Taas sataa lunta

Talvi meni täysin lumettomana, mutta huhtikuu on ollut kylmä, pakkasöitä vähän väliä ja lunta sataa päivisin. Ei siitä tosin maahan jää mitään. Parvekekautta on nyt sitkeästi vietetty pari viikkoa. Öisin lämpöpuhallin on pitänyt siinä kahdeksan asteen tienoilla kylminä öinäkin. Viileät, pilviset päivät ovat pahempia kasveille, mutta periksi en ole antanut kuin pienempien taimien kohdalla. Sää ja pienet ruukut ovat pitäneet liian varhain aloitetut tomaatintaimet lähes paikoillaan, lisää pituuskasvua ei ole paljoakaan ja se on nyt hyvä.

Tämä kahden ja puolen kuukauden ikäinen chinense Fatalii oli muiden pikkutaimien kanssa aurinkoisen päivän parvekkeella ja unohtui sinne yöksi. Aamulla se oli varren puolivälistä taipunut 90 asteen kulmaan ja latva vielä siitäkin alas. Siirsin pikkuiset äkkiä sisään, eikä vaurioita näytä tapahtuneen.

Pari muuta chinenseä vaativat uudelleen idätyksen ja ovat Fataliita kuukauden nuorempia. Otin nämä lajikkeet kasvatukseen uusiakseni vuosikymmenen vanhoja siemeniä. Itävyys oli joillakin jo aika heikkoa, mutta eiköhän noista saada tuoreempia syksyyn mennessä.

Aji Cristal ja Inca Red Drop (C. baccatum)

Nuo on olleet parvekkeella jo pari viikkoa ja pärjänneet hyvin. Cristalkin on alle kolmen kuukauden ja kasvanut muita ripeämmin. Se on jo yli metrin ja kukkii innolla. Kuva on viikon vanha, siinä ei kukkia näy, mutta aurinkoa oli. Hyvin muillakin parvekekasveilla menee, vaikka kasvu on hidastunut. Kukkia ja raakileitakin on monella taholla, mutta palataan niihin, kunhan kelit lämpenevät sen verran, että tarkenee parvekkeella kuvailla. Nyt minulla on vilu. (Ei ole koronaa)

Incaa riittää

Kaikki sujuu kuten ennen, chilit ja tomaatit kasvavat. En ole keksinyt varsinaista raportoitavaa. Tänään, parvekkeella nojatuolissa istuskellessani katseeni kiintyi Incaan. Niitä on syötykin jo äitienpäivästä lähtien, mutta näkyy noita kypsyvän hyvään tahtiin.

Inca Red Drop (C. baccatum) on yksi suosikkichileistäni. Se ei ole juuri kasvanut korkeutta tai edes leveyttä toukokuisesta blogimerkinnästä, mutta tihentynyt se on, oksia risteilee joka suuntaan. Käänsin sen pari viikkoa sitten ympäri ja tässä on kesäkuussa ulos valoon kasvanut puoli nyt parvekkeen sisäosaan päin.

Kypsää pukkaa toukokuun helteillä

Tämä kaunotar ei taida johtua lämpöaallosta, sillä Inca Red Drop (C. baccatum) kypsyi sisätiloissa ledispottien alla. Sen raakileiden ilmestymisajasta ei ole merkintää, mutta vajaat puolitoista kuukautta sitten se pääsi pikkuisesta taimiruukustaan vähän isompaan ja silloin siinä oli kukkia. Muistan aikaisemmilta vuosilta, että tuo saattaa kypsyä kuukaudessakin - ja vihreänäkin se on ihan käyttökelpoista. Täysin kypsänä väri on tummemman punainen.

Kuten tavallista, Inca on tasapainoinen, hyvän muotoinen puu, joka seisoo tukematta. Se on nyt 60 cm sekä korkea että leveä. Lehdet alhaalta rungosta ovat tippuneet. Tästä eteenpäin se todennäköisesti vain tuuheutuu latvuksesta. Kukkia ja eri kokoisia raakileita on paljon. Tuon sato on jatkuvaa, syksyyn asti tulee uutta satoa, ellen pahasti tyri hoidon kanssa.

Tämä piti saada kuvatuksi kiireesti juuri tänään, sillä ensimmäiset kypsät tarvittiin äitienpäivälohen mausteeksi.

Jotkut chilit eivät paljon multaa tarvitse

Tuossa on multaa 1,8 desilitraa, mittasin sen. 7 cm ruukussa, joka ei ollut edes täynnä, kasvoi yli kaksi kuukautta kaksi hyvinvoivaa baccatumia, eikä juuria tullut tuon runsaammin ruukun reunoille tai pohjalle.

Inca Red Drop (C. baccatum) on vähään tyytyväinen. Niitä oli unohtunut kaksi tainta samaan ruukkuun ja molemmat kasvoivat tasatahtia. Korkeutta on nyt 45 cm ja kukkiakin on. Veitsellä jouduin jakamaan juuripaakun, kun istutin nuo isompiin ruukkuihin.

Talviselta näyttää tämä pääsiäinen. Parvekelasien sisällä oli jo 28° ja ulkona samaan aikaan +3°. Ensi viikolla ehkä yötkin lämpenevät.

Nuppuja, nuppuja

Synkän, lumisateisen päivän ratoksi aloin kuvata "pikkutaimiani", tammikuun lopulla taimelle tulleita lajikkeita. Nämähän idätin tosi vanhoista siemenistä.

Omnicolor (C. baccatum) on reippaasti haaroittunut ja nuppuja on joka haarassa. Kaikki tämän idätyserän taimet ovat pikkuisissa 7 cm taimiruukuissa, joissa on vain pari desiä multaa. Hyvin ne on noissakin kasvaneet. Tällä baccatumilla varsi paksunee ylempänä, ehkä se on saanut silloin enemmän valoa, kun nuo siirrettiin ikkunan yläosaan lasihyllylle. Kuvassakin näkyy hiukan ikkunan päällä olevia loisteputkia, joiden valo on hieman keltaisempaa kuin ulkoa tuleva. Väri on 840 ja putket ovat vuosia vanhoja. Sekavalo ei ole valokuvaukselle eduksi, ylälehdet ovat eri värisiä kuin alemmat. Takana on tomaatin taimia.

Omnicolorin nuppua varten piti ottaa spottivalo käyttöön, muuten olisi ollut turhan hämärää ja tasaista. Minä näköjään pidän vastavalosta.

Olipa jo unohtunut eräs Omnicolorin ominaisuus, haju. Huoneessa tuoksahteli kissanpissa erityisesti taimihyllyn läheisyydessä. Epäilin tomaatin taimia tai liikaa kasteltua multaa, mutta Omnicolorhan se oli.

Toinen vanha tuttu baccatum Inca Red Drop on porukan korkein, 35 cm. Niitä on vielä jäänyt kaksi samaan ruukkuun, mutta silti kasvuvoimaa on löytynyt ja nuppujakin on. Jotenkin minulle on aikaisemmilta vuosilta jäänyt mielikuva (kenties väärä), että kevätpäivän tasauksen aika on erityisen suosiollinen chilien kukinnalle. Nehän ovat kotoisin tropiikista, missä päivät ovat aina saman pituisia yön kanssa. Kesäkuussa eivät tämän ikäiset taimet kuki näin helposti, mutta silloinhan chilit ovat yleensä jo isompia.

Chinense Cajamarca on lajityypillisesti ryppyisillä lehdillä, mutta tällä kertaa ei erityisen paksulla rungolla varustettu chili. 

Annuum Bolivian Rainbow on tuossa ikkunalla jo alkanut tummentaa lehtiään, vaikka aurinkoisia päiviä ei vielä monia ole ollut. Se voi paljossa UV-valossa muuttua hyvin tummaksi lehdiltään, mutta tuota säteilyä on Suomessa runsaammin tarjolla vasta toukokuusta lähtien. Loisteputkissa sitä todennäköisesti on.

Bolivialaisen kukkanuppu jo enteilee värikästä kukkaa, mutta eri väriset raakileet tästä vasta tekevät väriläiskän chilien joukossa.

Annuum Chinese Pot Chilli on muita samanikäisiä paljon pienempi, mutta siitä tuleekin pienikokoinen pensas ja chilitkin ovat vain muutaman millin mittaisia. Nuppuja löytyy tämänkin latvasta, kun tarkkaan katsoo.

Lopuksi hellyttävä kuva Omnicolorin pikkutaimista. Nämä ovat uusintakylvöä vuoden 2009 siemenistä, kun ensimmäisellä yrittämällä iti vain yksi. Toisella kerralla iti jo kaksi viidestä, mutta hitaasti.

Baccaidätyksiä joulukuussa

Baccatumit olen usein idättänyt vasta helmikuussa, mutta nyt ryhdyin aikaisemmin toimiin, kun siemenet ovat niin vanhoja, että saattavat tarvita uudelleen idätyksen myöhemmin. Lautan ohjeet täällä niille, jotka eivät tätä idätystapaa vielä tunne.

Lajikkeet ovat vanhoja tuttuja vuosien takaa, mutta jääneet kasvattamatta viime vuosina. Omnicolorin siemenet ovat muutenkin hitaasti itäviä ja osa niistä oli vuodelta 2009, osa mallia -13. Incat ovat myös vanhoja ja ruskettuneita, mutta kun ajoissa aloittaa, ehtii vielä keksiä jotakin tilalle.

Valotesti päättyy tähän

Lokakuussa alkaneessa testissä valon värin vaikutuksesta chilien satoisuuteen on tultu siihen pisteeseen, että testaus on viisainta lopettaa. Aurinkoiset päivät saattaisivat tästä eteenpäin jo sotkea valotilanteen antamalla päivänvaloa myös "lämpimässä" valossa kasvaville. Kolme ja puoli kuukautta on kulunut, on yhteenvedon aika. Koosteen selailu sujuu parhaiten aloittamalla alhaalta, sillä nuo ovat aikajärjestyksessä.

Ensiksi Inca: (Kaikki kuvat kameran päivänvalo-asetuksella)

Nyt molemmista löytyi saman verran kypsiä, mutta edellisessä tarkistuksessa keltaisella 2700K valolla oli vain 2 kypsää, sinisemmällä 5400K puolella 7. Ne poimittiin silloin pois ja lisätään nyt tulokseen.

Kokonaistulos baccatum Inca Red Dropilla muodostui seuraavaksi:

5400K "päivänvalo", 13 kypsää, 5 raakaa, yhteensä 18 kpl

2700K "lämmin valkoinen", 8 kypsää, 8 raakaa, yhteensä 16 kpl

Ero ei ole suuri. Siitä ei kannattaisi tehdä numeroa, mutta se todistaa vastaansanomattomasti sen, että chilit eivät sadon tuottoon tarvitse punasävyistä valoa, vaan päivänvalolla kasvaa vähintään yhtä hyvin.

Vähän paremminkin, kun tuloksia tarkemmin tutkii. Jo viime mittauksessa sinisemmässä valossa kasvoi vähän isompia. Kokoero keskimääräisessä yksilöpainossa oli silloin 20%, mutta nyt jo yli 30% sinisemmän valon eduksi. Lisäksi keltaisessa valossa chilit rypistyivät, kuivuivat nopeammin.

Sitten Habanero:

Siellä kaikki olikin aivan toisin. Kuten jo edellisessä laskennassa totesin, tulos on murskaava.

15 - 1   

"Lämpimässä"  2700K valossa on kyllä runsaasti kukkia, mutta vain yksi on kehittynyt raakileeksi ja sekin on pieni. 5400K valossa kasvaa ihan normaalikokoisia Habaneroja, yhteensä 15 kpl ja ensimmäinen jo kypsyy.

On vaikea uskoa, että valon värillä voisi olla noin paljon vaikutusta. Kasvit ovat kuitenkin aivan saman kokoisia, terveitä ja tuuheita. Tein rajun testausliikkeen ja vaihdoin Habanerojen paikat. Se yhden onnettoman raakileen kasvi saa nyt olla päivänvalolampun alla. Ellei sielläkään ala syntyä tulosta lähiviikkoina, vikaa on jossakin muualla ja testi on tavallaan epäonnistunut. Kertoi se joka tapauksessa sen, että 10.000 luksia 5400K päivänvalo-loisteputkivaloa riittää chilien satoon, eikä kukintaan kannata vaihtaa punasävyistä valoa. Kasvu- ja kukintavalojen erottelu on hamppuhöpöä, joka ei toimi chileillä.

Testin ulkopuolella näiden varjossa ja valojen reunoilla on myös elämää. Jostakin syystä vain sinisemmässä päässä kasvaa uutta satoa, vaikka samalla tavalla, mutta eri lajikkeita on kummankin valon alla. Ero siis saattaa johtua lajikkeista, mutta joka tapauksessa 5400K valon 2000-5000 luksin tehoissa Aji Cristalia on jo syötykin, Aji Quitunquito (C. baccatum, kuvassa) kasvatti yhden ison kypsän ja uusia pieniä on tulossa ja Aji Bonito kasvattelee pientä satoa, josta ensimmäinen on kypsä. Keltaisella puolella vain odotellaan.

Jos Habaneron satoisuudessa tapahtuu muutos valoja vaihtamalla, kerron siitä tähän perään, ettei tulosta tarvitse etsiskellä. Valon väri ja sato testaus on päättynyt. Värillä on väliä. Minä pysyn sinisävyisissä, mieluummin "täysspektrisissä".

Lisäys 11.2.  Niin siinä kävi, että keltaisen valon alla odotellut Habanero innostui tekemään raakileita kun pääsi sinisempään valoon. Toistaiseksi ovat pieniä, mutta useita niitä on. Hämmästyttävä muutos. Ehkä käyttämäni 10.000 luksin valaistustaso oli niin rajoilla Habanerolle, että värin vaihto riitti laukaisemaan raakileiden teon. Valon määrä pysyi samana.

Incan värit

Tätä en ole muistanutkaan kehua vähään aikaan:

Inca Red Drop (C. baccatum) on perusperulainen chili, uskollinen ystävä vuosien takaa. Se ei ole iso, eikä hivelevän omaperäisen makuinen, mutta se on lähes aina käytettävissä, kun chiliä tarvitaan.

Inca on nopea kasvamaan. Nytkin maaliskuun alun kaappikokeilun taimista sain kypsää ja kesäkuussa, alle neljässä kuukaudessa. Inca on jatkuvasatoinen, parhaimmillaan olen samasta kasvista saanut kahdeksan kuukauden ajan syötävää. Puoli vuotta putkeen on aivan tavallinen saavutus, jos ajoissa aloittaa. Chilit ovat melko pieniä, muutaman sentin mittaisia ja niitä voi laittaa muutaman ruokaan, eivät siis ole äkkitulisia, vaikkakin poltetta riittää. Inca kypsyy keskivihreästä ruskean kautta punaiseksi, mutta vihreätkin ovat käyttökelpoisia, kunhan ovat kasvaneet täyteen mittaan.

Tänä kesänä Incat toimivat meillä oleskeluterassia rajaavana aitana suoraan maahan istutettuna. Aita on vielä hieman harva, mutta tihentynee syksyyn mennessä.

Esittelyjä kukintavaiheessa: Inca Red Drop

Inca Red Drop, perulainen baccatum on suosikkichilejäni vuosien takaa. Se on helppo ja nopea kasvamaan, satoisa ja pitkäsatoinen. Puoli vuotta yhtämittaista satokautta on ihan mahdollinen, pisin minulla taitaa olla 8 kuukautta. Se on mainion makuinen, yleismauste melkein ruokaan kuin ruokaan. Inca ei ole huipputulinen. Sitä pitää laittaa useita siinä missä yksi habanero riittää.

Tämä valotestin "taimi" on venähtänyt 70 cm korkeaksi 7 cm taimiruukussaan kahdessa ja puolessa kuukaudessa. Tuosta voisi hyvin leikata korkeimmat oksat pois, sillä Inca sietää leikkelyä hyvin.

Kukat ovat pienehköjä, usein vähän supussa. Niitä syntyy joka oksan hankaan ja oksat haaroittuvat tiheään. Runsas lannoitus venyttää välejä ja tekee kasvista ison, mutta harvan. Vähemmällä typellä siihen saa tuuhean latvuksen ja lehtien koko pienenee.

Melkein joka kukasta syntyy pienehkö, muutaman sentin mittainen chili. Raakileet aloittavat pystyssä ja kypsän punaisena niitä sojottaa melkein joka suuntaan. Incat ovat syötäviä myös vihreinä. Lehti poikkeaa useimmista baccatumeista. Se on rosopintainen ja karhea, voisi melkein sanoa lyhytkarvainen. Incalle on tyypillistä, että alimmat lehdet kellastuvat pois rungosta haarautumiskohtaan asti. Sen voi myös latvoa varhain ja saada haarautumaan vaikka 10 cm korkeudelta, jolloin siitä tulee pieni pensas.

8 kuukautta yhtämittaista satokautta

Viime vuonna kehuskelin Inca Red Dropin (C. baccatum) satoisuutta, varsinkin jatkuvan satokauden pituutta. Silloin sain puoli vuotta yhteen putkeen siitä pieniä, mutta maukkaita ruokatarvikkeita. Tänä vuonna se pisti vielä paremmaksi: satokautta on jatkunut jo 8 kk.
Inca Red Drop 28.11.
Kannoin kesän parvekkeella, mutta lokakuun alusta sisätiloissa kasvaneen Incan ulos sateeseen kuvaan. Ränsistynythän se on. Parvekkeelta sisään tuodessa leikkelin reippaasti oksia pois, lehtiä tippui lämpimässä ja ripsiäisetkin ovat niitä verottaneet, mutta chilejä se kantaa edelleen ja muutama kukkakin on. Niiden onnistumisesta ei kyllä ole takeita parin loisteputken valossa muiden isompien kasvien varjossa.

Chilifoorumilla kerroin 2.4. ensimmäisen Incan kypsyneen. Ensi viikolla siitä on 8 kuukautta ja edelleen siinä on mistä ottaa, kun chilinhimo iskee.

Vastaus kyselyyn lempilajikkeista

Lempilajike onkin mielenkiintoinen kysymys. Se oikeastaan vaihtelee siten, että kulloinkin kypsyvä on sen hetken lemppari. Kestosuosikeista tässä muutama esimerkki:
Aji Cristal
Ei varsinaiseen ruoan maustamiseen, vaan leivän päälle, salaatteihin, osana ruokaa, jos sitä on riittävästi. Sitä pitää olla koko ajan saatavissa ja isoin, talvehtinut on puutarhassa täydessä iskussa, toinen parvekkeella.

Inca Red Drop
Incaa olen varmaan jo kehunut riittävästi, mutta se on perusmauste, ruoan kuin ruoan pelastaja ja siitä riittää koko ajan uutta aikaisesta keväästä myöhään syksyyn. Toinen näistäkin on ulkona.

Habanero
Habanero on ehdottomia suosikkejani. Kun tarvitaan potkua ja makua, otan Habaneron tai kaksi. Perusruokaan saattaa riittää puolikaskin. Hyötykasviyhdistys myi Habaneron siemeniä ilman mitään lisukkeita nimessä ja se osoittautui vaivattomaksi ja kauniiksi kasviksi, jonka hedelmät sisältävät uskomattoman määrän makua. Jos vain aurinkoa on riittävästi tarjolla, tätä voi todella suositella kotikasvatukseen. Hämärässä on turha odotella satoa. Usein siemenkaupassa tämän nimen eteen tai perään liitetään Orange.