Oksat poikki ja pulloon

Kylmänä myrsky-yönä toukokuun loppupuolella Siam Hot eli Omnicolor (C. baccatum) pyöri ulkona amppelissaan, hakkasi seinään ja aamulla retkotti neljä oksaa katkenneena ruukun laitaa vasten. Isoimman, toisen päähaaroista lastoitin, teippasin ja tuin kepeillä kun siinä oli vielä ehjää kuorta ja se kasvaa edelleen ulkona. Kolme muuta oksaa otin pulloon parvekkeelle. Pullon pidin vähän taempana, poissa kuumimmasta auringosta.

Melkein kuukausi siinä meni ennen kuin juuria alkoi muodostua, mutta ihmeekseni chilit kasvoivat ja kypsyivät sinä aikana, uusia kukkiakin muodostui. Näin ei yleensä tapahdu syksyllä kun oksia ottaa sisään. Isoksi kasvaneet kyllä kypsyvät, mutta pienet raakileet jäävät pieneksi. Ehkä nyt on menossa niin kiihkeä satokausi, että vesipullokin riittää tai sitten se johtuu lajikkeesta. Kaikki eivät tahdo juurtua millään, toisilla se käy helposti.

Ylempi on pienempi ja siis nuorempi oksa. Siihen juuret ilmestyivät ensiksi ja ne ovat nyt isoimmat. Nuo joutavat jo multaan molemmat. Isoin oksa ei vielä ole saanut juuria näkyviin, nystyjä kyllä on varressa. Jos katsot noita tarkemmin, juuret eivät tule repeämiskohdasta, vaan vähän sen yläpuolelta kuoren läpi. Usein neuvotaan leikkaamaan pistokkaat terävällä veitsellä vinosti poikki, mutta chileillä se ei liene niin kovin tarkkaa, tomaatilla vielä vähemmän, kun juuria putkahtelee varresta koko vedessä olevalta alueelta.

"Intian ihme" viihtyy Suomessa

Tämä chili selvästi viihtyy meidän parvekkeella:

"Intian ihme" sai nimen Tarinan tupa-blogin Tarina-mummulta, joka lähetti siemenet minulle 2011. Jotenkin ne jäivät idättämättä viime vuonna, mutta nyt oli niiden aika.

Siemenet ovat Tarinan mukaan Konecranesin intialaiselta työntekijältä, joka toi chilejä mukanaan kotimaastaan ja niitä joutui tuttujen kautta kuivattuna Tarinallekin. Hän otti siemenet talteen ja kyseli minulta tunnistusta. Eipä se selvinnyt.

Annuum se on, kukista ei ole epäselvyyttä, mutta runko on epätavallisen tukeva - ja karvainen. Voisi tuossa hyvinkin olla frutescensin geenejä. Tämä on nyt jo 80 cm korkea neljän kuukauden ikäisenä, vaikka on ollut sivuraiteilla heikommalla hoidolla. Ihme kukkii runsaasti ja raakileitakin on. Ne ovat pieniä pallukoita, eivätkä taida kasvaakaan peukalonpäätä isommaksi. Tämä ei ole mikään tavallinen suippo, teräväkärkinen annuum, vaan pyöreähkö punainen marja. Tarinalla oli blogissaan kuvia 2011.

Kukka on tyypillinen valkoinen annuumin kukka ja heteetkin ovat valkoisia varreltaan. Lajista ei siis ole epäselvyyttä. Raakileen muoto lienee myös jo lähellä lopullista. Mausta ei ole mitään aavistusta, mutta tuskinpa intialaiset niitä ihan huvin vuoksi olisivat Suomeen rahdanneet.

Tuo muistuttaa jonkin verran kirsikkachiliä, jollaisia on nimetty ainakin Kalkutalle ja New Delhille, mutta lähempänä se on Kashmir-chiliä. Kashmirilaista pitkulaista olen kasvattanut, mutta tuo lyhyt ja paksu on jäänyt kokeilematta. Jos taas tuoja on Etelä-Intiasta, lajike voisi hyvinkin olla Gundu. Intiassa chililajikkeet ovat hyvin paikallisia, yhtenäiskulttuuri ei vielä onneksi ole tasapäistänyt maata.

Ulupica ei halua asua meillä

Kasveillakin on oma tahto. Ne tietävät, missä viihtyvät ja muualla sitten kituvat tai häviävät maisemasta. Ulupica Large ei viihdy meillä. Viime keväänä jo tuskailin sen kukkien kanssa. Niitä tuli, olivat kauniita ja tuoksuvia, mutta kasvi ei tuota hedelmää, ei vaikka mitä tekisi. Hankin uudet siemenet ja vaivoin sain niistä yhden kasvamaan. Nyt se poistui joukostamme.

Minunhan syy tietysti on. Meillä ei vain synkannut.

Joskus viikko sitten tyhjensin talvehtimistilana olleen varastohuoneen päästäkseni eroon ansarijauhiaisista, sikäli turhaan, että ne ovat jo siirtyneet parvekkeelle. Nostelin kasvit ulos itäseinustalle. Sitten tuli pari viileää päivää ja kylmää yötä. Viidessä asteessa oli käynyt alimmillaan. Tuon aluslautanen oli täyttynyt sateella ja juuret olivat kylmässä, märässä mullassa. Sitä ne eivät kestäneet. Monia varataimia oli samoissa oloissa, mutta chinenset ja baccatumit eivät reagoineet mitenkään. Ulupicalla mustuivat ensin lehtien reunat, sitten puolikkaita lehtiä. Tuossa vaiheessa vaihdoin sille mullat ja vielä oli muutamia vaaleita, eläviä juuria, vaikka suurin osa olikin mustana. Eipä auttanut pelastusyritys. Tuossa on tulos.

Ylivuotinen Ulupica kukkii edelleen, mutta kun sillä on hedelmättömät geenit, ei siitä saa maistiaisia eikä siemeniä. Minä luovutan. Ulupica ei ole meidän kasvi. Riittäähän noita chilejä, tuhansia muita lajikkeita.

Aji Huanuco taitaa olla CGN 22871

Tuommoinen epäilys esitettiin eräällä tanskalaisella chilisivustolla ja samanlaisuus on kyllä ilmeistä.

Aji Huanuco (C. baccatum) ulkona aidassa kypsyttelee jo ensimmäisiään. Kasvi on jo viiden kuukauden ikäinen, mutta se koki niin monia paikan- ja ruukun vaihdoksia, että ne varmaan verottivat kasvuvauhtia. Kypsymiseenkin meni puolitoista kuukautta.

Kun luin samankaltaisuusepäilyistä, laitoin myös CGN 22871:n itämään ja se on nyt aloittamassa ensimmäisiä raakileitaan. Aivan samalta nuo tähän asti näyttävät.
- Molemmat haisevat. Huoneessa se on ikävä lemu, parvekkeella vähenee ja ulkona häviää tuuleen.
- Kasvu on samanlaista, sinne tänne risteilevää risukasaa.
- Raakileet kasvavat aluksi vinosti ylös ja kasvu on hyvin hidasta baccatumiksi.

Huanucon chilit ovat nyt vain 5-6 cm pitkiä, mutta saattavat kasvaa siitä, kunhan kasvuolosuhteet kohentuvat. Lopulliset samanlaisuuspäätelmät teen vasta, kun molemmissa on reilusti kypsiä myös makuvertailuun.

Tämän vuoden musta chili

Huomaan, että minulla on vuosittain ollut vähintään yksi musta chili kasvatusohjelmassani. Miksiköhän? Tietoinen valinta se ei ole ollut ja harvoin niistä on herkkua tullut. Tasmanian Red ja Chenzo olivat selvästi koristeeksi jalostettuja, Machu Pichu ja Aji Panca varsin mietoja chinensejä.

Harissa (C. annuum) on tiettävästi musta vain raakana ja kypsyy tumman punaiseksi. Kukat ovat violetteja, koristeannuumiin viittaavia. Maistelenpa vasta, kun noihin ilmestyy punaista.

Tapaus Bohócsapka

Viikko sitten, aurinkoisena päivänä tyhjensin chilien talvehtimistilaa kellarikerroksessa ja sieltä löytyi tämäkin vetelä, mutkitteleva kasvi tiukasti muiden puristuksessa vähän valosta sivussa.

Paprika-Bohócsapka (C. baccatum) on tavallinen piispanhattu eli Joulun kellot tyyppinen chili, jota kasvatin viime kesänäkin. Se oli unohtunut kasvatuslistaltani ja idätin sen vasta helmikuun lopulla ja sitten se unohtui isompien keskelle ja tulos on tässä, aivan rento metrinen luikero. Se lepää parvekkeen kahvipöydällä, joka muuttuu työpöydäksi päällystämällä se sanomalehdellä. Siitä voi varisseet mullat sitten helposti kipata takaisin ruukkuun.

Taimiruukku ei ollut edes täynnä juuria. Neljä desiä näyttää sille riittäneen metrin kasvamiseen. Runko on kuitenkin alhaalta täynnä nystyröitä, juuren alkuja, mikä on selvä merkki lisäjuurien tarpeesta. Onpa siellä alhaalla yksi jo valkoisena kasvamassa kohti multaa.

Istutin tämän 15-kertaa isompaan ruukkuun, jonka pitää riittää loppukesäksi. Rungon hautasin ensimmäiseen lehteen asti multaan, jolloin pituudesta hävisi reilu kymmenen senttiä ja tukevuutta tuli lisää. Lisäsin myös metsästä veistellyn tukikepin pitämään chiliä pystyssä.

Bohócsapka sai eteläseinustalta aurinkoisen paikan Starfishin vierestä lattialta. Parvekkeellamme on melkein metrin korkuinen puinen kaide, jonka läpi ei valoa tule. Sehän aiheuttaa sen, että lehdet putoilevat alhaalta. Aikaisemmin parvekkeelle muuttaneella Starfishillä tuolla nurkassa ei enää ole alalehtiä, mutta eipä se haittaa, kun ylös kasvaa vauhdilla uusia. Tuo vain kertoo valon tärkeydestä chileille.

Muut lajikkeet ovat pääasiassa hyllyillä hiukan kaiteen suojassa, että aurinko ei pääse porottamaan täysillä mustien ruukkujen kylkiin. Siitä kuumuudesta kärsivät juuret.

Viikko siirron jälkeen kaikki näyttää hyvältä. Latva on haarautunut moneen kertaan ja pieniä kukkanuppujakin näkyy. Eiköhän punaisia kellohedelmiä vielä nautita elokuussa. Hyviä ne ovatkin - ja niin kauniita.

Palattiin normaaliin kesäsäähän

Suursäätila on muuttunut. Maan itäpuolella majaillut korkeapaine on poistunut ja sen mukana helteet. Nyt ollaan normaalikesässä. Sadealueita tulee lounaasta tasaiseen tahtiin ja ilma on kymmenen astetta viileämpää. Lämmin kausi ehti sentään tehdä parvekkeella paljonkin hyvää. Useimmissa chileissä on raakileita ja kasvu on vahvaa. Tässä siitä vain pari näytettä.

Tuo ei ole omena, vaan chinense CGN 21500 ja raakile on vain sormenpään kokoinen, eikä taida isoksi kasvaakaan.

Starfish (C. baccatum) parvekkeen parhaalla paikalla myös aloittelee satoaan.

Hallanvaara alavilla mailla kuulutettiin ennen radiossa, mutta eilen varoituksia näkyi TV:n sääkartalla loppuviikolla jopa Keski-Suomessa asti. Tänään piti olla se päivä, jolloin yöpakkasten vaara on tilastojen valossa Tampereella ohi. Toivottavasti onkin, sillä yksi hallayö nitistäisi kyllä kurkut ja kurpitsat ja saattaisi siinä mennä tomaatitkin, mutta ne pystyn peittämään. Jotkut chilit kestävät hiukan enemmän, mutta eivät nekään montaa miinusastetta.

Onneksi emme ole alavilla mailla, vaan harjun laella. Täällä on yleensä muutaman asteen lämpimämpää kuin alempana sääasemalla tuollaisina äkisti kylmenevinä aamuyön tunteina. Mistähän sekin johtuu?

Ulkonakin chili jo kypsyy

Paprika Hecele erõs (C. annuum) on chiliaidan jatkeena nyt ollut kolmisen viikkoa ulkona ja ensimmäiset chilit jo kypsyvät. Sehän ei suinkaan ole lämpimien ulkokelien syytä, vaan ajoissa aloitetun esikasvatuksen. Tuo on kasvanut tammikuusta lähtien ja raakileita ilmestyi melkein kaksi kuukautta sitten sisällä.

Aita voi muutenkin hyvin. Pubescenseissa on kypsää myös ja baccatumit työntävät innolla pieniä raakileita joka oksan haarasta. Alkukesä on ollut paljon suotuisampi ulkokasvatukselle kuin viime vuonna, jolloin kärvisteltiin kylmässä sateessa.

Komea on unkarilainen paprika. Pituutta noilla on yli 13 cm ja painoa n. 70 g. Kuva on parin päivän takaa, nyt nuo ovat molemmat kypsiä ja yläoksilla kasvaa vielä isompia. Sillähän on kanankakkaa kourallinen istutuskuopassa ja ruohosilppua lisään juurelle seuraavasta nurmikon leikkuusta. Siitäkin irtoaa aika tavalla ravinteita ja se pitää kosteuden maassa. Täällä soraharjussa kuivuminen on aina uhkaamassa, vaikka välillä sataisikin.

Tänä vuonna Hecelessä oli siemeniä. Viime kesänä saman pussin siemenistä tuli täysin siemenetön paprika. Maussa saattaa myös olla eroa, sillä ensi maistelu paljasti maukkaan, mutta tulettoman paprikan. Viime kesänä siinä oli tunnistettava chilin polte, vaikkakaan ei voimakas. Saattaahan tuo olla vain "ensimmäisen podin syndroomaa" ja seuraavissa maku terästyy. Viime vuonna käytin tätä mm mansikan kanssa salaattiin ja gulassiin. Nyt ei mansikka-aika ole vielä oikein alkanut, joten ehkä lähipäivinä pitää tehdä gulassia ja terästää sitä lisäksi jollakin muulla chilillä.

Värikontrastia kuistilta

Pieni tunnelmapala sallittakoon helteiden keskellä.

Avokuistin parvekelaatikossa meillä on kaksi Omnicoloria (C. baccatum), joissa on kaiken värisiä chilejä. Laatikon kokokuva on tässä vaiheessa ikävän harva, kun kasvit eivät ole ehtineet täyttää tilaa, joten jätin sen julkaisematta. Eilen keksin hankkia "maanpeittokasviksi" Omnicolorien juurelle lobelioita paria eri sinistä. Ne piristävät kalpean keltaisten raakileiden taustaa oivallisesti ja tuskin ryhtyvät kilpailemaan juuri- tai ilmatilasta Omnicolorien kanssa.

Canario valtaa ilmatilan

Canario (C. pubescens) sai paikan parvekkeen katosta, pöydän päältä niin korkealta, että en lyö siihen päätäni. Se on kasvatellut yli metrin lonkeroita moneenkin suuntaan. Osan olen tukenut niin, että ne saavat valoa, osa pysyy itsepäisesti katossa ilman tukeakin. Vasemmalle lähtevä menee poispäin parvekelaseista ja ainakin viime vuonna se ei tehnyt hedelmää tuota kauemmaksi, vaan rullasi lehtiään ja oli muutenkin kärsineen näköinen haara. Ilmeisesti valokiintiö ei täyttynyt.

Vaihdoin tämän isompaan amppeliin huhtikuun lopulla ja vein parvekkeelle. Tämä on 9 litran vetoinen ja saa riittää koko kesäksi. Komeita raakileita on kymmenkunta. Pari näkyy amppelin kyljessäkin. Kukinta ja pienten raakileiden kehitys jatkuu joka haarassa.

Tuolla ruukun takana ensimmäinen Canario jo kypsyy, mutta onhan se jo yli kaksi kuukautta kasvanut. Viime kesänä nuo kypsyivät puolessatoista kuukaudessa, keskikesällä. Ehkä lämmöt eivät ole olleet sille parhaat mahdolliset parvekkeella ennen kuin aivan viime viikkoina. Nyt lämpöä kyllä on riittänyt. Kesä on hehkeimmillään aika yllättävään aikaan.