Ei siis näin, osa 2

Ei aina käy niin kuin haaveillaan. Tämän vuoden uusien chinense-lajikkeiden kanssa tyrin aika lailla. Onneksi kasvatus on dokumentoitu melko hyvin, joten opiksi voisi ottaa, jos ymmärtäisi, mistä kenkä puristaa. Ja jos muistaisi sen ensi vuonna ja malttaisi mielensä kaikkien hienojen uusien lajikkeiden kanssa.

Tuossa on parvekkeeni chinense-osasto ennen eilistä leikkausta; Rocato, Colombian Orange ja Cochabamba. Lasien takana on jo baccoja. Aivan liian korkeiksihan nuo kasvoivat, verhon taakse ja kattoon kiinni ja vaikeuttivat lasien avausta. Ruukun pinnalta kattoon on 150 cm.

Nämä tulivat taimelle joulun tietämissä ja vasta nyt kahdeksan kuukautta myöhemmin sato kypsyilee. Jo toisella kasvatuskaudellani sain Habanerosta satoa neljän kuukauden ikäisenä ja puolen metrin korkuisena. Viivytyksiä on siis tapahtunut matkan varrella aika tavalla.

Colombian Orange on ehkä parhaiten dokumentoitu tapaus. Sen kasvua voit seurata valitsemalla sivupalkista lajikkeen nimen. Merkinnät ovat aikajärjestyksessä, joten kannattaa aloittaa alapäästä. Tämä muuten ei ole Colombian Orange, olen saanut vääriä siemeniä Semillakselta. Väri on väärä, eikä muotokaan ihan vastaa oikeaa. Se ei haitanne kasvun ongelmien selvittelyä.

Helmikuun alussa tuo vielä oli tukeva, mallikas taimi. Siitä huhtikuulle chinenset olivat ahtaassa laatikossa liian vähällä ikkunavalolla ja loisteputkien lievealueella. Seuraus oli liiallinen pituuskasvu. Tuohon aikaan ne olisi pitänyt saada haarautumaan ja pysymään matalampina. Ensi vuonna siis enemmän tilaa, enemmän valoa, eli vähemmän taimia. Kasvatuksen voisi kenties aloittaa pari kuukautta myöhemmin, jos sen tekisi huolella.

Huhtikuun alusta siitä on murheellinen postaus: 60 cm korkeana 10 cm taimiruukussa, juuret sykkyrällä. Kasvoihan se noin, mutta seuraukset näkyivät kesällä, uuteen ruukkun sopeutuminen kesti pitkään. Pari viikkoa myöhemmin se jo kukki, mutta siitä ei seurannut mitään.
Toukokuussa nuo vihdoin pääsivät parvekkeelle valoon, mutta nyt olin laittanut ruukkuihin kanankakkaa kourallisen pohjalle ja sehän aiheutti lisää pituuskasvua ja kukinnan myöhästymistä. Joskus juhannuksen tienoilla huomasin tilanteen toivottomuuden ja annoin näille aimo annoksen syyslannoitetta, fosforia ja kaliumia. Se ehkä vaikutti parin viikon kuluessa ja kukista alkoi kehittyä myös raakileita. Olisi se voinut muutenkin tapahtua.

Rocatosta olikin kuva jo edellisessä saksijutussa, mutta tässä rivistön kolmas, Cochabamba:

Pieniä marjoja ja kovin myöhään. Näistä ei kiloja keräillä. Maistelen näitä kaikkia vähän myöhemmin.

Huonosti kohdellut chinenset parvekkeelle

Näköjään chinenseistäkin voi kasvattaa kukkakeppejä. Näistä on latvoja leikelty ennen sisään tuontia, joistakin puolikin metriä. Nyt ne ovat noin metrin korkuisia.

Nuo kasvoivat liian tiheässä ja liian kauan liian vähässä valossa ja liian runsaassa lannoituksessa.
Chinenset idätin ajoissa ja ne tulivat jouluksi taimelle. Jo toisena kasvatusvuotenani sain Habanerot kukkimaan maaliskuussa ja kypsyttämään ensimmäiset chilinsä vapuksi. Ei nyt, kun seitsemäs kausi on menossa.

Mikä meni vinoon? Paljonkin. Lähinnä ahneus.
Ennen kasvattelin vain muutamaa chiliä olohuoneen ikkunalla. Nyt taimia oli paljon ja paikaksi jäi kellarikerroksen varastohuone, jossa ne joutuivat kasvamaan vieri vieressä tiheästi. Ajoittain ne kukkivat ja kukat putoilivat. Nyt kukkia ei ole noista kuin yhdessä. Olohuoneen eteläikkunalla kukinta onnistui muinoin jo maaliskuussa, kun oli aurinkoinen kevät. Nyt muut chilit olivat vallanneet sen ikkunalaudan. Onnettomia chinensejä on vielä varastossa lisää, myös yksi noiden kokoinen, kukkiva Maya Pimento. Isommat ruukut odottelevat näitä tuossa taustalla, istutuspuuhaa riittää.

Varastossa näitä on pitänyt näin pitkään ansarijauhiainen. Tuo inhottava pikku kärpänen on asettunut sinne. Sen pystyy pitämään aisoissa, mutta ei hävittämään. Kun tuon sieltä chilejä muihin huoneisiin, jauhiaiset tulevat mukana ahkerista myrkytyksistä huolimatta. Parvekkeella niitä oli viime kesänä ja näköjään on nytkin, on vain annettava periksi. Eivät ne tapa chilejä, mutta voivat vaivata kasvua. Parvekkeelta on bongattu myös ensimmäinen ripsiäinen. Ne ovat jokakesäinen riesa, mutta se etenee niin hitaasti, että sen ehtii torjunnalla rajoittamaan.

Jälkiviisaasti voisi todeta, että nuo olisi voinut idättää kuukauden tai kaksi myöhemmin ja kasvattaa valon alla tai valoisalla ikkunalla tuuheammiksi ja matalammiksi. Silloin niitä olisi mahtunut vähemmän.

Niin, vasemman laidan CAP on frutescens, se vain joutui sattumalta tähän joukkoon.

Chinenset kukkivat (vihdoinkin)

Viileä varastohuone ei todellakaan ole yhtä tehokas taimikasvattamo kuin aikaisemmin käyttämäni olohuoneen ikkunalauta. Chiliharrastusta aloitellessani tein päätelmän, että habanerot tulivat kukkaan kolmen kuukauden ikäisinä. Nyt näillä hiukan oudommilla chinenseillä neljäs kuukausi on jo pitkällä ennen kuin kukkia ilmestyi.



Pimenta de Bode (C. chinense) on kärsinyt taimilaatikon ahtaudesta tai muusta mistä lie, sillä se on pudotellut lehtiään toisen oksan melkein kaljuksi. Ulkona aurinkoisella takapihalla on vielä paksusti lunta, mutta lämpöasteita kuvaukseen.

CGN 21500 (C. chinense) näyttää voivan paremmin, vaikka se on tästä brasilialaisesta parivaljakosta kuuman ilmaston kasvi ja Bode on vuoristosta. Kukkia on runsaasti, mutta onnistumisia on vielä liian aikaista veikata.

Kolmas kukkaan puhjennut on Colombian Orange (C. chinense), jonka ruukunvaihdosta jo ehdinkin kertoa. Se on näistä suurin, mutta pienet kukat on siinäkin. Tuossa näkyy chinensen violetit heteen varret ja hyönteispölytystä varten mesipallukka niiden vieressä. Talvehtineissa chinenseissä monissa on jo raakileita, vaikka ne ovat olleet samassa tilassa näiden kanssa. Pakkasilla lämmöt olivat 15-18°, mutta nyt ovat nousseet. Aurinko lämmittää jo tuntuvasti ja ennen kaikkea lisää valon määrän suotuisalle tasolle.

Ei siis näin

Colombian Orange (C. chinense) on pari kuukautta kasvanut samassa 10 cm muoviruukussa ja juuristo näyttää tältä. Tuollaiset tapaukset voi tarkistaa helposti. Ne saa ylös ruukuistaan vähän reunoja puristellen, pohjasta painaen ja varresta nostaen. Eihän tuossa ole multaa ollenkaan vapaana putoilemaan paitsi ihan pinnassa. Pieniä, tehokkaita hiusjuuria ei näy, vaan juuret ovat kiertyneet palmikoille ja tunkeneet kaikki ruukun urat täyteen. Tuollainen haittaa jo kasvamista.

Koko taimi 10 cm ruukussaan ulkoilemassa ennen ruukun vaihtoa. Sehän on viikon yli kolmen kuukauden ja 60 cm korkea, ahtaudesta huolimatta ihan kelpo taimi. Koon puolesta se olisi jo valmis parvekkeelle, eli saisi olla jo toukokuu, eli myöhemminkin voisi aloittaa idätykset. Toisaalta olen useana vuotena tehnyt sen virheen, että olen vienyt chinensejä liian aikaisin kylmälle parvekkeelle ja tuloksena on ollut pitkä tauko kukintaan tai minikokoisia chilejä.

Kesällä aion tarjota tuolle 6,5 litran ruukkua (isompia ei oikein mahdu parvekkeen hyllyille) ja nyt se sai väliaikaiskodikseen kolmilitraisen. Niitä vielä kehtaa pitää ikkunalaudallakin. Sillä oli noin neljä desiä multa- ja juuritilaa, mittasin sen uteliaisuuttani. 10 cm ruukkua voisi kuvitella litraiseksi, mutta tuo on ulkomitta ja ruukku kapenee alaspäin, on aika matala, eikä ole koskaan aivan täynnä.

No niin, veistelin juuripaakkua aika raskaalla kädellä. Nurkkien juuripunokset leikkasin pois, keskeltäkin viiltelin ja pudistelin irtomultaa pois. Minulla on aikaisempia havaintoja, että rikottu paakku ja katkottu juuristo sopeutuu nopeammin uuteen paikkaan kuin ehjäksi jätetty. Kävipä kerran kesällä niinkin, että maakuoppaan turpeen keskelle istuttamani chili ei ollut koko kesänä kasvattanut montaakaan juurta ulos keväisestä juuripaakustaan. Se oli oman juuristonsa vankina ja voi aika huonosti. Siksi pyrin nyt rikkomaan tuollaiset punokset.

Älä tee näin

Kaivoin nuo taimilaatikot näkyviin muiden taimien ja talvehtivien keskeltä. Ahtaassa olivat. Kirjoitin tämän puhtaasti ohjeeksi itselleni: Älä tee näin seuraavilla kerroilla. Vaan eipä tuota tilaa mistään kasva lisää.

Nuo ovat pääasiassa chinensen taimia, jotka esittelin yksilöinä 25.1.-9.2. Silloin ne olivat noin puolitoista kuukautta vanhoja ja keskimäärin 15 cm korkeita. Sijoitin ne silloin kastelua helpottaviin laatikoihin, 6 taimea laatikkoon 10 cm ruukuissa. Nyt ne ovat vähän yli kolmen kuukauden ja keskimäärin puoli metriä korkeita.

Silloin ne olivat tukevia, haarautuneita, tasapainoisia kasveja, mutta ahtaalle jouduttuaan ovat pääasiassa kasvattaneet yhtä vartta ja ilmeisesti kilpailleet paikasta valossa. Enää ne eivät ole kauniita ja tasapainoisia erilleen otettuna. Jotkut kaipaisivat leikkausta, jotta niistä tulisi kesäksi parvekkeelle hyvän mallinen kasvi. Alimmat lehdet kuitenkin putoavat siirtorumbassa ja silloin jäljellä on paljon tyhjää runkoa ja tupsu latvassa. Ahneushan tuohon on pääsyy. Kasvatin liian montaa kasvia liian vähässä tilassa.

Nämä chilit pitäisi kohta saada isompiin ruukkuihin ja vaikka parvekkeelle, mutta eihän se vielä käy kuukauteen, kun nuo yöpakkaset jylläävät. Taimet eivät suinkaan ole tuossa kaikki, vaan myöhemmin idätetyt baccatumit ja annuumit painavat päälle seuraavaksi. Baccoistahan kuukautta nuorempi Aji Huanuco jo ajoi noista ohi, kun oli joutunut samaan laatikkoon. Korkeimmat takarivissä ovat Rocato, Pucumaucho, Cochabamba ja ylinnä Colombian Orange, joka on jo reilusti ylittänyt 60 cm.

Colombian Orange, PI 257127

Kolumbia taitaa olla maa, josta tulevia chilejä en ole aikaisemmin kasvattanut. Mietin nimen kirjoitusasua pitkään, sillä suomentaminen Kolumbian oranssiksi ei liene järkevää. Ruotsalaiset ja jotkut muutkin käyttävät muotoa Columbian, mutta se taas sekoitetaan hakukoneissa helposti USA-laisiin paikannimiin. Päätin sitten käyttää muotoa Colombian, jota siemenkauppiaanikin käytti. Varsinainen syy tämän lajikkeen valitsemiseen tuli kyllä Ruotsista, kun Patrik blogissaan kehui tämän kasvattaneen satoa seinustalla Tukholmassa sadekesänä 2012, vaikka muut chinenset epäonnistuivat.

Colombian Orange (C. chinense)

Siinä on kaksi Kolumbialaista puolentoista kuukauden iässä. Lämpökaapissa ja isommassa ruukussa kasvanut varsinainen taimi on 15 cm korkea. Varalaatikossa viileässä huonolla hoidolla kasvanut pikkuinen siinä vieressä on vain 2 cm. Saattaa siinä olla jotakin vikaa juurissa, mutta kyllä hoitotavallakin on merkitystä taimivaiheessa.

Tämän kotiseutu on Popayán vuoristossa Kolumbian sisämaassa 1700 metrin korkeudessa juuri päiväntasaajan pohjoispuolella. Sää siellä on tasaisesti 24° päivällä, 12° yöllä ja ilma on kosteaa. Kaupunki on 1537 perustettu Tampereen kokoinen ja näköjään hienoja vanhoja taloja on runsaasti. Kaupungin torilta tämä on löydetty 1959 ja samalla kerralla on kirjattu 10 uutta chililajiketta. Tuo tarkoittaa, että tarkkaa kotipaikkaa ja sen korkeutta vuoristossa ei tiedetä, eli PI 257127 saattaa olla korkeammaltakin ja siis viileämmästä ympäristöstä. Nykyiseltä torilta on kuvia netissä vaikka kuinka, mutta eipä ole kaveri kuvannut chilejä läheltä.

Vaikka jouluna taimelle tullut kolumbialainen on vasta 15 cm korkea, se on chinenseille ominaiseen tapaan leveä. Lehtiruusukkeen leveys lähentelee jo kolmeakymmentä senttiä.