Jotakin kasvua sentään kuukaudessa

maanantai 30. tammikuuta 2017

No, eihän siitä ihan kuukautta ole, kun nuo isommat istutin 4.1.

Uusi idätyserä oli eilen siinä mallissa, että ensimmäisen siirsin lautalta multaan. Noin kun niitä katsoo, eroa on. Peruvian White Habanero näyttää surkean pieneltä, mutta neljässä viikossa senkin pitäisi olla noiden muiden kokoinen. Takarivissä ovat Rocoto M2, Fatalii ja Moldavian Heart X Purple Bhut, edessä Rocoto Montufar kaksi taimea vielä samassa ruukussa. Ne pitäisi erotella pikimmiten ennen kuin juuret sekaantuvat.

Broilerinkoipien alustana olleeseen muovikaukaloon mahtuu 6 taimiruukkua kerralla kasteltavaksi. Nuo ovat olohuoneen ikkunalaudalla ja kuplamuovi takana yrittää eristää taimia hiukan tuuletusikkunasta tulevasta kylmästä ja ledispotti hoitaa valaistuksen.

Laitetaan tänne nyt kuva toisesta idätyserästä, ettei se unohdu. Eilinen auringonpaiste tuli niin matalalta, että itäneet erottuvat erinomaisen hyvin.

Aji Fantasy Sparkly White ei ole vielä itänyt, Peruvian White Habaneron siirsin jo multaan, Omnicolorkin aloittelee, Lotha Bih ei itänyt viimeksi, eikä taida itää nytkään. Madre de Rios ja Aji Guoguao ovat minulle uusia frutescenseja ja Bulgarian Teardrop baccatum, jonka tapaista kasvattelin vuosia sitten eri nimellä ja pidin sen mausta. Se ei kyllä oikeasti ollut Bulgariasta. Pitänee tutkia sen aikaisia muistiinpanoja.

Outo valo ikkunassani

maanantai 23. tammikuuta 2017

Aamuhämärissä ja pitkään iltaan paistaa kellarikerroksen ikkunasta outo valoilmiö. Onneksi naapureita ei ole aivan lähietäisyydellä. Talo on niin jyrkässä rinteessä, että kellarikerros on pohjoispuolelta maan alla, etelästä kokonaan maan pinnalla. Syksyn halloissa lopulta kasvunsa lopettaneet tomaatit jäivät seinustalle talveksi pystyyn.

Lokakuussa esittelemäni ledivalothan siellä loistavat. Ripustin ne nostettavaan tankoon valaisemaan eri suuntiin, jotta saan jonkinlaisen vertailun niiden mahdollisista eroista. Testilaatikoissa on Turbo Puben ja Raja Mirchin taimet. Ne ovat saman ikäisiä kuin 20.1. esittelemäni, mutta kellarikerroksessa on monta astetta viileämpää ja kasvu siten hitaampaa. Siirrän nuo kauemmaksi toisistaan ja tuohon väliin muita taimia. Nyt taimille tulee 15.000 luksia ja aurinkoisina päivinä toiselta puolen lisää. Sen pitäisi riittää.

Lamppuja ohjaan mekaanisella ajastimella 12 tuntia päällä, 12 tuntia lepoa chileille. Voisi valoisaa aikaa parilla tunnilla lisätäkin, mutta nuo tuntuvat menevän nukkumaan jo tälläkin. Halvoista digitaalisista ajastimista minulla on paljon ikäviä kokemuksia. Ne menettävät ohjelmointinsa tai aikansa mitä oudoimmissa tilanteissa. Vain nämä paristovarmennetut Clasun AX300:t ovat toimineet jo vuosia niin kuin luvataan. Kalliimpia en ole edes kokeillut. Mekaanisia ajastimia saa kolme kympillä, joskus vitosellakin ja ne ovat lähes kaikki täyttäneet tehtävänsä. Tarkkuus tosin on vain puoli tuntia tai neljännes, mutta valojen kanssa ei tarkempaa tarvita. Digitaalista voi ohjelmoida joka päivälle eri tavalla ja minuutin tarkkuudella, millä voi vesiviljelijälle olla käyttöä.

Vihannesgratiini - puolivalmisteesta valmiiksi ruoaksi

sunnuntai 22. tammikuuta 2017

Tämähän ei ole mikään ruokablogi, mutta ruokaan ja maustamiseen liittyviä vihjeitä näkyy olevan yli sata, enimmäkseen yhden lauseen heittoja.

Nyt kävi näin, että pakasteessa pyöri vaimon joskus ostama kasvisgratiini, jolle ei ollut keksitty käyttöä. Kun tavanomaisiin perunoihin, riisiin, muusiin yms kyllästyy ajoittain, päätin kokeilla tuota ensimmäisen kerran elämässäni. Ehkä oli jo aika. Pussia lukiessa paljastui, että tuossa oli jo valmiina "munamaito" ja juustoraaste jäisten vihannesten pinnassa. Tarvitsi vain laittaa se uunivuokaan 225° ja 40 minuuttia sekä juustoraastetta pinnalle. Sitä suositeltiin lisukkeeksi pääruoan kanssa.

Kun kaapissa sattui olemaan myös broilerin jauhelihaa, paistoin sen ja paketin pekonia ja lisäsin yhden tuoreen tulisen chilin (PC-1). Sekoitin kuuman paistoksen jäisiin vihanneksiin ja paistoin ohjeen mukaisesti. Puolivälissä paistoaikaa lisäsin reilusti juustoraastetta pinnalle.

Hyvää tuli. pekoni maistui mukavasti (puolikin pakettia olisi riittänyt) ja chiliä oli sen verran, että kitalaessa ja ikenissä kihelmöi, mutta ei polttanut. Uskallan suositella tätä puolivalmistetta muillekin näillä pienillä lisäyksillä.

Taimet saavat UV-valoa

perjantai 20. tammikuuta 2017


Otsikko on (taas) harhaanjohtava. Tavallista valkoista ledivaloa kiinalaisesta spotista ne vain saavat, mutta kuva todistaa, että siinä on mukana myös joku määrä UV-valoa. Sen näkee oikeanpuoleisen taimen lehtien väristä. Vihreys muuttuu tummaksi, joillakin lajikkeilla melkein mustaksi valon UV-säteilyn vaikutuksesta. Keinovalossa se on yleensä vähäisempää, auringossa voimakasta.

Tummuva taimi on Semillaksen risteytys "Moldavian Heart X Purple Bhut". Eli se saa värinsä Purple Bhut Jolokialta. Jostakin päähänpistosta halusin kokeilla tuollaista risteytymää, jolla pitäisi olla erikoinen punertava kukka ja ryppypintaiset tuliset hedelmät. Toisessa ruukussa on perus-chinense Fatalii ja sehän ei tummu. Nämä ovat joulukuun lopulla idätettyä erää, jonka taimet ovat vielä melko pieniä, kun en niitä ole lämmössä pitänyt, mutta eihän tässä vielä kiirettä.

Eilen laitoin uuden erän siemeniä lautalle, lisää chinensejä, pari frutescensia ja baccatumia myös. Näistä voisin muutaman laittaa lämpökaappiin kehittymään. Annuumit saavat vielä odottaa vuoroaan.

Loppiaisen makupaloja

perjantai 6. tammikuuta 2017

Pari niin hyvää makua jäi loppiaisaterialta mieleen, että kirjoitan ne tänne. Henkilökohtaisia muistiinpanojahan nämä ovat ja auttavat vanhan miehen muistia muistamaan tärkeältä tuntuvat pikkuasiat.


Kuten olen kait monesti täälläkin todennut, jokaiselle chililajikkeelle pitää vain löytää oikea käyttötapa, muuten ne voivat maistua mitättömältä tai jopa pahalta.
Aji Fantasy Sparkly White (C. baccatum) on nyt talven tultua muodostunut suosikkimausteeksi. Kesällä se oli ehkä liian mieto ja kuiva, mutta nyt miedossa etikkaliemessä se on pelastanut monet ateriat, siihen tulee suorastaan himo. Sitä saa mättää lautaselle reilulla kädellä, sillä mietoahan se on, mutta maukasta. Tuota pitää laittaa itämään, kunhan baccatumien aika tulee joskus helmikuun paikkeilla.


Tumpelo Tommi eli amppelitomaatti Tumbling Tom Yellow yllätti jo jouluna, kun siihen oli kypsynyt pikkuinen sato, viisi tomaattia per jouluaterioitsija. Söimme ne hartaudella; omaa tomaattia jouluna. Nyt loppiaisena saimme vielä neljä kypsää Pekkaa päälle. Hyviä olivat. Tomaatin siirsin matalaksi leikattuna lokakuun lopulla parvekkeelta varastohuoneen ikkunalle ja lisäsin sille 50W ledin pimeämmälle puolelle puolen metrin päähän. Sehän on jotenkin riittänyt.


Johtuneeko ledistä vai mistä, mutta muutamat kukat ovat auenneet valkoisina normaalin keltaisen sijaan. Tuollaista en kesällä havainnut.

Itämisen ihme toistuu jälleen

sunnuntai 1. tammikuuta 2017

Syntymisen ja kasvun ihme jaksaa vain ihmistä kiinnostaa, se ei toistu täsmälleen samanlaisena.


Tummista siemenistä (toisella idätyslautalla) ovat itäneet kaikki, joka ainoa rocoton siemen. Näistä vaaleammista Frutescensin sukuisesta Lotha Bihistä pilkistää vasta yksi itu, Galapagoense ei idä nytkään, mutta muissa on jo eloa.


Rocoto Montufarista (PI 585273) takimmainen on kallistunut niin, että karvainen juuri on ilmassa, etummaisesta jo sirkkalehdet putkahtavat esiin yhdentoista päivän idätyksen jälkeen.


Raja Mirchillä juurikarvat ovat parhaiten esillä. Niitä moni luulee homeeksi, mutta oikeasti siemenestä pilkistävä juuri etsii niiden avulla kosteaa kasvupaikkaa. Niistä joistakin kehittyy sivujuuria ja tuo paksu pääjuuri tunkeutuu syvemmälle kasvualustaan. Vihreät sirkkalehdet ovat vielä kerällä siemenen sisällä.


Lisäänpä vielä yhden kuvan. Fatalii (C. chinense) tavallisimmassa itämisasennossa. Juuri on kosteassa alustassa, varsi nousee pystyyn ja joskus siemen jää sirkkalehtien suojaksi joksikin aikaa. Kosteassa, kannellisessa idätyslaatikossa se yleensä irtoaa itsekseen ja multaidätyksessä siemenkuori usein jää multaan. Joskus se voi jäädä vaivaamaan sirkkalehtien vapautumista. Sellaista sanotaan kypäräpääksi, ja pahimmassa tapauksessa sirkkalehdet pitää vapauttaa kynsisaksilla, mutta yleensä kosteus auttaa ja homma hoituu luonnonmenetelmällä.