Eipä ollut chiliaidan kesä tämäkään

Kesät ovat erilaisia ja Suomessa usein kylmiä ja sateisia. Muutaman kerran olen saanut ulkona terassin reunuskasveina kasvaneista chileistä ihan mukavan aidan ja sadonkin. Nyt aita ei kasvanut mainittavasti, joten kesäkuista kokokuvaa parempaa ei ole tarjolla, tyydytään lähikuviin harvasta aidasta. Kaikki kasvit ovat edelliskesäisiä, talvehtineita ja olivat keväällä jo reilun kokoisia.

Eilen "hyvän sään aikana" kävin kuvaamassa tämänhetkisen tilanteen. Todella yllättäen parhaan sadon tarjoaa Trinidad Scorpion Cardi, chinense, jonka alkukesän sato on pienikokoista, mutta syksymmällä kokokin kasvoi.

Yläkuva on aidan eteläpuolelta, missä on eniten kypsiä, mutta pohjoispuolella on isoimmat ja ainoat todellisen Scorpparin näköiset. Kyllä noista pienemmistäkin riittää pitkäksi aikaa tulista maustetta.

Baccatum Starfish on keväästä asti kasvatellut pikkuisia hedelmiä ja sekin on saanut kokoa vasta elokuusta lähtien.

 Aji Amarillo (C. baccatum) oli keväällä pitkä- ja hento-oksainen. Niistä luiruista ei ollut apua, mutta uusia oksia ja uusia kukkia kasvoi. Tuo on toistaiseksi ainoa kypsä, joten kovin onnistuneena ei kautta voi pitää. Raakileita on kyllä, mutta taitaa kylmä yllättää ennen kuin sato kypsyy.

Laitimmaisena, vähän katajapensaan varjossa kesää vietti jo toista kertaa Ulupica Large (C. cardenasii), ei siis uudempi XL-risteytys. Muutamia pikku marjoja on kehittynyt, mutta eivät ole ehtineet kypsyä. Tälle tuli syksy jo elokuussa, lehdet muuttuivat keltaisiksi ja on niitä joku syönytkin. Suomen kesä ei oikein riitä tropiikin kasveille.

Nyt en taida viedä näitä sisään kypsymään, sillä siinä tulee aina eteen tuholaisongelma. Lämpimään ja kuivaan ilmaan vietynä ilmestyy kaikenlaisia pöpöjä, jotka eivät ulkona haittaa.

Talvehtineet ilman harsoja ulos

Myönnetään heti kärkeen, tuosta on vaikea saada selvää. Vihreää vihreällä pohjalla ei ole parhaita kasvien esittelytilanteita, mutta noin ne nyt olivat, keinua vasten nojailemassa, että pysyvät pystyssä. Yksi päivä ja yö takana ilman harsoja.

Idea siis on totuttaa nuo päivänvalon UV-säteilyyn ennen kuin istutan ne kiinteästi maahan oleskeluterassimme chiliaidaksi. Eilen satoi ja tänäänkin on pääosin pilvistä, eli UV-säteilyä on varsin vähän. Koko seuraava viikko pitäisi olla enimmäkseen pilvistä ja sateista. Voisin siis saada nuo tottumaan ulkoilmaan ilman harsoilla peittelyä. Jos sattuisi kovin aurinkoinen päivä, sitten pitäisi siirrellä noita varjoon, mutta se on hankalaa, kun pari oikeanpuolimmaista on kovin hento-oksaista ja vaatii tukea toistaiseksi. Harsoakin toki on ja tuossa on sille telinekin valmiina.

Pikaesittely talvehtineista, jotka nyt vain siirsin syksyllä ruukuissaan sisään loisteputkien tai ledispottien alle.
Trinidad Scorpion Cardi tuotti viime kesänä oivan sadon, leikattiin marraskuussa tapiksi ja on nyt taas tuuhea ja kukassa. Lähiviikkojen viileys ei sille tee hyvää, mutta kun ei ole tilaa kaikille muualla kuin ulkona.
Ulupica Large, se alkuperäinen ennen XL-risteytyksiä, pienimarjainen, mutta hyvän makuinen. Tuon kaivoin viimekesäisestä aidasta ylös ja tungin ruukkuun. Siellä on vielä muutamia ruohojakin juurella hengissä.
Starfish on tapansa mukaan korkea ja siinä on muutama raakilekin.
Aji Amarillo siirtyi vasta 3.1. pakkasen tieltä pienessä ruukussaan eteisen pöydälle pohjoisikkunan viereen ledispotin alle. Se on edelleen viimekesäisessä mullassa, mutta pari pikkuista raakiletta on jo kasvanut. Versot ovat toivottoman ohuita, joten valoa on ollut liian vähän suhteessa lannoitukseen, kun se on kasvanut joka suuntaan valokeilan ulkopuolelle. Hyvä viherkasvi se on ollut koko talven.

Näiden lisäksi talvehti vielä yksi Rocoto Santa Natalia, joka on rähjäisessä kunnossa, mutta kukkii ja parvekkeelle jo siirtyneet paremmin säilyneet Indian PC-1 ja Scotch Bonnet MOA.

Pitäähän jouluna tuoretta chiliä olla

Kuva on tältä päivältä, otin se juuri äsken poimiessani Aji Amarilloa (C.baccatum) riistakäristyksen mausteeksi. Ulkona on luminen maisema. Jätin parvekkeelle pakkastenkin tultua muutaman chilin ja lämpöpuhaltimen, joka 1000W teholla puhaltelee silloin tällöin, jotta parvekkeella ei menisi pakkaselle. Sitä kun on pidetty joulunpyhinä myös isona jääkaappina, jonne on helppo viedä jouluruoat säilöön. Mittarin mukaan viime päivinä on ulkona ollut  minimilämpö 7 pakkasta ja sisällä 2 plussaa, päivällä auringossa sentään maksimilämpö +14°. Sekin riittää chileille. Sähkön kulutus on edelleen alle euron yöltä.

Lisätäänpä 3.1.2016:
3.1. oli tänä vuonna se raja, jolloin chilien parvekekasvatus oli pakko lopettaa. Huomenna on jo 20° pakkasta, joten otin lämpöpuhaltimen pois. Amarillo pääsi eteiseen sisään, mutta kyllähän tuo varmaan pudottelee lehtensä, on se niin kovia kokenut.

Mittarin minimilukemat ulkona ja parvekkeella 3.1.

Chinense vai baccatum - kas siinäpä ei mitään pulmaa

Viime vuoden viimeisinä päivinä tulivat taimelle nämä kolme chiliä, jotka nyt siis ovat kohta puolitoista kuukautta vanhoja.

Vasemmanpuoleisessa ruukussa lukee: Habanero (keskellä mahdollisesti Amarillo). Idätyslautalla Habaneron siemen oli siirtynyt naapurin puolelle juurensa varassa, enkä ollut varma sen lajista. Nyt olen. Habanero sekin on. Varmuuden vuoksi istutin silloin toisenkin taimen ruukun nurkkaan ja ovathan ne mahtuneet tähän asti kasvamaan.

Oikealla sitten on Aji Amarillo (C. baccatum).  Tässä vaiheessa näiden lajien kasvutavat ovat dramaattisen erilaiset. Chinenset kasvavat matalana ja leveänä, baccatumit korkeana ja harvalehtisinä. Poikkeuksiakin toki on. Amarillolla on korkeutta jo 40 cm, Habanerolla 8 cm. Kyllä sekin tuosta vielä ponnistaa, kasvupyrähdys on varmaan edessä, kun siirrän nuo omiin ruukkuihinsa.

Aurinkoinen päivä muuten lämmitti parvekkeen lasien takana jo kahteenkymmeneen asteeseen. Kelpasi siellä chilien ottaa aurinkoa.

Habanero (C. chinense) on alun perin Hyötykasviyhdistyksen siemenistä kasvatettu pelkkä, puhdas Habanero ilman mitään etu- tai takaliitteitä. Niitähän on joissakin siemenkaupoissa jopa yli sata erilaista variaatiota. Chinensen taimen tuntee lehtien kohopinnoista helposti, Lehtiruotien välit nousevat koholle ja lehdet ovat tukevampia kuin vaikkapa baccatumeilla. Myöhemmin isoissa kasveissa lehden kuvio ei ole aina noin selkeä.

Aurinkokin taas paistaa

Hallaöistä selvittiin parvekkeella lämmittimen turvin ilman vaurioita. Tässä muutama otos aurinkoisen lauantaipäivän kunniaksi.

Starfish (C. baccatum) on majaillut tuossa nojatuolini kyljessä ja mittaa on kattoon asti, satoakin ihan mukavasti kun muistaa, miten surkeassa kunnossa se oli keväällä.

Starfishit ovat hauskan näköisiä, muista selvästi erottuvia muodoltaan ja tänä vuonna niitä tuntuu tulevan tiheään, kun se pääsi aurinkoiseen paikkaan. Edellinen yritykseni tuotti vain muutaman, kun se oli vähän varjossa seinän vieressä.

Scarlet Lantern (C. chinense) on kaunis chili, mutta sai vasta syyskuussa ensimmäisensä kypsäksi. Kesän säillä saattaa olla osuutta asiaan, samoin paikalla parvekkeen itäreunalla tiheässä viidakossa. Maistamatta on Scarlet vielä.

Red Butlah (C. chinense) kasvaa lomittain Aji Amarillon kanssa ja tuo raakile on Amarillon. Butlah on supertulisten sukua, enkä ole sitä rohjennut vielä maistella, vaikka näitä onkin useita oksilla, kun tuota tiheikköä vähän kaivelee. Ulkonäkökin viittaa runsaaseen poltteeseen.

Suurimman tilan parvekkeelta on vallannut Perusta tullut Aji Amarillo (C. baccatum). Sen satokautta on nyt kestänyt melkein neljä kuukautta ja chilit vain kasvavat kokoa ja tihenevät. Se on täyttänyt tilansa lattiasta kattoon ja ainakin pari metriä leveälle muiden chilien joukkoon tunkeutuen. Paikka on valoisa ja ruukku iso, mikäpä siinä on kasvaessa.

Tähän väliin pieni ruokavihje: Mainio kalan kastike (ja kelpaa se vihanneksillekin) syntyy, kun Amarillon silppuaa maustamattoman 10% turkkilaisen jogurtin joukkoon. Toki muutkin chilit kelpaavat.

Aji Charapitakin (C. chinense) kypsyy vihdoin. Parvekkeella kaikki hyvin.

Aji Amarillo Perusta on rehevä

Viime kesänä Perusta tuoduista isoista Aji Amarilloista (C. baccatum) otetuista siemenistä kasvoi meidän parvekkeen parhaalla paikalla komea chilipensas. Se on jo parimetrinen joka suuntaan ja muutama haara ylettyy kattoon. Tällä ei ollut kasvuongelmia kuten parilla muulla samalla kyydillä Perusta tulleella chilillä. Ehdin jo epäillä, että niiden mukana oli tullut joku kasvitauti, joka pysäytti niiden kasvun ja tiputteli lehdet. Todennäköisempää on kuitenkin, että vuosituhansia omilla seuduillaan Perussa asuneet kasvit eivät vain sopeutuneet meikäläiseen turvemultaan ja ilmastoon. Amarillolle kaikki kävi.

Sato ei ole aivan yhtä runsas, kuin aikaisempina vuosina samalla paikalla, mutta nämä ovat isompia ja raskaampia. Näiden "aitojen" Amarillojen väri on enemmän oranssi kuin Euroopassa levinneen lajikkeen ja ne ovat sileämpiä kuin aikaisemmin kasvattamani hieman muhkuraiset. Aluksi noiden koko oli kymmenen sentin luokkaa, mutta nyt on tuollaisia 15 cm pitkiä alkanut kypsyä.

Tuossa kuvassa on useita eri muotoisia varsinkin vihreiden joukossa. Säät ja lannoitus ilmeisesti vaikuttavat paitsi kokoon myös muotoon ja ehkä makuunkin. Siinä en havainnut suurta eroa entisiin. Maukkaita ovat ja esimerkiksi katkarapukeitto sai uuden ilmeen, kun silppusin yhden Amarillon joukkoon. Minähän en chilejä arvioi suoraan maistellen, vaan mausteena monenlaisessa ruoassa. Aiemmat Amarillot olen käyttänyt paitsi tuoreena myös kuivattuina puolikkaina ja etikkasäilykkeenä. Hyviä ovat ruokaan lisättäväksi silläkin tavalla.

Amarillokausi alkamassa

Baccatumit kasvavat meillä mielellään

Jaahas, päivitystahti on hidastunut, kun lämpimät tulivat. Uudelleen ruukuttamista, parvekkeelle ja ulos vientiä ja auringolta suojaamista on riittänyt; sitä tavallista kevätpuuhaa. Kehitystä tapahtuu niin monella rintamalla, että en tiedä, mistä aloittaisi.

Aloitetaan vaikka kukista, kun mehiläiset ovat käyneet niin vähiin. Chilithän pölyttyvät kyllä ihan itsekseen pienestä tuulesta tai tärinästä. Kaikki chilini taitavat jo kukkia paitsi Charapita. Tässä kuvassa on Sugar Rush (C. baccatum). Kukassa on tyypillinen värillinen kalanruotokuvio. Se ei parvekkeen viileästä kaudesta pistänyt pahakseen, vaan on kehittynyt vauhdilla.

Sen raakileet ovat vaalean vihreitä ja kasvavat pystyasennossa. Yksi on jo ehtinyt yli 6 cm pitkäksi ja se kasvaa nyt vaakasuorassa, ehkäpä kallistuu myöhemmin alas. Tätä lajiketta en ennestään tunne ja aika vähän siitä on netissäkin tietoa. Makua on kehuttu, joten odotellaan vesi kielellä.

Sen kanssa samaan aikaan idätetyt ja toista kuukautta sitten parvekkeelle viedyt muut baccatumit vasta kukkivat ensimmäisiä kukkiaan. Sugar Rush on selvästi nopeampi. Sehän on huomattava etu tähän aikaan vuodesta.

Puolivuotias Aji Amarillo (C. baccatum) on nyt ollut kuukauden parvekkeella ja kokenut aika viileitä öitä ja nyt yli 30° hellettä. Sehän kestää sen. Chilin kehitys kesti yllättävän hyvin ruukun, valoisuuden ja lämpötilan muutokset ja kasvu jatkui joka suuntaan. Nämä raakileet ovat aikaisemmin kasvattamaani verrattuna tasaisempia, sileämpiä ja ehkä vähän pienempiä. Mittaa noilla on aika tasaisesti 8 cm. Vanhin on jo siinä iässä, että sen pitäisi kohta alkaa kypsyä. Tietysti viileä toukokuun alkupuoli saattoi hidastaa värin vaihtoa. Hyvältä kuitenkin näyttää tulevaa kesää ajatellen.

Ei baccat ja pubetkaan viileästä pahastu

Enintään hidastavat hiukan kasvua.

Kymmenen päivää sitten viileisiin öisin parvekkeelle tottumaan viety Aji Amarillo (C. baccatum) on ilmeisesti sopeutunut hyvin, kukinta jatkuu, raakileet kasvavat ja tuollaisia pieniä uusia pystykasvuisia ilmestyy joka puolelle. Nehän kellahtavat alaspäin, kun chili kasvaa ja paino lisääntyy.

Tämän innoittamana tutkin muitakin, jo pidempään parvekkeella oleskelleita chilejä ja hyvinhän ne jaksoivat. Isompia raakileita on Amarillon lisäksi Rocoto Montufarissa, Turbo Pubessa ja Omnicolorissa. Nyt kuitenkin tutkaillaan näitä aivan pieniä.

Starfish (C. baccatum) pääsi autotallista parvekkeelle puolitoista viikkoa sitten avattuaan ensimmäisen kukkansa. Siitähän kehittyi heti raakile, mutta se kasvoi niin hitaasti, että varmuutta chilin muodosta en saanut. Tuo nyt kuitenkin jo vihjaa oikeaan suuntaan. Edellisen kerran noita kasvattaessani se kasvoi aivan pystyssä, mutta tuokin on kääntymässä hitaasti. Ehkä tämä on oikeista siemenistä, eikä minun tarvitse idättää uutta. Kuva taas tapansa mukaan valehtelee. Minun ruudullani ainakin tuo on 5 kertaa oikeaa raakiletta isompi. Metkoja nuo makro-objektiivit.

Näiden välissä Sugar Rush (C. baccatum) kukkii myös, vaikka on alle kolme kuukautta ja siitä kolme viikkoa kylmässä. Senkin ekasta kukasta ilmestyi pieni chilinalku ja kukka roikkuu hauskasti kuin keijun mekko emin päässä. Näistä ei ehkä tule puhtaita siemeniä, sillä paljon isompi Amarillo kukkii tämän yläpuolella ja siitepölyä varisee myös muiden baccatumien päälle. Ne tiettävästi risteytyvät helposti keskenään ja useimmat väärät siemenet, joita olen saanut siemenkaupoista, ovat olleet juuri vahingossa risteytyneitä baccoja.

Jos (tai kun) puhtaita siemeniä haluaa, kasvi on siirrettävä vähän sivummalle tai käytettävä kukan auetessa pussitusta. Kukan voi suojata vaikka tyhjennetyllä teepussilla, hallaharsolla tai muovipussilla. Kun raakile alkaa kehittyä, pussi pitää poistaa, mutta kehittyvä chili kannattaa merkitä vaikka tekemällä villalangalla rusetti sen varteen. Vain tällä tavalla varmistettuja siemeniä kehtaa jakaa eteenpäin. Ulkona risteytymisen vaara on vielä suurempi, kun mehiläisiä ja kärpäsiä pörrää. Sisällä siitepöly laskeutuu vain vähän leviten alas. Chilien pöly ei ole erityisen leijuvaa, mutta kyllähän sekin tuulessa...

Turbo Pube (C. pubescens) pääsi tähän sarjaan osoituksena, että kaikki raakileet eivät suinkaan ole pystyssä varressa, vaan suoraan alas suuntautuviakin on. Tässä on taustana parvekkeen nurkassa oleva kuiva omenapuun runko.

Annuumeistakin minulla on kolme laatikkoa parvekkeella, mutta niiden kasvu on kyllä selkeästi hidastunut, ne hyötyvät lämmöstä. Ihan siedettävää kasvua niilläkin on. Alma paprika alkoi kukkia vähän alle kahdessa kuukaudessa, kun se lämpökaapissa tapahtui kuukaudessa.

Chinensejä en vielä vie kylmään, sillä niiden puolukan kokoisista marjoista kylmän kauden jälkeen on kokemuksia edellisiltä vuosilta. Eivät ne oikein mahtuisikaan ennen kuin saan tomaatit ulos.

Parvekkeen lämmityskautta on nyt näköjään kuukausi takana ja vielä muutama päivä edessä. Jouduin vaihtamaan lämmittimen, kun vanhan termostaatti heittäytyi aivan tunnottomaksi. Uusi samanlainen, mutta musta maksoi 16€. Laitoin samalla sähkönkulutusmittarin ajastimen ja lämmittimen väliin. Ilmeisesti arvioin jo 2012 kulutuksen aika oikein päätellessäni euron yöstä sopivaksi maksuksi siitä, että ei tarvitse säitä jännittää eikä kanniskella ruukkuja iltaisin sisään ja aamuisin ulos. Tähän astinen kevätkauden kulutus on vielä alle 30€, mutta eiköhän se loppuviikkoon mennessä tule täyteen ja sitten ehkä yötkin lämpenevät. Ei tuossa uudessakaan tarkkaa termostaattia ole. Yölämmöt ovat heitelleet viiden ja kymmenen asteen välillä, joskus ylikin, mutta pakkaset ovat pysyneet lasien ulkopuolella. Varmuus siitä rauhoittaa mieltä kummasti ja mielenrauhasta olen valmis tuon ja enemmänkin maksamaan.

Aji Amarillo pysyvästi parvekkeelle

Piti vielä illalla ryhtyä istutuspuuhiin, kun huomasin, että pysyvästi parvekkeelle siirron ennätykseni oli päivästä kiinni. 2012 istutin Aji Amarillon tuohon samaan paikkaan 27.4. eikä silloin tullut säistä ongelmia. Ruukku ja chili ovat niin isoja, että pakkaskauden sattuessa niitä ei enää sisään raahata. Onneksi parvekkeella on lämmitin kaiken varalta, sillä kylmiäkin kausia voi vielä sattua.

Aji Amarillo (C. baccatum) täyttääkin komeasti jo paikkansa, korkeutta 110 ja leveyttä 80 cm. Olohuoneessa tuli huomattavasti valoisampaa, kun tuon sai pois ikkunaa peittämästä. Ruukkua piti vähän nostaa lattialta, sillä kaiteen taakse jäävät lehdet putoilevat pois ja siinä olisi mennyt liikaa hyvää kasvua.

Tämähän on Caiden viime kesänä Perusta tuoduista Amarilloista saadusta siemenestä. Aito tapaus siis. Tämä on kasvanut marraskuulta asti, puoli vuotta tulee ikää äitienpäivän aikoihin. Amarillon väriä muistuttaa yläkulmassa amppelista riippuva tomaatti Tumbling Tom Yellow.

Vasemmalla ovat tämän kevään baccatumit, jotka nyt ovat olleet kymmenkunta päivää parvekkeella. Täytyy todeta, että kasvua ei ruukunvaihdon ja siirron jälkeen ole juuri tapahtunut. Silloin jo isot nuput ovat edelleen nuppuja, mutta ehtiväthän ne vielä, kun ovat kolme kuukautta tuota nuorempia.

Vaan tuommoisia siellä jo riippuu Amarillon oksilla. Raakileella on ikää kolme viikkoa ja se on melkein normaalikokoinen, muut ovat selvästi pienempiä. Pikkuisessa 13 cm ruukussa olohuoneen ikkunalla Puutarhan Kesällä ravittuna on satokausi lähtenyt käyntiin. Nyt siihen voi tulla pikku katkos, jos juurtuminen uuteen ruukkuun ei suju joustavasti. Kylmät yöt voivat haitata juurtumista ja kukinnan onnistumista, mutta mikäs kiire tässä.

Aito perulainen Amarillo on hidas

Aji Amarillo (C. baccatum) on hidas satoamaan, se on todettu aikaisemminkin, mutta suoraan Perusta  tuotu näyttää olevan vieläkin hitaampi. Nyt se kuitenkin kukkii, kun ensi viikolla viisi kuukautta tulee täyteen.

Kukassa on tyypilliset baccatumin väripisteet ja tällä Amarillolla ne ovat nimenkin mukaisesti keltaiset. Minulla oli 2012 vastaava koekasvatus lajipuhtauden toteamiseksi marraskuulta huhtikuulle. Silloin leikkelin vähemmän ja ehkä kevät oli aurinkoisempi, sillä se onnistui kukinnassaan aikaisemmin samalla ikkunalla. Valostahan tuo lähinnä on kiinni, vaikka kyllä minikokoinen ruukkukin hidastaa kehitystä.

Pidin tätä pitkään saksilla pienenä, lasihyllyn alle mahtuvana, mutta kukinnan alkaessa se piti päästää kiertämään hylly ja kasvamaan kohti loisteputkia. Amarillon vierestä siivosin muita pois, jotta sen erottaa, mutta päälle jäi rocoto, joka sekoaa latvaan. Amarillolla on korkeutta nyt 80 cm ja kasvuvaraa enää 20 cm. Olisi jo aika päästä parvekkeelle ja isompaan ruukkuun, mutta en sitä pakkasöiksi sinne vie. Sakset saavat edelleen auttaa tilanahtaudessa. Kukkia on sekä hyllyn ylä- että alapuolella ja hiukan näyttää siltä, että raakileitakin ehkä muodostuu kohta.

Pysyvästi lämpimämpiä kevätkelejä täällä odotellaan, mutta siinä voi mennä vielä kuukausikin. Huhtikuun lopulla se edellinen talvella kasvatettu Amarillo pääsi parvekkeelle 2012 ja menestyi siellä vallan mainiosti marraskuulle asti.

Amarillo ikkunalla

Aji Amarillo (C. baccatum) on samaa perua kuin edellisen jutun Rocoto Santa Natalia eli Caiden Perusta saamien chilien siemenistä kasvatettu. Se on siis aito perulainen erotukseksi vuosikymmeniä länsimaisilla siemenmyyjillä levinneestä, jos tuossa nyt mitään eroa on, onhan se voinut säilyä hyvinkin puhtaana.

Laitoin sen hyvissä ajoin eli marraskuussa kasvamaan, kun muistissani oli 2012 tekemäni vastaava koekasvatus. Silloin Amarillo ryhtyi hedelmien kasvatteluun jo maaliskuussa ja huhtikuussa sain ensimmäiset maistiaiset. Aji Amarillo on tunnetusti hidas satoamaan, mutta ripeä kasvussaan. Tuolloin se oli kesäkuun puolessavälissä jo parvekkeen katossa ja sato oli varsin hyvä aina marraskuulle asti. Saapa nähdä, millainen tapaus tämä suoraan Perusta tullut Amarillo on.

Tuo on nyt vajaan kolmen kuukauden ikäisenä vain 40 cm korkea, kun olen tarkoituksella pitänyt pituuskasvua kurissa useilla leikkauksilla. Nyt siinä on kolme päähaaraa, mutta ei vielä kukkanuppuja. Hiukan aurinkoa kaivattaisiin avuksi. Tässä ikkunalla ei ole keinovaloa kuin pari 36W loisteputkea (väriltään 950 eli päivänvalo) ikkunan ylälaidassa, siis aivan liian kaukana. Näillä on pärjätty ennenkin, eikä sillä mikään kiire ole. Alakerrassa ledispottien alla kypsyy nyt talvehtiva Aji Indian ja Kellu Uchuja tulee joka päivä lisää.

Chinenset itämään

Viime vuonna tuskailin keväällä liian pitkiksi venähtäneiden chinensien kanssa ja kirjoitin, että ne olisi voinut idättää kuukauden tai kaksikin myöhemmin. Pääsyy epäonnistumiseen taisi kuitenkin olla liian suuri määrä ja tiheässä kasvaminen. No, nyt on kuukausi myöhemmin, enkä enää kauemmin jaksanut pidätellä idätysintoani.

Idätysrasiani on tällä kerralla joku raejuustopurkki. Vedessä kelluu noin sentin paksuinen styroksilevyn pala, joka on kiedottu talouspaperiin; idätyslautta mallia -08. Joulukuun lopulla idätin siinä pari pubescensia, joista parhaat ovat jo mullassa sirkkalehdillä. Alaosan päällystin kahvisuodattimella, johon juuret eivät tunkeudu, jos joutuvat olemaan pidempään lautalla multaan istutusta odottelemassa. Kolmantena päivänä jo näkyy itua muutamasta Lanternista.

Chinenselista on melko lyhyt. Noistakaan kaikkia Lanterneja en ehkä kasvata isoksi. Viime vuonna sain vääriä siemeniä Semillakselta ja Orange Lantern oli punainen pitkulainen ja pahan makuinen. Kun tämä kuitenkin kiinnostaa, tilasin Fataliilta uudet siemenet, nyt tosin pelkkä Lantern ja laitoin tuohon sivuun O-kirjaimen viereen vielä muutaman viimevuotisen siemenen. Noissahan saattaa käydä niin, että pussissa on yksi väärä siemen ja minä kasvatin juuri sen. Annetaan nyt vielä niillekin mahdollisuus. Scarlet Lantern on värikäs muunnelma tuosta perulaisesta chinensestä.

Pimenta Lagrima on Fataliin uutuuksia, brasilialainen puolivilli. Sen siemenet ovat kovin pieniä ja tummia. Tuollainen väri yleensä tarkoittaa huonoa itävyyttä. Red Butlah pitäisi olla tosi tulinen; Bhut Jolokian ja Trinidad Douglahin risteytys. Se näytti kuvassa niin herkulliselta, että päätin kokeilla.

Baccatumit ja annuumit idätän kait vasta helmi- maaliskuussa, kun kaikille ei ole paikkaa valoissa ja ilman valoa niistä ei tule kunnollisia parveke- tai ulkokasveja.

Ei tilanne kuitenkaan ole näin alkutekijöissään. "Värien taistossa" minulla on neljät baccatumit ja chinenset jo hyvässä kasvussa. Sieltä tulee Kellu Uchua ja Rocatoa minun tarpeisiini. Myös Caiden aitojen perulaisten chilien "koe-idätys" marraskuulta jäi kasvamaan ja nehän viheriöivät jo komeasti.

"Lastentarha"-nimellä olen kutsunut tätä kasvatuspaikkaa olohuoneen ikkunalaudalla tuuletusluukkua vasten, verhon takana. Nyt siellä on valona vain 25W energiansäästö, joka on rajattu pois huoneesta tuolla foliolla. Edessä ovat uudet bubet, oikealla varalaatikko, josta näkyy Aji Amarillo jo isona ja leikattuna sekä edessä Charapita, jonka varsinainen taimi on keskellä muiden alla huomattavasti isompana. Vasemmassa reunassa takana on Rocoto Santa Natalia, joka taas alkaa kasvattaa nuppuja. Vieläkin liian varhain, veikkaisin. "Lapset" kasvavat jo ulos tarhastaan, vaativat lisää tilaa ja valoa.

Vanhaan tapaan alan kirjata kasvun edistymistä Open Office taulukkoon.

Sadonkorjuuta parvekkeella ennen pakkasia

Viime yönä jo oli kolme pakkasta ja lisää on tulossa. Parvekkeella kävi nollassa.

Aji Amarillo (C. baccatum) kasvaa edelleen rehevästi parvekkeen nurkassa parhaalla paikalla. Osa oksista on pudonnut alas kasaan, kun saksin taannoin katossa ansarijauhiaisia keränneet ylimmät oksat ulos. Jauhiaisia ei muuten ole juuri näkynyt sen jälkeen, johtuneeko kylmästä säästä.

Amarilloja on syöty koko kesä runsain mitoin, eikä syksy ole mitenkään hidastanut satoa. Edelleen siellä on sekä oranssia kypsää että vihreitä raakoja ja oksatkin näyttävät kasvavan. Kukkia en kyllä ole enää muutamaan viikkoon nähnyt, joten kai sekin valmistautuu talveen tavallaan.

Kun tuota kasvustoa vähän pöyhii, sieltä löytyy runsaasti kypsiä. Reilu kuukausi sitten tein edellisen isomman sadonkorjuun, joten nuo kaikki ovat kypsyneet viidessä viikossa. Ne ovat edelleen täysin käyttökelpoisia, maukkaita ja rapeita, syksyn viileys ei ole tehnyt niille tuhoa, vaikka aurinkoa ei ole juuri näkynyt viikkokausiin. Monet baccatumit pärjäävät viileässä.

Siinä vieressä myös Paprika-Bohócsapka (C. baccatum) kypsyttelee Joulun Kelloja. Nämä ovat kyllä vähän pienempiä kuin aikaisemmin kerätyt. Itse kasvi voi hyvin, siinä ei näy oikeastaan mitään syksyn merkkejä. Myös mustia chilejä tekevä Machu Pichu ja punainen Puca Uchu eli Aji Rojo tarjosivat uutta kypsää satoa. Tähän se luultavasti loppuu, sillä en enää pidä edes lämpöpuhallinta päällä, saavat pärjätä omillaan kunnes noutaja tulee. Talvehtimistilaa ei näille ole.

Marraskuun lopun sato parvekkeelta on siinä. Amarilloja tuli vielä puoli kiloa, muita yli sata grammaa ja neljänneskilon oransseja rocotoja keräsin toiseen kippoon. Ne olivat kypsiä, mutta pieniä. Nyt saavat pakkaset tulla. Keräilen jäätyneet kasvit sitten kompostiin ja siirryn uusien idätyksiin.

Tomaatti-tonnikalavuoka

Vai vielä reseptejä...

50-luvulla en kotona saanut keittiöoppeja, eikä koulussakaan opetettu pojille kotitaloutta. Oman perheen perustettuani piti keittiöhommia vähän harjoitella, lapset ruokkia, mutta ruoanlaiton perusteet ovat edelleen kateissa. Kokeilu ja improvisointi ovat minun metodini, mutta niidenkin pohjaksi etsin yleensä reseptin netistä - ja niitähän riittää.

Kävi näin: Ostin isoja ja hyvän näköisiä hollantilaisia terttutomaatteja. Aamiaisleivän päälle siivutettuna ne maistuivat suorastaan pahalta, pimeässä kypsytellyltä. Kun on koko kesän syönyt oman maan tomaatteja, ihan mikä tahansa ei maistu. Muistin tunisialaisesta hotellista aamiaisen, missä oli uunipellillä paistettuja tomaatinsiivuja, rosmariinia ja hiukan suolaa päällä. Ne olivat hyviä. Uuniin siis.

Syötin Googleen sanat tomaatti ja vuoka. Ehdotuksia löytyi; perunan, tonnikalan, siansivun, pekonin, vihannesten jne kera. Kaapissa oli pari purkkia tonnikalaa ja muutama keitetty peruna oli jäänyt yli. Niistä siis. Koskaan ennen en ole tällaista tehnyt, mutta voin tehdä toistekin, jos vielä erehdyn ostamaan isomman erän mauttomia tomaatteja. Tuossa niiden maku muuttui suorastaan aurinkoiseksi. Kypsentäminen, valkosipuli ja rosmariini sen tekivät, luulisin.

Kylmänä ja suurimmaksi osaksi syötynä Tomaatti-tonnikalavuoka ei kauheasti ruokahalua herätä, mutta se oli yllättävän hyvää.

Kolme tosi isoa tomaattia viipaloin muutaman millin paksuisiksi.

Saman verran keitettyä perunaa myös viipaleina (voi korvata vaikka Raketti-spagetilla tai paistetuilla leipäkuutioilla)

Pari purkkia tonnikalaa; sienet, paistettu jauheliha, pekoni, nötkött tms. käy myös

Ainakin pari chiliä; tuoretta Aji Amarilloa parvekkeelta

Muutama kynsi valkosipulia

Hitusen suolaa, reilusti rosmariinia

Munamaito parista kananmunasta ja purkista ruokakermaa

Juustoraastetta

Ladoin kerroksittain tomaattia, perunaa, tonnikalaa ja mausteet, tomaatti päällimmäiseksi

Paksu munamaito päälle; ei tarvitse peittää kaikkea, sillä tomaatista tulee nestettä

Juustoraastetta reilusti pinnalle ja jos on mietoa, voi lisätä väleihinkin

Melkein tunnin tuo oli uunissa n. 200°

Aji Amarilloa (C. baccatum) silppusin nyt vain 2 isoa palkoa ja siitä tuli chiliin tottumattomallekin sopivaa. Pelkästään omaan käyttöön tulevaan olisin silpunnut vielä pari lisää. Chilin maku ei täysin tasoittunut uunissa, vaan sattumia löytyi sieltä, missä renkaita oli kasapäin. Tasaisempi tulos olisi syntynyt, jos chilit olisi ensin nopeasti kuumentanut tilkassa öljyä. Minä pidän yllätyksistä ja erilaisia makuja tarjoavasta ruoasta enemmän. Siksi yrttejäkin voi lisätä joihinkin kohtiin oikein reilulla kädellä, eikä edes pyrkiä tasaiseen maustamiseen.

Nämä vielä kehun lokakuussa

Pari aihetta on ollut valmiina, kuvattuna ja mietittynä, mutta kiireisemmät ajankohtaisaiheet veivät palstatilan. Nämä kuvat ovat viikon takaa.

Paprika-Bohócsapka, unkarilainen piispanhattu-baccatum kasvoi ihan vain testimielessä parvekkeella 1,5-litran ruukussa ja hyvin kasvoikin. Leikkelin sen latvoja irti sadonkorjuuta varten, kun ne kasvoivat katon rajassa. Jotkut noista olivat kypsiä jo elokuun alkupuolella ja edelleen ne olivat aivan tuoreita, kuin vasta kypsyneitä. Tämä on lajike, jota voi pitää oksilla pitkään. Satoisana ja miedon makuisena se ansaitsisi kasvupaikan myös ensi kesänä.

"Joulun kellot" säilöin etikkaliemeen. Ne ovat koristeellinen lisä joulupöytään. Aikaisemmin olen tehnyt saman Campanella, joka on aivan samanlainen lajike, mutta nahistui kyllä nopeammin. Ehkä silloin oli lämpimämpi syksy.

Etikkaliemeen päätyi myös juuri ennen pakkasia kerätty Aji Amarillo-sato. Niitä tulikin monta purkillista. Leikkelin Amarillot halki, poistin osan siemenistä ja halkaisin vielä puolikkaat. Noin niistä tuli suikaleita. Kiehuvan kuuman liemen kaadoin purkkiin sullottujen chilien päälle ja kansi heti kiinni. Liemessä on hunajaa, mikä tekee sen vähän sameaksi. Liemi oli oma resepti, vähäetikkainen, jota pohdin 2010 syksyllä. Nyt sisältö oli suunnilleen näin:

8 dl vettä

4 dl omenaviinietikkaa (vastaa n. 2,5 dl väkiviinaetikkaa)

1,5 dl makeutusta, osa hunajaa, osa sokeria

2 tl merisuolaa

1 sitruunan mehu

Pitkään säilytettäviin voi lisätä Atamonia.

Maistelu tapahtuu muutaman viikon päästä, 1 vajaa pikkupurkki jäi sitä varten jääkaappiin. Toivottavasti muistan kommentoida sitä tänne.

Maisteltu on 17.11. Hyvää ja rapsakasta chiliä, moneen tarpeeseen sopivaa. Ruoan lisukkeena suoraan lautaselle se ei ollut äkkitulista, vaan maukasta. Liemi on pikemminkin makeaa kuin etikkaista. Varmaankin pizzan päällä tai paloiteltuna salaatissa ihan paikallaan.
Inspiraatiopohjalta tehtyyn tonnikala-vihannesvuokaan kerros etikka-amarilloja siellä välissä sopi täydellisesti.

Satokausi parvekkeella ei ole vielä ohi

Koko kesän huhtikuulta lähtien ahkeroinut Aji Amarillo (C. baccatum) olkoon esimerkkinä. Se kypsyttelee edelleen runsasta satoa, vaikka päivät alkavat olla viileitä ja öisin kylmää, alimmillaan vain pari astetta ulkona. Olen käyttänyt sähkölämmitintä öisin päällä ja parvekkeen alimmat lämmöt ovat olleet 7°.

Rocotot kypsyttelevät nyt kumpikin omenan muotoisia, baccatumeissa on paljonkin satoa ja chinenset kypsyvät hiljalleen. Parvekkeella kaikki hyvin - kunnes pakkaset tulevat. Lämmintä tilaa noille ei monellekaan talveksi ole, eikä näin isoja, lattialta kattoon rehottavia voisi siirtääkään.

Tämän kesän satoihme: Aji Amarillo

Aji Amarillo (C. baccatum)

Keräsin taas kypsiä Aji Amarillosta. Tässä on kuva pienemmästä astiasta. Kohta piti hakea isompi, kun eivät mahtuneet mihinkään. En ole juuri saalistani punninnut, mutta nyt sitä näytti olevan melkein kilo, eikä tämä ole kesän suurin erä, eikä viimeinen. Siinähän on ollut kypsää huhtikuulta lähtien jatkuvasti kiihtyvällä tahdilla ja koko ajan noita on syöty. Parvekkeellani tuo on parhaita satoja. Jamy saattoi viime kesänä päästä samoihin lukemiin tällä samalla, parvekkeen parhaalla paikalla.

Nytpä keltaisia oli sellainen kasa, että kaikki eivät mahtuneet kuivuriin kerralla. Olen todennut, että Amarillo on vielä tuorettakin maukkaampi kuivattuna, joten päätin laittaa osan kokeeksi lankaankin kuivumaan. Ohutkuorisia annuumeja olen tuolla tavalla ennen kuivannut ja etelän maissa tämä taitaa olla yleinen metodi.

Perkasin vihreät osat pois. Ne lähtivätkin sormin vääntämällä. Pujotin parsinneulalla langan yläpäiden läpi, vedin veitsellä kylkiin viillon ja laitoin ketjun riippumaan varjoisaan paikkaan. Aurinko saattaisi kypsyttää ja pehmentää chilejä ja se haalistaa värejä.

Yleisempi tapaa taitaa olla sitoa naru kantoihin ja laittaa nippu sitten väljästi riippumaan. Siitä tulee kauniimpi, koriste-esine keittiöön. Niitäkin ehtii vielä askarrella.

Siemenet talteen

Kun sato on parhaimmillaan, kuten tässä Aji Amarillossa, siitä kannattaa ottaa siemeniä talteen seuraavaa vuotta varten ja helposti niitä tulee kavereillekin jaettavaksi. Silloin on tietysti hyvä olla varma, että siemenet ovat sitä, mitä on luvattu, eivätkä ole vahingossa risteytyneet. Aivan ensimmäisissä ei aina ole siementä ja vuoden viimeiset ovat voineet saada kylmää, jolloin niiden itävyys on heikentynyt. Siemeniä otetaan vain aivan kypsistä ja mielellään aika kookkaista hedelmistä.

Siementen määrä vaihtelee hyvin paljon lajikkeiden välillä, mutta tämä Aji Amarillo on ehkä keskitietä siinä suhteessa.

Leikkuulaudalla terävällä veitsellä chilit halkaistaan ja siemenet tulevat esiin. Niitä voi kätkeytyä tuon vaalean siemenkiinnikkeen alle lisää, joten sen voi irrottaa, jos haluaa kaikki siemenet talteen. Isommissa on yleensä enemmän siemeniä kuin pienissä. Ne irtoavat tuosta veitsellä raaputtamalla. Tässä puhdistustyössä kannattaa käyttää kumihanskoja, jos sitä tekee paljon tai tulisille lajikkeille. Muuten kirvelee myöhemmin jostakin kohtaa. Nitriili on se materiaali, joka kestää Nagankin mehut, lateksihanskoista kapsaisiini menee ennen pitkää läpi.

Siemenet kuivattelen yleensä taitellun talouspaperin sisällä huoneen lämmössä.  Tietysti avoimen paperin päällä kuivuu nopeammin, mutta tuuli, kotieläimet, lapset yms. tekevät menetelmästä epävarman. Kirjoitan paperiin lajikkeen ja säilyttelen taitettuna hyllyllä muutaman viikon, jonka jälkeen ne ovat varmasti kuivia.

Vielä helpompi tapa on antaa chilien kuivua yön yli vihanneskuivurissa. Aamulla siemenet irtoavat kevyesti rapsuttamalla. Niitäkin olen pitänyt varmuuden vuoksi jonkin aikaa paperin välissä. Chilejä olen kuivatellut vähän lisää.

Kosteana siemenet eivät kestä kuumuutta. Yli 50° alkaa kypsyttää niitä ja itävyys menee. Kuivana ne sitten kestävät vaikka mitä, selviävät metsäpaloista ja kovista pakkasista. Ihme pakkauksia nämä siemenet. Omani säilyttelen postimerkkiliikkeestä hankituissa pienissä pergamiinipusseissa ihan huoneenlämmössä. Monet suosivat muovisia salpapusseja. Silloin siementen vain pitää olla varmasti kuivia, jotta eivät homehdu. Pitkäaikaissäilytyksessä lämpötilaa kannattaa laskea ja siemenpankeissa ne säilytetään pakkasessa.

Amarillo on jo katossa

Aji Amarillon latva hipoi kattoa jo viime viikonvaihteessa, mutta tässä on ollut tuota päivitysrumbaa. Ehtii sen kertoa nytkin.

Parvekkeen eteläisen etuseinän itänurkka. Aji Amarillo (C. baccatum) kasvaa lattialta 260 cm korkeaan kattoon. Se oli parvekkeelle vietäessä Vapun alla 130 cm korkea. Kasvuvauhti on ollut keskimäärin 3 cm päivässä. Ei se mitään ennätysnopeaa ole. Samaa vauhtia on kasvanut tuon itäpäädyn seinän vieressä unkarilainen baccatum "Aji Magyar". Se on kuukaudessa kasvanut 90 cm, mutta ei ole vielä ihan katossa, kun oli pienempi ja pääsi myöhemmin parvekkeelle. Amarillon vieressä Peruvian White Habanero ja amppelissa unkarilainen minitomaatti.

Amarillo on jatkanut sisällä alkanutta satokauttaan sujuvasti. Niitä on syöty koko ajan, uusia kasvaa ja kypsyy ja kukinta jatkuu latvoissa. Selvästi näkyy, että parvekkeella kasvanut erä on laihempaa ja suippokärkisempää kuin sisällä alkanut kasvu. Kasvuolosuhteet siis vaikuttavat myös chilien muotoon. Pidempiä niistä tulee parvekkeella. Ei se ihan itsekseen pystyssä pysy. Runko on tuettu rautalangalla kattoon ylempien kypsien korkeudelta ja tätä lankaa kierrellen yläosa ohjautuu korkeuksiin. Toinen haara tunkee lasin ja pylvään välistä ja se riittää sille tueksi. Oikealle menevällä sivuoksalla on oma tukilanka, muuten se jäisi kaiteen taakse varjoon.

Seinän vieressä on ilmeisesti liian vähän valoa, sillä "Aji Magyar" vain kukkii, mutta ei tee raakileita. Parveke on niin syvä, että aurinko ei osu peräseinälle ja tuossa itäpuolella on koivu, joka varjostaa huomattavasti nyt kun siinä on lehdet. Chili on niin isossa ruukussa, että en voi sitä paremmin valoihinkaan siirtää varsinkin kun se nojaa aika rentona seinään. Pitää vain odotella.