Monopolit ujuttautuvat elämäämme

Kaikki vain Googlen pussiin...

Olen viime aikoina taistellut sellaisen turhakkeen kuin virallisen henkilökortin ja sen nettisovelluksen kanssa. Ajatus oli aikanaan ihan hyvä, kun kansalle haluttiin tunnistautumisväline nettiasiointiin, mutta toteutus oli liian hidas ja tulos monimutkainen, eikä se edes aina toiminut. Pankkien tunnistuspalvelut ovat ajaneet tuon ohi.

Henkilökortti minulla on ollut vuosia, mutta syksyllä sain päähäni käyttää sitä myös verkossa kun poliisi, vero ja suomi.fi vaativat yhtenään tunnistautumista. Siihenhän tarvittiin kortinlukija ja sen ohjelmisto. Moneen kertaan kyselin neuvoja Väestörekisterikeskuksen (VRK) helpistä, mutta lopputulema oli, että se ei toimi minun tietokoneessani ainakaan Safari-selaimella, eikä Firefoxillakaan ilman useita korjausohjelmia.

Sitten kesken kokeilun tietokoneeseeni tuli  käyytöjärjestelmänpäivitys, eikä kortinlukuohjelmisto toiminut enää. VRK kertoi sivuillaan seuraavalla viikolla, että ohjelma tosiaan ei toimi uusimman käyttöjärjestelmän kanssa ja siitä on tulossa uusi versio joulukuulla. Miltä tuntuisi olla muutama kuukausi ilman mahdollisuutta tunnistautua netissä? Minulla onneksi oli pankkitunnukset kunnossa.

Joulukuun lopulla sitten uusi ohjelmaversio löytyi VRK:n sivuilta, se asentui koneeseeni, mutta ei vieläkään toiminut. Nyt osasin epäillä selainta. Ei toiminut Firefoxillakaan, mutta Chrome aukaisi tien netin tunnistautumiseen. Valtiollisen toimijan alihankkija Fujitsu joko ei osannut tai ei halunnut tehdä yleispätevää päivitystä, vaan suosi yhtä ainutta selainta. Googlea. En tiedä, johtuiko häpeästä, mutta Väestörekisterikeskus vaihtoi samaan aikaan nimensä  Digi- ja väestötietovirastoksi. Digiä se ei ainakaan hallitse, siitä minulla on kokemuksia.

Tapaus 2, blogien kommentointi

Jo viime keväästä lähtien minulla on ollut ongelmia blogien kommentoinnissa. Epäilin vakioselaimeni mainosten estoa, evästeiden rajoittamista ja vaikka mitä. Poistelin välimuisteja, muuttelin asetuksia, mutta kommentointi onnistui vain ajoittain Safarilla, eikä Firefoxillakaan luontevasti. Edes omaa blogiani en pystynyt kommentoimaan. Niinpä muille vastailu vain jäi. Se on sääli, sillä blogit voisivat olla ajatustenvaihtopaikkoja. Lopulta kokeilin myös Chromella,kun sen tulin koneelleni ladanneeksi tuon henkilökortin tarpeisiin. Sehän toimi. Niinpä tietysti, kun kyseessä on saman firman tuote kuin tämä Blogger, jolla blogiani pidän. Tuo haiskahtaa pahasti kilpailun rajoittamiselta.

Itsehän minä olen blogialustani valinnut, kun se oli helppo ja ilmainen. Nyt tekisin toisin, mutta vuosikymmenen työ olisi sääli jättää ja aloittaa alusta.

Kun monopoli on riittävän iso; hakukone, selain, kännykän käyttöjärjestelmä, blogit, kuvapalvelut, pilvipalvelut jne jne. voimme olla tilanteessa, että jossakin maassa valitaan Googlen mieleinen parlamentti ja Googlen presidentti. Hakutuloksiahan se ohjailee jo nyt ja rahan voimalla saa näkyvyyttä.

Postia Kiinasta

Tänään se tuli. Heinäkuun 11. tilaamani nappiparistot saapuivat. Tilasin Kiinasta kymmenen paketin, kun sain halvemmalla kuin kotimaasta yhden. Ovat näköjään laittaneet postiin heti seuraavana päivänä. Postimaksu minua vähän ihmetyttää. Sponsoroiko Kiinan valtio ulkomaankauppaa, vai mistä on kyse?

Meidän postissa pelkkä kuplakuori olisi maksanut enemmän kuin tämä koko ostos postimaksuineen. Visalasku tuli juuri ja syyskuussa on maksettava 1,47€.

Tilasin tavaran Hongkongilaisesta nettikaupasta, mutta manner-Kiinasta tuo näkyy lähteneen. Kuoressa oli kaikenlaisia lappusia, mutta tämä nauratti eniten. Lentopostiko tuli puolessatoista kuukaudessa? Paristot olivat mittarin mukaan tuoreita, mutta fyysiset mitat olivat vain vähän sinne päin. Mahtuivat kuitenkin paikalleen. Pakkauksessa oli lueteltu suuri joukko eri numeroisia nappiparistoja, joita nämä korvaavat.

Syttyikö valo? No ei. Vika saattaa olla muualla, ledeissä, kytkimessä, johdotuksessa. Halpa, mikä halpa, mutta suurennuslasi toimii edelleen moitteettomasti.

Kaduttaako? No ei, postinkulkua ja hintaa tällä erityisesti testasin. Tästähän riittää pattereita muihinkin laitteisiin. Kuten jo alun perin totesin, pattereiden loppuessa on parasta ostaa koko luuppi uudestaan. Neljällä eurolla.

Tutustuin "sosiaaliseen" mediaan

Täällä näyttää vähän oudolta. Se on kaikki sosiaalisen median syytä. Bloggerin mallini oli niin vanha, että se ei ymmärtänyt F, t tai G+ kirjaimista mitään. Piti etsiä uusi ja muokata se niin lähelle vanhaa, kuin osasin. Eihän sitä tässä iässä ihan outoihin kuvioihin heittäydytä. Tai ehkä vähän myöhemmin.

Jossakin mielenhäiriössä perustin minäkin Facebook sivun. Tarkoitus oli kai vain katsoa, miten keksityllä nimellä voi siellä esiintyä ja käyhän se. Kuvittelin myös jotenkin varaavani Chilivaari-nimen itselleni sosiaalisessa mediassa, mutta eihän se niin taida mennä. Onhan siellä kymmeniä Jukka Virtasiakin. Turhaan siis perustin.

Nyt en vain ymmärrä, mitä minä sillä sivulla tekisin. Sinne voi kuulemma hankkia tykkäämisiä. Tykkäämisiä? Kun kysyin eräältä toiselta bloggaajalta, mitä se tykkääminen on, sain kuulla, että riittää, että painaa hiirellä peukun kuvaa. Muuta ei tarvitse, eikä siitä edes tule palautetta painajalle. Outoa.

Minusta tykkääminen on halaamista, silmiin katsomista, toisen kannustamista ja auttamista. Se on sosiaalista toimintaa, ei mediaa.

Tutustuin sivusta naamakirjaan jo sen tullessa Suomeen kun pomoni ja muut yhtiön pikkupomot lähettelivät toisilleen typeriä viestejä ja kehuivat näillä "statuspäivityksillään" kuppilassa. Olihan se heille sopivaa ajan täytettä, ei ehtinyt puuttua alaisten töihin. Vähän myöhemmin kotirouvat raportoivat joka ainoan liikkeensä suurelle lukijakunnalle, kunnes kukaan ei enää viitsinyt lukea. Tärkeää oli sekin aikansa. Nyttemmin keksintö taitaa olla enemmän alaikäisten ja pissisten temmellyskenttää, kun he kuvittelevat olevansa aikuisia, kun paljastavat itseään mediassa.

Jotakin sinä varmaan on, kun se on noin levinnyt, mutta en ole vielä keksinyt mitä. Tuolla se minun yritelmäni kuitenkin on, tykkäät tai et. Minä en, mutta sille ei ole nappia. Ehkä sekin idea vielä aukeaa, kunhan sitä tutkailee.
Vihjeitä vastaanotetaan.

Ulkomaan uutisia

Nyt se on tapahtunut.  Chilieni kotimaa Peru on joutumassa Humalan valtaan.

Jo 2009 käytin chilipäiväkirjani "Peru parvekkeelle" allekirjoituksena tällaista:

----------------------------------------

Maa, jossa on kaupungit nimeltään Ilo ja Paita sekä presidenttiehdokas nimeltä Humala, ei voi olla kokonaan mätä.

Luotammeko liikaa Googleen?

Alkaa tuntua siltä, että netissä on liian paljon Googlen hoidettavana. Monopoli on ilmeinen.

Melkein viikon on Blogger takkuillut. Useimmat ongelmat ovat olleet tekopäässä. Uusia juttuja ei ole voinut tehdä, tallentaa, muokata tai mitä milloinkin. Eräänä aamuna henkilötietoni olivat kaikkien tekstien alussa. Ei se minua haitannut, mutta osoitti, miten helposti jonkun päivityksen tai puhdistuksen yhteydessä ruksi joutuu väärään lokeroon ja yksityisyys on entistä. Pankkitietojani ei tiettävästi ole Googlen hallussa.

Tänään hävisivät viime päivien päivitykset myös katsojilta ja tekijät eivät päässeet sisään blogiinsa. Aamupäivällä oli hetken esillä vikailmoitus, jossa luvattiin juttujen palaavan tuota pikaa. Eivätpä ole palanneet. (Vuorokauden kuluttua poistetut tekstit palasivat)

Tämä ei sinänsä ole maailmoja kaatava juttu, mutta ajatus Googlen ylivallasta kohta melkein kaikkeen, mitä verkoissa liikkuu on. Yhtiö voi vaikuttaa siihen, kenen viestit näkyvät ja löytyvät verkosta, kenen blogit ovat esillä, kohta kai siihenkin, kenen puhelimeen saa yhteyden.

Monopoli on monopoli, vaikka se vaikuttaisi hyväntahtoiselta ja viattomalta. Mitäs muita blogisoftia, hakukoneita, kuvapankkeja, sähköpostiosoitteita, nettiselaimia, videosivustoja ja puhelimen käyttöjärjestelmiä niitä onkaan?

Lahjajasiemeniä tarjolla!

Pidätkö yllätyspussukoista? Minä en.
Olen niitä yrittänyt tunnistaa viime aikoina aivan riittävästi. Nyt haluaisin kasvattaa vain siemeniä, joista tulee tiettyä, tunnettua lajiketta. Niinpä lahjoitan nämä pois.

Joulun kunniaksi lahjon innokkaita lukijoitani, varsinkin chiliharrastusta aloittelevia tai muuten arvailuun halukkaita. Minulla on 2 Fataliin tilaajalahjana tullutta yllätyspussia, jotka lahjoitan ensimmäisille nimensä ja osoitteensa sähköpostiini lähettäneille. Sähköpostiosoitehan löytyy tuolta sivupalkin profiilista. Seuraavat kymmenen saavat oman yllätyspussukkani, jossa on vuosien varrella kasvattamieni lajikkeiden siemeniä, annuumeita, baccoja, chinensejä, pubeja tarkemmin nimeämättä. Sen voin luvata, että kaikista on joku maininta blogissani tai sitä edeltävillä päiväkirjasivuilla Chilifoorumilla. Ne on siis mahdollista tunnistaa.

Cajamarca on jo itänyt!
Jotain kummallista on tapahtunut. Ei mennyt kahtakaan vuorokautta, kun Cajamarcan siemenistä, kaikista kolmesta on putkahtanut itu näkyville. Olen joskus saanut itämisen aikaan jopa alle puolen vuorokauden, mutta silloin siemen oli viallinen, valmiiksi halki. Nuo näyttävät ehjiltä. Sitä paitsi myös 1 Belize Red on itänyt. Ehkä nyt oli vain suosiollinen aika.

Lisäys seuraavana päivänä:
Yllätyspussukat on jaettu ja lähtevät joulupostin sekaan seikkailemaan.

Ulkoistetaanko chilit?

Ihan vielä en aikonut viedä ulos chilejäni, vaikka ajan henki sellaista vaatisikin. Saattaisivat chilit unohtua sinne parvekkeelle kuin laukut Helsinki-Vantaalle. Eilinen uutinen pääministerin tietokoneelta varastetun kuvan kauppaamisesta sensaatiolehdelle sai minut pohtimaan ulkoistusta uudemmankin kerran. 

Valtioneuvoston turvallisuusjohtaja selitteli iltauutisissa: ATK-toiminnat on ulkoistettu ja pääministerin tietokonetta korjaamaan lähetettiin ulkoistetun firman harjoitteleva työntekijä, joka ei voinut vastustaa kiusausta "lainata" muutama mehevä kuva ja yrittää niillä saada vähän levennystä leipäänsä. On tästä omakohtaisempaakin kokemusta. Poikani asenteli pari vuotta sitten juurikin kyseisen Vantaan laukkufirman tilapäisenä työntekijänä aivan toisen ulkoistetun firman laskuun ulkoministeriöön ison sarjan tietokoneita, muistit ja käyttöjärjestelmät. Olisi sinnekin voinut kätkeä vaikka mitä koneiden sisuksiin. Toki turvaluokitus tehtiin Supon toimesta, mutta sairauslomien ajaksi sinne otettiin ketä tahansa henkilöstövuokrauksen lähettämiä heppuja, homma kun oli myöhässä noiden turvatarkistuksien vuoksi. Mitenkähän maan turvallisuus makaa, kun valtiosalaisuudet ovat näin heikoissa käsissä? Tarkoitan tietenkin päällikköä ja ulkoistuspäätöksen tekijää.

Korjauksena tilanteeseen tietotekniikkapäällikkö kertoi tästä lähtien tehtävän niin, että ulkoistetun korjaajan työtä seuraa laitoksen oma henkilö. Tällaisesta byrokratiasta ovat itäisen naapurimaan suuret klassikot kirjoittaneet meheviä romaaneja jo 1800-luvun puolivälissä. Olisi siinä aihetta nykykirjailijoillekin.

Cajamarca

Cajamarca on minulle ainoa uusi chinense tänä vuonna. Onhan noita kasvamassa vanhastaan: amppelissa Habanero, puumainen Aji Chombo, Bhut Jolokia ja pikkuinen Biquinhokin vielä punertaa ikkunalla. Tämä taimi pääsi venähtämään sirkkalehdille asti kymmenessä päivässä talouspapaperilla kun multa on jäässä ulkona. Ostin tänään kukkamultaa lähikaupasta.

Cajamarca on kaupunki Perussa, Oulun kokoinen, melkein kolmen kilometrin korkeudessa Andeilla. Itse chilistä en paljon tiedä, mutta kotipaikasta voisi päätellä sen kestävän viileää ilmastoa. Patahontasin blogissa oli viime vuonna siitä kuva, josta kiinnostukseni heräsi. Saat kelata linkkiä pitkästi alaspäin löytääksesi sen, mutta en viitsinyt lainata luvatta toisten kuvia, kun omia ei vielä ole. Siinä kuvassa chilit ovat vielä raakoja, kypsänä sekin on punainen.

Cajamarca on Perulaisille tärkeä paikka. Siellä käytiin ratkaiseva taistelu, jossa espanjalaiset löivät Inkavaltion joukot ja teloittivat niiden johtajan keisari Atahualpan hyvin kyseenalaisin keinoin, kuten Wiki kertoo:"Pizarro järjesti ansan Atahualpalle Cajamarcassa vuoden 1532 lopuilla ja vangitsi tämän. Atahualpa maksoi vapauttamisekseen tyrmän täydeltä aarteita, mutta Pizarro tappoi hänet silti. Sitten espanjalaiset surmasivat hillittömästi aseettomia inkoja Cajamarcan aukiolla." Tuossa chilissä, sen värityksessä ja muodossa jotkut näkevät muistumia tästä verilöylystä.

Minä repäisin ison taimen raa'asti irti alustastaan ja tämmöinen sieltä tuli:
Juuria on yhtä paljon kuin maanpäällistä osaa. Aluksi juureen ilmestyy "pulloharja", pieniä juuria tunnustelemaan kasvumahdollisuuksia. Paperissa niitä ei paljon ole, mutta nyt tuo peitetään multaan.

Suomalaiset chiliblogit

Kokosin uuden vuosikymmenen kunniaksi suomalaisia chiliblogeja samalle sivulle. Se helpottaa niiden löytämistä ja sivulta näkee aina viimeiset päivitykset. Paljon niitä varmaan vielä puuttuu, mutta kerro niistä minulle tuon sivun kommenttipalstalla, niin lisään puuttuvat mukaan.

Tästä saat kirjanmerkin: http://chiliblogit.blogspot.com/

Kannattaa katsoa, millä valaisee

Tätä te ette usko, mutta ei se mitään, kerron silti. En minäkään uskonut ennen kuin olin kolmasti tarkistanut.

Chilit tarvitsivat lisää valoa. Chilifoorumilla monetkin ovat hankkineet Bauhausista ns. valolistan, 120 cm loisteputkivalaisin putkineen alle 9 €. Onhan se halpaa. Kävin hakemassa muutaman. Putki on 36W, tuntematonta unkarilaista IBV merkkiä. Valaisinta väitetään saksalaiseksi ja liitäntäteho on 40W, eli 10% hukkuu muuhun kuin valaisemiseen. Minulla oli ennestään ikkunan päällä pienemmällä putkella oleva 21W valaisin. Kun ripustin sinne uuden, aloin ihmetellä, kun valo ei näyttänyt lisääntyvän, pikemminkin se himmeni. Kun minulla on luksimittari valaistuksen mittaukseen, suoritin tarkistusmittauksen pimeässä. Lukseillahan mitataan kohteeseen tulevaa valoa, eli siinä ovat mukana etäisyys, mahdolliset heijastimet, pehmentimet tai valaisimen linssit, joiden vaikutuksesta Lumen-arvo ei kerro mitään. Totta silmäni olivat kertoneet, pienempi putki oli n. 10% kirkkaampi. Kun se on lyhyempi, asia saattaa selittyä sillä. Kokonaissäteilyä ei putken mallisesta pysty mittaamaan paitsi ehkä hyvin kaukaa, mutta annoin olla ja jätin molemmat putket valaisemaan makuuhuoneen ikkunaa.

Varastohuoneeseen ulkoa siirtämäni rocotot ja muutkin chilit saivat muutama päivä siten kattoon roikkumaan kahdesta valolistasta yhteen ruuvaillun valaisimen, siis 2x36W, putkena se Bauhausin paketoima IBV 742. Olohuoneen ikkunan päällä minulla on ollut jonkin aikaa Clas Ohlsonilta hankittu 2x36W valaisin Osramin 840 putkilla. Sehän on vähän kalliimpi, vaikka poistomyynnissä onkin. Nyt tuli mieleen verrata noita keskenään, kun kerran ovat saman tehoisiakin.

AIVAN KÄSITTÄMÄTÖNTÄ. Clas Ohlsonin valaisin (ilman sitä muovikupua) oli kaksi kertaa kirkkaampi kuin Bauhausin listat. Kummassakaan ei ollut heijastinta (vielä). Clasun lampussa on kuitenkin valkoiseksi maalattu pinta putkien takana ja se ilmeisesti vaikuttaa jonkin verran. Siitä tuli valitsemalleni 40 cm etäisyydelle 3300 luksia päistä ja 4700 keskeltä. Bauhausin tuplalistalla lukemat olivat vain 1500-1700. Samalla sähkölaskulla voi siis saada tuplasti valoa, kun sijoittaa muutaman euron lisää valaisimeen. Mitähän enemmän sijoittamalla saisikaan?
Osramin putki
Vikaa voi olla paitsi heijastimessa tai sen puutteessa, myös putkissa tai valaisinrungossa. Jotakin selvittää mittaus, jonka tein vaihtelemalla putkia Bauhausin valaisimeen. Väriltään Bauhausin putki on aika paljon sinisempi, enemmän kuin lukemat edellyttäisivät. Putkien mittauksessa tehoeroa oli 20-25% Osramin eduksi. Merkkituote kannattaa hankkia, ainakin jos ajattelee koko kestoiän sähkönkulutusta suhteessa valon määrään. Pääosa erosta kuitenkin menee heijastimen piikkiin tai Clas Ohlsonilla on muulla tavalla tehokkaampi valaisin, vaikka se ei taatusti ole alan huippua. Se nyt vain sattui osumaan mukaan tähän vertailuun. Kun erot 40 cm etäisyydeltä olivat noin käsittämättömän suuret, tarkistin vielä aivan läheltä, mittari melkein kiinni putkissa. Kaksi Bauhausin 36W valolistaa vierekkäin maksimi luksimäärä oli 16.000, Clas Ohlsonin 2x36W valaisin Osramin putkilla 38.000. Kannattaa todella katsoa miten ja millä valaisee.

Jannen pyynnöstä tarkistusmittauksia 7.11.
Suoritin vielä tarkistusmittauksen. Laitoin valkoista pahvia 25 cm leveän suikaleen putkien päälle, jolloin Ohlsonin maalattu heijastuspinta voidaan eliminoida ja molemmissa on sama "heijastin". Senhän ei tietysti pitäisi olla putkissa kiinni, mutta muunlainen ratkaisu olisi tarkoittanut liian paljon askartelua, jotta ne olisi saanut samanlaisiksi.

Uskottava se on, noissa on kaksinkertainen ero. Bauhausin valaisinrungot ja putket tuottivat 1600-1900 luksia, siis vähän enemmän kuin ilman pahvia. Yritin nostaa pahvin ylemmäksi, jolloin päästiin jo vähän yli 2000 luksiin keskeltä eli valkoinen pahvi on suunnilleen yhtä hyvä heijastin kuin alumiinifolio. Clas Ohlsonin valaisin Osramin putkilla tuotti 2700-4500 luksia. Ilman heijastintaankin se oli siis yli 2x kirkkaampi keskeltä, laidoistakin melkein.

Tuota kokeillessani huomasin, että heijastin ehkä kannattaisi lisätä kumpaankin. Olohuoneessa minulla on ollut huoneen puolella pahvisuikale maskina, eräänlaisena verhokappana pitämässä lamppu pois silmistä. Vaikka sen taustapuoli on ruskea, sekin lisäsi valoa kymmenkunta prosenttia. Jos siinä olisi oikein muotoiltu ja tehokkailla maaleilla maalattu valkoinen pinta, vaikutus voisi olla selvästi enemmän. Sillä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä tämän vertailun kanssa, sillä sama tehoero pysyisi, jos molemmissa olisi sama tehokas heijastin. Pahvikoe sen osoittaa.

Tarkistusmittauksia suoritin vielä muutaman päivän myöhemmin ja niistä on raportti seuraavassa postauksessa.

Tomaattini täyttää pian 2v

Totta se on, tomaatti on monivuotinen kasvi.
Tämä on amppelitomaatti Tumbling Tom Yellow, englantilaisesta siemenkaupasta -07 ostettu. Kylvin sen alkuvuodesta -08, se kasvoi ja tuotti satoa parvekkeella koko kesän ja vietti seuraavan talven makuuhuoneen ikkunalla. Talven mittaan varjopuolen oksat kuivuivat, mutta ikkunan puolella säilyi muutama haara hengissä ja varhain keväällä ne jo alkoivat kasvaa. Niistä juurrutin lisää oksia varjon puolelle ja ensimmäiset kypsät maisteltiin jo huhtikuun alussa. Tomaatti viheriöi ja tuotti paljon maukasta parvekkeella toisenkin kesän. Lokakuun alussa toin sen taas lämpimään ikkunalle ja sehän kasvaa uutta hedelmää ja kukkiakin on. Taidan nyt laittaa sille ja habaneroamppelille loisteputken katosta roikkumaan. Jos vaikka talvehtiminen sujuisi pienemmin vaurioin.

Kesällä tuosta sai kerätä kourallisen peukalonpään kokoisia melkein joka aamiaiselle, nyt tahti on hidastunut. Tämä on harvinaisen maukas, ei oikeastaan paljonkaan tomaatti, vaan makea ja aromikas "hedelmäkarkki", leivän päällinen puolikkaiksi leikattuna. Pikkumies pistelee noita poskeensa kokonaisina. Toisena amppelitomaattina minulla on ollut Tumbler, joka on tukevampi oksiltaan ja tomaatitkin ovat isompia ja maistuvat normaalitomaateilta. Sitä en ole yrittänyt kasvattaa talven yli. Sen kohdalla törmäsin epämiellyttävään "myynti yksinoikeudella" ilmiöön.

Tumbler sai kehuja jossakin puutarhalehdessä ja kas, pian sen siemenet hävisivät useimmista kaupoista. Nettikaupat kertoivat, että se on poistunut valikoimista. Tuollaisten F1 hybridilajikkeiden kohdalla ne taitavat olla alkuperäisen jalostajan armoilla, kun hedelmistä kerätyt siemenet eivät tuota samanlaisia jälkeläisiä. Piankin se ilmestyi "yksinoikeudella" yhteen suomalaiseen siemenliikkeeseen ja sitä kautta sitten myöhemmin marketteihinkin, mutta hinta oli viisinkertaistunut. Sisuunnuin niin, että tilasin sen Englannista ja siinä samalla tuli tuo keltainen, paljon parempi lajike ja muutamia chilejäkin. Kai minun pitäisi kiittää suomalaista monopolia löydöstäni.

Blokit valehtelevat sinulle

Aikaisemmin törmäsin silloin tällöin uutiseen, jossa mainittiin lähteeksi: "Asiasta kertoi ensimmäisenä XX blogissaan." Kun aloin itse pitää blogia, illuusioni karisivat. Tuollaisella ei ole mitään merkitystä. Blogisofta on suorastaan tehty valehtelua ja petosta varten. Eivätpä lehdetkään enää kirjoita moisia lausumia. Ehkä nekin ovat huomanneet.

Aloitin tämän bloginpidon 26.9.09. Kuitenkin ensimmäinen merkintä on 2008 maaliskuulta. Blogitekstin kirjoituksessa suorastaan tarjoillaan julkaisupäivän muokkausta. Kun pidin kasvatuspäiväkirjaa Chilifoorumin sivuilla, sinne kirjautui aina kirjoituspäivämäärä ja jos juttua korjaili jälkikäteen, myös korjauspäivämäärä. Blogissa voit koska tahansa muuttaa tekstiäsi ja valita julkaisupäivämääräksi minkä haluat. Toivottavasti jonnekin jää kirjaus oikeasta päiväyksestä edes poliisia varten, jos vaikka paljastusten seurauksena syntyisi oikeusjuttu.

Blogin avulla olisi helppo esiintyä ennustajana. Jonkun suuren luonnonmullistuksen tai onnettomuuden voi ennustaa luotettavasti, kun tapahtuman jälkeen kirjoittaa siitä blogiinsa aavistuksen ja muuttaa päiväyksen edelliselle päivälle tai viikolle. Samoin voisi tehtailla "todisteita" vaalirahoituksesta tai muusta suhmuroinnista sijoittamalla nykytilanteeseen sopivia vihjailuja muutaman vuoden takaiselle blogipalstalleen. Niitä voisi sitten lainata uudessa blogissaan todeten: "Mitäs minä sanoin jo v. -05." Näitä "muinaisia" aavisteluita ja paljastuksia sitten muut tiedotusvälineet innokkaasti lainailisivat. Uutinen olisi syntynyt.

Älä osta, varasta se!

Aamulla kuulin radiosta, Ylen Ykköseltä tietysti, pienen pätkän (alle 10 minuuttia) Philip Glassin viulukonserttoa. Aivan loistavaa, minimalistista, hiljentävää musiikkia.  Mestarillinen viulisti Gidon Kremer joutui pidättelemään 1600-luvulta peräisin olevaa viuluaan ja omaa virtuositeettiaan soittaessaan Glassin erittäin simppeliltä kuulostavia ja äärimmäisyyteen toistuvia kuvioita, mutta minut se vei mukanaan. Glassin vanhempia levyjä on hyllyssä, mutta ei tätä. Halusin sen heti kaikki mulle nyt tyyliin.

Googleen siis etsimään radiosta kuulemieni vihjeiden perusteella. Parin ostetun mainosrivin jälkeen löysin etsimäni Amazonin levykaupasta. Se, mitä sitten seurasi, sai minut hämmästymään. Ainakin 2 sivua Googlen hakutuloksia sisälsi torrent- ja mp3-sanoja ja samaa musiikkia tarjottiin imuroitavaksi ilmaiseksi netistä vaikka miten monesta paikasta.

Nettipoliisi hoi!
Eikös tämä nyt ole vähintäänkin rikokseen yllyttämistä, Glassin ja Kremerin hengentuotteen varastamista. Ketä tästä pitäisi syyttää? Toisten omaisuuden jakamista harrastavat sivustot pitäisi saada vastuuseen, mutta eikö myös niiden yhteystietoja auliisti tarjoava Google ole syyllinen?

Sitä paitsi. En minä mitään mp3-tiedostoa tarvitse. Tuollaisen musiikin pitää soida mahdollisimman täyteläisenä. Ellei levyä paikkakunnan musiikkikaupasta löydy, pitänee turvautua nettimyymälään. Kirjastostakin tuo löytyisi lyhyellä varausajalla.

Noin se lähtee liikkeelle..

Tämä on ensimmäinen blogini. Antakaa anteeksi aloittelijan alkeelliset virheet. Ja tervetuloa, jos kiinnostaa.


Nettipäiväkirjaa jossakin muodossa olen pitänyt vuodesta 1995, mutta ei niitä silloin blogiksi kutsuttu. Nuo merkinnät johtivat sittemmin nettifoorumin ja sitä tukevan yhdistyksen perustamiseen. Niiden hoidossa kuluu edelleen eläkeläisen aikaa, mutta kesällä -07 aloitin silti uuden harrasteen, chilien kasvatuksen. Sen tiimoilta olen pitänyt kasvatuspäiväkirjaa muiden chileistä hurahtaneiden kanssa Chilifoorumilla Chilivaarin nimellä. Nyt on tullut aika kokeilla itsenäistymistä. Se antaa mahdollisuuden hyppiä vähän yli raja-aitojen.

Kasvatuspäiväkirjaa pidän ihan omaksi ilokseni. Sieltä voi tarkistaa, mitä tehtiin viime vuonna tähän aikaan ja miten mikäkin kasvi on kasvanut, miten hoitotoimenpiteet ovat vaikuttaneet. Jos se jotakin muutakin kiinnostaa, se sopii minulle. Kommentoida saa ja se on jopa toivottavaa. Keskustellen asiat selviävät. Olen jo sen verran "vanha" kasvattaja, että jotkut perusasiat saattavat tuntua liian yksinkertaisilta ja unohtuvat mainita tai selittää. Kuvien kanssa olen aina pelannut ja kuviin perustuvat nämäkin päiväkirjamerkinnät.


"Edelliset osat" chilipäiväkirjaa löytyvät siis Chilifoorumin sivuilta ja tuskin vaivaudun niitä tänne siirtämään, niin paljon siellä on tavaraa. Tässä vain linkit niihin:
Loppuvuosi -07: http://chilifoorumi.fi/index.php?topic=3937, jolloin olin aivan aloittelija
Vuosi 2008: http://chilifoorumi.fi/index.php?topic=4107.0 keskityin intialaisiin chileihin
Vuosi 2009: http://chilifoorumi.fi/index.php?topic=5272.0 tutusmisen keskiössä Peru


Chiliaiheiden lomassa ajattelin harrastaa muuta yksityisajattelua ja maailmanparannusta. Yritän erotella ne merkinnät jotenkin, vaikkapa tekstin värillä tai kuvien puutteella, jotta chileistä kiinnostuneet voivat hyppiä niiden yli.


Okei, tämä on testiversio, kokeiluvaihetta. Kaikki voi vielä muuttua, palstan ulkonäkö varsinkin, kunhan opin hallitsemaan tätä tai jotakin muuta sopivaa blogisoftaa. Muoto on tuttu 90-luvun nettipäiväkirjastani: Uusimmat asiat ylimpänä, vakiolinkit vasemmalla, teksti oikealla. Voitte pitää minua juoksuhautoihin jämähtäneenä jääränä, jos niin haluatte. Ei minua haittaa. Tervetuloa kuitenkin.