Ei siis näin, osa 2

Ei aina käy niin kuin haaveillaan. Tämän vuoden uusien chinense-lajikkeiden kanssa tyrin aika lailla. Onneksi kasvatus on dokumentoitu melko hyvin, joten opiksi voisi ottaa, jos ymmärtäisi, mistä kenkä puristaa. Ja jos muistaisi sen ensi vuonna ja malttaisi mielensä kaikkien hienojen uusien lajikkeiden kanssa.

Tuossa on parvekkeeni chinense-osasto ennen eilistä leikkausta; Rocato, Colombian Orange ja Cochabamba. Lasien takana on jo baccoja. Aivan liian korkeiksihan nuo kasvoivat, verhon taakse ja kattoon kiinni ja vaikeuttivat lasien avausta. Ruukun pinnalta kattoon on 150 cm.

Nämä tulivat taimelle joulun tietämissä ja vasta nyt kahdeksan kuukautta myöhemmin sato kypsyilee. Jo toisella kasvatuskaudellani sain Habanerosta satoa neljän kuukauden ikäisenä ja puolen metrin korkuisena. Viivytyksiä on siis tapahtunut matkan varrella aika tavalla.

Colombian Orange on ehkä parhaiten dokumentoitu tapaus. Sen kasvua voit seurata valitsemalla sivupalkista lajikkeen nimen. Merkinnät ovat aikajärjestyksessä, joten kannattaa aloittaa alapäästä. Tämä muuten ei ole Colombian Orange, olen saanut vääriä siemeniä Semillakselta. Väri on väärä, eikä muotokaan ihan vastaa oikeaa. Se ei haitanne kasvun ongelmien selvittelyä.

Helmikuun alussa tuo vielä oli tukeva, mallikas taimi. Siitä huhtikuulle chinenset olivat ahtaassa laatikossa liian vähällä ikkunavalolla ja loisteputkien lievealueella. Seuraus oli liiallinen pituuskasvu. Tuohon aikaan ne olisi pitänyt saada haarautumaan ja pysymään matalampina. Ensi vuonna siis enemmän tilaa, enemmän valoa, eli vähemmän taimia. Kasvatuksen voisi kenties aloittaa pari kuukautta myöhemmin, jos sen tekisi huolella.

Huhtikuun alusta siitä on murheellinen postaus: 60 cm korkeana 10 cm taimiruukussa, juuret sykkyrällä. Kasvoihan se noin, mutta seuraukset näkyivät kesällä, uuteen ruukkun sopeutuminen kesti pitkään. Pari viikkoa myöhemmin se jo kukki, mutta siitä ei seurannut mitään.
Toukokuussa nuo vihdoin pääsivät parvekkeelle valoon, mutta nyt olin laittanut ruukkuihin kanankakkaa kourallisen pohjalle ja sehän aiheutti lisää pituuskasvua ja kukinnan myöhästymistä. Joskus juhannuksen tienoilla huomasin tilanteen toivottomuuden ja annoin näille aimo annoksen syyslannoitetta, fosforia ja kaliumia. Se ehkä vaikutti parin viikon kuluessa ja kukista alkoi kehittyä myös raakileita. Olisi se voinut muutenkin tapahtua.

Rocatosta olikin kuva jo edellisessä saksijutussa, mutta tässä rivistön kolmas, Cochabamba:

Pieniä marjoja ja kovin myöhään. Näistä ei kiloja keräillä. Maistelen näitä kaikkia vähän myöhemmin.

Huonosti kohdellut chinenset parvekkeelle

Näköjään chinenseistäkin voi kasvattaa kukkakeppejä. Näistä on latvoja leikelty ennen sisään tuontia, joistakin puolikin metriä. Nyt ne ovat noin metrin korkuisia.

Nuo kasvoivat liian tiheässä ja liian kauan liian vähässä valossa ja liian runsaassa lannoituksessa.
Chinenset idätin ajoissa ja ne tulivat jouluksi taimelle. Jo toisena kasvatusvuotenani sain Habanerot kukkimaan maaliskuussa ja kypsyttämään ensimmäiset chilinsä vapuksi. Ei nyt, kun seitsemäs kausi on menossa.

Mikä meni vinoon? Paljonkin. Lähinnä ahneus.
Ennen kasvattelin vain muutamaa chiliä olohuoneen ikkunalla. Nyt taimia oli paljon ja paikaksi jäi kellarikerroksen varastohuone, jossa ne joutuivat kasvamaan vieri vieressä tiheästi. Ajoittain ne kukkivat ja kukat putoilivat. Nyt kukkia ei ole noista kuin yhdessä. Olohuoneen eteläikkunalla kukinta onnistui muinoin jo maaliskuussa, kun oli aurinkoinen kevät. Nyt muut chilit olivat vallanneet sen ikkunalaudan. Onnettomia chinensejä on vielä varastossa lisää, myös yksi noiden kokoinen, kukkiva Maya Pimento. Isommat ruukut odottelevat näitä tuossa taustalla, istutuspuuhaa riittää.

Varastossa näitä on pitänyt näin pitkään ansarijauhiainen. Tuo inhottava pikku kärpänen on asettunut sinne. Sen pystyy pitämään aisoissa, mutta ei hävittämään. Kun tuon sieltä chilejä muihin huoneisiin, jauhiaiset tulevat mukana ahkerista myrkytyksistä huolimatta. Parvekkeella niitä oli viime kesänä ja näköjään on nytkin, on vain annettava periksi. Eivät ne tapa chilejä, mutta voivat vaivata kasvua. Parvekkeelta on bongattu myös ensimmäinen ripsiäinen. Ne ovat jokakesäinen riesa, mutta se etenee niin hitaasti, että sen ehtii torjunnalla rajoittamaan.

Jälkiviisaasti voisi todeta, että nuo olisi voinut idättää kuukauden tai kaksi myöhemmin ja kasvattaa valon alla tai valoisalla ikkunalla tuuheammiksi ja matalammiksi. Silloin niitä olisi mahtunut vähemmän.

Niin, vasemman laidan CAP on frutescens, se vain joutui sattumalta tähän joukkoon.

Älä tee näin

Kaivoin nuo taimilaatikot näkyviin muiden taimien ja talvehtivien keskeltä. Ahtaassa olivat. Kirjoitin tämän puhtaasti ohjeeksi itselleni: Älä tee näin seuraavilla kerroilla. Vaan eipä tuota tilaa mistään kasva lisää.

Nuo ovat pääasiassa chinensen taimia, jotka esittelin yksilöinä 25.1.-9.2. Silloin ne olivat noin puolitoista kuukautta vanhoja ja keskimäärin 15 cm korkeita. Sijoitin ne silloin kastelua helpottaviin laatikoihin, 6 taimea laatikkoon 10 cm ruukuissa. Nyt ne ovat vähän yli kolmen kuukauden ja keskimäärin puoli metriä korkeita.

Silloin ne olivat tukevia, haarautuneita, tasapainoisia kasveja, mutta ahtaalle jouduttuaan ovat pääasiassa kasvattaneet yhtä vartta ja ilmeisesti kilpailleet paikasta valossa. Enää ne eivät ole kauniita ja tasapainoisia erilleen otettuna. Jotkut kaipaisivat leikkausta, jotta niistä tulisi kesäksi parvekkeelle hyvän mallinen kasvi. Alimmat lehdet kuitenkin putoavat siirtorumbassa ja silloin jäljellä on paljon tyhjää runkoa ja tupsu latvassa. Ahneushan tuohon on pääsyy. Kasvatin liian montaa kasvia liian vähässä tilassa.

Nämä chilit pitäisi kohta saada isompiin ruukkuihin ja vaikka parvekkeelle, mutta eihän se vielä käy kuukauteen, kun nuo yöpakkaset jylläävät. Taimet eivät suinkaan ole tuossa kaikki, vaan myöhemmin idätetyt baccatumit ja annuumit painavat päälle seuraavaksi. Baccoistahan kuukautta nuorempi Aji Huanuco jo ajoi noista ohi, kun oli joutunut samaan laatikkoon. Korkeimmat takarivissä ovat Rocato, Pucumaucho, Cochabamba ja ylinnä Colombian Orange, joka on jo reilusti ylittänyt 60 cm.

Lisää pieniä perulaisia, Cochabamba ja Huanuco

Huanuco on kaupunki melkein keskellä Perua ja Cochabamba kylä siinä lähistöllä vuoristossa. Tai siis yksi vaihtoehto niistä, sillä nimi on yleinen ja Boliviassa se on iso kaupunki. Tämä chili on kuitenkin Perusta.

Aji Cochabamba (C. chinense)

Cochabamban edessä on Aji, vaikka onkin chinense. Nimitykset eivät aina mene meidän kauniiden määrittelyjemme mukaan, että Aji tarkoittaisi baccatumia. Taimi on puolitoista kuukautta vanha ja 15 cm korkea. Tuohon pitäisi tulla melko tulisia kirsikan näköisiä marjoja. Sen USDA-numero on PI 159248.

Kun Pucumaucholla alavassa maastossa lähellä päiväntasaajaa on hikiset oltavat, päivälämmöt 31-32 ympäri vuoden ja öisin n. 22 astetta, näillä vuoriston chileillä yli kahden kilometrin korkeudessa on päivisin vähän yli 20 astetta, öisin usein alle 10 ja talvella (kesä-elokuussa) jopa lähellä nollaa. Molempia kuitenkin yritän kasvattaa vierekkäin. Tropiikkia meillä ei ole tarjota ja jos yölämmöt laskevat Suomessa kesällä, se merkitsee yleensä hallaa ja paleltumista.

Aji Huanuco (C. baccatum)

Korkealta on kotoisin tämäkin baccatum, jonka taimet ovat vasta viikon vanhoja. Huanuco on Joensuun kokoinen vanha sivistyskaupunki ja joki virtaa täälläkin keskellä. Kaupunki on "perustettu" 1539 espanjalaisvalloittajien toimesta. Sitä ennen paikalla oli ollut vuosisatoja Inkojen Yarowilka, jonka rauniot edelleen ovat näkyvissä.

Aji Huanuco on tavanomaisen näköinen punainen baccatum, jota muuan tanskalainen sivusto väittää samaksi kuin CGN 22871, jota monetkin ovat Suomessa kasvattaneet. Samalta ne näyttävät, mutta todisteita tuosta en ole löytänyt.

Huanucossa on turistihotelli, jolla on oma blogi. Sieltä löysin rocoton poimijan. Blogissa on chilien historiaa ja niitä väitetään viljellyn jo 20.000 vuotta. Outo on kuitenkin aloituskuva. Vaari keräilee rocotoja aikamoisen tiheästä rocotopusikosta, mutta hän keräilee niitä vihreänä. Voiko niitä siis käyttää vihreänä? Vai onko kysymys kaupallisesta poiminnasta? Blogissa valitettiin, että rocotojen vienti on hyvin vähäistä, sillä ne ovat herkkiä vioittumaan ja pilaantuvat nopeasti. Poimitaanko Kaliforniaan vietävät rocotot raakoina ja odotetaan niiden kypsyvän matkalla? Paljon kysymyksiä jäi ilmaan.