Turbo sai parhaan paikan

Parvekkeella on yksi paikka ylitse muiden, iso ruukku etelä- ja itäseinien risteyksessä. Siitä on aina tullut paras sato. Nyt valitsin melkeinpä arpomalla Turbo Puben (C. pubescens) tuolle paraatipaikalle. Se näkyy olevan melkein saman kokoinen kuin Aji Cristal viime keväänä tuohon päästessään ja Cristal kasvoi kattoon asti ja teki satoa koko kesän.

Yöllä oli pakkasta ja nytkin sataa lunta, mutta eiköhän tämä kylmä viikko pärjätä lämpöpuhaltimen avulla. Tuo istutussysteemi osoittautui hyväksi ja Cristalin juuret olivat levinneet syvälle isoon ruukkuun. Systeemistä voit lukea viime keväisestä istutusjutusta.

Tomaattikevennys:

Tomaatit ovat olleet jo kolme viikkoa parvekkeella ja ajoittain yöt ovat käyneet lähellä nollaa, mutta ensimmäiset ulos tarkoitetut kuitenkin kukkivat jo. Tarkoitus oli hidastaa kasvua, sillä ulos niitä ei voi viedä vielä kolmeen viikkoon. Kasvu onkin melkein pysähtynyt ja kukkia on tullut tilalle. Kuvassa on kuitenkin varhainen lajike Boney-MM, jonka aion pitää parvekkeella. Siinä kasvaa jo muutama tomaatti. Kypsää vielä toukokuussa?

Turbo kukkii nyt

Ledivalotestin Turbo Pubet (C. pubescens) ovat kasvaneet aika tiheiköksi kun valotesti lopetettiin ja ovat saaneet enemmän auringonvaloa. Isomman ledin valossa kasvanut on haaroittunut enemmän ja siinä on jo useita kukkia. Nuo ovat nyt kaksi ja puoli kuukautta vanhoja (tarkistin idätyskuvista).

Pubescensin kukat ovat aina vain hienoja, väriläiskä chilin kukkien joukossa.

Taimia paketissa

Voitin Chilfoorumilla käydyssä kasvien tunnistuskisassa palkinnoksi koristekasvin taimia ja lisäsin samaan pakettiin pari chilintainta.  Ulupica Large kukki meillä vuosikausia, mutta ei tuottanut mitään. Nyt saanen parempaa sukuhaaraa olevan yksilön. Turbo Puben tilasin vertailukasviksi, kun omani näyttää tekevän kovin pitkänomaisia chilejä ja siemenetkin olivat loppu.

Taimimoisiolla osataan kasvien pakkaus. Pahvi ja sanomalehti riittää. Ruukun päällä oli paksu sanomalehtikaulus ja se, kuten turvekin olivat sopivan kosteita. Nämä joutuivat olemaan kaksi vuorokautta paketissa, kun en eilen ollut kotona noutamassa. Sain kyllä tarkan seurannan ja ilmoituksen noutomahdollisuudesta kännykkään. Nämä olisivat säilyneet vielä muutaman päivän postin varastossa aivan kunnossa, niin hyvältä homma näytti.

Turbo Pube (C. pubescens) tuli varmistamaan oikean lajikkeen ja siemenet tuleville kausille, sillä olen alkanut epäillä oman Turboni aitoutta. Laitetaan nämä nyt vierekkäin kasvamaan, jotta voidaan vertailla. Taimimoision Turbo oli 60 cm korkea, haaroittunut ja kauniisti kukassa, valmiina aloittamaan satokauden. Yksikään oksa ei ollut taittunut, ei edes lehtiä tai kukkia pudonnut. Ihme pakkaajia siellä Porissa. Jos siis omat kasvatuksesi ovat jostakin syystä pahasti myöhässä tai epäonnistuneet, tilanne on mahdollista pelastaa ostotaimilla. Nettikauppakin on harvinaisen selkeä.

Kasvien merkinnät ovat esimerkillisen selkeitä. Linkin takana myös turbon etiketti. Tällaisia olisi ilo valita torillakin. Usein niissä on vain suttuinen muoviliuska, jossa on pelkkä nimi. Viimeksi Tammelantorilta yrttejä ostaessani niissä ei ollut mitään tunnisteita, myyjän sanaan piti luottaa. Kotona hetken mietin, mikä on kirveli, mikä silopersilja tai korianteri. Kyllähän ne nyt isompana tunnistaa, mutta pikkutaimet ovat hyvin saman näköisiä. Chilintaimet olivat sillä myyjällä paljon pienempiä ja niissä luki vain "Chili". Myyjäkään ei tiennyt lajiketta, mutta punaisia ja pitkulaisia niistä olisi tullut. Kai joku ostaa noillakin tiedoilla, mutta minulle se ei riitä.

Ei baccat ja pubetkaan viileästä pahastu

Enintään hidastavat hiukan kasvua.

Kymmenen päivää sitten viileisiin öisin parvekkeelle tottumaan viety Aji Amarillo (C. baccatum) on ilmeisesti sopeutunut hyvin, kukinta jatkuu, raakileet kasvavat ja tuollaisia pieniä uusia pystykasvuisia ilmestyy joka puolelle. Nehän kellahtavat alaspäin, kun chili kasvaa ja paino lisääntyy.

Tämän innoittamana tutkin muitakin, jo pidempään parvekkeella oleskelleita chilejä ja hyvinhän ne jaksoivat. Isompia raakileita on Amarillon lisäksi Rocoto Montufarissa, Turbo Pubessa ja Omnicolorissa. Nyt kuitenkin tutkaillaan näitä aivan pieniä.

Starfish (C. baccatum) pääsi autotallista parvekkeelle puolitoista viikkoa sitten avattuaan ensimmäisen kukkansa. Siitähän kehittyi heti raakile, mutta se kasvoi niin hitaasti, että varmuutta chilin muodosta en saanut. Tuo nyt kuitenkin jo vihjaa oikeaan suuntaan. Edellisen kerran noita kasvattaessani se kasvoi aivan pystyssä, mutta tuokin on kääntymässä hitaasti. Ehkä tämä on oikeista siemenistä, eikä minun tarvitse idättää uutta. Kuva taas tapansa mukaan valehtelee. Minun ruudullani ainakin tuo on 5 kertaa oikeaa raakiletta isompi. Metkoja nuo makro-objektiivit.

Näiden välissä Sugar Rush (C. baccatum) kukkii myös, vaikka on alle kolme kuukautta ja siitä kolme viikkoa kylmässä. Senkin ekasta kukasta ilmestyi pieni chilinalku ja kukka roikkuu hauskasti kuin keijun mekko emin päässä. Näistä ei ehkä tule puhtaita siemeniä, sillä paljon isompi Amarillo kukkii tämän yläpuolella ja siitepölyä varisee myös muiden baccatumien päälle. Ne tiettävästi risteytyvät helposti keskenään ja useimmat väärät siemenet, joita olen saanut siemenkaupoista, ovat olleet juuri vahingossa risteytyneitä baccoja.

Jos (tai kun) puhtaita siemeniä haluaa, kasvi on siirrettävä vähän sivummalle tai käytettävä kukan auetessa pussitusta. Kukan voi suojata vaikka tyhjennetyllä teepussilla, hallaharsolla tai muovipussilla. Kun raakile alkaa kehittyä, pussi pitää poistaa, mutta kehittyvä chili kannattaa merkitä vaikka tekemällä villalangalla rusetti sen varteen. Vain tällä tavalla varmistettuja siemeniä kehtaa jakaa eteenpäin. Ulkona risteytymisen vaara on vielä suurempi, kun mehiläisiä ja kärpäsiä pörrää. Sisällä siitepöly laskeutuu vain vähän leviten alas. Chilien pöly ei ole erityisen leijuvaa, mutta kyllähän sekin tuulessa...

Turbo Pube (C. pubescens) pääsi tähän sarjaan osoituksena, että kaikki raakileet eivät suinkaan ole pystyssä varressa, vaan suoraan alas suuntautuviakin on. Tässä on taustana parvekkeen nurkassa oleva kuiva omenapuun runko.

Annuumeistakin minulla on kolme laatikkoa parvekkeella, mutta niiden kasvu on kyllä selkeästi hidastunut, ne hyötyvät lämmöstä. Ihan siedettävää kasvua niilläkin on. Alma paprika alkoi kukkia vähän alle kahdessa kuukaudessa, kun se lämpökaapissa tapahtui kuukaudessa.

Chinensejä en vielä vie kylmään, sillä niiden puolukan kokoisista marjoista kylmän kauden jälkeen on kokemuksia edellisiltä vuosilta. Eivät ne oikein mahtuisikaan ennen kuin saan tomaatit ulos.

Parvekkeen lämmityskautta on nyt näköjään kuukausi takana ja vielä muutama päivä edessä. Jouduin vaihtamaan lämmittimen, kun vanhan termostaatti heittäytyi aivan tunnottomaksi. Uusi samanlainen, mutta musta maksoi 16€. Laitoin samalla sähkönkulutusmittarin ajastimen ja lämmittimen väliin. Ilmeisesti arvioin jo 2012 kulutuksen aika oikein päätellessäni euron yöstä sopivaksi maksuksi siitä, että ei tarvitse säitä jännittää eikä kanniskella ruukkuja iltaisin sisään ja aamuisin ulos. Tähän astinen kevätkauden kulutus on vielä alle 30€, mutta eiköhän se loppuviikkoon mennessä tule täyteen ja sitten ehkä yötkin lämpenevät. Ei tuossa uudessakaan tarkkaa termostaattia ole. Yölämmöt ovat heitelleet viiden ja kymmenen asteen välillä, joskus ylikin, mutta pakkaset ovat pysyneet lasien ulkopuolella. Varmuus siitä rauhoittaa mieltä kummasti ja mielenrauhasta olen valmis tuon ja enemmänkin maksamaan.

Rocotot kukkivat - parvekekausi aloitettu

Suomalainen chilitietämys kertoo, että pubescensit pitävät viileistä öistä ja lämmön vaihtelusta ja sellaistahan sää on niiden kotiseudulla päiväntasaajan tienoilla vuoristossa parin kolmen kilometrin korkeudessa. Säätieteilijät eivät Tampereelle ennusta kovia pakkasia edes öisin lähimmän viikon aikana ja niinpä rohkaistuin siirtämään muutamia chilejä lasitetulle parvekkeelle, kun tomaatitkin näyttävät siellä pärjäävän. Nyt otan myös lämpöpuhaltimen avuksi yösydännä ajastettuna ja jonkinmoisella termostaatillakin varustettuna. 6-7 pakkasastetta ulkona pitäisi vielä olla turvallista lasien takana.

Turbo Pube PI 585267 ja Rocoto Montufar PI 585273 ovat kasvaneet rinnan samoissa oloissa kolme kuukautta, eikä niistä tässä vaiheessa ota selvää ilman nimikylttiä, kumpi on kumpi. Kokoa on oksien kallistuskulmasta riippuen esimerkiksi 50 cm korkeutta, 70 cm leveyttä. Nehän ovat "samaa sarjaa", amerikkalaisen siemenpankin vuonna 1993 Ecuadorista keräämiä Capsicum pubescens lajikkeita. Montufar on kukkinut kohta viikon ja Turbo vasta aukoo ensimmäistä kukkaansa. Montufar tekee punaisia chilejä, Turbo keltaoransseja, paksulihaisia.

PI 585273:n Suomen Chilifoorumin kasvattajat nimesivät tänä keväänä Rocoto Montufariksi, sillä nimi helpottaa puheessa ja kirjoituksessa tunnistamista. Numerokoodeja on niin paljon ja osa melkein samanlaisia, niissä menee sekaisin. Kaikenlaisia hienouksia ehdoteltiin nimeksi, mutta minä kaivoin USDA:n keräilytiedot esiin ja sieltähän löytyi kotipaikka, Montufar. Sehän on mitä mainioin nimi rocotolle ja ääntyy myös sujuvasti suomeksi monttuvaarina. Tämä löytö on tehty Ecuadorin pohjoisrajalta, varsin läheltä päiväntasaajaa 2740 metrin korkeudesta. Montufarilaiset eivät varmaan tiedä, että heillä on nimikkochili Suomessa.

Turbo Pube eli PI 585267 on muutaman vuoden vanhempi käännös ja siitä on syytetty siemenkauppaa tekevää Fataliita eli Jukka Kilpistä. Turbo on kotoisin kolme astetta etelään päin, samalta pituuspiiriltä ja samasta vuoristosta, vähän matalammalta tosin, 2370 metriä merenpinnasta. Kyllä sielläkin jo yöt ovat kylmiä. Päivisin on yli 20° lämmintä, mutta yöllä alimmillaan vain 5-8°, osan vuodesta sentään toisella kymmenellä, mutta päivittäinen vaihtelu on voimakasta.

Ihan vielä en istuttanut noita lopullisiin isoihin ruukkuihinsa, jotta mahdollisen kovan pakkasyön tullessa saan ne sisään. Itse asiassa aikaisempiin kokemuksiin nojaten huhtikuussa pilviset päivät ovat pahempia, jos lämpötila on useita päiviä vain hiukan nollan yläpuolella. Se kiduttaa chilejä ja pudottelee lehtiä. Pienikin auringon pilkistys nostaa lämpöjä heti useita asteita.

Taimet kasvavat vauhdilla

Olen suorastaan pidätellyt itseäni taimikuvien julkaisemisesta, kun niitä on aikaisempina vuosina niin runsaasti. Jospa nyt kuitenkin katsastettaisiin tilanne.

Pubescenseja idätin vain kolme ja niistä ovat tässä kahden ja puolen kuukauden iässä PI 585273, sittemmin Rocoto Montufariksi nimetty ja Turbo Pube. Kovin ovat vielä samanlaisen oloisia, Turbo on n. 45 cm korkea, Montufar hiukan matalampi. Varsinainen "risukasa" ei vielä ole alkanut muotoutua. Perulaisista siemenistä aikaisemmin idättämäni Rocoto Santa Natalia on kärsinyt huonosta ruukunvaihdosta, eikä ole näitä isompi, mutta kukkii innokkaasti.

Viikonvaihteessa voisin käydä läpi muutamat uudet chinenseni.

Turbo pärjää kylmässäkin

Lentoaseman virallinen lukema viime yönä oli -10. Meillä harjun etelärinteessä oli vain -6,3 ja lasitetulla parvekkeella -2,2. Pakkasta sekin on.
Parvekkeella näytti aamulla ikkunan läpi vihreältä. Aluksi epäilin, että lehdet ovat jäässä, mutta kyllä ne olivat tuon kestäneet. Päivän auringonpaiste nosti parvekkeen lämmön vielä 15° plussan puolelle, eivätkä lehdet lörpsähtäneet veteliksi. Turbo Pube (C. pubescens) näyttää selviävän pakkasista parhaiten. Hennompi runko takana on Campanen.
Syyskuussa keräsin Turbosta kypsän sadon ja täysikasvuiset vihreätkin sisään kypsymään. Pieniä alkuja jäi oksille. Lokakuu oli kylmä. Vuorokauden keskilämpö oli useasti nollan tietämissä, loppukuusta allekin. Silti nuo ovat kasvaneet melkein täysikokoisiksi. Taustalla kituvasta Aji Amarillosta muuten keräsin aivan katosta pari keltaista kypsää pois pakkasesta.
Jopa kukkia löytyy vielä tuoreen vihreistä versoista ja jotkut niistä ovat muodostuneet pikkuisiksi raakileiksi. Pitäisiköhän tuolle raivata jostakin vähän lämmintä tilaa? Toisaalta, parvekkeellakin se pudotteli raakileensa, kun kasvin käänsi ympäri ja ne joutuivat varjon puolelle. Juuri tästä yksilöstä opin, että olosuhteiden säilyttäminen on tärkeää sadon kehitykselle. Ehkä se oli valon tarpeensa äärirajoilla parvekkeen perällä, mutta samaa ilmiötä olen sittemmin havainnut muissakin chileissä.
Kuin pisteenä iin päällä lehtien kätköistä paljastui oranssia väriä. Yksi turbo on alkanut kypsyä pakkasessa!

Syksyn satoa kypsyy parvekkeella

Kaiken väristä kypsyy lämpimässä syksyssä, mutta kerronpa parista pitkään vaietusta isokokoisesta chilistä.
Turbosta on ensimmäiset kypsät maisteltu jo elokuun alussa, mutta nyt niitä kypsyy joukolla; pienellä joukolla. Se on toukokuun lopulta kasvanut samassa paikassa parvekkeen perällä, poissa auringosta. Itse asiassa se ei ole juurikaan kasvanut, vaan kasvatellut noita 7-8 cm mollukoita. Tuossa paikassa kävi selväksi, että Pube ei siedä kääntelyä. Varjon puolelle joutuneet kukat ja pienet raakileetkin tippuivat pois ja kesti 3-4 viikkoa ennen kuin valon puolelle oli kehittynyt uudet. Sittemmin se on saanut olla samassa asennossa, Vain joitakin hillittömän pitkiä versoja olen leikannut pois. Lannoitus on ollut hyvin niukkaa, mutta kukkia ja uusia raakileita kasvaa edelleen.



Viime kesän satoihme, kananlannalla kasvatettu panamalainen Aji Chombo heräsi myöhään talviunestaan. Sehän talvehti puun kokoisena ja on siitä vain kasvanut, minkä nurkassaan on mahtunut. Mittaa on yli puolitoista metriä ja se on tukevaoksainen puu. On siinä jo toista kuukautta ollut kypsiä ja sato lisääntyy koko ajan. Syksy vain tulee taas eteen kesken kaiken. Viime vuonna se kehitteli tulisia chilejä marraskuulle asti.