PI 439370, pyöreä marja

torstai 2. lokakuuta 2008

Chilit kasvavat lämpimässä:
Tässä on rinnakkain kaksi PI 439370 (c. baccatum) chiliä. Ne on yhdessä idätetty ja samalla tavalla kasvatettu. Aloitus meni sen verran myöhään (huhtikuulle), että oli selvää, että ne eivät parvekkeella ehdi kypsyttää satoaan. Eivät ehtineetkään. Alkuun nuo kasvoivat rinnakkain lasitetulla parvekkeella, kunnes heinäkuun alkupuolella nuppujen ilmestyessä niiden tiet erosivat. Kun heinäkuullakin oli kylmää, vein toisen taimen olohuoneen ikkunalaudalle. Siellä oli tasainen lämpö, yli 21. Parvekkeella usein vain 15, viime aikoina alle 10 astetta. Vain aurinkoisina päivinä lämpö nousi, mutta tuotahan ei viime kesänä useasti tapahtunut.
Vasemmalla parvekkeella kasvanut, oikealla sisäkasvi. Eroa ei ole niinkään koossa, sillä näitähän on leikattu. Korkeimmat latvat leikkasin pois, jotta ne mahtuisivat ikkunalle lasihyllyn alle. Puoli metriä oli rajana. Ero on noissa punaisissa pallukoissa. Vain sisäkasvissa kypsyy satoa. Parvekekasvissa on aivan pieniä raakileita ja niitäkin vain muutama. Molemmat kukkivat edelleen.
PI 439370
Nuo ovat kooltaan 2-3 cm, kirsikkaa muistuttavia, mutta hieman kulmikkaita. Kypsyminen on hyvin hidasta, mutta olen päätellyt, että kovin tumman tai kirkkaan punaiseksi nämä eivät kehity. Oranssi on hyvin pitkään vallitseva väri.

Entäpä maku?
Miedohko se on, mutta hedelmäliha on paksua. Voileivän päälle sopivaa kamaa tai salaattiin viipaleina. Tuollaista käyttöä varten vain sato saisi olla runsaampi, nuo nimittäin kuluvat äkkiä, sormenpään kokoisia kun ovat. Muutaman vasta olen maistellut, mutta ei tunnu olevan Aji Cristalin uhkaajaksi. Tuoksu on lupaavinta, mutta maussa on epätasaisuutta. Kanta saattaa polttaa suussa, mutta kärki ei maistu juuri millekään. Sulatejuustossa levitteenä leivän päällä se tasaantuu mukavasti.

Tulista ringissä: Ring of Fire

perjantai 29. elokuuta 2008

Talvella tuli hankituksi oikein "merkkichiliä", Ring of Fire nimeltään.
Eipä se juuri tavallisesta annuumista poikkea. Kyseessä on melko nopeakasvuinen Cayenne, joka tuottaa satoa jopa ulkona eteläistä betoniseinää vasten aurinkoisessa paikassa. Maku on tyypillinen annuumille, melko pistävä, mutta moneen ruoanlaittoon ihan kelvollinen. Varmaan tuosta tulisi hyvää jauhetta.

Campane - Jouluherkkuja valmistelemassa

tiistai 26. elokuuta 2008

Joulun kellot, Christmas Bell on eräs Campanen rinnakkaisnimi ja toden totta chili on nimensä veroinen. Tuossa Campanen variaatioita. PI 497974, Campane
Sain ajatuksen laittaa noita joulupöydän koristeeksi. Yksi on kuivumassa, jos se vaikka säilyttäisi muotonsa, mutta tuskin niin käy. Tämän valikoiman täytin juustolla ja pekonilla ja laitoin pakastimeen. Sieltä sitten otan uunin kautta joulupöytään.

Avasin noista kannen yläpäästä. Siihen sai "saranan", kun ei veistänyt aivan poikki asti. Terävällä ohuella veitsellä leikkasin siemenet irti. Sisustan täytin raastetulla Cheddar-juustolla ja pieneksi pilkotulla pekonilla. Puukepillä painoin täytteet tiukkaan ja aika paljon niitä menikin. Nuo liepeetkin ovat onttoja ja pullistuivat täytettäessä. Yhden onnistuin halkaisemaan alapäästä, kun painoin liian kovaa.

Pari koekappaletta maisteltiin. Uunissa juusto sulaa ja chili pehmenee. Tulee tosi herkkua. Kansi ei aina pysy päällä, mutta sitä voi sitten korjailla ennen pöytään vientiä.

Pitkää satoa: Joe's Long

lauantai 9. elokuuta 2008

Parvekkeella kasvanut Joe's Long eli Whippet's Tail liian pienessä 13 cm ruukussaan ulkona kuvassa. Kymmenisen pitkää palkoa vain sekin kasvatteli. Pari vuotta sitten kilpailussa näiden maksimipituus oli 31 cm. Ilman ponnisteluja sain omistani 27 cm, keskimittana n. 25 cm. Ulkona nuo ovat vihdoin ryhtyneet kasvamaan tai lähinnä kasvattelemaan hedelmää. Pienempiä nuo ovat vielä, mutta aika mukavasti niitä kehittyy. Ovat muuten hassun mustia kun ovat saaneet aurinkoa. Lämpimämpänä kesänä (tai suojaisemmassa paikassa) olisi varmaan tullut isompia kasveja ja isompi sato, mutta hyvä näinkin. Tämä näyttää lajikkeelta, joka kasvaa edes jotenkin avomaalla Suomen kesässä Tampereen rinteillä.

Näiden pitkien chilien käyttöä en ole oikein vielä keksinyt. Ne ovat melko mietoja. Laitoin grillimakkaran väliin pitkään viiltoon aika suikaleen, eikä se maistunut juuri ollenkaan. Kastikkeessa renkaina toki maistuvat, mutta mielestäni vähän tummalle, karvaalle, kuten monet annuumit. Onko käyttövihjeitä?

Maistelua heinäkuussa -08; Aji Indian ja PI 260567

maanantai 21. heinäkuuta 2008

Aji Indian on kyllä toistaiseksi minulla vuoden makuelämys. Nyt laitoin sitä riistakäristykseen. Saksanhirven palojen (750g) lisäksi laitoin pataan runsaasti juureksia: porkkanaa, selleriä, palsternakkaa sekä inkivääriä tahnana. Tuohon lisäsin pari intialaista jo hauduttelun alkuvaiheessa. Maku oli loistavan moniulotteinen.

Ennen enempää kehumista on tunnustettava, että en ole edes Lemon Droppia vielä kasvatellut, puhumattakaan Rocotoista, enkä Aji Cristalille vielä löytänyt sopivinta ruokaa. Tämä on siis aloittelijan puhetta.
PI 260567

Microcarpuminakin tunnettu PI 260567 on näilläkin palstoilla monesti kehuttu mieto tai "puolitulinen" chili. Ensikokemukseni oli suuriin odotuksiin nähden lievä pettymys. Saattaa se olla vain tuota "ensimmäisen palon syndroomaa". Monet väittävät ensimmäisen poikenneen maultaan lopullisesta sadosta ja yleensä miedompaan suuntaan Itselläni ei tuollaisia kokemuksia ole.

Kaunishan se on. Hieno väri ja muoto. Tuossa n. 70 cm korkeassa kasvissa on toista kymmentä tuollaisia 10-13 cm pitkiä vihreitä palkoja piilossa lehtien lomassa. Kukintakin jatkuu vielä. Kun sitä oli kehuttu miedoksi, otimme iltateen kanssa voileivän päälle viipaleita. Eipä tuntunut minkäänlaista poltetta. Hyvää paprikan tyyppistä makua toki riittää, mutta paprikoita saa halvalla kaupasta. Ehkä ne jatkossa ryhdistäytyvät. Ajattelin antaa yhden kypsyä myös punaiseksi asti.
---------
EDIT kuukautta myöhemmin:
Eipä nuo tietenkään punastu, vaan pysyvät oranssina. Odotellessa alkoi chili alapäästään jo kuivua. Pientä poltetta ilmeni seuraavissa kypsyneissä. Mainiota viipaleina leivän päällä tai salaatissa.
---------

Lannoitteista

sunnuntai 13. heinäkuuta 2008

Hyvässä puutarha- tai kukkamullassa on ravinteita chilille pitkäksi aikaa. Pikkutaimia en yleensä ole lannoittanut ollenkaan, sillä ne saavat kohta uuden ruukun ja tuoretta multaa. Käytäntö on osoittanut, että noin kuukauden kasvun jälkeen ruukun multa alkaa köyhtyä ja kasvu hidastua, jolloin on syytä aloittaa lannoitus. Jos lehdet kellastuvat ja kasvu pysähtyy, syy on lannoituksen puute - tai liika märkyys.

Erilaisia lannoitteita on pilvin pimein. Sormi menee aloittelijan suuhun. Siksi aloin tonkia asioita ja pyrin selvittämään itselleni, mitä eroja niissä oikein on. N-P-K eli typpi-fosfori-kalium perusravinteet ilmoitetaan useimmissa pakkauksissa ja niitä + annosteluohjeita vertailemalla laadin Open Officeen taulukon, jossa pyrin saamaan mittayksiköt samoiksi. Vertailun kohteeksi kannattaa ottaa ravinteiden määrät litrassa kasteluvettä. Muut numerot ovat vain taustatietoa.



Multakasvien lannoitteita on tässä aakkosjärjestyksessä. Väreillä olen erottanut muutaman kiinnostavan. Chilli Focus on chilien erikoislannoite, johon voisi verrata muita. Puutarhan Kesä taas on se, jolla omia chilejäni ruokin ja se ainakin toimii. Nuo eivät paljon poikkea toisistaan. Substralin olen alleviivannut siksi, että se kertoo kodin viherkasvien kovin erilaisesta ravinnontarpeesta chileihin verrattuna. Typen määrä on huima. Vuonna 2012 ilmestyi Substralilta luomulannoite Naturen, jonka lisäsin taulukkoon. Sen annoksen laskin itse muita vastaavaksi, valmistajan suositus oli kolminkertainen - kerran viikossa. Mitä sitten tarkoittaneekin.

Lannoitteiden väkevyys vaihtelee paljonkin ja joillakin on myös ilmoitettu suuri vaihteluväli laimennuksessa. Olen yrittänyt ottaa keskiarvoja ja Litrassa kasteluvettä-sarake ilmoittaa, paljonko pääravinteita on ohjeen mukaisella laimennuksella litrassa vettä. Yksiköksi jäi vertailun ja laskemisen helpottamiseksi prosentteja grammasta eli gramman sadasosia. Milligrammoja noista saat lisäämällä nollan perään, jos tuollainen yksikkö on sinulle sopivampi. Hieman pyöristetyt kokonaisluvut sopivat paremmin vertailuun.

Urea-sarakkeeseen olen kerännyt tietoja lannoitteiden sisältämästä urea-typestä sikäli kuin tietoja on saatavissa. Saattaa näet olla, että urea on hankalaa chilien kasvatuksessa ja sitä tulisi välttää. Kaikki eivät noita tietoja ilmoita. Chilli Focus korostaa, että siinä ei ureaa ole.

Lisäsin keväällä 2012 loppuun pari kaksikomponenttista lannoitetta, joista yhdistelemällä saa erilaisia koostumuksia. Niiden sekoitussuhde on nimisarakkeessa (perusosa + salpietari eli typpi) ja vahvuudet on laskettu valmiiksi NPK-sarakkeisiin. Kovasti samanlaisia arvoja sieltä kuitenkin tulee lopulta litraan vettä, kuin parhailla yksiosaisilla, mutta jäähän käyttäjälle mahdollisuus tehdä erilaisia sekoituksia lähinnä lisäämällä tai vähentämällä salpietaria eli typpeä.

Ruukkuun pistettävät ravinnepuikot eivät myöskään taivu tähän taulukkoon, kun niitä ei lisätä kasteluveteen. Eräs lannoituksen erikoismuoto on kanankakkarakeita ruukun pohjalla.

Samassa Chilifoorumin keskustelussa puitiin myös ravinteiden kilohintoja ja huimia eroja löytyi.

Lisäys 2010:
Monenlaista olen kokeillut, mutta viime aikoina olen pääasiassa lannoittanut Puutarhan Kesällä, jota myydään halpahalleissa ja marketeissa kilon hillopurkeissa jauheena. Sitä laitetaan 1 ml litraan vettä. Keittiön mittasarjan maustemitta on juuri sopiva sille. Kemiran Hydrolannoitetta kokeilin viime vuonna sen rinnalla. Jos salpietaria eli typpeä lisäsi enemmän kuin Puutarhan Kesässä on, kasvua kyllä syntyi, mutta se oli höttöisiä pitkiä oksia, jotka olisivat vaatineet tukea. Leikkasin ne pois ja palasin vanhaan annosteluun. Kaliumia pitää olla enemmän kuin typpeä. Tukevuutta olisi tietysti saanut myös lisäämällä reilusti valoa. Valaistuksen ja lannoituksen pitää olla keskenään tasapainossa.
Korjauksia keväällä 2012: Lisäilin tekstiin muutamia kohtia ja uudistin taulukkoa nykyaikaa vastaavammaksi.

Aina ei ole päivänpaistetta

tiistai 1. heinäkuuta 2008

Viime kesänäinen Habanero talvehti tapiksi leikattuna viileässä. Lämpimällä kaudella Vapun tienoissa tuo vanha runko alkoi kukkia uudestaan. Siihen tuli paljon paljon raakileita. Sitten tulivat kylmät viikot parvekkeella ja kaikki pysähtyi. Nyt se on alkanut kypsyttää noita pikku marjojaan. Kokoa niillä on n. 8 mm kun vieressä siemenestä kasvatetuissa samanlaisissa oransseissa Habaneroissa on jo toista satoa keskimäärin 4 cm:n mittaisina.

Näillä opeilla ei siis kannata lähteä Habaneroa talvehdittamaan. Tämä vanhasta rungosta versonut yksilö on pienin habaneroistani, vähän kuin kitukasvuinen. Sen runkokin on selvästi ohuempi kuin uusilla siemenestä kasvatetuilla puolivuotiailla lajitovereilla. No, ehkäpä noissa pikku marjoissa on makua.

EDIT: Tulipa maistettua. Tulisuutta löytyy enemmän kuin normaalikokoisissa, mutta valitettavasti maku oli myös karvas. Taidan jättää ne rauhaan, kun täysikasvuisiakin on saatavissa.

Vähän myöhemmin noita kääpiömarjoja tuli muihinkin Habaneroihin. Kylmän sääjakson syytä aivan selvästi. Myös Starfish teki puolet pienempiä hedelmiä kuin normaalisti.

Idätysmetodi: Kelluva talouspaperi

torstai 6. maaliskuuta 2008

Tässä Chilifoorumilla keväällä 2008 julkaisemani idätystapa. Otetaan sopiva astia, joku tyhjentynyt pienehkö elintarvikepakkaus käy hyvin. Tämä on 8x12 cm salaattirasia. Astiaan vettä reilusti pohjalle. Styroksilevy, sentin paksu on hyvää, (tässä kaksinkertainen elintarvikepakkauksen pohja) kääritään talouspaperiin. Siihen voi KUIVANA kirjoittaa. Lautta uimaan ja siemenet paperin päälle. Rasian kantta voi pitää päällä löysästi ja sitä on syytä raotella välillä, etteivät siemenet homehdu. Ellei kansi ole tallessa, myös rei'itettyä muovikelmua voi käyttää

Itäneet siemenet saa vielä sirkkalehdilläkin irti, mutta helpommin se käy heti idun ilmestyttyä. Sitten vain multaan. Mikä tahansa hyvä kukkamulta kelpaa, jotkut käyttävät lannoitettua kasvuturvetta, mutta ravinteista köyhien kaktus- ja taimimultien kanssa tulee myöhemmin ongelmia. Ellet sormin rohkene tarttua, käytä vaikka veitsen kärkeä tai ruuvimeisseliä. Kostutetussa työkalussa siemen pysyy paremmin kuin kuivassa. Vuodesta 2012 lähtien olen päällystänyt talouspaperin kahvisuodattimella ja siitä juuret irtoavat helposti, kun eivät mene paperista läpi. Nyt ne voi kasvattaa sirkkalehdille asti lautalla.

Ensimmäisenä sieltä ilmestyy juuri, joten se alaspäin. Siemenet voi peittää mullassa ohuesti, mutta ei sekään välttämätöntä ole. Peittämisen jälkeen kestää vielä muutaman päivän, että sirkkalehdet putkahtavat pinnalle. Multa täytyy pitää aluksi kosteana ja taimet kaipaavat valoa heti pinnalle tultuaan. Muuten niistä tulee pitkiä ja honteloita, jotka eivät pysy kunnolla pystyssä.


Muutamia lisähuomioita:

- Ohut styroksi paperin sisällä on vaarallinen. Sentin styroksi ainakin kantaa märän paperin hyvin. Puolisenttinen voi kallistua ja siemenet huuhtoutuvat veteen, kun rasiaa heiluttelee. Vesi kiipeää kyllä paperia pitkin vaikka 8 cm, mutta niin paksu lautta on epäkäytännöllinen. Myös kuplamuovi kelpaa kellukkeeksi ja nurin päin käännetty vähän pienempi rasia toimii hyvin alustana paperille.

- Hyvää hygieniaa edellyttää tämäkin metodi. Vesi on hyvä olla keitettyä, astiat puhtaita ja talouspaperi kotimaista. Myöhemmissä kokeiluissa sain paperin homehtumaan. Se oli jotakin halpispaperia, ohuempaakin kuin kotimaiset, joissa kenties on mukana jotakin desinfiointiainetta.

- Idätyslauttaa voi käyttää kokeiluihin ja lukuisien lajikkeiden muutaman siemenen idätykseen, kun siihen on helppo tehdä muistiinpanoja. Kuivaa paperia uusilla teksteillä voi lisäillä tuohon pinnalle ja siihen taas uudet siemenet.

- Useimmat lajikkeet itävät 5-10 päivässä, mutta on myös hitaita, jotka kestävät viikkoja, jotkut villit jopa kuukausia.

- Lämpötilan nosto voisi nopeuttaa toimintaa, mutta minulla kaikki on toiminut ihan hyvin huoneenlämmössä.

- Itse idätys ei kaipaa valoa (ei siitä haittaakaan ole), mutta ilmestyvä vihreä varsi ja sirkkalehdet tarvitsevat paljon valoa kasvaakseen hyvin. Joku yli 20W energiansäästölamppu lähellä multaan siirrettyjä pikkutaimia auttaa kummasti pimeänä vuodenaikana. Pikkutaimet pitävät myös lämmöstä, kunhan se pysyy alle 32 asteessa.

Lisäys syksyllä 2011:
Menetelmä on saanut laajaa suosiota ja huomattu Chilifoorumin lisäksi jopa puutarhapalstoilla. Olen vuosien varrella alkanut siirtää taimet multaan vasta kun ne ovat sirkkalehdillä talouspaperilla. Silloin kasvu on koko ajan näkyvissä. Valoa se tietysti vaatii, jotta taimista tulee vihreitä ja tukevia.

"Kypäräpäisyys" eli siementen tarttuminen idun päähän on vähäisempää kosteassa idätyslaatikossa kuin mullasta kuivaan huoneilmaan noustessa. Juuret kyllä kestävät isompanakin siirron ja samalla voin istuttaa taimen heti syvempään multaan, kun siinä on jo vartta. Suosittelen muille kuin kovakouraisille.

Kahvisuodatin sopii hyvin idätysalustaksi talouspaperin tilalle tai päälle.
Aiheen päivitys 2015.