Jalapeño M kypsyy sekin

maanantai 25. syyskuuta 2017

Kaikki on hyvin, vaikka päivitykset tänne blogiin hidastelevatkin. Mielestäni niin moni syksyyn liittyvä asia on sanottu jo edellisinä syksyinä, että en ryhdy toistamaan itseäni.

Viinirypäleetkin kypsyivät, kun syyskuun lopulla tulivat vihdoin menneen kesän lämpimät. Lasin takana vasemmalla pilkistää vähän köynnöksen kellastunutta lehteä. Yksi Zilga kiipeilee parvekkeen ikkunaa pitkin.

Tässä kuvassa on yksi harvoista annuumeistani, Jalapeño M. Päästin muutaman punastumaan, jotta saisi itävää siementä, mutta se taitaa olla turhaa, totesin maisteltuani noita. Tämä jää yhteen kasvatukseen.

En ole varma, ovatko nuo edes oikeaa siementä vai eikö suomalainen sadekesä vain sopinut meksikolaiselle lajikkeelle. Nuo ovat vain 4-5 cm pitkiä ja kuvittelin niiden kasvavan isommiksi, ainakin kaupasta tai Heinän puutarhan kärrystä hankkimani jalapeñot ovat olleet aivan eri kokoa.

Ikävämpi juttu on, että en pitänyt mausta. Nämä olivat karvaita. Runsaasti ruokaan lisätessä kyllä poltetta syntyi, mutta muu olikin vähän epämiellyttävää.

Taidan pysyä baccatumeissa ja rocotoissa, joita onkin riittänyt.

Taitaa sittenkin tulla rypäleitä

torstai 7. syyskuuta 2017

Kuukausi sitten raportoin, että Zilga ei tänä vuonna ehdi kypsyttää rypäleitään, kun kukinta oli vasta alkanut. Nyt älysin kaivautua syvemmälle viiniköynnöspöheikköön ja kas, siellähän tertut jo tummuvat. Pinnalla olevissa oksissa ne ovat edelleen rusinan kokoisia. Pieniähän nuokin ovat normaalikesään verrattuna ja tertut ovat tavallista harvempia.

Tämä latvialainen Zilga on tuossa kasvanut jo 17 vuotta ja unohtunut leikata ainakin parina talvena. Nyt se valloittaa kaiken. Se on betonimuuria vasten aurinkoisella, etelään avautuvalla paikalla ja viiniköynnöksen juuri kuulemma tunkeutuu useiden metrien syvyyteen. Maa on soraharjua, eikä sitä ole lannoitettu, ei myöskään kasteltu, vaikka muut kasvit siinä vieressä huutavat vettä. Ei sitä myöskään ole peitelty kuin ensimmäisenä talvena.

Nyt havaitsin sen lonkeroita jo kaukaisuudessa näkyvän omenapuun latvassa ylimpänä. Betonimuuria on ylöspäin kolme metriä ja sitten vielä metri aitaa sen päällä ja matkaa omenapuulle ainakin 6 metriä. Sen välin se menee siististi aitaa pitkin. Siitä se on tänä kesänä vielä kivunnut useita metrejä ylös, eikä suinkaan suorinta reittiä. Jos lonkeron mittaisi, se olisi ainakin 15 metriä pitkä. Tuo on kyllä jollakin tavalla siivottava pois, muuten se kukistaa vanhan omenapuun. Nuo versot vain tarttuvat niin lujaa kiinni, että niitä ei saa irti kuin leikkaamalla. Repimällä lähtee vain omenapuusta oksat.

Jos kaipaat pihaasi peittokasvia, tässä on sellainen. Ei ehkä alkuun kaikkein nopeakasvuisimpia, mutta kun se pääsee vauhtiin, sitä ei pysäytä mikään - paitsi ahkera leikkaaminen.

Maldivian Heart X Purple Bhut risteytys on aika mauton

sunnuntai 3. syyskuuta 2017

Chinense-risteytys Maldivian Heart X Purple Bhut oli pieni pettymys, mutta niinhän useimmat risteytykset chilirintamalla ovat. Lajikkeita on jo ihan riittävästi ja niiden risteyttäminen harvoin tuo mitään uutta, enintään jonkun koristevärin.

Kenties kylmän kesän seurauksena chilit eivät kasvaneet kovin isoiksi, mutta eivät ne puolukan kokoisiksi sentään jääneet. Tästä kasvistahan napsahti pääjuuri poikki ruukunvaihdon yhteydessä ja sekin verotti kokoa. 

Koristeellinenhan tuo oli eri värisine kukkineen ja raakileineen, mutta maku ei mitenkään ihastuttanut. Oikeastaan sitä ei ollut. Chinensemäinen polte toki nousi noin puoli minuuttia puraisun jälkeen ja sitä kesti koko suun alueella vielä puoli tuntia myöhemminkin, mutta maku puuttui. Minun mielestäni siis. Jonkun muun suussa tuntemus voisi olla erilainen, sellaisia chilit ovat.