Pariviikkoinen taimi

keskiviikko 30. joulukuuta 2009

Rocoto Riesen (eli Grande) on nyt kasvanut pari viikkoa. Silloin sentin mittaiset sirkkalehdet ovat venähtäneet kuusisenttisiksi ja saman mittaisia ovat oikeat lehdetkin. Taimiruukkuni ovat 7 cm leveitä. Taustalla näkyy kierteisenä noussut taimi. Sen kehitys on ollut paljon hitaampaa, mutta ero voi hyvinkin tasaantua lähikuukausina. Pikkutaimillani on yhteinen valo, 23W energiansäästölamppu noin 10 cm kasvien latvoista. Isommaksi kasvaneet taimet siirrän muualle ennen kuin niiden latvat palavat lampussa.

Näitä pubescenseja nopeammin on kasvanut vähän myöhemmin idätetty baccatum, mutta muista aikaisista idätyksistäni kerron vähän myöhemmin.

Ikkunalaudalla kasvaa ja punertuu talvellakin

maanantai 28. joulukuuta 2009

Minulla on vain pari loisteputkea ikkunan päällä luonnonvaloa täydentämässä. Keskitalvellakin noissa oloissa näyttää viihtyvän Fataliin yllätyssiemenistä kasvanut annuum, jota olen nimittänyt Spanish Rediksi, kun se muistuttaa sitä aika paljon. Määritelmä voi kyllä olla vääräkin. Joka tapauksessa tämä keskikokoinen annuum kukkii ja kasvattaa kaiken kokoisia puikuloita tässäkin valossa. Sato on aika mietoa, kastikkeeseen noita pitää laittaa useampia.
Toinen ikkunalaudan komistus on Rocoto M2, sekin Fataliin ylläreitä, jota en myöskään ole pystynyt tarkemmin määrittelemään. Sen satokausi vain jatkuu koko ajan ja pikku pötkylät ovat sen verran vahvoja, että yksikin riittää kastikkeen maustamiseen. Tänään tein noista yhdistelmän:
Pari desiä kinkun paistolientä (ollut parvekkeella pakkasessa; lihaliemikin tietysti kelpaa), pieni ruokakerma, vähän vehnäjauhoja ja chiliä sekä rocoto että annuum viipaleina. Hyvää tuli, ei äkkitulista, mutta selvästi chilistä. Liha oli possua, mutta olisi tuo kanallekin kelvannut, ei siitä kinkun maku niin paljon läpi tullut.

Marraskuun puolivälissä noissa oli kummassakin täysi punainen sato päällä. Sen korjasin silloin pois ja nämä ovat uutta talvisatoa.

Joulua chiliväelle!

torstai 24. joulukuuta 2009

Lajike on baccatum Joulun kellot, Christmas Bell.
Sitä meillä on joulupöydässä etikkasäilökkeenä. Kuva on heinäkuulta.

Joulun alkuruoka: Friteeratut chilit

Jääkaapissa oli runsaasti etikkasäilöttyä chiliä ja käyttötapoja piti kokeilla. Ensimmäistä kertaa elämässäni kokeilin friteerausta ja heti onnistui. Kiitos kuuluu netin ohjeille. Pääasiassa käytin Miksan Chilifoorumilla julkaisemaa ohjetta vähän muokaten.

Friteeraustaikinan resepti

2 dl olutta (= itse tehtyä joulukaljaa)
2 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta jauhoihin sekoitettuna
1 kananmuna
½ tl suolaa

Aineksista sekoitetaan sakea taikina.
Chilit pyöritellään vehnäjauhoissa, upotetaan taikinaan ja siirretään sieltä kuumaan öljyyn. Haarukka on hyvä työkalu. 2 dl rypsiöljyä pienessä kattilassa pikalevyllä nelosella, myöhemmin kolmosella toimi ripeästi. Mittari näytti 200-230°. Taisi olla turhankin kuuma. Öljyä ei kulunut juuri mitään. Session jälkeen sain talteen puhtaaksi siivilöitynä 1,5 desiä.

Friteeratut chilit saavuttivat heti suosion meidän perheessä. Niitä katosi enemmän kuin ehdin laittaa. Suosikki oli Turbo Pube neljänneksen siivuissa. Aji Cristal oli myös hyvää ja Aji Verde mietoa. Osaan tungin juustoraastetta sisään. Erityismaininnan sai tuntematon annuum, joka oli tosi ärhäkkä suun polttaja. Niitä sekoiteltiin muiden joukkoon niin, että etukäteen ei voinut tietää, mitä suuhunsa pisti taikinan sisällä.

Pikkuinen Biquinho

torstai 17. joulukuuta 2009

Tuoreita chilejä löytyy vielä useampaakin merkkiä. Tämä pieni pensas kypsytteli vaakasuorat oksansa vasta parvekkeelta sisään siirrettynä. Oli siinä toki kypsiä jo kesälläkin, mutta ei noin paljon kerralla.Biquinho (C. chinense) on brasilialaisen lajikkeen nimi. Samanlaista liikkuu myös Chupetinho-nimellä. Jotkut pitävät niitä eri lajikkeena, toiset niputtavat samaksi. Brasilialaisten chiliharrastajien mielestä Cupetinhon viimeinen kirjain on a ja se on sama chili kuin Biquinho, vain eri murrealueelta. Ovat ne silti voineet kehittyä eri suuntiin länsimaisilla retkillään. Muutoksia voi tapahtua jo muutamassa sukupolvessa.
Sieviä ovat. Mittaa on vain pari senttiä, vähän päälle. Kehuttua makua en vielä oikein ole sisäistänyt. Keitossa nuo toimivat hyvin, mutta voileivän päällä minusta niistä puuttui maku. Poltetta saa jonkin verran, jos silppua laittaa enemmän, mutta erityisiä makuelämyksiä en kokenut. Siirsin kasvin kuitenkin varastosta olohuoneen ikkunalle koristukseksi ja kokeillakseni, jaksaako se tuottaa lisää pikku punaisia talvellakin. Kukkia on runsaasti.

Sirkkalehdet aukeavat

maanantai 14. joulukuuta 2009

Parissa päivässä taimet ovat saaneet väriä. Ne ovat nyt 23W energiansäästölampun alla.
Kuvan mittakaava saattaa hämätä. Läppärini näytöllä taimi on viisi kertaa luonnollista suurempi. Rocoto Granden taimi on yllättävän pieni ja hidas kehityksessään. Sirkkalehdet ovat vain reilun sentin leveät. Monilla muilla, varsinkin annuumeilla on paljon suuremmat sirkkalehdet ja ne aukeavat nopeammin. Alkuperäiseltä Pepper-Kingin antamalta nimeltään tämä on Rocoto Riesen. Grande on vain englantilainen käännös. Ehkä pitäisi siirtyä käyttämään alkuperäistä asua, kun kerran paikallisten intiaanien käyttämiä nimiäkin pidän parempina kuin amerikkalaisten siemenliikkeiden antamia.

Mullasta ensimmäisenä nousee - Grande!

lauantai 12. joulukuuta 2009

Klassinen niskalenkki, ensimmäinen merkki mullasta nousevasta chilintaimesta. Tässä vaiheessa ne tarvitsevat paljon valoa. Joulukuun luonnonvalo riittää vain pitkään hentoon taimeen, joka kaatuilee heikkouttaan. Pienille riittää lisävaloksi energiansäästölamppu lähietäisyydeltä.
Toinen Rocoto Grande päättikin nousta tyylillä - kahdella kierteellä.

2010 idätykset alkoivat

torstai 10. joulukuuta 2009

Sentin styroksilautan päällä märällä talouspaperilla kelluvat ensimmäiset idätykset. Eturivin Rocoto Granden (Pepper-King viime vuodelta) siemenet itivät kaikki, nopeimmat seitsemässä päivässä. Niistä kaksi on jo mullassa. Takarivissä Fataliin tämän vuotisia rocotoja eilen laitettuna. Viikon päästä saattaa sieltäkin pilkistää valkoista.

Vuosi sitten idätin pubescensit kuukautta myöhemmin ja ehdin saada vain pienen sadon syyskuussa ulkona. Pääosa kypsyi loka- marraskuussa sisälle siirrettynä. Jospa nyt homma aikaistuisi hieman. Tosin nyt on eri lajikkeet ja niillä on kaikilla eri tavat. Ongelma noista muodostuu huhti- toukokuussa kun taimet ovat niin isoja, että eivät ikkunalle mahdu, mutta ei niitä voi uloskaan viedä.

Sadonkorjuuta parvekkeelta pikku pakkasessa

keskiviikko 9. joulukuuta 2009

Viimeinen sadonkorjuu lasitetulta parvekkeelta tänä vuonna tuotti vielä tällaisen tuloksen.Turbo Pubet ovat kuusisenttisiä, siis ihan reilun kokoisia. Aji Amarillon lehdet roikkuivat jo velttoina ja chilitkin ovat jääneet paljon kesäisestä koostaan. Molemmista toki sain satoa jo kesällä ihan mukavasti.

Turbo Puben kylmänkestävyydestä kerroin melkein kuukausi sitten. Siitä lähtien on kylmää riittänyt, pikku pakkastakin. Jossakin nettikeskustelussa näin tiedon, että vuoriston pubescensit voisivat kestää viisikin pakkasastetta. Parvekkeella kävi miinus kolmessa, mutta jatkuva kylmä päivisinkin alkoi jo kellastuttaa joitakin lehtiä ja alkanut kukinta loppui. Kuitenkin yksi pube kypsyi siellä ja toinenkin alkoi kypsyä. Myös Amarillot olivat kuukausi sitten täysin vihreitä. Kun aurinkoa ei enää näyttänyt olevan luvassa, korjasin loput hedelmät sisään, leikkasin rungot tapille ja siirsin kellariin talvehtimaan. Amarillon juuret piti kaivaa isosta ruukusta pienempään, Turbo sai pitää juurensa.

Chilinsiemeniä!

maanantai 7. joulukuuta 2009

On taas se aika vuodesta, että siemenliikkeiden luettelot alkavat kiinnostaa. Ensi kesän kasvatuksia on aika suunnitella. Pitkän kasvukauden chilit, kuten pubescensit olisi hyvä kylvää jo joulukuussa, jos vain sisällä lämpimässä ja valoisassa riittää tilaa esikasvatukseen. Huhtikuussa ne nimittäin ovat jo aika isoja. On myös mukavaa kylvää joku nopea lajike aikaisin, jotta jo keväällä saa tuoretta chiliä. Aikataulua kuvaa hyvin sanontani: "Jouluksi taimelle, Vapuksi pöytään". Kesäkauden chilit kylvän vasta parin kuukauden päästä.

Olen siis selannut siemensivuja, vaikka oikeastaan en tarvitsisi yhtäkään uutta lajiketta. Aika moni talvehtii ja vaatii keväällä paljon tilaa ja minulla on runsaasti kokeilemattomia siemeniä edellisistä tilauksista. Aina niitä tulee hankituksi liikaa ja on suoritettava ankaraa karsintaa, kun kasvatustila on rajallinen. Kun kuitenkin tiedän asian olevan ajankohtainen ja kiinnostavan monia muitakin, tein pienen listan chilinsiementen ostopaikoistani.

Kotimaiset Chilimaailma ja Fatalii ovat toivottavasti jo tiedossasi. Chilimaailmasta saa pieniäkin eriä, Fataliilla on valtava valikoima ja hyviä paketteja. Kotimaista pitää suosia, jos se on mahdollista. Laatu on hyvää ja palvelu parasta luokkaa.

Ulkomaisista ilmeisesti suurin on amerikkalainen Reimer Seeds, mistä löytyy esimerkiksi toista sataa erilaista "habaneroa", ja runsaasti chilejä eksoottisista maista. Parin tilauksen jälkeen olen vannonut, että en enää koskaan tilaa sieltä. Suosikkilajikkeet voivat olla ihan OK, mutta harvinaisempia löytöjä etsivä voi pettyä pahasti. Intialaisista maalaislajikkeista iti vaivoin puolet, osa tosin vääriä lajikkeita ja kaikki frutescensiksi merkityt olivat annuumeja. Reimersiltä tilatuista perulaisista en saanut ainuttakaan taimea aikaiseksi. Siemenet eivät itäneet millään metodilla. Siemeniä oli kyllä runsaasti pusseissa, mutta kun yksikään ei idä, ei se auta. Määrä ei korvaa laatua. Hyviä siemeniä riittää viisi tai kolmekin. Miksi vannoin, enkä valittanut? Siemenet ovat lopulta aika halpoja ja Reimerillä on sellaiset ohjeet idätykseen ja omia lisätarvikkeita myytävänä, että en katsonut tarpeelliseksi ryhtyä rettelöimään.

Varsinkin harrastusta aloittavalle erinomainen englantilainen siemensivusto on South Devon Chillifarm. Lajikkeita ei ole kovin paljon, mutta ne ovat hyvin esillä ja palvelu pelaa. Kaikki itivät ja olivat oikein. Toinen, monipuolisempi englantilainen on Nicky's Nursery Sieltä löytyy itäviä intialaisiakin sekä hyvin halpoja tarjouksia. The Chilli Pepper Companysta on myös hyviä kokemuksia. Valikoima on hieman erilainen kuin Nickyllä, joten nämä täydentävät toisiaan. Englannista saa myös pieniä eriä kohtuullisilla postimaksuilla. Siellä on näköjään menossa tarjousviikot. Puolella punnalla (0,55€) saa joitakin siemenpusseja.

Australiasta tilasin viime vuonna ja tutustuin John the Chillimaniin, John Leoneen, joka neuvoi ostoksissa auliisti. Kesällä, kun kerroin saaneeni vääriä siemeniä, mutta lajikkeesta, josta pidin, hän tunnisti lajikkeen kuvan perusteella ja vaati saada lähettää minulle alun perin tilaamaani, vaikka sitä olisi luultavasti ollut pussin muissa siemenissä. Kirje tuli parin viikon päästä. Erittäin hyvää palvelua ja itäviä siemeniä.

Amerikkalaisista parempi vaihtoehto on Vladan Smiciklasin Rainbowchiliseeds, jossa tosin on aika hankalasti selattava luettelo. Joissakin eksoottisissa lajikkeissa oli itämisongelmia täälläkin ja pari väärää lajiketta pussissa, mutta tilaajalahjat osoittautuivat niin kiinnostaviksi, että ei se haitannut.

Saksasta tilasin vuosi sitten perulaisia rocotoja Pepper-Kingin chilikaupasta. Heillähän on kastikkeita ja ajoittain tuoreita chilejäkin tarjolla. Pubescensin siemeniä siellä on kunnioitettavat 25 lajiketta. Neljästä kylvämästäni lajikkeesta kaksi tuotti hyvin satoa, toiset kaksi olivat ilmeisesti vääriä lajikkeita tai risteytyneitä. Kaikki siement itivät. Reilusti kauppa ilmoittaa jokaisen lajikkeen kohdalla, että se ei vastaa siementen lajikepuhtaudesta. Ehkä heillä pörrää mehiläisiä chilitarhassa.

Jos näistä ei vielä löydy sopivaa siementä, voit kokeilla Googlea. Hakukenttään lajikkeen nimi ja capsicum tai chili seeds. Sieltä niitä vaihtoehtoja löytyy lisää.

Lisäys 3.12.2012
Kun tätä sivua luetaan jatkuvasti vuosia sen kirjoittamisen jälkeenkin, päätin lisätä vielä yhden tilausosoitteen. Saksalainen Peter Merle viljelee chilejä ja pitää siemenkauppaa Kanarian saarilla ja valikoima on todella laaja, toimitukset täsmällisiä ja lajikkeet yleensä oikeita. Vain kerran olen saanut huonosti itäviä siemeniä. Semillas on yrityksen nimi.

Aurinkoa ja vääriä chilejä

perjantai 4. joulukuuta 2009

Eilen aurinko paistoi matalalta kellarikerroksen varastohuoneen ikkunasta sisään, missä osa chileistä oleskelee loisteputkien alla. Samassa saavissa Rocoto Peru Cuscon kanssa kesän ulkona omenapuun alla majaillut toinen rocoto ehti aloittaa raakileiden teon ulkona, kasvatti niitä vielä sisällä ja nyt ne kypsyvät. Luulen saaneeni väärän chilin. Pepper-Kingin siemenissä kyllä mainitaankin, että he eivät takaa siementensä lajipuhtautta.
Tämän piti olla Rocoto Manzano Orange. Oranssia väri toki lähestyy ja muoto on kaunis, suorastaan sulokas. Se on sama myös muissa vielä vihreissä hedelmissä, joten pisaran tai hehkulampun muoto on tyypillistä tälle. Manzano pitäisi merkitä omenan muotoista ja sellaisia ne ovatkin netin kuvastossa. On myös olemassa Rocoto Peron, päärynärocoto. Minusta tuo muistuttaa hyvin paljon päärynää muodoltaan. Oranssia päärynää vain ei ole missään. Olenko saanut aivan ainutlaatuisen lajikkeen?

Joka tapauksessa tuo chili oli hyvin hidas kehityksessään, toivoton tapaus Suomen kesään. Tammikuussa taimelle tullut vasta kukki syyskuussa, kun muut vieressä jo kypsyttelivät ensimmäisiä hedelmiään. Tätä "Manzanoa" kasvoi parvekkeella toinen kasvi, kasvoi ja kasvoi, mutta ei edes kukkinut koko kesänä. Nehän saattavat olla risteytymiä, jolloin nuo voivat olla erilaiset ominaisuuksiltaan. Siemeniä on pussissa vielä jäljellä, mutta en taida lähteä kokeilemaan, mitä niistä seuraavaksi tulisi. Näin hitaat lajikkeet eivät ole minun heiniäni, ellei tuo nyt sitten ole erikoisen maukas ja mehukas. Tyylipisteitä se kyllä saa.

Vielä surkeammin kävi "Peru parvekkeelle"-teemakesäni symboliksi ajatellulle Rocoto Perulle. Sen toinen taimi kuoli ja toinen alkoi kukkia vasta lokakuussa sisään tuotuna. Nyt siinä on pari raakiletta, eivätkä ne ole yhtään sen näköisiä kuin siemenliikkeen kuvissa. Eivät ne muistuta myöskään mitään tilaamaani rocotoa, joten minä en ole sekoittanut taimia. Vaihdokas tai risteytynyt taas. Rocototilauksestani osui sentään 50% kohdalle. Ensi kesäksi tilasin kotimaiselta Fataliilta siemenet. Vanhasta epävarmasta varastosta laitoin kuitenkin jo itämään Rocoto Granden, sen suurimman pubescensin. Enpä usko tuosta satoa saavani, mutta jos, siitä voisi tulla mahtavia Rocoto Rellenoja.

Cristal versoo jo uutta

torstai 3. joulukuuta 2009

Kolme viikkoa sitten otin Aji Cristalin sisään parvekkeelta ja leikkelin sen juurista suurimman osan pois. Nyt se jo versoo uutta kasvua uudessa mullassa viileässä varastohuoneessa.
Vastoin ennakko-odotuksiani matalaksi leikatut Aji Verde ja Bhut Jolokia eivät vielä kasvata lehtiä, vaikka aivan pieniä vihreitä ulokkeita niissäkin on. Näiden juuriin en koskenut, vaan ne jatkavat entisissä ruukuissaan. Eihän niillä mikään kiire vielä ole, oikeastaan sitä parempi mitä hitaammin kasvu nyt tapahtuu, sillä pimeää kautta on vielä kolme kuukautta edessä, eikä minun lisävaloillani juuri tukevaa kasvua saa aikaiseksi. Pois se on kuitenkin leikattava ennen kevään valoisuutta. Ilmeisesti juurien leikkely virkisti Cristalin kasvua.

Olen ennenkin huomannut, että ruukun vaihdossa tuollainen paksu juurimatto on rikottava, veisteltävä nurkat auki, jotta kasvu lähtee nopeasti käyntiin uudessa mullassa. Sitä paitsi jo pelkästään uusi multa voi saada tuon eron aikaiseksi. Nuo hitaammat ovat edelleen viime kesänä loppuun käytetyssä mullassa.

Tämä rocoto pilailee minun kanssani

keskiviikko 2. joulukuuta 2009

Tänään tein kermakastikkeen possunfileelle Fataliin yllätyssiemenistä kasvaneesta Rocoto M1:stä. Olipa hyvää, eräs parhaista chilikastikkeistani. Lihasta uunissa irronneeseen liemeen laitoin vähän ruokakermaa ja vehnäjauhoja sekä yhden tuommoisen pienehkön (5 cm) rocoton silputtuna. Poltetta oli sopivasti ja makua myös. Toinen siinä on vielä poimittavaksi.

Aloin tutkia tuon onnettoman kasvin historiaa. Sehän iti täsmälleen vuosi sitten. Siemenistä oli kuvakin kasvatuspäiväkirjassani -08. Silloin merkitsin mustat yllätyssiemenet vielä englanniksi B-kirjaimin, mutta siirryin myöhemmin kotimaiseen. Kaksi niistä selvisi isoksi, M1 ja M2. Pienenä ne kasvoivat tasatahtia, M2 vähän isompana. Helmikuun toisella viikolla ne jo kukkivat ja huhtikuun lopulla M2:ssa oli kypsää rocotoa, ensimmäinen itse kasvattamani. Lajiketta arvuuteltiin Chilifoorumilla, mutta ei siihen varmaa vastausta löytynyt. Niitä on lukuisia melkein saman näköisiä ja kokoisia. M2:sta on satoa riittänyt pienin tauoin siitä asti pitkin kesää ja vieläkin siinä on kaikkia vaiheita; kukkia, raakileita ja kypsiä.

Rocoto M1 kukkii edelleen 2.12.
M1 sen sijaan vain kukki, kukki ja taas kukki. Ei muuta. Seitsemän kuukautta saamatta mitään aikaan. Kaikki keinot kokeiltiin. Kyllä siinä jo kasvattaja turhautuu ja menettää uskon omiin taitoihinsa. Kesän se oli parvekkeella ja jossakin vaiheessa innostui kasvattelemaan hurjan pitkiä versoja ja niihin päähän kukkia. Vasta maagisena päivämääränä 9.9.09 havaitsin siinä ensimmäisen raakileen. Viime viikolla, melkein kolme kuukautta myöhemmin ne molemmat vihdoin kypsyivät. Pidin sitä kyllä aika myöhään parvekkeella kylmässäkin, jotta hedelmät ehtivät kiinnittyä. Tuollaisilla on taipumusta pudotella pienet raakileet ja kukat, jos oloissa tapahtuu suuria muutoksia vaikkapa valon määrässä.

Yksivuotispäivänään tuo M1 vihdoin vastasi toiveisiini ja tuotti makunautinnon. Mitäpä tuohon nyt sanoisi? Kiitos kaunis! Olen pitkin kevättä ja kesää moneen kertaan vannonut, että tämä ei ole minun lajikkeeni, tätä en osaa, mutta annoin sen kuitenkin olla ja näyttää taitonsa. Hm, mitäpä nyt?