Eipä ollut chiliaidan kesä tämäkään

keskiviikko 28. syyskuuta 2016

Kesät ovat erilaisia ja Suomessa usein kylmiä ja sateisia. Muutaman kerran olen saanut ulkona terassin reunuskasveina kasvaneista chileistä ihan mukavan aidan ja sadonkin. Nyt aita ei kasvanut mainittavasti, joten kesäkuista kokokuvaa parempaa ei ole tarjolla, tyydytään lähikuviin harvasta aidasta. Kaikki kasvit ovat edelliskesäisiä, talvehtineita ja olivat keväällä jo reilun kokoisia.

Eilen "hyvän sään aikana" kävin kuvaamassa tämänhetkisen tilanteen. Todella yllättäen parhaan sadon tarjoaa Trinidad Scorpion Cardi, chinense, jonka alkukesän sato on pienikokoista, mutta syksymmällä kokokin kasvoi.

Yläkuva on aidan eteläpuolelta, missä on eniten kypsiä, mutta pohjoispuolella on isoimmat ja ainoat todellisen Scorpparin näköiset. Kyllä noista pienemmistäkin riittää pitkäksi aikaa tulista maustetta.


Baccatum Starfish on keväästä asti kasvatellut pikkuisia hedelmiä ja sekin on saanut kokoa vasta elokuusta lähtien.

 Aji Amarillo (C. baccatum) oli keväällä pitkä- ja hento-oksainen. Niistä luiruista ei ollut apua, mutta uusia oksia ja uusia kukkia kasvoi. Tuo on toistaiseksi ainoa kypsä, joten kovin onnistuneena ei kautta voi pitää. Raakileita on kyllä, mutta taitaa kylmä yllättää ennen kuin sato kypsyy.

Laitimmaisena, vähän katajapensaan varjossa kesää vietti jo toista kertaa Ulupica Large (C. cardenasii), ei siis uudempi XL-risteytys. Muutamia pikku marjoja on kehittynyt, mutta eivät ole ehtineet kypsyä. Tälle tuli syksy jo elokuussa, lehdet muuttuivat keltaisiksi ja on niitä joku syönytkin. Suomen kesä ei oikein riitä tropiikin kasveille.

Nyt en taida viedä näitä sisään kypsymään, sillä siinä tulee aina eteen tuholaisongelma. Lämpimään ja kuivaan ilmaan vietynä ilmestyy kaikenlaisia pöpöjä, jotka eivät ulkona haittaa.

Kukkia kahden vuosikymmenen välein

lauantai 17. syyskuuta 2016

Eilen alakerran varastohuonetta  siivotessa kiinnittyi huomio nurkassa kyhjöttävän pylväskaktuksen kylkeen.

Kukkanuppuhan siinä on.

Kukka aukeaa vasta illan pimentyessä.

Tämä kaktus on kohta viisikymmenvuotias. Kylvin niitä nuoruudessani, muistaakseni 1968 kaktus-mix pussista ja yhdestä kasvoi komea pylväs. Se kasvoi lopulta kattoon ja oli kolmihaaraisena mahdoton muuttaa, joten siitä lähti vain tynkä mukaan ja pari metriä kaktusta kompostiin. Silloin komeimmillaan se kukki muutaman kerran ja vain yhden yön kerrallaan.

Pari muuttoa myöhemmin se on kasvanut taas melkein miehen mittoihin, mutta on unohtunut varaston ikkunan pieleen rojujen joukkoon. Muistaakseni sitä on kasteltu viimeksi toukokuussa ja nyt pari viikkoa sitten aimo lorauksella. Siitähän tuo innostui taas kukkimaan. Edelliset kukat nähtiin 1990-luvun alkupuolella. Alkoi olla jo aika kun kuiva kausikin päättyi sopivasti.

Vaan komea on kukka. Täysin auenneena se on pienen lautasen kokoinen. Tämä ei tuoksu eikä haise ainakaan ihmisen nenään, mutta hyönteisillehän nuo on tarkoitettu. Jos vanhat merkit paikkansa pitävät, näitä voi tulla lisää. Pitäisiköhän tuota jo ravitakin jotenkin? Multaa ei ole vaihdettu ehkä vuosikymmeneen, eikä lannoitettakaan annettu. Kaktukset ovat selviytyjiä.

Kuokkalan punaluumu pursuaa hedelmiä

maanantai 12. syyskuuta 2016

Vuosituhannen alussa istutettu pienikokoinen luumupuu "Kuokkalan punaluumu" on yhdessä putoilevien omenien ja kypsyvien kurpitsoiden kanssa aiheuttanut sen, että chilipäivitykset tältä sivustolta ovat harventuneet.

Puu ei tosiaan iästään huolimatta ole iso, melkein yletyn yläoksille; pienen jakkaran kanssa hyvin. Tuo on ihmeluumu, runsas sato on melkein vuosittainen "ongelma". Kaikkea ei jaksa syödä ja luumureseptit ovat harvassa. Hyvää hilloahan siitä tulee, kun käyttää sokeria, samoin piirakoita, mutta vasta tänä syksynä keksin, että sitä voi käyttää myös suolaisissa ruoissa. Luumun puolikkaat sopivat patoihin ja vaikka pihvien päälle uunissa. Uusi tuttavuus olivat myös "voissa paistetut luumut", joita voi käyttää liharuokien lisukkeena tai hieman sokeroituna jäätelön kanssa.

Punainen tämä "punaluumu" on vähän ennen kypsymistään. Täysin kypsänä se muuttuu siniseksi ja irtoaa käteen kun sitä vähän koskettaa. Silloin myös kivet on helppo poistaa, ne suorastaan putoavat pois, kun luumun halkaisee.

Onko sademetsässä mustavalkoista?

perjantai 2. syyskuuta 2016

Rain Forest (C. baccatum)

Fatalliin myymä Rain Forest (niitä on muitakin markkinoilla) eli sademetsä väripilkkuna mustavalkoisessa kuvassa. Piti tuollaistakin kokeilla, kun satuin lukemaan "uuden" kamerani käyttöohjetta kerrankin alkusivuja pidemmälle. Näissähän on kaikenlaisia efektejä, joita en ollut toistaiseksi vilkaissutkaan. Värejä voi liioitella, vähentää, tehdä rusehtavaksi tai mustavalkoiseksi ja myös valita yhden värin, joka jätetään. Minua ei tuollainen kikkailu ollut kiinnostanut, mutta kokeiluhan vaikuttaa mukavalta, korostaa pääaihetta. (On ne lehdet oikeasti vihreitä.)

Tämä Rain Forest on hyvä, maukas chili, baccatumien aatelia. Poltteen määrä riippuu jonkin verran siitä, ottaako siemenkiinnikkeet mukaan vai ei. Minä otan, mutta aloittelija voi veistää ne pois.