Pituuskisa ratkaistu, ensimmäiset kukat testichileissä

keskiviikko 25. joulukuuta 2013

Led-valojen testin tilanne jouluna 2013
Akvaariovalo 36 cm, valkoinen led 34 cm, sinipunainen led 15 cm, ESL 40 cm

Nyt on tultu siihen pisteeseen, että "Värien taiston" chilit kasvavat ulos loosheistaan ja siis alkavat saada ulkopuolistakin valoa, eli testitilanne hiukan häiriintyy. Se sattui aika sopivasti, sillä baccatumit myös aloittivat samalla kukinnan, joten tästä eteenpäin voi vaikka leikellä pitkiä latvoja pois ja seurata, miten kukat kehittyvät. Kymmenen viikkoa siihen meni noilla valoilla ja tuossa lämpötilassa, varsin vaatimattomalla mullan määrällä.

Pituuskisan voittajaksi selvisi ESL, 5500K luonnonvaloa imitoiva energiansäästö 23W teholla. Aivan kannoilla seurasi sinisävyinen akvaariovalo-led, eikä valkoinen led siitä paljon jäänyt. Mitat ovat vasemmalta oikealle 36, 34, 15 ja 40 cm.  Puna-sini-sävyinen Grow-led pärjäsi surkeasti, mittaa on alle puolet valkoisten valojen kasvusta ja nuput ovat vasta aivan alkuasteella. Onhan sen  runko tukeva, mutta ei sekään pärjää noille muille.  Runkojen paksuudet alhaalta ovat 6,1- 6,9- 5,1 ja 6,3 mm. Valkoisella ledillä siis kasvoi tukevin taimi ja sen latvaoksatkin ovat muita tukevampia. Sen kasvutapa on minun suosikkini.

Kaikki valkoiset ja sinisävyiset valot kelpaavat minulle, niin tasaista kasvu on. ESL:n pituuskasvu viime viikkoina voi myös johtua vähäisemmästä valon voimakkuudesta. Laajaan latvukseen ei tuolla lampulla saa keskitettyä yhtä paljon valoa kuin ledispoteilla. Tämän testin jälkeen en ollenkaan ymmärrä kauppiaiden ja joidenkin käyttäjienkin hehkutusta puna-sinisen ledin ylivoimaisuudesta. Testi ei tue mitään sen puolesta esitettyjä väitteitä. "Kasvin tarvitsemat aallonpituudet" löytyvät helpommin valkoisesta valosta kuin punaisesta. Tekniikasta kiinnostuneille ledivalojen aallonpituudet löytyvät testin aloitusviestistä, mutta aivan tavallinen kasvatusvalo tuo on. Niitä myydään ja on myyty paljon.


ESL:n valossa Kellu Uchun kukka aukeni tänään,  useampiakin kerralla. Seuraavaksi kukat aukeavat valkoisen ledin alla muutaman päivän kuluessa, sinisessä vasta myöhemmin ja punaisessa paljon myöhemmin. Nyt seuraan, miten kukinta onnistuu, onko siinä valon värillä merkitystä. Tämä siis baccatumien suhteen. Chinenset laatikoiden vasemmassa päässä ovat pahasti varjossa, mutta tutkitaan niitä myöhemmin.

Lisäänpä tähän muutkin mittaustulokset heti joulun jälkeen, niin pysyvät samassa paikassa.
Laskin myös yli parisenttiset lehdet. Energiansäästöllä oli lehtiäkin eniten, 58 kpl, punaisella vain 40 ja muilla ledeillä 50. Punnitsemaan en noita ryhdy, kun chilien kasvua ja kukinnan onnistumista on tarkoitus vielä seurata. Chinenset eivät ole kasvaneet kymmenessä päivässä kuin sentin tai pari, paitsi akvaariovalon alla, missä mitta oli lisääntynyt yllättävät 6 cm. Siellä on jo tapahtunut kasvupyrähdys.

Chilintaimien kasvun vertailu on hankalaa. Valotestissäni 2011 kaapissa lämpimässä baccatumit (tosin eri lajike) kasvoivat viidessä viikossa suunnilleen samaan mittaan kuin nämä runsaammassa valossa ja viileämmässä kymmenessä viikossa. Ratkaiseva ero on näille kuukauden ikäisenä tehty latvan leikkaus, josta seurasi ensin viivettä ja sitten useita latvoja. Lehtiä tämän vuoden testissä on kolminkertainen määrä ja rungotkin ovat paksumpia. Kasvatustavalla on merkitystä.

Pituusmittaus oli tosiaan tässä, nyt voin rauhassa ryhtyä pitämään baccatumeja kurissa saksilla, harventamaan lehtiäkin, jotta chinenset pääsevät valoon ja kasvamaan.

Tuoretta chiliä joulupuusta

maanantai 23. joulukuuta 2013

Eteisen pikkuisen pohjoisikkunan vieressä pöydällä on ennenkin talvehtinut chili. Tässä on 60 cm loisteputki katossa 120 cm korkean chilin yläpuolella ja se riittää hengissä pysymiseen ja latvassa kukkimiseenkin.

Maya Pimento (C. chinense) on monella tapaa erikoinen tapaus. Ensinnäkin en ole varma, miten aito tämä on, kun sen siemenet ovat vuosikausia vanhoja, eivätkä vastaa myyjien hehkutusta, mutta hyvä ja ennen kaikkea kestävä chili se on. Siirsin tämän syyskuun lopulla sisään parvekkeelta, kun havaitsin, että tässä ei ollut lainkaan ansarijauhiaisia, vaikka ne olivat valloittaneet parvekkeen. Mayasta ne eivät pidä. Minä pidän, vaikka siinä ei ole chilin poltetta, mutta habaneromainen maku. Se on myös hyvin kestävä. Nuo kypsät ovat riippuneet oksilla jo kolmisen kuukautta, eivätkä ole edes nahistuneet. Tänäänkin niitä ruokaan lisäilin. Se pitää hyvin lehtensäkin, vaikka alhaalla on hyvin hämärää.

Tuossa vielä kuva ennen joulukynttilöiden ripustamista:


Maukasta Joulua! 



Joulutomaattia omasta puskasta

perjantai 20. joulukuuta 2013


Totta se on, tomaatit kypsyvät makuuhuoneen ikkunalla. Tosin vain aivan muutama ja melkein vahingossa.


Tumbling Tom Yellow, kuusivuotias amppelitomaattimme vuoden pimeimpinä päivinä kello kymmenen auringon noustessa ja 12W ledispotin loisteessa. Pikku spotti on tuossa ollut vasta jonkun viikon, joten tomaatit ovat kyllä auringonvalon tekosia.  Tämän amppelin pelastin syyskuun lopulla parvekkeelta sisään, vaikka ansarijauhiaisia oli aivan hirveästi. Leikkasin lehdet pois, myrkyttelin useampaan kertaan erilaisilla myrkyillä ja annoin sitten kasvaa. Sehän ei ole nyt paljonkaan suurempi kuin heinäkuussa. Tämä on sen vanhan juurakon oksista juurrutettu, mutta kyllä sen geneettinen ikä silti on kuusi vuotta ja samaa kasvia se on.

Jauhiaisvahtina olen pitänyt tarralappua eikä ainuttakaan ole toistaiseksi liimaantunut, vaikka viime myrkytyksistä on jo kuukausia. Kyllä ne vielä jostakin ilmestyvät. Osa niistä oli pelastautunut keittiöön rosmariinin lehdille, mistä niitä eilen löysin aikamoisen yhdyskunnan ja upotin veteen ja myrkytin saman tien. Myös kellarikerroksessa niitä jo muutama lenteli. Ei taida tulla jauhiaisvapaata  kasvattelukautta seuraavastakaan. Syvä huokaus!

Ledivalojen testiä 2 kuukautta

maanantai 16. joulukuuta 2013


Tuossa ne ovat kahden kuukauden iässä. Nyt pitää muistaa, että isommat eli baccatumit on leikattu latvasta ja se viivytti kasvua muutaman viikon, kuten oli tarkoituskin. Muuten ne olisivat ehkä jo yli noiden pahvien.
Mitat baccoilla ovat vasemmalta oikealle 20, 20, 11 ja 26 cm. Mittasin mullan pinnasta rungon tai oksan latvaan, en noita korkeimpia lehtiä, sillä nehän ovat ylhäällä vain ahtauden vuoksi.

Täysspektrisen 23W 5500K energiansäästölampun alla leikatun latvan haarautuminen tapahtui nopeimmin ja kasvu on ollut voimakkainta. Siinä on edelleen eniten lehtiä. Myös akvaariovalo tuottaa voimakasta lehtien kasvua ja isot lehdet varjostavat pienempiä chinensejä jo aika pahasti. Nyt ESL:n valossa on selviä nuppuja baccatum Kellu Uchun haarojen latvoissa. Korkeusvertailu ei tästä eteenpäin ehkä kerro kaikkea, sillä toiset kasvavat neljääkin tasavahvaa latvaa, jotkut vain kahta.

Chinenset ovat odotetusti matalampia, 10, 9, 7 ja 9 cm. Punaisen Rocaton nuput eivät ole kasvaneet isommiksi, mutta tarkkaan katsoen myös valkoisen ledin alla chinensessä on nuppuja. Koko testi käännetyssä aikajärjestyksessä löytyy täältä.

2 pakettia Kiinasta

lauantai 14. joulukuuta 2013

Eilen, vaikka oli perjantai ja 13. päivä, sain kaksi iloista postia Kiinasta.


Kaksi saman näköistä vaikkakin erilaista lamppua. Hongkongista tuli keltaisessa paketissa 120-asteinen "luonnonvalkoinen" alle kahdessa viikossa, manner-Kiinasta harmaassa paketissa 60-asteinen sinisempi "puhdas valkoinen" kuukaudessa. Molemmat oli hyvin pakattu kuplamuoviin, pahvilaatikkoon ja pehmeää muovisukkaa päällä. Ehjänä tulivat. Lampuissa ei ole mitään merkintöjä, pitää näköjään itse tussilla kirjoitella, ettei tarvitse arvailla.

Vaihteeksi tilasin 30-wattisia. Ensimmäisen tilaukseni 27W valkoinen ei koskaan tullut, sain rahat takaisin ja tilasin nuo, eri myyjiltä ja eri aikaan. Kun olen huomannut, että monet muutkin tilailevat led-lamppuja Kiinasta, perehdyin noihin hieman perusteellisemmin.

Nyt seuraa rahanarvoinen neuvo:
Aina ei kannata ostaa suurinta saatavilla olevaa lamppua, sillä se ehkä onkin vain lumewatteja, jotka myydään suurinta havittelevalle isompaan hintaan. Näissä valkoisissa spoteissa tällä hetkellä koot pysähtyvät 36-wattisiin, jollaisesta kerroin lokakuussa. Kohta varmaan tulevat 54-wattiset, joita jo on värillisenä. No, minulle tuli nyt kaksi 30-wattista, joista mittailin sekä valon voimakkuutta lukseina että sähkön kulutusta watteina.

Tuo vanha 18x2 watin ledeillä varustettu 36-wattinenhan kuluttaa sähköä oikeasti 17W. Nämä 15x2 ledeillä varustellut kuluttavat 15-16W, siis suunnilleen saman ja täsmälleen sen, mitä "rehellinen myyjä" kertoi. Eikä tässä vielä kaikki. Niistä lähti yhtä paljon valoa, ehkä vähän enemmänkin kuin tuosta isommasta ja hinta oli selvästi halvempi, noin 16 euroa postikuluineen. Kapeampikeilainen 60° spotti tuottaa 10.000 luksia n. 60 cm päästä ja valoisa alue on n. 60 cm leveä; tosin sen reunoilla on paljon vähemmän valoa. Toinen on leveällä 120° keilalla ja samaan tehoon päästään 35 cm päästä ja valaistu aluekin on sama. Parilla tämmöisellä korvannee nyt käytössäni olevan työmaavalon (pitänee mittailla alueita tarkemmin pimeässä). Hinta putoaa alle puoleen ja sähköä kuluu vain 30% loisteputkien kulutuksesta. Tämähän on toivottua kehitystä. Näitä laajempia pitää tilata lisää.

Jos kiinnostuit ihan tosissasi ja eBay käy ostopaikaksi, hakusanalla "E27 CREE PAR38 LED Light Bulb natural white" löytyy ihmissilmälle miellyttävän värisiä n. 4800K spotteja ja poistamalla valmistajan nimen: "E27 PAR38 LED Light Bulb pure white" löytyy hieman sinisempiä, mittausteni mukaan 6-7000K valoja. Cool White onkin sitten useimmilla tosi sinistä, yli 11.000K. Himmennettäviä ei kannata valita, ellei oikeasti aio liittää niitä himmentimeen, se vain nostaa hintaa, eikä kuulemma useinkaan toimi. Toimitusajat ovat onnenkauppaa, mutta tällä kerralla wislight4u onnistui toimituksessa ripeästi.

Pornopunainen onkin kukitusvalo?

keskiviikko 11. joulukuuta 2013

Tätä minulle on kerrottu eri tahoilta, mutta hamppuväelle noita kuitenkin myydään "Grow Light" nimellä.


Chileillä asia taitaa olla toisin. Punaisen valon alla kasvu on selvästi hitaampaa kuin muilla valoillaRocaton (C. chinense) taimi on nyt 6 cm korkea ja nuppuja se jo työntää latvaan. Ei tuo minusta ihan viisaalta tunnu. Rocaton chilit riippuvat oksissa varren päässä ja ovat 8 cm pitkiä. Nehän makaisivat maassa?

Muiden valojen alla chinenset ovat 8-10 cm korkeita, mutta mitään kukintaan viittaavaa ei vielä ole näkyvissä. Baccatumit haarautuvat voimakkaasti, kuten latvojen leikkuulla oli tarkoituskin. Niissä ei näy nuppuja.

Tänään täydensin näiden kisachilien selvästi painunutta tai kasvun kuluttamaa multaa. Nostin ne siisteinä paakkuina ulos laatikoistaan ja lisäsin kaikkiin pohjalle pari desiä tuoretta multaa. Nyt ruukut ovat taas melkein täynnä.

Rocoto Santa Natalia - kuukausi kasvua, nuppuja näkyvissä

maanantai 9. joulukuuta 2013


Olohuoneen ikkunalaudalla kasvanut rocoton taimi on nyt kuukauden ikäinen ja 10 cm korkea. Meidän kissa ei chilintaimiin koske, sillä on keittiössä omaa kauran orasta ruukussaan. Taustalla näkyvä terävälehtinen viherkasvi on kauran lisäksi ainoa "ruoho", johon se hampaansa upottaa. Oppivainen kissa, mutta on tuo rocotokin aika epeli.


Tuollainen aivan selvä kukkanuppu siellä on lehtien keskellä ja uusien lehtien välistä niitä näyttää löytyvän lisää. Haarautuminen on siis alkanut. Rocoto Santa Natalia (C. pubescens) on suoraan Perusta tullut lajike, joka nyt kasvaa ensimmäistä sukupolveaan Suomessa. Sinänsä ensimmäisten nuppujen ilmestyminen näinkin varhain ei ole minulle aivan tuntematon ilmiö. Tuosta yleensä seuraa, että nuput kuihtuvat itsekseen ennen kuin edes kehittyvät kukiksi ja varsinainen kukinta alkaa ehkä vasta kuukausien päästä. Jännityksellä seuraan, mitä tälle aidolle perulaiselle tapahtuu Suomen talvessa.

Lisäys 5 päivää myöhemmin: Niinhän siinä kävi, että nuppu kasvoi vähän vartta ja putosi sitten pois. Ei se ollut lähelläkään aukeamista vielä.

Raakileita joulukuussa

sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Kellarikerroksen varastohuoneessa vihertää lupaavasti. Talo on niin jyrkässä rinteessä, että pihan puolella kellarissakin on ikkunat, vieläpä etelään. Tähän aikaan vuodesta keskipäivällä on näin hämärää pilvisenä päivänä. Ikkunalla on tiheässä kasveja, mutta kuvausta varten siivosin Kellu Uchun paremmin näkyviin.

Tästähän minä riivin kaikki lehdet ja oksatkin leikkasin matalaksi syyskuun lopulla välttääkseni ansarijauhiaisten tuloa parvekkeelta kellarin talvehtimistilaan. Saatoin jopa onnistua siinä, sillä toistaiseksi valkoisia lentäviä ei ole näkynyt, vaikka kyllä ne varmaan jossakin piileskelevät. Parissa viikossa leikattu ranka jo pukkasi lehtiä ja muutama viikko sitten se alkoi kukkia.


Kellun latvassa näyttää nyt tältä. Kolmatta vuotta ilman huoltoa palvelleet työmaavaloni loimottavat talvehtivien chilien päällä ja tulosta syntyy. Raakileita on toista kymmentä, vaikka kasvi on vielä aika pieni ja pienessä kolmen litran ruukussa. Eivät nuo ihan jouluksi ehdi keltaiseksi, mutta maistuvat varmaan myöhemminkin. Myös Aji Indianissa on muutama raakile kehittymässä. Ensimmäiseksi kukkinut Cajamarca sen sijaan ei vielä ole aloittanut satokautta. Se johtunee viimekesäisestä, painuneesta ja ravinneköyhästä mullasta ja onhan se chinense, joilla yleensä on suuremmat vaatimukset valon suhteen.

Värien taisto - leveyttä kasvavat

tiistai 3. joulukuuta 2013

Ahdasta alkaa olla loosheissa. Näinhän meille aina käy, että arvioimme chilien tilantarpeen liian pieneksi. Tuo asetelma on jo pöydän levyinen, joten sitä ei voi laajentaa jakamatta osiin.

Latvojen leikkauksen jälkeen pituuskasvu on pysynyt jotenkin aisoissa, mutta ahdasta on 20 cm leveissä lokeroissa. Punainen on edelleen pienin ja energiansäästön alla on eniten lehtiä.

Jokaisen litran laatikon vasemmassa päässä kasvaa samaan aikaan 15.10. taimelle tullut chinense Rocato. Ne jäävät kokonaan noiden Kellu Uchu baccatumien varjoon.

Otin sieltä esiin aurinkoon neljännen radan Rocaton. Oikein nätti, tukeva chinensen taimi sieltä löytyi, kun isomman taimen lehtiä vähän käänsi syrjään. Nuo ovat 7-8 cm korkeita, mutta 25 cm leveitä, kuten chinensen kuuluukin olla tuossa iässä viileässä kasvaessaan. Punainen on pari senttiä matalampi, mutta leveyttä on yhtä paljon.

Harkitsen vakavasti kasvatuspaikan laajentamista, mutta se kyllä vaikeuttaa vertailukuvien ottamista.
Kaikki kasvavat ja valkoisella ledillä pärjää hyvin. Siinä tämän hetkiset mietteeni.

Chilit jäätyy, jauhiaiset ei

maanantai 2. joulukuuta 2013

Viime yön minimilukemat, parvekkeella -4,1, ulkona -6,6.



Chilit roikuttavat lehtiään keskipäivän auringon sulatellessa ne. Varsinainen yllätys odottaa, kun lehtien alapintoja tarkastelee hieman lähemmin.

Ansarijauhiaiset eivät ole moksiskaan. Lehden alapinta on niiden munia ja toukkia täynnä ja aikuiset jauhiaiset pölähtivät iloisesti lentoon, kun aurinko vähän lämmitti. Jossakin puuharhasivuilla neuvottiin jauhiaisia torjumaan viemällä kasvit alle 5-asteiseen paikkaan. Siellä jauhiaisten piti kuolla. Täysin pötyä, omin silmin olen todistanut, että tuskin edes -5 riittää noiden nitistämiseen.

Kaikki kasvit lensivät tänään pihalle, mutta pahoin pelkään, että jauhiaiset piileskelevät jossakin nurkissa kuivuneissa lehdissä ja kevään tullen ilmestyvät taas joukolla. Mitähän pitäisi tehdä?

Vuoden viimeinen sadonkorjuu parvekkeelta

sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Ihan vain omiksi muistiinpanoikseni merkitsen, että joulukuun ensimmäiseen kesti parvekekausi tänä vuonna. Tulossa on pakkasöitä ja kylmiä päiviäkin. Muutaman yön olen pitänyt lämpöpuhallinta pitämässä pahimman pakkasen loitolla, mutta nyt riitti. Onnistunut hapanchilikokeilukin vaikutti ratkaisuun.


Joulun kellot, Paprika-Bohócsapka (C. baccatum) kypsytteli kylmässäkin hyvin kestäviä kellojaan, mutta ihan jouluun asti en nyt niitä pitänyt kasvamassa. Tuossa viimeiset ovat litran jogurttipurkissa perattuna, siemenkiinnikkeet poistettuna. Laitan mietoa suolavettä niiden ympärille, painon päälle ja komeroon happanemaan, jos ne nyt murskaamatta happanevat. Lorautin sinne hiukan lientä aikaisemmasta hapatuserästäni, josko se vaikka käynnistäisi hapatusprosessin. Onnistuessaan noista tulisi mainioita väriläiskiä joulupöytään.

Lisäys joulun aatonaattona:
Pitihän sitä jo maistella ja kelpaa joulupöytään, kelpaa hyvinkin.
Säilöntä onnistui lähes täydellisesti. Peratut chilit kostutin hapanchilin liemellä ja upotin n. 1,5% suolaveteen, kevyt paino päälle, että pysyivät nesteessä. Kolmessa viikossa, josta 1 lämpimässä, happamuus ja suolaisuus on mitä parhain. Ei ole paluuta etikkasäilöntään. Kellojen muoto ja rapeus on säilynyt ja ne ovat mainio lisäke joulupöytään. Tätä pitää tehdä toistekin.

Onpas herkkua tuo hapanchili

perjantai 29. marraskuuta 2013

Sunnuntaina pilkoin viimeiset miedot mysteeribaccatumit purkkiin ja jätin happanemaan. Perjantaina maistoin, maistelin, nuolin huuliani ja katumus alkoi pyrkiä pintaan: Miksi en tätä kokeillut jo kesällä, kun materiaalia olisi ollut yllin kyllin? Tämähän on todella maukasta.


Hapanchili    

Hapankaalin ohjeilla tämä suurin piirtein valmistuu. Chilistä ei vain irtoa nestettä niin helposti kuin kaalista, joten voit joutua lisäämään vähän keitettyä vettä. Prosessi voi myös olla hitaampi.
Puhtaus on tärkeää, sekaan ei saa päästä vieraita bakteereja tai homeitiöitä.
Minä suikaloin chilit, otin sisäosat pois, laitoin suikaleet suoraan valmistusastiaan ja nuijin puisella perunanuijalla (lasipullokin kävisi) pehmeäksi. Joukossa oli 1,5% karkeaa merisuolaa; se nopeuttaa murskaamista sekä on maulle tarpeen.

Säilöntäpurkin kannen väänsin kiinni, mutta ei aivan tiukkaan. Muutamassa päivässä se pullistui vähän ulospäin, mikä kertoo käymisen alkaneen, kuten myös kuplat purkissa. Hapatettava aine pitäisi pitää erossa hapesta ja huoneen bakteereista ja se saavutetaan, jos purkissa on nestettä ja päällä paino, joka pitää kaalit tai chilit pinnan alla. Tiivis säilykepurkki toiminee sellaisenaan, mutta lisäsin pinnalle vielä minigrip-pussissa vettä. Ei siitä ainakaan haittaa liene. Joku muovilevy ja pesty kivi olisi tyylikkäämpi ratkaisu.

Maitohappobakteereja pitäisi olla ympäristössämme valmiina, mutta kaiken varalta lisäsin pohjalle hiukan taikinajuurella käytettyä ruisleipää sekä lorauksen kaupan hapankaalin lientä. Parissa päivässä oli käymistä näkyvissä ja viiden päivän päästä maistelin ja hyväksi havaitsin. Pinta on puhdas ja maku raikas. Homma voi mennä pieleen ja pinnalle muodostua hometta tai limaa. Silloin on parasta heittää sellainen erä pois ja tehdä puhtaammilla välineillä seuraavan kerran. Nyt ei sattunut olemaan mitään pH:n mittaria kotona, joten jäi arvailuksi, miten tuo säilyisi. Jos pH menee neljän tienoille, happamuus pitää säilymisestä huolen, mutta maun vuoksi se kannattaa laittaa jääkaappiin, ettei lisähappanemista tapahdu.

Herrkkua, suosittelen!

Lisäys jouluna:
Hyvää oli, vaikkakin liian vähän, mutta seuraava erä, kokonaisia Joulun kelloja suolavedessä onnistui vieläkin paremmin.

Värien taisto - eroja alkaa muodostua

tiistai 26. marraskuuta 2013

Led-valojen testi on kohta puolitoista kuukautta ollut käynnissä ja pieniä eroja kasvussa alkaa näkyä. Kuvasin vaihteeksi kaikki samassa valossa ja samoilla asetuksilla ja tein baccatum-osaston kuvista koosteen:

Järjestys on sama kuin "ratajärjestyksessä" omissa loosheissaan. Nyt punainenkin sai jonkin aikaa valkoista valoa ja sekin voi vaikuttaa myöhemmin tulokseen. Ryppyisyys on jonkin verran hävinnyt. Ilman kosteus ei ole noussut, mutta ehkä nuo ovat tottuneet.

Valkoinen on lievästi kookkain, akvaariovalo peesaa perässä. Energiansäästölampulla kasvaa suurimmat lehdet, vaikka ne eivät sivukuvassa oikein erotukaan. Punainen on noin kymmensenttinen, valkoinen 16 cm. Nuo baccatumithan on nyt leikattu latvasta ja samalla ne alkoivat kasvattaa versoja alas runkoon. Selvää haarautumista latvassa ei vielä ole näkyvissä.

Leikkauksen jälkeen aloin ihmetellä valkoisen kasvua. Se oli silloin 10 cm korkea. Seuraavina öinä se venyi viisitoistasenttiseksi, vaikka latvassa ei kasvanut mikään. Chilit venyvät myös latvan alapuolelta. Ainakin ylin lehtiväli kasvoi useita senttejä, kenties alemmatkin vähän. Olisi pitänyt ottaa tuollaisia sivukuvia, että sen voisi todentaa, mutta niin sen täytyi tapahtua.

Taitaa tulla noutaja

sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Jätin parvekkeen eteläseinälle isot baccatumit kasvamaan ja kylmässä kärvistelemään ensilumen jälkeenkin. Nyt tulevan viikon sääennuste näyttää siltä, että "Joulun kellot", Paprika-Bohócsapka (C. baccatum) saattaa olla mennyttä kalua. Ajattelin katsoa, selviäisikö se tuolla jouluun. Sellaisiakin syksyjä on ollut.

Lämpömittari näyttää, että ulkona on -2,5, parvekkeella 16 lämmintä auringossa. Alin yölämpötila ulkona on ollut 4-5 pakkasta ja lasien takana on pysynyt juuri ja juuri plussan puolella. Sekin on riittänyt näille baccoille. Ne ovat jo tottuneet kylmään.

Keräsinpä vielä pikku sadon kypsiä mysteeribaccoja siitä vierestä, tätäkin isommasta puskasta:
Eihän noita ole kuin parisataa grammaa, mutta kypsyivät kuitenkin näissäkin oloissa. Aivan muutama vihreä jäi vielä oksille.

Näistä teen koe-erän hapanchiliä. Hapatus on ollut Chilifoorumilla esillä tänä syksynä ja hiukan myöhäisherännäisenä ajattelin kokeilla näillä miedoilla. Prosessi on käytännössä kuin hapankaalin teko, mutta chileistä ei helposti saa nestettä esiin kuten kaalista, joten epäonnistumisen vaara on suurempi. Jos tästä tulee jotakin, laitan reseptiä tänne, vaikka kuvat prosessista jäivätkin ottamatta. Pikku purkillinen tuota vain on tulossa.

Kiinalaiset watit ovat hyvin kiinalaisia

keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Näin meitä kusetetaan:

Kolme ledispottia Kiinasta, 27W, 36W ja 27W. Mitatut tehot yhteensä 33W.  

Tuotahan minä jo kuukausi sitten epäilin kotimaisten vihjeiden ja kiinalaisten kauppiaiden kovasti vaihtelevan informaation perusteella, mutta totuus on vieläkin kummallisempi. Kiinalaisten wattilukemat ovat ihan hatusta vedettyjä, tai siis onhan niissä tuon verran ledejä, mutta niihin ei syötetä likikään niin paljon tehoa.

Lainasin sähkönkulutusmittarin, luotettavaksi todetun ja mittailin ostoksiani. Suurin yllätys oli tuo punainen kasvuledi. Ilmoitetusta 27 watista oli käytössä vain 7W. Sininen akvaariovalo ei ollut paljon kummoisempi, 9W. Valkoinen spotti, jonka piti olla 36W, olikin 17W. Kiinalaiset myyvät lumewatteja. Kestävyyshän tähän on syynä. Täydellä teholla ledit kuumenisivat ja palaisivat pian loppuun, puoliteholla ne kestävät jo hiukan pidempään heikommallakin jäähdytyksellä.

Sinänsä tuntuu oudolta, että vain isoilla wattimäärillä kilpaillaan. Nuo kaikki lamput ovat kuitenkin melko kirkkaita ja jos laskettaisiin hyötysuhteita, pienempi kulutus parantaisi sitä aivan oleellisesti. Kiinalaisten ilmoittamilla tehoilla ledit eivät ihan pärjää loisteputkille, jos lasketaan sähkön kulutusta ja halutaan määrätylle alueelle vaikkapa 10.000 luksia valoa. Jos ledi oikeasti kuluttaakin puolet vähemmän tai ehkä vain kolmasosan ilmoitetusta, se ohittaa loisteputket selvästi.

Kiinalaisledien värit ovat mitä ovat. Vain tuo kuvassa keskellä oleva Cree-ledeillä rakennettu "Natural white" on miellyttävä silmälle. Yhdistetty luksi- ja värilämpötilamittarini sanoo sen olevan reilut 4000K. Toinen saman kokoinen spotti "Cool white" on erittäin sininen, 11.000K. Tilailin myös eri myyjiltä pieniä ledejä luku- kukka- yms. valoiksi GU10 ja E14 kannalla. Niissä "Warm white" on lähes 4000K, "Pure white" yli 6000K. Tehomittaukset olivat myös paljastavia. Niitä tilailin vertailun vuoksi 6, 9 ja 12 wattisena. Kaikki kuluttavat 5-6W ja ilmoitetulta teholtaan pienin, 6-wattinen on kirkkain ja parhaan värinen. Se on ainoa, jolla on tuotemerkki ja kuluttajapakkaus ja se tuli Englannista ja oli toki vähän kalliimpikin.

Toistaiseksi meille saa myydä postimyynnissä melkein mitä tahansa. Eihän näiden laatua kukaan valvo. Onhan eBaylla kuluttajansuoja ja olen jopa saanut parista tapauksesta rahat takaisin, kun lamppua ei puolessatoista kuukaudessa kuulunut. Matkalla rikkoutuneista voisi myös saada hyvityksen, mutta ei väärän värisistä tai vajaawattisista.

Chilin kukkia marraskuussa

maanantai 18. marraskuuta 2013

Syyskuun lopulla toin sisään lämpimään muutaman lehdistä riisutun ja matalaksi leikatun chilin ulkoa ja parvekkeelta. Myrkyttelin ne kahteenkin kertaan päästäkseni eroon ansarijauhiaisista. Idea näyttää toimineen. Tuolla kellarihuoneessa on muutamia keltaisia tarra-ansoja lentäviä hyönteisiä pyydystämässä ja toistaiseksi ei ainuttakaan jauhiaista ole liimaantunut, joitakin mullasta nousseita harsosääskiä kyllä ja ehkä joku ripsiäinenkin.

Tämä on pihalta tuotu Cajamarca, jonka lehtien joukosta löysin ensimmäiset kukat eilen.

Cajamarca (C. chinense) paljastaa auringonvalossa karvansa. Se on yksi suosikkichileistäni, kaunis ja vaatimaton ja sopii monenlaiseen ruokaan. Se on nyt pöydällä valkoisen 36W ledispotin alla. Siinä saattaa riittää teho kukinnan onnistumiseen. Ihan jouluksi se ei kyllä ehdi kypsymään.

Myös sisään tuodut baccatumit alkavat kukkia näinä päivinä. Kellu Uchun nupusta näkyvät baccatumin väritäplät jo läpi. Myös Aji Indian nuppuilee.

Jäätävän kylmästä myöhemmin sisään tuodut chinenset ja Aji Cristal-vanhus vasta kehittelevät ensimmäisiä lehtiruusukkeitaan, mutta hengissä ovat kaikki talvehtimaan otetut tänä syksynä. Niillä on kohtuullisesti valoa ja lämpöäkin keskimäärin 20°. Sehän riittää niille kukoistamiseen.

Latva poikki ja haarautumaan

perjantai 15. marraskuuta 2013


Värien taiston baccatumit ovat jo sen kokoisia, että ne voi latvoa, jotta eivät peitä samassa laatikossa kasvavia chinensejä kokonaan varjoonsa. Niissä on neljä lehtiparia, ylin tosin vielä aika pieni. Peukalolla ja etusormella taivutin ylimmät lehdet syrjään ja kynsisaksilla leikkasin uusimman kasvun pois mahdollisimman läheltä lehtien kiinnityskohtaa. Sen voisi tehdä kynsilläkin, mutta silloin ei kuvassa näkyisi leikkauspaikka. Jos leikkuun tekee huolimattomasti, seuraavat lehdet voivat olla repeytyneitä puolikkaita ja haarautumista ei ehkä tapahdukaan. Ei sitä kaikilla lajikkeilla tapahdu näinkään, jos ne haluavat vielä kasvattaa runkoa.

Latvomalla saa alhaalta leviävän, tuuheamman kasvin ja se myös lisää rungon tukevuutta. Ilman sitä varsinkin heikossa valossa chilit voivat kasvattaa runkoa yli puoli metriä ennen ensimmäisiä oksia. Leikkuun voi tehdä paksummallekin osalle, vaikka leikata puolet hontelosta rungosta pois, jos se on päässyt venähtämään, mutta tuollainen latvan nipsaiseminen on pienempi toimenpide ja aiheuttaa vähemmän viivettä kasvuun. Runsas valo yleensä hoitaa haarautumisen ihan itsestään, mutta en nyt jäänyt odottelemaan näiden ledien vaikutuksia kasvutapaan. Se on jonkun toisen testin paikka ja siihen tarvitaan isommat kasvutilat.

Punainen baccatum on vielä niin pieni, että sen latvominen siirtyy ensi viikkoon.

Kuukausi ledivalotestiä

tiistai 12. marraskuuta 2013

Tulipa heti väärä otsikko, neljä viikkoa aloituksesta on, ei kuukautta vielä. Lämpötilan vaikutus on ilmeinen, kun vertasin kasvua "kaappikokeiluun". Siellä lämpötila oli 26-28°, nyt tuolla kellarissa on öisin alle 19, päivisin 20-21°, eivätkä ledilamputkaan lämmitä. Eli, jos haluat nopeata kasvua, hoida se lämpimässä ja kosteassa. Lämpöpattereilla kuivattu ilma ei ole kasvulle otollisinta. Tässä "värien taistossa" kaikilla taimilla on kuitenkin samat olot, joten kisa on tasapuolinen, vaikkakaan ei kasvulle erityisen hyvä.

Testitilanne 4 viikon kasvun jälkeen (klikkaa isommaksi)

Kasvua on sentään hiukan tapahtunut. Baccatumit ovat 10 cm korkeita, paitsi punainen 7 cm. Chinenseillä mitat ovat 5, 4, 3 ja 5 vasemmalta oikealle. Energiansäästölampun alla lehtimassaa on eniten, vasemman puolen ledit tekevät tukevampaa runkoa. Erot ovat aika minimaalisia.

Valkoinen 27W ledi ei vieläkään ole saapunut, vaikka 6 viikkoa on tilauksesta. Tuo on kiinalaisten ostosten haittapuoli. Tavara voi tulla tosi hitaasti tai jopa jäädä tulematta. Tästä on jo tehty huomautus eBaylle ja myyjän vastausta odotellaan. Ilmeisesti olisi mahdollista saada jopa rahat takaisin, ellei lamppua kuulu. 36W valkoinen on muita ylempänä ja kirkkaudet ovat suunnilleen samat.

Kuten jo aloittaessa epäilin, baccatumit kasvavat huomattavasti nopeammin ja suunnitelmani oli leikata ne latvasta, mikä hiukan hidastaa kasvua ja haaroittaa ne. Tällä viikolla näyttäisi siihen olevan sopiva tilaisuus. Kun ne ovat kasvattaneet 4 lehtiparia, nipsaisen latvan poikki näiden lehtien yläpuolelta. Punaisessa on vasta kolme paria näkyvissä, joten sen leikkuu menee vähän myöhemmäksi.

Testi jatkuu.

Rocoto Santa Natalia

torstai 7. marraskuuta 2013

Suoraan sanottuna alkoi ärsyttää tuo pornopunainen kuva blogin etusivulla niin, että oli pakko keksiä jotakin vihreää tilalle. Ensi kauden ensimmäiset taimet tulivat sopivasti sirkkalehdille idätyslautalla ja laitoin ne tänään ruukkuihin multaan.

Rocoto Santa Natalia (C. pubescens)   

Turkulainen chilibloggari Caj Koskinen sai viime kesänä tuliaisina Perusta chilejä, joista hän perkasi siemenet ja jakoi niitä halukkaille. Minäkin sain Aji Amarilloa, Charapitaa ja tähän asti nimetöntä rocotoa. Perulaisia rocotoja on siemenkaupoissa jo lukuisia, joten erottuvan nimen keksiminen oli hankalaa. Perussahan ne nimetään, jos ollenkaan nimetään, paikkakunnan mukaan. USDA:n siemenpankin keräilijät ovat nimenneet niitä jopa sen torin mukaan, mistä ne on ostettu. Samaa metodia Caidekin käytti ja sai selville myyntipaikan. Santa Natalia on katu Limassa, Perun pääkaupungissa ja sieltä kaupasta rocoto kulkeutui Suomeen.

Tämä on Caiden kuvan mukaan iso, kuhmurainen, punainen ja hyvin tulinen rocoto. Saapa nähdä, viihtyykö aito perulainen Suomessa. Siemenkaupoissa myytävät ovat yleensä jo useita sukupolvia kasvaneet länsimaisissa kasvihuoneissa tai puutarhoissa, tämä Santa Natalia ei. Myös aito Aji Amarillo iti hyvin ja taidan antaa senkin kasvaa. On minulla parille taimelle valoa synkimmän ajan ohi.

Pornopunainen voi huonosti

tiistai 5. marraskuuta 2013


Värien taisto sujuu kolmenkin viikon jälkeen tasaisesti, mutta tämä punainen kasvaa vähän heikommin ja baccatum vetää lehtiään ryppyyn oikein urakalla. Muiden ledivalojen alla on vain lievästi samaa ongelmaa.


Täysvärisen 5500K energiansäästölampun alla kasvaa mallikkaasti, voittihan se edellisen valotestinkin. Baccojen korkeus on muilla noin 8 cm, punaisella pari senttiä vähemmän. Tuo nyt ei vielä ole merkitsevä ero, mutta ryppyisyys tähän lisättynä alkaa huolettaa minua. Eikö ennakkosuosikki pärjääkään?

Vanhakin vielä nuortuu

torstai 31. lokakuuta 2013


Kuusivuotias Piri Piri (C. frutescens) pääsi kuukausi sitten ulkoa sisään ja kynittiin lehdettömäksi ja oksat leikattiin lyhyiksi. Se oli kokenut jo muutamia pakkasöitä ulkona ja roikutti ajoittain lehtiään. Ansarijauhiaiset myös vaivasivat sitä. Kuukausi lämpimässä on saanut sen keväiseen asuun taas eikä hyönteisistä ole toistaiseksi merkkejä muutaman myrkytyskierroksen jälkeen.

Tämähän jäi kasvamaan vähän vahingossa 2008, vaikka en sen kasvatusta aikonut jatkaa. Syksyllä siinä oli niin komea runko, että leikkelin sen lyhyeksi, laitoin pieneen bonsairuukkuun ja sijoitin keittiön ikkunalle. Siellä se on kituuttanut kaikki nämä vuodet, kukkien runsaasti, mutta tehden vain harvoin pikkuisia chilejä. Isommassa ruukussa ja aurinkoisemmassa paikassa sato kyllä onnistuu.

Kaksi viikkoa testiä - ei isompia eroja

tiistai 29. lokakuuta 2013

Värien taisto jatkuu sen verran tasaisena, että ei mittaustuloksia hyödytä vielä kertoa. Sen olen havainnut, että kasvu on hitaampaa, kuin taannoisessa "kaappikokeilussani". Siinähän chilit kasvoivat  suljetussa tilassa ja niiden alla oli vesiastia huolehtimassa ilman kosteudesta. Lämpöä oli 26-28 astetta, nyt vain 20-22, joten eroon on syynsä.

Kasvua kuitenkin on. Tässä sinisen akvaariovalon alla kasvava baccatum. Ilmeisesti kuiva ilma, jota spottivalot kuivaavat lisää, vetää lehtiä ryppyyn. Pahimmin sykkyrällä ovat punaisen valon taimet, mutta kyllä sitä on valkoisessa ja ESL:n allakin.

Chinenset ovat odotusten mukaan matalampia, mutta kasvattelevat uusia lehtiä nekin. Jos silmämääräisiä havaintoja kerron, niin täysspektrisen luonnonvalo-esl:n alla kasvaa komeasti ja tämä sininen akvaariovalo pärjää myös hyvin. Punainen led on aloittanut hiukan muita hitaammin, mutta tilanne ehtii muuttua, kunhan nuo kasvavat.

Meillä syödään kurpitsaa

lauantai 26. lokakuuta 2013


Meidän kuivan hiekkarinteen "jättikurpitsa" kerättiin lehtien jäädyttyä 11.10. ja siitä asti sitä on säilytetty ulkona, onhan se melkein puutarhapöydän kokoinen. Ei se oikeasti ollut kuin 24-kiloinen, sylissä kannettava, mutta ei jääkaappiin mahtuva.


Onttohan se oli, mutta rihmastoa ja siemeniä oli aika vähän. On siitä syötävää riittänyt kahdelle perheelle viikoiksi. Kurpitsasta saa yllättävän monenlaista murkinaa, vuokaa, risottoa, uunissa paahdettua lisuketta, piirakkaa, hilloa, chutneytä ja paljon muuta, mutta kurpitsakeitto on ollut kaikkien suosikki.

Tuossa on yksi hyvä resepti, jota on monesti tehty, tosin ilman perunaa, mehua ja sokeria; tuorejuuston voi korvata kermallakin. Kurpitsaa oli tietysti reilummin, kun sitä riittää. Päälle ripottelin paistettua pekonia tai poronkäristystä, krutongit tietysti käyvät. Yrteillä olen myös tehnyt muunnoksia; timjami, rosmariini, vähän juustokuminaa ja kotimainenkin kumina käy, ruohosipuli, persilja tai korianteri käyvät silppuna päälle. Chiliä pieneen keittoon sopii meidän makuun yksi keskitulinen baccatum, vaikkapa Aji Indian.

Kasvua havaittavissa

tiistai 22. lokakuuta 2013

Viikko on takana Värien taistoa. Taimet ovat kotiutuneet laatikkoihinsa ja valoihinsa. Kasvu on täysin tasaista kaikissa väreissä. Tässä kuvakooste valkoisen ja punaisen bacca-osastosta.


Ei liene vaikea päätellä, kumpi on kumpi. Alanurkassa sama punainen uudestaan, kun kameran valkotasapaino on säädetty punaisen seinän mukaan. Ei löytynyt vihreää väriä silläkään chilintaimesta. Pornopunainen seinä muuttui neutraalin harmaaksi, mutta se ei mahtunut tähän kuvaan. Ihme säätöjä kameralla voi tehdä, tavallaan valehdella silläkin.

Hajahuomioita LED-valoista

sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Asiantuntija en tällä alalla ole, mutta valojen kanssa olen puuhaillut vuosikymmeniä ja jotakin lienee tarttunut mieleen. Keskivertosuomalainen taitaa olla valojen kanssa aika lailla pihalla. Viime viikon Kuningaskuluttajassa (TV1) oli lampuista asiaa ja asiantuntijaa tarvittiin pöytälampunkin valintaan. Kaupan myyjä oli täysin pihalla ja neuvoi väärin, asiantuntijat pyörittelivät termejä Watti, Lumen, Luksi, Kelvin, Ra, värilämpötila ja hyötysuhde kuin salatiedettä. Toimittajakin oli huuli pyöreänä (saattoi olla rooli). Hehkulamppujen jälkeen lampun valinnasta on tullut vaikeaa.

Tähän soppaan aion nyt lusikkani upottaa. Termit ovat tuttuja, mutta niitä kerrotaan tuotetiedoissa hyvin säästeliäästi ja kiinalaiset aivan omalla tavallaan. Kotivaloihin en nyt puutu. Tilanne on kehittymässä ledien suuntaan, mutta vielä ne ovat kallita tai tehottomia ainakin Suomesta hankittuna. Siksi perehdyin suoraan kiinalaisten tarjontaan ja isompiin lamppuihin, joilla voi kasvejakin valaista talven pimeydessä. Juttu kertoo vain tämänhetkisestä tilanteesta, viidessä vuodessa valkoisten ledien todellinen hyötysuhde pitäisi viisinkertaistua, lupaavat Philips ja Osram.

Ledithän ovat vain värikkäitä merkkilamppuja, joita alettiin tinata suuria määriä yhteen ja niiden kokoa kasvattaa. Siitä syntyi "kasvilamppu Ufo", myöhemmin värikäs paneeli ja sen hyvyyttä perusteltiin kasvien lehtivihreän absorptiokäyrillä. Sille riitti aluksi kaksi väriä, punainen ja sininen. Käyrää toistettiin ja toistetaan edelleen kyllästymiseen asti, vaikka se on äärimmäisen yksinkertaistettu ja todellisuudessa kasvit tarvitsevat lukuisia muitakin valoja eri tarkoituksiin. Noihin "pornopunaisiin" kasvivaloihin lisättiin vähitellen uusia sävyjä, jopa vihreää ja valkoista, joihinkin ultraviolettiakin. Silti ne ovat edelleen niin ällöttävän värisiä ja pitävät tuulettimillaan ääntä niin, että minä en sellaisia suostu hankkimaan. Ne ovat sitä paitsi kalliitakin. Näissä uusissa spoteissa ei tuulettimia enää pörise.

Valkoinen LED on uusi keksintö. Se kehitettiin sinisestä lisäämällä siihen erilaisia fosforoivia aineita. Niiden kehitys on juuri nyt nopeaa. Kun kiinalaista tarjontaa katselee, ne voisivat kotien valaistuksessa hyvinkin sivuuttaa energiansäästölamput vuoden kuluessa niin valotehossa kuin hinnassakin. Nythän niitä voi melkein verrata suoraan wateilla toisiinsa, ellei lumeneita ole kerrottu. Ledit hivuttautuvat kuitenkin vähitellen ohi tehokkuudessa. Jos 60W hehkulampun korvaamiseen tarvitset 15W energiansäästön, ledeissä saattaa riittää 12W, mainosten mukaan jopa 9W, jos tehtaiden ilmoituksiin on luottaminen.

Kiinalaisten ilmoituksiin ei kannata luottaa ja sama tapa taitaa levitä tännekin. Sama totuuden kaunistelu on noissa Ufoissa ja paneeleissa jo tavallista. Tehoksi ilmoitetaan ledien yhteenlaskettu wattimäärä, vaikka lamppuun syötetään paljon vähemmän tehoa. Kolmannes pois on aika yleistä ja löytyi sellainenkin rehellinen? myyjä, joka kertoo, että todellinen teho (Actual Power) on vain puolet nimellistehosta (Chip Power). Syynä on vähäisempi lämmön tuotanto.

Kuumuus on ledeille kuolemaksi ja alemmalla teholla ne lämpiävät huomattavasti vähemmän ja kestävät siis pidempään. Siksi niitä ajetaan jopa puoliteholla. Pitkällä paloiällähän ledejä markkinoidaan ja se oikeuttaisi kovemman hinnan, mutta totuus on, että ledejä räjähtelee tai sammuu siinä kuin muitakin lamppuja. Niissä on sisällä elektroniikkaa ohjaamassa ledejä ja se on heikko kohta. Yksi huono kondensaattori tuhoaa hetkessä pitkän iän haaveet. Toistaiseksi kymmenettuhannet käyttötunnit ovat lunastamattomia lupauksia, mutta toki mahdollisia.

Sama kaunistelu vaivaa myös valovirran eli lumenien ilmoittamista. Monet valmistajat laskevat yksittäisten ledien teoreettiset valotehot yhteen ja ilmoittavat sen. Suomalaisen asiantuntijan mukaan lampun rakenteellisiin häviöihin uppoaa helposti 35% valosta ja Aalto-yliopiston pistokokeissa (keväällä 2013) 60W hehkulamppua "vastaavien" eBay-ledien todelliset lumenit olivat suunnilleen puolet ilmoitetuista, eikä niistä ollut korvaavaksi valoksi alle 16W teholla. Toivottavasti EU:n virkamiehissä on sen verran päättäväisyyttä, että vaativat todellisen, käytössä olevan tehon ja lampusta todella irtoavat lumenit pakkausmerkintöihin. Kiinalaiseen tyyliin noista ei ota selvää Erkkikään.

Lämpenevätkö ne?
   
Kiinalaiset ovat rationalisoineet lampputuotannon. Kaikki  E27-kierteiset 12-wattisesta aina 54W spottilamppuun tehdään samaan runkoon, vain ledien määrä ja koko vaihtelevat. Ne ovat 12 cm leveässä rungossa ja alumiinilistat jäähdyttävät ledejä. On siis selvää, että pienemmät käyvät viileämpinä ja kait kestävät paremmin. Minulla nuo 27-wattiset tuskin tuntuvat lämpimältä oltuaan päivän päällä, mutta 36W jo kuumentaa kättä, ei polta sentään. Itse valo on viileää. Taimiruukkujen pinnalla on vain pari astetta enemmän kuin huoneessa muualla.

35, 60 vai 120 astetta, entäpä väri?   
Spottilampun keilan leveys ratkaisee, miten kaukaa sillä pitää valaista. Nyt valitsemani 60° kattaa suurin piirtein etäisyyden levyisen ympyrän. Reunoilla on vähemmän valoa ja se rajautuu aika jyrkästi ihan pimeään. 120-asteinen valaisee varmaan tuplasti leveämmin, mutta se on sitten oltava vastaavasti lähempänä, jotta samaan tehoon päästään. Käytännössä tila ratkaisee tuon tarpeen. Kapeammat keilat ovat harvinaisia.

Värintoistoindeksiä ei juuri koskaan kerrota ja pistokokeissa se on paljastunut usein tosi surkeaksi, kuutosella alkavaksi. Värilämpötiloissa on sentään hiukan valinnanvaraa, kaksi tai kolme erilaista. Olen jo vuosia suosinut päivänvaloa. ESL-lampuissa "lämmin valkoinen" on inhottavan värinen, ledeissä sen Kelvin-arvoa on vähän korotettu, mutta tuskin minulle riittävästi. Minä pysyn luonnollisessa tai viileässä sävyssä - ja siitähän chilitkin pitävät.

Värien taisto, ratajärjestys

torstai 17. lokakuuta 2013

Eiliseen testitilanteen esittelyyn vähän jatkoa.
Saanko esitellä, kilpakumppanit:


Rata 1: Sinivalkoinen akvaariovalo 27W
Rata 2: Valkoinen ledispotti, 36W tuuraa nyt tulevaa 27-wattista vähän muita ylempänä.
Rata 3: Sinipunainen kasvivalo 27W
Rata 4: Pikkuinen 23W energiansäästö, jota täytyy pitää lähempänä

Kaikki lamput riippuvat samasta tangosta, jota voin nostaa helposti ketjulla. Kaikki nousevat siis nopeimman tahdissa. Nostovaraa on puoli metriä. Pahvilooshit loppuvat vähän ennen, mutta se ei haitanne.

Sitten kun kaikissa ledeissä on sama 27W teho, pidän ne samalla korkeudella väreistä ja mittareista välittämättä. Energiansäästölampun yritän pitää lähes yhtä kirkkaana kuin valkoinen led, mutta silloin se kyllä on hyvin lähellä latvoja.

Jos ledimyyjien hehkutusta on uskominen, sinipunaisen pitäisi olla aivan ylivoimainen, onhan se "optimoitu kasvin tarvitsemille aallonpituuksille". Väri on kuitenkin niin ärtsy asuinhuoneissa, että tuskin minä sitä ryhdyn käyttämään kuin enintään valkoisen joukossa, jos se osoittautuu testissä paljon muita paremmaksi.

Testin arviointia pitää vielä miettiä, sillä on viitteitä, että kaikki ledit eivät aiheuta runsasta pituuskasvua. Noita chilejä pitänee kasvattaa niin pitkään, että ne alkavat tuottaa satoa, jolloin satoisuus olisi tärkeämpi tekijä kuin kasvin suuruus. Kasvu voi nyt olla hitaampaa kuin aikaisemmassa testissäni, sillä nyt lämpötila on alempi ja ilma kuivempaa kuin silloin suljetussa "kaapissa".

Valoa on. Tuo valkoisen spotin luksi-lukema on puolet lokakuisen päivän auringosta ja paljon enemmän kuin pilvisinä päivinä kesällä ulkona. 10.000 luksia riitti testissäni sadon tuottoon talvella. Sinisestä akvaariovalosta saa vähän pienemmän lukeman ja punaisesta ei juuri mitään. Se ei johdu valon vähyydestä, vaan mittarin rakenteesta, se ei voimakkaita värejä noteeraa. Punaisessa on keskellä hyvin kirkkaita kohtia, valo ei ole tasaista. Sen valossa chilin lehdet ovat lähes mustia, kuvassa niitä ei edes näy. Mielenkiintoinen kisa on tulossa.

Värien taisto, ledit testissä

keskiviikko 16. lokakuuta 2013

Valotestistä onkin jo aikaa. Silloin kokeilin ESL-lampuilla ja päivänvalon värinen kasvatti chilin taimia selvästi paremmin kuin ns. "lämmin valkoinen". Se myös osoittautui kasvattavan satoa paremmin kuin tuo keltainen valo. Sittemmin ledit ovat yleistyneet ja nyt päätin katsoa, mitä sille rintamalle kuuluu.

Tuossa ovat kisan osanottajat lähtöviivalla. Seurakseen ne saavat edellisen kisan voittajan.

Näistä väreistä kisataimet lähtivät rehottamaan. Parvekkeelta korjasin syyskuun viimeisinä päivinä punaisen Rocaton ja keltaisen Kellu Uchun (Lemon Drop) ja otin niistä tuoreet siemenet itämään lautalle, kumpikin lajike vain yhdestä chilistä, jotta perinnöllisyys ei vaikuttaisi kasvunopeuteen.

15.10.2013 alkoi Värien taisto. Silloin istutin taimet kisalaatikoihin, chinense Rocato aina vasempaan päähän, baccatum Kellu Uchu oikealle. Varsin samankokoisia  taimia onnistuin saamaan, enintään parin päivän ikäeroja noilla on. Olen valmistautunut latvomaan baccat noin vaaksan korkuisena, jos ne näyttävät jättävän chinenset varjoonsa.

Kaikkia luonnollisesti kastellaan ja lannoitetaan identtisesti, niiden alla on yhteinen kaukalo ja pohjissa reiät. Päivänvaloa taimiin ei osu ja ne mahtuvat kasvamaan ainakin puolimetrisiksi.

LED-lamppuja on kolme. Hongkongilaisten ja kiinalaisten eBay-sivujen avulla päädyin 27-wattisiin 60-asteisiin spotteihin. Niistä löytyi samantehoiset eri väreissä ja alle kahdella kympillä postikuluineen, eli tulivat ilman tullimuodollisuuksia. Valkoinen tosin on vielä matkalla, mutta sen voin korvata aluksi vähän isommalla pitämällä sitä kauempana. Kaikki lamput muuten ovat aivan samanlaisissa kuorissa kuin tuo 36-wattinen, vain ledien määrät ja värit vaihtelevat.

Perinteinen "kasvilamppu", kahta eri punaista ja kahta sinistä väriä. Tuossa on 9 kpl 3-wattista lediä. Ledien tuntijoille valon aallonpituudet ovat tärkeitä ja tässä ne ovat punaiset 660, 630 sekä siniset 460 ja 430 nanometriä. Punaisia on yhteensä 6, sinisiä 3 kpl. Ihan virallisesti tuota myydään Grow-valona hamppukasveille.

Villillä kortilla pääsi mukaan kisaan sinisävyinen akvaariolamppu, korallien ja vesikasvien kasvatukseen kuulemma sopiva. Se piti kuvata harson läpi, jotta väreistä sai edes vähän selvää. Suoraan ne häikäisivät liikaa. Siinä on sinisiä 460nm ledejä sekä kylmän valkoisia, joiden väri ilmoitetaan Kelvineissä 6500-12000.

Kolmanneksi lampuksi on tulossa päivänvalon värinen eli 5500-6500K valkoinen ledspot ja vertailun vuoksi mukana on myös 23W päivänvalo-ESL, jota tosin täytyy pitää hyvin lähellä, jotta sillä pääsisi edes lähelle näiden muiden tehoja.

Kisa alkakoon!

Lunta odotettavissa, chiliaita vain kukoistaa

tiistai 15. lokakuuta 2013

Tämäkin vielä ennen ensilumen tuloa:

Chiliaita voi ulkona terassin reunassa edelleen hyvin. Aji Huanuco (C. baccatum) tuossa on pääosassa. Se on jäänyt paljolti poimimatta, kun parempiakin chilejä on ollut ja tuo on varsin koristeellinen aitana. Taustalla on myös jonkin verran Rocoto M2:n kypsynyttä satoa, jonka poimin vielä pois. Canario ja Jamy jäivät ulos tästä kuvasta ja ne onkin poimittu melkein tyhjäksi.

Pakkasta pihalla, parvekkeella kuin kesä

maanantai 14. lokakuuta 2013

-4° oli lukema viime yönä lähimmällä virallisella sääasemalla, meidän mittari näytti nollaa. Asumme ilmeisen onnekkaassa paikassa harjun rinteellä korkealla ja tänne eivät hallat ensimmäisenä osu. Ulkona kuistilla Omnicolor porskuttaa yhä, vain vähän lehtiään roikutteli, mutta loppuviikolla sillekin taitaa tulla noutaja. Kypsät on toki poimittu jo pois. Parvekkeella lasien takana on täysi pöhinä päällä, onhan siellä päivisin auringossa reippaasti yli 20° lämmintä. Canario ja tunnistamaton salaattibaccatum tekevät kypsää jatkuvasti ja varsinainen kaunotar on unkarilainen "Joulun kellot".


Paprika-Bohócsapka (C. baccatum) on unkarilaisten nimi tälle piispanhatulle. On noita syötykin, mutta jälleen kerran houkuttaisi saada niitä joulupöytään. Etikassa ne säilyttävät muotonsa ja värinsä, mutta kun ne pysyvät pitkään hyvinä myös oksilla, antaa olla toistaiseksi kasvamassa. Kunhan eivät äkkipakkaset pääsisi yllättämään.

Ansarijauhiaisiahan tuonkin lehdillä on, mutta ei tässä vaiheessa ole enää aihetta myrkytellä. Jauhiaiset todella kestävät kylmää. Ulkona seinustalla tomaattipenkissä niitä on laumoittain ja niin vain tänäkin aamuna auringon noustua niitä pölähti sieltä lentoon, kun tomaatteja kaivelin. Ei tapa pakkasyökään noita paholaisia. Tomaatit kasvavat vihreinä ja punastuvat vasta päästyään lämpimään komeroon, mutta vielä syödään oman maan tomaatteja - ulkoa poimittuja.

Epäonnistumisen päivä ja Rocoto Red Peruvian

sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Tänään on kolmas kansallinen epäonnistumisen päivä ja kansainväliseksi jo ehdottelevat järjestäjät tätä "juhlapäivää". Silloin saa luvan kanssa mokailla ihan julkisesti.

Epäonnistuminen ja varsinkin sen tunnustaminen on voimavara, jonka avulla mennään eteenpäin. Menestyneiden yritysten takana on usein sarja epäonnistuneita ja onnistunutta luovaa työtä edeltää sarja kokeiluita ja epäonnistumisia.

Tuossa parvekkeen nurkassa itäikkunan pielessä, pihakoivun varjossa eivät chilit menesty. Rocoto Red Peruvian piti olla helppo tapaus ja siitä olen saanut satoa aikaisempina kesinä ulkona ja eteläisellä ikkunalaudalla. Nyt sijoitin sen tuonne nurkkaan ja kesä meni vartta kasvattaen. Onhan se kolmatta metriä korkea, mutta ensimmäiset kukat tulivat vasta syyskuussa. Kuivuminen ei ole se epäonnistuminen, vaan lopetin kastelun, kun tajusin, että tästä ei tule mitään enää tänä kesänä. Heitin rangan tänään ulos. Kuvakin vähän epäonnistui päivän kunniaksi.

Aikaisempina vuosina olen tuolta paikalta saanut heikkoja satoja, mutta aina sentään jotakin. Siihen pitäisi löytää joku varjossa viihtyvä chili, mutta sellaisia ei paljon ole.