Aurinkoisia talvikuvia

lauantai 27. marraskuuta 2010

Pakkanen paukkuu, mutta olohuoneen ikkunalaudalla jatkuu kesä. Lisää kypsää chiliä valmistuu koko ajan.
Rocoto M2 on itse nimeämäni Fataliin yllätyssiemenistä kasvatettu ja varmuudella tunnistamatta jäänyt pubescens. Sen historiasta ja mahdollisista oikeista lajikkeista kirjoitin jo elokuussa -09.
Se taitaa olla varsinainen talvirocoto. Nytkin se piti tuotteliaan talven jälkeen kesän rokulia, vain oleili ikkunalla, mutta elokuussa se aloitti kukinnan ja nyt on useita kypsiä ja kaiken kokoisia raakileita. Itse kasvi on edelleen saman kokoinen kuin vuosi sitten ja samassa ruukussakin, heikolla ravinnolla. Pisimpiä oksia on leikelty. Makuhan tässä on mainio, joten hyvään saumaan tuo kasvaa, kun kesän tuore sato alkaa muissa hiipua. Hedelmät ovat nyt noin nelisenttisiä, paksuja ja mehukkaita. Yhdellä maustaa pienemmän ruoan, kahdella vähän isommankin.

Vihdoinkin löytyi Aji Chanca?

tiistai 23. marraskuuta 2010

Mukavaa nähdä tuoretta kypsyvää chiliä ikkunallaan vielä marraskuun lopulla. Tämä on se onneton toukokuun lopun idätyserä, jolla yritin tutkia, mitä Aji Chanca (C.baccatum) siemenpussit pitävät sisällään. Historiaa voit lukea syyskuun lopun blogimerkinnästä.

Ensimmäiset tästä 8 chilin erästä kypsyivät jo syyskuussa ja olivat ilmeisiä Championeja. Nyt vihdoin näyttää oikealta.
Nämä ovat pitkulaisia, varsinkin nuo taustalla olevat raakileet, vain 2-3 cm pitkiä paksulihaisia pötkylöitä ja potkua on huomattavan paljon baccatumiksi, mutta  makua on myös. Hyvältä tuntuu.

Kaikkiaan 8 tainta siis kasvatin. Vuoden -09 siemenpussista kasvoi 3 Championia ja yksi vielä odottelee. Viime vuonna siitä kasvoi Aji Amarillo. Tämän vuoden siemenpussista sain 2 tuon Aji Chancan näköistä, yhden CGN 16972:a muistuttavan ja yksi sielläkin odottelee. Kesällä siitä kasvoi myös ilmeinen CGN 16972 eli PI 263258, intialainen baccatum. Pahasti siis John the Chillimanilla ovat menneet siemenet sekaisin. Ainakin neljää erilaista chiliä kasvoi Aji Chancan pusseista, baccatumeja sentään kaikki. Tuossa kuvassa taustalla on Championeja, etualalla todennäköinen CGN ja ylhäällä loisteputki, jota kohti nuo kurkottavat.

Varmuuteenhan näistä lajikkeista ei pääse kuin tilaamalla uudet siemenet ja vertailemalla niitä näihin. En taida ryhtyä siihen, vaan kasvattelen näitä hieman epävarmoja tunnistuksia.

Chiliwiki on avattu!

tiistai 16. marraskuuta 2010

On siitä jo toista viikkoa, kun ideaa ryhdyttiin viimein toteuttamaan ja vauhdilla se on edennytkin. Tekeillä on siis chilitietokanta ja chilinkasvatukseen keskittyviä juttuja suomen kielellä. Homma on tietysti pahasti kesken, mutta Wikipedian tapaan jokainen kynnelle kykenevä voi antaa oman panoksensa tietojen täydentämiseen. Mukaan vain.

Osoite on http://chiliwiki.fi/

Vuoden positiivisin yllättäjä: Cajamarca

maanantai 8. marraskuuta 2010

Vaikeuksien kautta voittoon. Tämän kanssa on ollut vaikka minkälaisia ongelmia pitkin kesää. Tammikuussa taimelle tullut chili teki ensimmäiset kypsät vasta marraskuussa. Takeltelustani kasvatuksessa voit lukea syöttämällä chilin nimen hakukenttään.
Cajamarca (C. chinense) on valokuvaajan ihannechili. Kun tuollainen väriläiskä riippuu ikkunalla talvisessa maisemassa, siitä ilahtuu väistämättä.
Raakanakin se on näyttävä. Useimmiten kalpean vaalea, mutta sinisiä ja violetteja sävyjä ilmestyy myös luultavasti valon vaikutuksesta. Oksat ovat karvaiset ja puu kauniin muotoinen. Taustan keltaiset ovat Aji Amarilloa.

Kypsä näistä sitten onkin tavallisimman näköinen, punainen pitkulainen, mutta sillä on puolellaan yllätysmomentti: maku. Makean mukava polte on chinensen tyyppistä ja viipyilee pitkään, hellii suuta. Sääli, että näitä tulee niin vähän, että ruoanlaittokokeilut jäävät niukaksi. Tuotahan syö myös paljaaltaan pieninä paloina ihan nautinnokseen. Siemeniä ensimmäisessä kypsässä oli vain 4, eikä niidenkään itävyydestä ole varmuutta.Tuo nimittäin oli parvekkeella pakkasiin asti.

Herkkua leivällä (ja kalan kanssa)

torstai 4. marraskuuta 2010

Aji Cristal, Omnicolor, Aji Amarillo, Oranssi Habanero, Indian PC-1, Rocoto Peru, Pimiento de Padron, Aji Indian, Rocoto M2 ym. ym. ovat suosikkejani, kukin vuorollaan. Paljon on chililajikkeita, joiden makua kaipaa, varsinkin, jos niitä ei ole saanut vähään aikaan. Tässä on tämän päivän ykkönen:
Aji Panca (C. chinense) kasvoi minulle tilaamatta, yllättäen, vääristä siemenistä. Hyvä niin, sillä tämä on todella hieno chili. Ei ihme, että se on Etelä-Amerikan suosituimpia chilisäilykkeitä, sillä nimenomaan säilöttynä sen maku pääsee oikeuksiinsa. Näin ainakin tuntuu lyhyen tutustumisen jälkeen. Jotenkin maku tasoittuu ja terästyy säilöttäessä. Tämä on miedossa etikkaliemessä ja hyvää, niin hyvää, että vie kielen mennessään. Myös soseutettuna tomaatin kanssa siitä tulee herkkua. Tulinen se ei ole, mutta selvästi chiliä kuitenkin.

Aji Panca on kukiltaan ja kasvutavaltaan chinense, mutta chilit ovat kyllä baccatumin kaltaiset, pitkulaiset, keskimäärin kaksitoistasenttiset, tukevat ja paksulihaiset. Tuo lienee risteytynyt joskus historian hämärässä Perun syrjäseuduilla, sillä sitä on kasvatettu vuosisatoja intiaanien mökkien seinustoilla. Baccatum Puca Uchu eli Aji Rojo lienee hyvin saman näköinen, mutta vain punainen ja samoista kasvupaikoista kotoisin. Sen siemeniä minä ostin, mutta tämän sain. Kuva on syyskuulta, kun Panca pudotteli alalehtensä ja kypsytteli tumman ruskeat pötkylänsä. Sehän oli erittäin tukevarunkoinen, miehen mittainen puu, jonka tästä ylöspäin kasvaneilla oksilla sato ei enää ehtinyt kypsyä. Se on siis melko hidas lajike, mutta hyvää kannattaa odottaa. Täst' mie tykkään.

Lisäys joulun aikaan:
Aloin epäillä omia arviointejani, mutta hyviä nuo Panca-säilykkeet ovat edelleen.

Rocoto Riesen (Grande) vielä kerran

tiistai 2. marraskuuta 2010

Kisa on käyty. Roikottelin kypsää Rieseniä kuukauden oksallaan siltä varalta, että olisi tarvittu jotakin kuvatodistetta sen olemassaolosta. Se ehti jo hieman kuivumaankin. Painosta on varmaan haihtunut osa, mutta muhkea se on edelleen.

Kuudenneksi ne minut kisassa pudottivat. Viime hetkillä rynnivät germaanit ohi. Mitalisijat sentään menivät reiluilla eroilla sentin välein.

Jos useampia kasvatuksiani olisi hyväksytty (vaikkapa adoptoimalla ne muiden kasveiksi), olisi niillä selvinnyt myös sijoille 12-13 ainakin kolmella eri Riesenillä sekä kahdenkymmenen paikkeille olisi yltänyt jo kymmenkunta punaista hedelmää, sekä Rocoto Riesen että Red Peruvian. Ei se nyt niin vaikeaa ole!

Parvekkeelta korjasin loppusadon Rocoto Riesenistä tänään - marraskuussa. Suurimmat olivat täälläkin 18 cm ympärysmitaltaan, vaikka pienessä ruukussa ja melko heikolla hoidolla olivat. Siemeniä en edes kerännyt, sillä tuo on jo saanut maistaa pakkasia. Sen sijaan kellarikerroksen varastoon siirretystä kisakasvista sain itävää siementä ainakin yhdestä yli 20 cm kokoisesta. Toisesta pienemmästä otetut siemenet taas eivät itäneet yksikään. Taitaa olla kiinni siitä, missä vaiheessa ne ovat saaneet kylmää. Tuossa isoimmassa oli paljon siemeniä ja koeidätys on menossa.

Kisassa muuten kotimaamme Suomi menestyi aivan loistavalla tavalla. Vaikka kärkisijat nyt menivätkin ohi, kun viimeistely puuttui, kylmä syksy yllätti. Tuloslista kertoo, että saksalaisia oli 14 mukana, mutta pieni Suomi pinni toiseksi yhdellätoista kisatuloksella. Nollia en tietenkään laskenut.