. Asun Tampereella harjun rinteessä ja tontillamme on kuulemma ollut muinoin meren rantaviiva noin 8000 vuotta sitten. Nyt asun 116 metriä Itämerta ylempänä. Maa on kohonnut kun Tanskan salmista aukeni reitti Pohjanmerelle ja Suomi vapautui jään ja Litorinameren alta.

Nyt tuo kaukainen, kummallinen risteytys kukkii chinenselle oudon värisin kukin. Kukka on hyvin pieni, vain 8 mm leveä, kun baccatumin tai annuumin kukat ovat usein 25-30 mm leveitä.

Eikä tässä vielä kaikki. Myös raakileet ovat oudon värisiä. Yleensä ne ovat erilaisia vihreän sävyjä, mutta tämä on jotakin vaaleanpunaisen ja ruskean väliltä. Selitys täytyy olla toisessa esivanhemmassa eli Bhut Jolokian Purple-muodossa. Tuon värin saamiseksi on käytetty jotakin minulle tuntematonta lajiketta jossakin risteytyksen vaiheessa. Purple-versiothan ovat varsin yleisiä muunnoksia. En ole ollut niistä innostunut, eiväthän ne ole aitoja, mutta nyt tuli hankituksi tällainen. Uteliaana seuraan, mitä siitä seuraa ja mille se maistuu.

Avomaankurkku Profi F1 - pakko kehua

torstai 29. kesäkuuta 2017

Kurkku Profi F1 parvekkeella 29.6.

Myönnän heti kättelyssä, että en ole mikään kurkku-asiantuntija, jutuille saa nauraa vapaasti, saa myös neuvoa. Lapsuudessa maalaistalossa kasvatettiin kurkkuja lavassa ja ilmeisesti aina samaa lajiketta. Nyt vanhoilla päivillä olen muutamana kesänä kokeillut hiekkaharjuisella tontillamme erilaisia lajikkeita ja aina jotenkin huonolla menestyksellä. Sato jää vaatimattomaksi tai kurkut ovat pieniä ja kovia. 5-7 erilaista hienonnimistä kurkkua on tullut kokeiltua, myös niitä kaikkein tavallisimpia. Omaa syytäni epäonnistumiset tietysti ovat, kurkku tarvitsee paljon ravinteita ja paljon vettä. Karjanlantaa sinne lavaan laitettiin pohjalle ja päivittäin piti kastella.

Tänä vuonna idätin toukokuun alussa vain yhtä lajiketta, Profi F1, jota sanottiin aikaiseksi ja satoiseksi. Se on partenokarppinen, eli siinä on vain emikukkia, eikä se tarvitse pölytystä. Siitä juolahti mieleen pistää yksi taimista parvekkeelle ihan vain kokeilun vuoksi. Niinpä se jäi kolmen litran ruukkuun ja alkoi kasvaa vauhdilla. Nyt tuota metristä roikaletta ei enää pysty vaihtamaan isoon astiaan. No, kookoskuituhan on vähän kuin vesiviljelyä; sinne vain runsaasti vettä ja runsaasti ravinteita. Näillä on mentävä, mutta ei tuo oikein ole, pelkkä utelias päähänpisto.

Aluksi laitoin sen kiipeilemään tukikeppiä pitkin, mutta sehän loppui äkkiä. Sitten ripustin katosta köyden, johon se tarttuu noilla kärhillään tiukasti. Varsi on piikikäs ja niin ovat kurkutkin ihan pienestä pitäen. Kukinnan jälkeen kesti viikon verran ennen kuin näkyvää kasvua tapahtui noille pikku aluille. Luulin jo, että pölytys ei onnistu tai ravinteita oli liian vähän. Lisäsin lannoitusta ja typpeä. Sitten nuo venyivät viikossa syöntikokoon.

Kaikista kukista on muodostunut kurkkuja ja niitä on jo syöty monia. Nämä eivät ole vielä täysikokoisia, mutta muutamassa päivässä koko kasvaa. Auringossa tuon lehdet veltostuvat helposti, mutta kastelu auttaa. Ulkona sateisessa ja viileässä kesässä kukinta on vasta alkamassa ja kasvien koko on alle puolet tästä lasien takana kasvavasta. Kurkku pitää selvästi lämmöstä. Nyt makukin on hyvä ja siemenetön sisus on sopivan kostea. Näin hyvin ei minulla kurkku ole koskaan kasvanut. Profille täydet pisteet; tai katsotaan nyt, miten se pärjää ulkona.

Rocoto M2 viihtyy hyvin uudessa kookoskuidussaan

tiistai 27. kesäkuuta 2017

Taimikasvatus onnistui tänä keväänä tavallista huonommin, mutta ihan tarpeeksi niitä on. Amppelissa vasemmalla on tomaatti Tumbling Tom Yellow, josta on satoa nautittu pitkin kevättä, oikealla pubescens Rocoto M2. Nimen keksin ihan itse, kun Fataliilta tuli 2008 yllätyspussi nimeämättömiä siemeniä. Tuo on toiseksi itänyt musta siemen. Se osoittautui erinomaiseksi ruokachiliksi ja olen kasvattanut sitä monia vuosia. Nyt piti testata se vierekkäin Rocoto Montufarin kanssa, jota se paljon muistuttaa. Vertailu meni kuitenkin pieleen, kun Montufar menehtyi.

M2 on nyt aivan täynnä kukkia ja raakileitakin on niin paljon joka oksalla, että se selvästi valmistautuu parhaaseen kauteensa - kookoskuidussa. Se tuntuu viihtyvän ilmavassa kasvualustassaan.

Siinä on jo isojakin raakileita, mutta kuvaan valitsin kaksi vierekkäin kasvavaa, kun niiden yllä oli kukkakin niin sopivasti. Se on nyt kukkinut 3 päivää. Synkkinä sadepäivinä en vain saanut kuvaa onnistumaan kaikista kolmesta yhdessä.

Kukkien väri vaihtelee jonkin verran. Ilmeisesti ne haalistuvat auki ollessaan. Vasta-auenneena sieltä löytyy noinkin tummia versioita. Valaistus ja kameran valotus tietysti vaikuttaa kuvan sävyihin, mutta nämä on otettu hyvin samanlaisilla arvoilla. Vieläkin vaaleampi kukkia löytyy ja ne oletettavasti ovat olleet useamman päivän auki.

Kauniita ovat pubescensin kukat.


Aivan kokonaan en ole vielä luopunut toivosta Rocoto Montufarin suhteen. Minähän palellutin Montufarin taimen parvekkeella yöpakkasten aikaan. Parvekelasi sen vierellä oli jäänyt yöksi vähän raolleen. Leikkasin pahiten paleltuneet, tummuneet osat pois ja siirsin sen amppelista takaisin taimiruukkuun. Silmuissa näkyy vähän vihreää, mutta ei tuota vielä voi uudeksi kasvuksi sanoa. Tuon verran se voi ponnistaa vaikka rungon voimalla, jos juuret ovat kuolleet. Kastelen tuota kuitenkin kaiken varalta, jos se vaikka heräisi henkiin.

Toivottavasti viimeinen kookoskuidun uhri

tiistai 20. kesäkuuta 2017

Raja Mirch (C. chinense) ei voi hyvin

Se ei ole saanut liikaa aurinkoa, vaan lehdet ruskistuvat ja putoilevat jostakin muusta syystä.

Tuo oli istutettu edelliseen ruukkuunsa helmikuussa ja siinä se alkoi voida huonosti huhtikuussa. Vaihdoin ruukkua ja "multaa" muutama viikko sitten ja nythän jo latvassa näkyy uutta tervettä kasvua.

Alkuperäinen kasvualusta oli halpahallien kookoskuitua, siitä olen varma, sillä siihen aikaan minulla ei ollut muuta ja multakin oli ulkona jäässä. Muutama muu taimi ehti siinä kasvualustassa jo kuolla, tämän siirsin ehkä ajoissa uuteen kookokseen, Chilitarvikkeen merkkituotteeseen.


Juuret näyttävät nyt, muutama viikko siirron jälkeen heränneen henkiin, ohuita valkoisia juuria on sekä pohjalla että ylempänä. Laitoin tuon isompaan ruukkuun, mutta kasvualusta on edelleen kookos. 

Perehdyin vasta nyt tarkemmin kookoskuitujen mahdollisiin eroihin. Halpahallien pakkauksista niitä ei löydä, mutta vuosia markkinoilla olleilta merkeiltä löytyy vihjailun tyyppisiä määritelmiä: meillä nämä asiat on hoidettu, muilla ehkä ei. Esimerkiksi nämä merkkituotteet on huuhdeltu suolattomalla vedellä. Olen itse Intiassa nähnyt, miten kookoksen kuoria liotettiin suossa muutama kymmenen metriä merestä. Se vesi tuskin oli suolatonta. Myös kasvitautien ehkäisystä ja rikkaruohottomuudesta puhutaan ja niissä luvataan olevan hyödyllisiä sienirihmastoja. Katsotaan kuinka käy.

Silmääni osui myös hampun kasvattajille suunnattu tuote, jossa mainittiin, että kookos sopii erityisesti nopeakasvuisille kasveille. Chinenset ja frutescensit ovat minulla kärsineet eniten ja ne ovat hidaskasvuisia.

Kookos on vaivatonta kantaa kotiin autottomallekin, mutta halpaa se ei ole. Turve on huomattavasti edullisempaa isoissa säkeissä. Ja halpahallien maine meni näitä vertaillessa. Merkkituotteet erikoisliikkeessä ovatkin halvempia kuin noiden tarjoustuotteet.

Napsahduksista selvittiin säikähdyksellä

torstai 15. kesäkuuta 2017

Vanhuus vaatii veronsa chilinkasvattajalta. Tarkkaavaisuus ja jatkuva huolenpito ei ole entisellä tasolla ja virheitä sattuu entistä enemmän. Kenties niistä voi oppia joku muu, joten kerron kömmähdykseni julkisesti.

Viikko sitten kuvassa oli pari chinenseä, joita aloin siirtää ikkunalta parvekkeelle. Kun irrottelin niitä naapureistaan ja nostin viereiselle pöydälle, ruukusta kuului napsahdus. Aivan selvästi jotakin katkesi ja chili retkahti sivulle vaakasuoraan. Toiseen osasin varautua ja pidin kiinni, mutta niin vain sekin jossakin käsittelyn vaiheessa napsahti ja kallistui. Vauriokohdat olivat mullan alla, joten en varmuudella tiennyt, oliko katkennut runko vai pääjuuri, mutta voimakas napsahdus se oli kuin paksua oksaa katkaisisi.

Niissä oli pitkiä ja painavia sivuoksia ja ne olivat kasvaneet vinoon, kun en ollut koko keväänä "muistanut" kääntää ruukkuja ympäri, toisenkin puolen valoa kohti. Tuo saattoi johtua siitä, että niiden oksat olivat keskenään ristissä ja käsittely oli hankalaa. Jostakin syystä ikkunalla chilit kasvavat aina poispäin valosta. Kenties se johtuu siitä, että vain sinne mahtuu kasvamaan tai kenties ikkunaa vasten olevat oksat työntävät kasvua huoneeseen päin.

Chinenset Maldivian Heart X Purple Bhut ja Fatalii

Laitoin kiireesti chileille tukikepit ja sidoin ne tiukasti pystyyn. Irti poikki ne eivät sentään olleet. Murtuneita ja taittuneita runkoja olen ennenkin korjannut sitomalla, teippaamalla ja tukemalla, katkenneita lastoittamalla. Nyt en kaivanut vahinkokohtaa esiin, toivoin vain, että palat osuisivat kohdalleen. Ilmeisesti niin kävi, sillä ne ovat vielä viikon päästä hengissä. Oletin lehtien roikkuvan seuraavana päivänä velttoina ja olin valmistautunut peittämään nuo muovipusseilla, mutta seuraavat päivät olivat viileitä, sateisia ja kosteita parvekkeellakin, eikä repsahdusta tapahtunut. Nyt ne näyttävät kestävän aurinkoakin.

Niin, nämähän on vahvasti leikelty kokoon, kaikki sivuhaarat pois ja latvastakin osa haihtumisen vähentämiseksi. Suurin osa kasvustosta meni roskiin. Kun olin sitonut ne tukikeppeihin siirsin ne kuitenkin varovasti isompaan ruukkuun juuripaakkuun koskematta ja istutin selvästi entistä syvempään. Nyt nuo ovat puolimetrisiä ja kukkivat runsaasti. Muutama raakile lähti niiden sivuoksien mukana, mutta tilanne oli niin uhkaava, että uhrauksia piti tehdä.

Bulgarialainen kypsyy ikkunalla

torstai 8. kesäkuuta 2017

Kurkut, kurpitsat ja tomaatit pääsivät vihdoin ulos kasvamaan ja parvekkeelle tuli tilaa ainakin noille parille chinenselle kuvan vasemmassa laidassa.

Oikealla on Bulgarian Teardrop, tämän kertainen päätähtemme, kookas baccatum, joka on jo kasvanut ikkunan ylälaitaan ja on sitä leikeltykin kevään mittaan.

Bulgarian Teardrop (C. baccatum) nimen saanut chili on mitä ilmeisimmin PI 439370 Chiliwikinkin mukaan. Kasvatin sitä 2008 ja kasvin muoto ja marjojen muoto ja kasvutapa vastaavat toisiaan. Silloiset kuvani marjoista näyttävät hieman punaisemmilta, mutta se voi johtua myös erilaisesta ikkunavalosta ja kamerasta, mutta tiettävästi värin vaihto on hidasta. Odottelin näiden kypsymistä pari viikkoa, eikä väri siinä ajassa muuttunut oranssista mihinkään. Odotellaan lisää. Lehdet ovat ikkunalla kärsineet, osa on palanut liimautuessaan lasiin, osassa on muita vaurioita, mutta kyllä siinä pitäisi olla riittävästi elinvoimaa.

Marjathan ovat melko pieniä, paksun sormenpään kokoisia. Saattaisivat ne hyvässä mullassa ja valossa kasvaa isommiksikin. Kuten 2008-kasvattelussani, tässäkin oli runsaasti siemeniä, mutta hedelmälihaa sentään on kohtuullisen paksusti, ei mikään paperinohut annuum sentään. Osa siemenistä tuossa isommassa on mustasydämisiä, eli eivät todennäköisesti tule itämään. Eiköhän noista kelvollisiakin löydy. Maku on melko mieto, sopiva voileipächili. Paljaaltaan maistaen jäi mukava pistely suuhun, ihan miellyttävä baccatum-aromi.

Nämä tahtoisivat jo ulos

lauantai 3. kesäkuuta 2017

Kurpitsat yhteisellä kastelualustalla pienissä ruukuissaan tahtoisivat jo ulos, mutta ensi yöksikin on vielä luvattu hyvin kylmää. Sitten pitäisi hallanvaara olla ohi.

Ykköskasvupaikan tomaatit ovat myös jo aivan liian isoja sisäkasvatukseen. Niitä idättäessäni uskoin vielä lämpimään toukokuuhun. Pisimpänä siellä muiden päälle kallistelee Nepal, jolla mittaa on jo 80 cm. Rivissä ovat Early Wonder, Nepal, Sibirian ja Amish Paste.

Nepalin latva haarautuu jo ja se jatkaa kaksilatvaisena. Eipä tuo taida satoa haitata, sillä haarat näyttävät tasavahvoilta ja pieni "varaskin" on jo haarautumiskohdassa. Sen poimin pois.

Kaikki tomaatit ovat kukkineet jo toista viikkoa. Eiköhän kohta ala raakileitakin näkyä. Niiden kasvulle olisi kyllä eduksi, jos juuret pääsisivät maitopurkeista vapauteen puutarhamaahan. Olen istuttanut noita rinnakkain siten, että joka toinen on korkea runkotomaatti, joka toinen matala pensastomaatti. Nyt pensastavia lajikkeita ovat Early Wonder ja Sibirian. Ne saavat kasvatella sivuversojaan melko vapaasti ja korkeilta tomaateilta karsin alalehtiä, että matalammat saavat valoa. Runkotomaateilta myös karsin lehtihankoihin muodostuvia "varkaita", sivuverson alkuja.

Kasvihuonetta ei siis ole ja noiden on pärjättävä ihan luonnon armoilla säiden suhteen. Eiköhän ensi viikolla jo lämpö riittäisi ainakin pitämään ne hengissä, ehkä vähän kasvamaankin.

Kesäkuu

torstai 1. kesäkuuta 2017

Kesäkuu saapui maa valkoisena. Onneksi en ehtinyt niitä kurkkuja ja kurpitsoita ulos vielä istuttamaan.

Keskipäivällä +4, yöllä lähestyy nollaa ja seuraavana vielä enemmän. Hui!

Fantasy kukkii nyt

tiistai 30. toukokuuta 2017

Aji Fantasy Sparkly White (C. baccatum)

Tänä vuonna ei kaikki taimikasvatus onnistunut kuten joskus aikaisemmin, mutta niin vain tämäkin baccatum on kehittynyt surkeasta alusta lähes puolimetriseksi ja kukkivaksi. Se tuli taimelle vasta uusintakylvöstä helmikuun lopulla, mutta oli vielä maaliskuun puolivälissä surkea rääpäle, ehkä silläkin oli huonoa kookosta juurillaan. Nyt se on ollut muutaman viikon parvekkeella ja näyttää viihtyvän viileissä öissä.

Kukat ilmestyivät noin kolme kuukautta vanhaan kasviin, joten ei se nyt aivan surkea saavutus ole kuitenkaan. Toinen yksilö oli edelleen taimiruukussaan sisätiloissa, mutta kukinnan sekin vain aloitti samaan aikaan, tosin puolta pienempänä. Nyt sekin pääsi isompaan ruukkuun ja kaverin viereen parvekkeelle.

Kukat olivat hankalassa asennossa alaspäin ja päivä oli sateinen, niinpä laitan ainoan onnistuneen kuvan näin isoksi ihan vain onnistumisen tunteen vuoksi. Värikin on tällä kertaa oikea.

Eipä viedä vielä arkoja kasveja ulos

sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Lämpimän sunnuntain jälkeen sääennuste lupaa taas kylmää viikkoa, ei ehkä yöpakkasia, mutta kylmiä päiviä. Päättelin, että eipä tuolla kurpitsat ja kurkut, ei edes tomaatit kasva, parempi pitää vielä vaan parvekelasien suojassa.

Kurpitsan taimet ovat tuota kokoa, sekä kesäkurpitsat että tämä vähän isompi, 1-2 kiloiseksi kasvava. Se on venäläistä siementä ja nimi on käännettynä kurpitsa hasselpähkinä. Valkoinen kukkameri taustalla on luumupuu, joka on täynnä kukkia kuten kirsikkapuutkin ja kimalaisiakin pörrää. Se puoli näyttää hyvältä.

Niin, en siis rohkene viedä pikkutaima vielä säiden armoille, mutta tein sellaisen tempun, että nostin nuo ulos ruukuistaan ja lisäsin pohjalle sentin, pari kookoskuitua, että juurilla olisi jotakin askaretta tulevan viikon aikana.

Kesäkurpitsoissa on jo nuppuja. Tämä on viime kesältä tuttu Bush Baby F1, vihreä vaalein raidoin. Toisena lajikkeena minulla on nyt uusi Black, jolla tietysti on mustat hedelmät. Nuo nuputhan näyttävät olevan poikakukkia. Tyttökukilla on selvä pallero nupun perässä. Liian aikaista se olisikin noin pienille, eivät jaksaisi vielä kasvattaa hedelmiään. Kurkut piti siirtää kokonaan muualle, kun ne jo kasvattelevat tarttumakärhiään ja kietoutuvat muiden ympärille.