Piilokuva keväisestä luonnosta

lauantai 31. toukokuuta 2014


Tuommoistahan meidän keväämme ja alkukesämme on, vihreyttä kaikkialla. Keskelle kuvaa kätkeytyy koristeheinien ja katajapuskan väliin suurin talvehtinut chilini, baccatum Aji Indian (PI 370004). Sain sen vihdoin istutetuksi "kukkapenkkiin" terassimme reunuskasviksi. Tästä oikealle on chiliaitaa ja taustalla vasemmalla näkyy pähkinäpensaan alaosa.

Indianissa oli kehittynyt jo puolitoistametrisiä versoja sisäkasvatuksessa, mutta tässä se kohoaa väliaikaisten tukien avulla vain 120 cm korkealle. Pitkiä oksia on useita, joten niistä saisi sopivasti ohjaillen aika leveän kasvuston heti alkukesästä. Vuohenputket pitää kitkeä juurelta ja laittaa maan peitteeksi ruohosilpun keralla. Tuota en aio enää harsoilla peitellä, sillä se on majaillut itäpäädyssä jo muutaman viikon ja saanut kohtuullisesti aurinkoa. Palaa, jos palaa.

Sisäkasvatus meni hyvin. Syyskuussa kynin sen lehdettömäksi ansarijauhiaisten poistamiseksi ja myrkyttelin kahdesti. Kohta se alkoi versoa ja valkoisten ledilamppujen ja ikkunavalon yhdistelmällä Indian kasvatti pienessäkin ruukussa talvella mainion sadon. Näistähän minä pidän vihreinä melkein enemmän kuin ihan kypsinä punaisina, vaikka monikäyttöisiä mausteita ne ovat silloinkin. Kesän chilit näyttävät turvatulta. Niin, jauhiaisia ei ole vieläkään näkynyt.

Kylmä ei vielä lannistanut chiliaitaa

keskiviikko 28. toukokuuta 2014

Viimeiset puolitoista vuorokautta on ollut tasaisesti 5 lämpöastetta, mutta kun siihen lisätään hyytävä pohjoistuuli, ei tämä kesältä tunnu. Minulla on joukko chilejä ulkona, eikä kaikkia saa siirrettyä sisään, vaikka haluaisikin, kun ne on istutettu maahan.

Aamulla kaikkein tuulisimmalla paikalla kuistilla jotkut chilit roikuttelivat vähän lehtiään ja pelolla lähdin katsomaan chiliaitaa alempana tontilla.

Siellä ei näyttänyt olevan mitään hätää. Kellu Uchut ehtivät jo sopeutua maastoon ja kasvattaa juuriakin. Vanhat raakileet kasvavat ja uusiakin on ilmestynyt. Oikeassa laidassa on Rocaton lehtiä. Ne ovat olleet vasta muutaman päivän aidassa, mutta eivät häiriintyneet kylmästä, vaikka tuulelta ja auringolta suojaavan harson ehdin jo helteillä poistamaan.

Ainoa chili, jossa kylmyyden vaikutukset näkyivät oli vasta pari päivää kuistilla ulkoillut Alma paprika (C. annuum), mutta senkin roikkuvat lehdet korjaantuivat, kun kastelin sitä lämpimällä vedellä. Almasta kuvittelen saavani hyvän koristekasvin portaan pieleen, sillä raakileiden kasvu on runsasta melko matalassa varressa.

Baccatumit kasvavat meillä mielellään

sunnuntai 25. toukokuuta 2014

Jaahas, päivitystahti on hidastunut, kun lämpimät tulivat. Uudelleen ruukuttamista, parvekkeelle ja ulos vientiä ja auringolta suojaamista on riittänyt; sitä tavallista kevätpuuhaa. Kehitystä tapahtuu niin monella rintamalla, että en tiedä, mistä aloittaisi.


Aloitetaan vaikka kukista, kun mehiläiset ovat käyneet niin vähiin. Chilithän pölyttyvät kyllä ihan itsekseen pienestä tuulesta tai tärinästä. Kaikki chilini taitavat jo kukkia paitsi Charapita. Tässä kuvassa on Sugar Rush (C. baccatum). Kukassa on tyypillinen värillinen kalanruotokuvio. Se ei parvekkeen viileästä kaudesta pistänyt pahakseen, vaan on kehittynyt vauhdilla.

Sen raakileet ovat vaalean vihreitä ja kasvavat pystyasennossa. Yksi on jo ehtinyt yli 6 cm pitkäksi ja se kasvaa nyt vaakasuorassa, ehkäpä kallistuu myöhemmin alas. Tätä lajiketta en ennestään tunne ja aika vähän siitä on netissäkin tietoa. Makua on kehuttu, joten odotellaan vesi kielellä.

Sen kanssa samaan aikaan idätetyt ja toista kuukautta sitten parvekkeelle viedyt muut baccatumit vasta kukkivat ensimmäisiä kukkiaan. Sugar Rush on selvästi nopeampi. Sehän on huomattava etu tähän aikaan vuodesta.

Puolivuotias Aji Amarillo (C. baccatum) on nyt ollut kuukauden parvekkeella ja kokenut aika viileitä öitä ja nyt yli 30° hellettä. Sehän kestää sen. Chilin kehitys kesti yllättävän hyvin ruukun, valoisuuden ja lämpötilan muutokset ja kasvu jatkui joka suuntaan. Nämä raakileet ovat aikaisemmin kasvattamaani verrattuna tasaisempia, sileämpiä ja ehkä vähän pienempiä. Mittaa noilla on aika tasaisesti 8 cm. Vanhin on jo siinä iässä, että sen pitäisi kohta alkaa kypsyä. Tietysti viileä toukokuun alkupuoli saattoi hidastaa värin vaihtoa. Hyvältä kuitenkin näyttää tulevaa kesää ajatellen.

Chiliaita taas kasvamaan

sunnuntai 18. toukokuuta 2014


Laitoinpa taas chiliaidan kasvamaan, vähän myöhemmin  kuin viime vuonna ja vähän pienemmillä taimilla. Nämä ovat "Värien taiston" baccatumit, kolme Kellu Uchua eli Lemon Droppia. Korkeutta noilla on nyt 80 cm, mutta muutamia on leikattu sisäkasvatuksessa reippaasti, melkein puolet pois.

Suurimmat raakileet on akvaariovalon alla kasvaneessa, mutta ESL:n alla taimivaiheen viettäneestä on jo kerätty kypsää satoa. Aitakuvan oikeassa laidassa on punaisen ledin alla kasvanut, joka sekin alkoi kasvaa reippaasti, kun sai täysiväristä valoa. Taimivalo ei siis aiheuta pysyvää vauriota.

Aidan isompiin väleihin tulee vielä pari saman testin Rocatoa, mutta en istuttanut niitä vielä tänään, sillä auringolta suojaavaa harsoa on rajallinen määrä, eikä se riitä ryhmyisten ja jäykkäoksaisten chinenseiden päälle kunnolla. Pidän nämä toistaiseksi pöydän alla varjossa, kunnes tulee pilvisempi jakso. Nuo kaikki ovat kyllä olleet jo yli viikon ulkona itäpäädyssä, mutta sinne ei paljon paista ja pilvistäkin on ollut näihin asti. Testin suurin, akvaariovalon alla kasvanut taimi on edelleen isoin, 70 cm korkea, mutta leveämpi kuin kuukausi sitten, kun on päässyt vapaasti kasvamaan.

Pistän nämäkin terassimme multaan, kunhan helteet hiukan hellittävät. Tämä tuli niin äkkiä ja yllättäen, että omakin nahka palaa.

Kylmät yöt jatkuvat

torstai 15. toukokuuta 2014

Pari maisemakuvaa Tampereen Risuharjulta:


Omnicolor (C. baccatum) aamulla klo 9.30 roikutti vielä lehtiään kylmän yön jäljiltä. Lentoasemalla oli -2°, meidän mittarissa +1. Chili oli toista päivää ulkona ja kylmä yö sattui heti kohdalle. Viikon verran ulkona oleskelleet valotestin baccatumit eivät juuri lehtiään lotkauttaneet. Ne olivat jo tottuneet.


Omnicolorin toipuminen kesti yli puolen päivän. Meidän kuisti on itäpäädyssä, varjoinen ja kylmä, pohjoistuulten temmellyskenttä, mutta virkistyi se sielläkin. Saapa nähdä, miten kukkien kävi, syntyykö uusia raakileita hetkeen aikaan. Kylmä voi vaikuttaa myös siementen itävyyteen, joten pitänee odotella lämpimämpiä, ennen kuin ottaa siemeniä talteen. Minulla on kyllä ollut tapana testata kerätyistä siemenistä heti muutama idätyslautalla, niin ei pääse epäkelpoja varastoon asti.

Pahasti olivat sääennusteet viime viikolla pielessä, kun lämmintä piti jatkua öisinkin aina loppukuuhun asti. Minulla on kymmenkunta chiliä ulkoruokinnassa ja aion ne siellä pitääkin ellei lunta ole luvassa. Lähipäivinä ryhdyn chiliaidan istutuksiin.
Omnicolorilla ulkoilu jatkuu.

Suuria siemeniä lautalla

maanantai 12. toukokuuta 2014

Itävät ne vähän isommatkin talouspaperilla veden päällä.

Kokeeksi laitoin kurpitsat ja kurkutkin itämään idätyslautalleni. Chilit siinä ovat itäneet mainiosti, mutta entäpä noin isot?

Edellisinä vuosina olen ostanut näiden taimet valmiina, mutta nyt ne tuli hankittua siemeninä samalla kun tilasin Virosta tomaatin ja kukkien siemeniä. Siellä kun oli valtava valikoima erilaisia kurpitsoita, en voinut vastustaa kiusausta. Ylin on tyyppiä "jättikurpitsa", tosin vain kahdeksankiloiseksi kasvava, mutta niitä pitäisi tulla useampia samoihin varsiin. Se on ruoanlaiton kannalta parempi tapa kuin yksi jättimäinen. Pienempi siemen on mallia "Butternut", jota herkulliseksi mainitaan. Kurkku on avomaankurkkua, piikikäs lajike. Kaikki ovat aivan uusia tuttavuuksia. Kuva on 6.5., seuraava 12.5.

Itäminen tapahtuikin sitten niin ripeään tahtiin, että en huomannut kuvia ottaa ennen kuin viimeiset varasiemenet olivat menossa. Varsinaiset käyttötaimet ovat kaikki jo mullassa.

Kurkkuun tuli itu jo vuorokaudessa ja upotin siemenen multaruukkuun. Kolmantena päivänä se oli sirkkalehdillä. Nyt on kuusi päivää idätyksen aloittamisesta ja kaikki ovat taimella paitsi nämä varasiemenet, mutta nekin itivät. Komeat ovat juuret kurkussa, mutta kyllä sekin lähti irti talouspaperin päällä olevasta kahvisuodattimesta, kun varresta repi. Pienimmät siemenet, laventeli ja rosmariini itivät hitaammin. Taidan hakea torilta uuden rosmariinin taimen, niin saan pikemmin tuoretta yrttimaustetta.

Tulkoon tässä kohdassa mainituksi, että vihdoinkin onnistuin talvettamaan rosmariinin hengissä, ainakin puoliksi. Aikaisemmat yritykset ovat päättyneet kuivumiseen.

Tämä on majaillut keittiön pohjoisikkunalla varsin vähäisessä valossa, vaikka ikkunan päällä on pari loisteputkea. Siitä sitä on kätevä ottaa ruokaan, mutta kasvu on kyllä ollut heikkoa, joten monesti on pitänyt turvautua kuivattuun. Pahin versokuolema tapahtui maaliskuussa, kun kastelin vähän reippaammin lannoitevedellä yläkautta. Pimeämpi puoli kuivui kokonaan. Luulisin, että selviytymisen salaisuus on hyvin niukka kastelu ja aina alakautta. Ilmeisesti tuo kaipaisi myös viileämpää paikkaa talvella ja mullan pitäisi olla hyvin läpäisevää, hiekkapitoista. Tämä joutui selviytymään normaalimullassa ja normaalilämmössä. Ilmankos se oli vaikeaa.

Ei baccat ja pubetkaan viileästä pahastu

keskiviikko 7. toukokuuta 2014

Enintään hidastavat hiukan kasvua.

Kymmenen päivää sitten viileisiin öisin parvekkeelle tottumaan viety Aji Amarillo (C. baccatum) on ilmeisesti sopeutunut hyvin, kukinta jatkuu, raakileet kasvavat ja tuollaisia pieniä uusia pystykasvuisia ilmestyy joka puolelle. Nehän kellahtavat alaspäin, kun chili kasvaa ja paino lisääntyy.

Tämän innoittamana tutkin muitakin, jo pidempään parvekkeella oleskelleita chilejä ja hyvinhän ne jaksoivat. Isompia raakileita on Amarillon lisäksi Rocoto Montufarissa, Turbo Pubessa ja Omnicolorissa. Nyt kuitenkin tutkaillaan näitä aivan pieniä.


Starfish (C. baccatum) pääsi autotallista parvekkeelle puolitoista viikkoa sitten avattuaan ensimmäisen kukkansa. Siitähän kehittyi heti raakile, mutta se kasvoi niin hitaasti, että varmuutta chilin muodosta en saanut. Tuo nyt kuitenkin jo vihjaa oikeaan suuntaan. Edellisen kerran noita kasvattaessani se kasvoi aivan pystyssä, mutta tuokin on kääntymässä hitaasti. Ehkä tämä on oikeista siemenistä, eikä minun tarvitse idättää uutta. Kuva taas tapansa mukaan valehtelee. Minun ruudullani ainakin tuo on 5 kertaa oikeaa raakiletta isompi. Metkoja nuo makro-objektiivit.

Näiden välissä Sugar Rush (C. baccatum) kukkii myös, vaikka on alle kolme kuukautta ja siitä kolme viikkoa kylmässä. Senkin ekasta kukasta ilmestyi pieni chilinalku ja kukka roikkuu hauskasti kuin keijun mekko emin päässä. Näistä ei ehkä tule puhtaita siemeniä, sillä paljon isompi Amarillo kukkii tämän yläpuolella ja siitepölyä varisee myös muiden baccatumien päälle. Ne tiettävästi risteytyvät helposti keskenään ja useimmat väärät siemenet, joita olen saanut siemenkaupoista, ovat olleet juuri vahingossa risteytyneitä baccoja.

Jos (tai kun) puhtaita siemeniä haluaa, kasvi on siirrettävä vähän sivummalle tai käytettävä kukan auetessa pussitusta. Kukan voi suojata vaikka tyhjennetyllä teepussilla, hallaharsolla tai muovipussilla. Kun raakile alkaa kehittyä, pussi pitää poistaa, mutta kehittyvä chili kannattaa merkitä vaikka tekemällä villalangalla rusetti sen varteen. Vain tällä tavalla varmistettuja siemeniä kehtaa jakaa eteenpäin. Ulkona risteytymisen vaara on vielä suurempi, kun mehiläisiä ja kärpäsiä pörrää. Sisällä siitepöly laskeutuu vain vähän leviten alas. Chilien pöly ei ole erityisen leijuvaa, mutta kyllähän sekin tuulessa...


Turbo Pube (C. pubescens) pääsi tähän sarjaan osoituksena, että kaikki raakileet eivät suinkaan ole pystyssä varressa, vaan suoraan alas suuntautuviakin on. Tässä on taustana parvekkeen nurkassa oleva kuiva omenapuun runko.

Annuumeistakin minulla on kolme laatikkoa parvekkeella, mutta niiden kasvu on kyllä selkeästi hidastunut, ne hyötyvät lämmöstä. Ihan siedettävää kasvua niilläkin on. Alma paprika alkoi kukkia vähän alle kahdessa kuukaudessa, kun se lämpökaapissa tapahtui kuukaudessa.

Chinensejä en vielä vie kylmään, sillä niiden puolukan kokoisista marjoista kylmän kauden jälkeen on kokemuksia edellisiltä vuosilta. Eivät ne oikein mahtuisikaan ennen kuin saan tomaatit ulos.

Parvekkeen lämmityskautta on nyt näköjään kuukausi takana ja vielä muutama päivä edessä. Jouduin vaihtamaan lämmittimen, kun vanhan termostaatti heittäytyi aivan tunnottomaksi. Uusi samanlainen, mutta musta maksoi 16€. Laitoin samalla sähkönkulutusmittarin ajastimen ja lämmittimen väliin. Ilmeisesti arvioin jo 2012 kulutuksen aika oikein päätellessäni euron yöstä sopivaksi maksuksi siitä, että ei tarvitse säitä jännittää eikä kanniskella ruukkuja iltaisin sisään ja aamuisin ulos. Tähän astinen kevätkauden kulutus on vielä alle 30€, mutta eiköhän se loppuviikkoon mennessä tule täyteen ja sitten ehkä yötkin lämpenevät. Ei tuossa uudessakaan tarkkaa termostaattia ole. Yölämmöt ovat heitelleet viiden ja kymmenen asteen välillä, joskus ylikin, mutta pakkaset ovat pysyneet lasien ulkopuolella. Varmuus siitä rauhoittaa mieltä kummasti ja mielenrauhasta olen valmis tuon ja enemmänkin maksamaan.

Tomaatit tykkäävät viileästä ja valoisasta

maanantai 5. toukokuuta 2014

Kaksi pensastomaattilajiketta ilta-auringossa noin puolentoista kuukauden iässä, isommat vähän yli. Ne ovat olleet kohta kuukauden parvekkeella ja öisin on ollut kylmää, viidestä kymmeneen astetta plussaa sähkölämmittimen säädöistä riippuen. Kasvu on ollut poikkeuksellisen tukevaa. Aikaisempina vuosina olen idättänyt ne aivan samaan aikaan, mutta pitänyt sisällä ikkunalla, jolloin taimista on tullut liian pitkiä ja honteloita. Niitä on pitänyt jopa katkoa ja juurruttaa latvoista uusia taimia. Viileys olisi korjannut asian, mutta olen pelännyt tomaattien olevan kovin arkoja. Eivät ne ole.

Kuukausi tuolla Boney MM tomaatilla on ruukun vaihdosta ja maitopurkki on jo aivan täynnä juuria. Tuota punosta jatkuu alas pohjaan asti. Toinen näistä oli vielä pahempi ja siirsin sen kolmilitraiseen ruukkuun. Ulos vientiin on kuitenkin vielä melkein kuukausi. Kasvattelen näitä kesäisin eteläseinustalla ilman erityistä suojaa. Neljälle voin saada vanhat ikkunaruudut kylmiksi öiksi vähän suojaamaan, loput ovat ihan säiden armoilla, kun olen ne istuttanut maahan. Toukokuun loppu on viime aikoina ollut ulos viennin aika ja satoa nopeuttaa, jos tomaatit kukkivat silloin. Raakileista en ole huomannut erityistä etua. Niistä kypsyy muutama "ennakkosato" ajoissa, mutta loppujen kehitys saattaa jopa viivästyä.


Tuommoisia sieltä kuitenkin jo löytyy isoimpien latvoista. Boney MM pitikin olla erityisnopea tomaatti ja tähänastinen kehitys viittaa siihen, että kehuissa on perää. Myyjä lupaa siitä satoa 80-85 päivää taimelle tulosta. Tuolla oli kuvattaessa ikää 50 päivää, joten tuskin se ihan mainoslauseiden mukaan menee, mutta viileä kuukausi parvekkeella pitänee ottaa huomioon hidastavana tekijänä. Nyt noissa molemmissa on jo useampia raakileita. Pienemmissä ja viikon myöhemmin idätetyissä taimissa on kukkanuppuja aistittavissa, joten eivätköhän nekin toukokuun aikana kehity tuohon vaiheeseen. Se olisi ainakin tavoite.

Värien taisto, erä 2: Cajamarcat

torstai 1. toukokuuta 2014

Ledivalojen testi "Värien taisto" jäi chinenseillä hieman ratkaisemattomaan tilanteeseen, kun Rocatot kasvoivat yli aitauksistaan ennen satoaikaa. Ne kärsivät alkuun jäätyään baccatumien alle varjoon ja sitten juurien katkomisesta erottaessani taimet ja talven viileyskin haittasi, kun huoneessa ei ole riittävää lämmitystä. Nyt ajattelin korjata nuo virheet testaamalla kesäaikaan pieni- ja nopeakasvuisemmalla Cajamarcalla saman testin kerran vielä yksin isommassa ruukussa. Tämä sarja tulee löytymään tunnisteella "Värien taisto 2", kun edellinen kooste on "Värien taisto".


Ratajärjestys on entinen, akvaario-led, valkoinen led, punainen led ja ESL.
Cajamarcat ovat juuri nousseet sirkkalehdille aivan tasatahtiin. Yhteisestä juottokaukalosta jouduin luopumaan, mutta keltaisiin alusastioihin voi helposti annostella samat määrät samaa lannoitevettä. Nyt alkuun ne saavat pärjätä Kekkilän puutarhamullan ravinteilla ja vedellä.

Kerrataan nyt lamput tässäkin, niin ei tarvitse lähteä linkkien takaa tietoja etsiskelemään. Kaikki spotit ovat 60° keilalla.
Akvaariolamppu on 27W led-spotti, jossa on 6 kylmän valkoista ja 3 sinistä 460 nm lediä. Todellinen mitattu kulutus oli vain 9W.
Valkoinen ledispotti on 36W ja väriltään "Natural White". Mitattu teho oli 17W. Suurimpana se saa olla kauempana, jotta kaikilla on yhtä paljon valoa.
Punainen "kasvuvalo" on 27W, punaiset ledit 660 ja 630, siniset 460 ja 430 nanometriä, punaisia 6 kpl, sinisiä 3; sähkön kulutus vain 7W.
Vertailun vuoksi mukana on 23W energiansäätölamppu väriä "luonnonvalo". Kun se ei ole suuntaava spotti, sen pitää olla lähempänä. Mitattu kulutus on 23W.

Tässä voi mennä kuukausi tai kaksikin, ennen kuin on mitään raportoitavaa. Elokuussa pitäisi jo olla raakileita ja syyskuussa kypsää, näin minä sen olen laskenut. Toivottavasti lamput kestävät sinne asti. Varataimia on pari kasvamassa, jos noille sattuisi nyt heti jotakin.