Ei kanankakkaa ihan pienille!

lauantai 26. helmikuuta 2011

Tässä meillä on parivaljakko baccatumin taimia. Chilean Green vasemmalla sai kolme viikkoa sitten reilun annoksen Biolanin luonnonlannoitetta ruukkunsa nurkkaan. Oikealla oleva Puca Uchu (Aji Rojo) taas ei ole saanut kuin vettä. Samalla tavalla kasvavat toistaiseksi.
Mutta, ja tämä on mielestäni iso mutta:
Muutama päivä sitten Chilean alkoi kaatuilla kastelun jälkeen. Se meni vinoon ruukun reunaa vasten. Lehdet ovat paksuja ja meheviä, siis painavia, mutta runko alhaalta ohut ja notkea. Korjasin asian täyttämällä ruukun mullalla, eli peitin ohuimman rungon. Kasvu ei siis ollut aivan tasapainoista. Voi olla, että se lähiviikkoina jyrää kaverinsa lehtimassasta saamallaan kasvuvoimalla, kunhan pysyy pystyssä, mutta minä en enää aio lannoittaa noin pieniä. Niin kiire kasvamaan ei ole.

Vähän isommat, 9-senttisenä lannoitetut ovat kasvaneet hitusen voimakkaammin kuin ilman lantaa jääneet ikätoverit, mutta erot eivät ole mainittavat. Ehkä niilläkin menee aikaa lisäravinnon hyödyntämiseen. Haittavaikutuksia en kuitenkaan ole huomannut.

Todellinen hyötyjä varastolannoituksesta on 15-senttisenä lannoitettu Cajamarca. Lannoitettu on vetänyt lisää kaulaa ja on silti tukeva ja paksurunkoinen. Nyt siinäkin on kukkanuppuja, vieläpä isompia kuin lannoittamattomassa. Se menee vauhdilla ohi. Olkoon epäilyni kukinnan myöhästymisestä aiheeton.

Maitopurkin sisältä paljastuu...

perjantai 25. helmikuuta 2011

Eiliseen Rocoto Riesen juttuun jatkoa. Olihan se purkki melko täynnä juuria, vaikka pahempaakin on nähty.
Erikoista tässä tapauksessa oli, että juurien kasvutapa näkyi vielä selvästi. Ne olivat ensin menneet mullan seassa alas asti, pohjaan törmättyään hakeutuivat nurkkia pitkin joukolla ylös ja vähän ennen pintaa takaisin mullan sisään. Siinä kohdin kai alkoi ajoittain kuivuva osuus mullasta. Eli nämä juuret olisivat ehtineet kolmekin kertaa syvemmän ruukun pohjalle. Kolmen kuukauden iästään se on vain puolet oleillut tässä maitopurkissa, sillä tammikuun alkupuolella se jakoi vielä saman taimiruukun kaverinsa kanssa. Nyt tämä Rocoto Riesen sai vähän isomman ruukun ja siirsin koko paketin rikkomatta uuden mullan keskelle. Juurien katkominen on yleensä nopeuttanut sopeutumista uuteen ympäristöön, mutta eihän tässä kiire ole.

Vertailuksi jätin luonnonlannoitusta saaneen edelleen maitopurkkiin. Ulkoilukauteen parvekkeella on kuitenkin yli kaksi kuukautta, joten ei noita voi päästää rehottamaan vielä täysillä.

Jotain tarttis tehrä

torstai 24. helmikuuta 2011

Nyt ollaan umpikujassa. Ei kasva, ei kehity.
Rocoto Riesen näyttää toki hyvältä. Hedelmiä on kehittymässä helmikuussa. Se on vain näyttänyt samalta jo kohta pari viikkoa. Nyt kukintakin alkaa hiipua. Aivan ilmeinen syy tähän näkyy kuvassa alimmaisena. Maitopurkki.

Eihän puolen litran multatilassa mahdu kasvattelemaan juuria, jotka kasvattaisivat runsaan sadon. Riesenit ovat kukkineet runsaasti ja raakileitakin on muodostunut, parhaimmillaan niitä oli yli kymmenen oksilla. Nyt ne putoilevat pois pieninä ja vain muutama kehittyy. Olisihan se hassua, jos hedelmiä olisi enemmän, kuin multaa. Kolmekin kunnon rocotoa voi jo täyttää maitopurkin. Chili on sen verran älykäs "olento", että se ei lähde yrittämään mahdotonta, vaan pudottelee ylituotannon pois.

Kokeilin näistä kahdesta Riesenistä toiseen kanankakkalannoitusta sen aloitettua kukinnan. Ei sekään ihmeitä pysty tekemään. Lannoitetussa on ehkä 5 pysyvää raakiletta, lannoittamattomassa 3 varmaa. Vähän isommassa ruukussa majailevassa Rocoto Red Peruvianissa on enemmän oksia ja enemmän ja isompia raakileita. Isommassa ruukussa tulee isompi sato, niin se vain on.

Mitä voisi tehdä? Lähinnä vain vaihtaa tuolle isomman ruukun. Kuusilitraisen se jo ansaitsisi, mutta sellainen ei mahdu ikkunalle, joten saa nyt tyytyä puolitoistalitraiseen. Ruukkua vaihtaessa tippuu taas raakileita ja kukintakin todennäköisesti loppuu vähäksi aikaa, mutta tehtävä se on silti.

Varastolannoitus vaikuttaa

sunnuntai 20. helmikuuta 2011

Minulta on jo kyselty, miten kanankakalla lannoitetut jaksavat. Siitähän on vasta reilu kaksi viikkoa, kun tein varastolannoituksia 3.2. Muutokset eivät tule esiin välittömästi. Taimet kasvavat rehevästi, mutta niin tekevät lannoittamattomat kaveritkin. Väri on tummempi noilla luonnonlannoitetta saaneilla ja ehkä ne kasvavat vähän ripeämmin. Pikku taimilla taitaa juurien kasvatteluun kulua muutama viikko, isommilla lannoitus näkyy nopeammin ja selkeämmin.
Cajamarca (C. chinense) oli suurin lannoitepaukun saaneista ja niitä oli kaksi, joten toinen jäi vertailukappaleeksi. Oikealla on ylimääräisen annoksen maitopurkin nurkkaan saanut, vasemmalla ilman jäänyt. Se on toki saanut normaalia lannoitusta muutaman kerran. Lisälannoitettu on haaroittunut voimakkaasti, lehdet ovat isompia ja onhan se korkeampikin.
Ylhäältä ero on vielä selkeämpi. Väriero on silmällä katsoen kuvaakin voimakkaampi. Ilman lisälannoitusta jäänyt vaikuttaa suorastaan keltaiselta, lannoitettu on tumman vihreä.

Mutta: Pienemmässä on kukkanuppuja. Aivan liian aikaisin tuommoisiin 25 cm korkeisiin, mutta ehtiihän se kasvaa ennen kuin kukat pysyvät ja tuottavat satoa. Seurataan tilannetta.

Aurinko alkaa jo vaikuttaa

perjantai 18. helmikuuta 2011

Lupasin enemmän kokokuvia. Tässä niitä tulee. Makuuhuoneen ikkuna aurinkoisena päivänä. Amppelitomaatti Tumbling Tom Yellow sai kypsäksi asti talvisatoaan. Maku vain ei vastaa auringossa kasvanutta. Habanero on kasvanut meillä jo vuodesta -08 ja taaskin kevät saa sen viheriöimään ja kukkimaan. Ikkunan päällä on vain yksi himmeä valolista, joten melkein luonnonvalolla tuo on saanut tulla toimeen. Lannoitusta talven jälkeen olen vasta aloittelemassa.
Vaan muutamia tuollaisia pikku pötkylöitä sinne on jo muodostunut.

Valotesti alkaa

torstai 17. helmikuuta 2011

Valotesti 15.2. kamera keinovalobalanssissa.      
Tutkin siis väitettä, että taimen kasvunopeus, pituus, paksuus, haarautuvaisuus ja lehtien määrä olisivat erilaisia eri värisessä valossa kasvaneilla. En usko, että noissa olisi mitään eroa, kunhan muut kasvuolosuhteet ovat samat, mutta katsotaan ja mittaillaan muutaman viikon päästä.

Valoa taimilla on 10.000 luksia, eli reilusti enemmän kuin pilvisenä päivänä kesällä ulkona. Lämpöä kaapissa on 28-30° ja jos pidän vielä vettä astiassa haihtumassa, pitäisi kasvuolosuhteet olla kohdallaan. Molempia osastoja luonnollisesti kasvatetaan samassa mullassa, kastellaan yhtä paljon ja mahdollisia lannoitteita käytetään sama määrä. Vain valossa on eroa.

Pyrin valikoimaan taimista tasapareja ja tästä taitaakin tulla ongelma. Pimiento de Padron (C. annuum) itää joukolla ja niistä löytyy kyllä samaan aikaan itäviä, mutta Inca Red Drop (C. baccatum) ja Habanero (C. chinense) ovat idulla vasta yhdellä siemenellä. Jos niistä ei löydy samanikäisiä, pitänee ottaa korjauskerroin huomioon lopullisessa mittauksessa. Vaihdan luultavasti nämä Padronin taimet myöhemmin itäneisiin, kunhan saan muut taimelle. Muuten nämä peittäisivät loppuvaiheessa muut alleen.



Lisäys 28.2.
Pari viikkoa meni, ennen kuin sain tasaiset parit kaikista lajeista.
Tuolla on sitten varsinainen aloitus: http://chilivaari.blogspot.com/2011/02/testikaappi-taynna.html

Chilit kaappiin

maanantai 14. helmikuuta 2011

Kasvatuskaappi on ollut Chilifoorumilla irvailun aihe. Eihän nyt chilejä kaapissa kasvateta, vain huumekasvit kätketään vierailta silmiltä. Nyt kuitenkin tartuin ideaan ja tein pahvilaatikosta pienen taimikaapin.

Kaikki lähti tästä keskustelusta. Yleinen väite on, että valon värillä on merkitystä taimen kasvulle. Nämäkin "perinnetiedot" perustuvat hamppufoorumeiden tietolähteisiin. Tuskin ne chileihin pätevät, mutta jospa kuitenkin. Asian voi testata.

En usko saavani tästä mitattavia tuloksia, mutta olen avoin kaikelle. Testijärjestelyt ovat hyvin tarkat. Idätyksessä on kolmea eri lajia chilejä ja ne pääsevät heti pinnalle tultuaan noihin kaappeihin, samanlaiset kumpaankin kaappiin. Valot ovat säädettävissä ja ainakin 30 cm korkeaksi mahtuu kasvamaan. Sitten pitää valot jo ottaa kaapin yläpuolelle. Eiköhän se riitä taimivaiheen testiksi. Ongelmaksi varmaan tulee se, että eri lajikkeet kasvavat eri tahtia ja pienimmät jäävät kauaksi lampusta, jos erot ovat kovin suuret.
Valoina ovat 23 Wattiset energiansäästöt, vasemmalla 2700 Kelvinin "lämmin valkea" Megaman, oikealla 5500 K Viva-Lux "päivänvalo". Kummallakin on jo tuhansia tunteja takana. Toivottavasti ne kestävät testin ajan. Kirkkaudet on mitattu luksimittarilla ja vielä kuvasta Photoshopin mittarilla samaksi. Ne näyttävät erilaisilta värin ansiosta. Yllä on kameran päivänvalo-asetuksella otettu kuva ja siinä Viva-Lux on suunnilleen oikean värinen.
Tässä sitten on kameran keinovalo-asetus, mutta kuvaa piti säätää vielä jälkikäteenkin aika paljon, jotta Megamanista sai valkoisen. Tämä on tässä lähinnä siksi, että Kelvineihin ja värilämpötiloihin perehtymättömät saisivat käsityksen, miten eri värisiä valot ovat.

Lisäys 1.3.
Varsinainen testikasvatus siirtyi maaliskuulle, kun yritin saada samaan aikaan itäneitä pareja molemmille puolille ja idätyksiä oli ilmeisesti liian vähän.
Tuosta se kuitenkin lähtee: http://chilivaari.blogspot.com/2011/02/testikaappi-taynna.html

Lisäys kesällä:
Tuosta löytyy koko testiprojekti, käänteisessä järjestyksessä valitettavasti. Jos haluat seurata järjestyksessä, aloita alhaalta. http://chilivaari.blogspot.com/search/label/valotesti

Kevätsatoa luvassa

sunnuntai 13. helmikuuta 2011

Raakileet pysyvät oksilla ja kasvavat, vaikkakin hitaasti. Tässä on pienempi Rocoto Riesen, joka tulee muutaman päivän perässä edellisissä kuvissa ollutta. Lisäsin sille 3.2. kanankakkaa purkin nurkkaan ja nyt sekin tekee satoa. Ensiksi ehtineessä Riesenissä on jo kymmenkunta pikku palleroa ja paljon kukkia. Se on saanut muutaman kerran Puutarhan Kesää ravinnokseen, kuten myös vähän suuremmassa ruukussa majaileva Red Peruvian. Siinäkin on raakileita, kovin pieniä vielä, mutta toiveita on. Ne kyllä putoilevat herkästi pieninä, jos kasville sattuu jotakin yllättävää, kuten kuivuminen, valon tulosuunnan muutos tms. Aikaista on ja pieniä ovat.

Tänä vuonna olen luvannut itselleni, että yritän saada mukaan myös kokokuvia chileistä, vaikka se on vaikeaa varsinkin kesällä, kun kasvit ovat isoja, kasvavat tiheässä lomittain ja kaikki valo tulee niiden takaa ulkoa.
Keittiön ikkuna on pohjoiseen ja pimeä. Chinese Pot Chilli (C. annuum, oikealla) vietti alkutalven eteisessä ja silloin sen kukinta pysähtyi ja raakileet kypsyivät muutamassa päivässä keskenkasvuisina. Minikokoisia punaisia chilejä on kuivuneena vielä oksilla. Nyt kukinta on alkanut uudestaan. Kohta saadaan tuoretta maustetta taas. Vasemmalla on kolmivuotias Piri Piri (C. frutescens), joka sekin kukkii, mutta ei juuri koskaan tee satoa. Se tarvitsee siihen eteläikkunan. Noilla on katossa jonkin matkan päässä 25W ESL hissivalaisimessa ja se on palanut päivät pitkät sydäntalven ajan.

Erilaiset pubescensit

lauantai 5. helmikuuta 2011

Chililajina pubescens on erilainen kuin muut, mustasiemeninen, karvainen, tuoksuvat lehdet, violetit kukat, paksumaltoiset, usein omenaisen pyöreät hedelmät. Lajin sisälläkin on vaihtelua. Tässä kaksi melkein saman ikäistä (n. 2 1/2 kk) lajiketta kukintavaiheessa. Kasvutapa on luonnollinen, näitä en ole latvonut.
Rocoto Red Peruvian kasvaa sivusuuntaan. Se on 50 cm leveä ja 25 korkea. Kukkia oli tänään 20 auki yhtä aikaa, vaikka pilvisenä päivänä ne jäävät vähän suppuun. Sen kukat ovat poikkeuksellisen vaaleat pubescensiksi. Ensimmäiset jo kuihtuvat, kellastuvat ja putoavat pois.

Rocoto Riesen on paljon pienempi, 15 cm korkea ja saman verran leveä, vaikka on viikon vanhempi. Kukkia on vähemmän, mutta huomasin tuon kuihtuvan kukan terälehtien sisällä pienen vihreän kyhmyn, ehkäpä jo raakileen? Jos niin kävisi, tämä tarvitsisi heti lannoitusta. Sitä se ei ole vielä ehtinyt saada, kun ruukunvaihdot ovat tarjonneet tuoretta multaa tasaisin välein.

Kasvuvoimaa kanalasta?

torstai 3. helmikuuta 2011

Biolanin luonnonlannoite on kanankakkaa ja merilevää. Olen sitä parina kesänä käyttänyt yhdelle isolle chilille kerrallaan ja onhan se toiminut.

Varastolannoitukseksi parvekeruukun pohjalle Biolan suosittelee jopa 10% ruukun tilavuudesta. Multaan sekoitettuna suositeltu annos on viidesosa tuosta. Varastolannoituksen idea on, että kasvin juuret hakeutuvat lannoitteeseen ja imevät sitä tarvitsemansa määrän ja lannoitus kestää koko kesän. Aikaisemmin lisäsin sitä kesäkuulla lopulliseen ruukkuun, mutta nyt ajattelin kokeilla tuota jo pikkutaimiin. 8 cm taimiruukku on n. 3 desin kokoinen ja suositeltu annos olisi hyvin kukkurallinen ruokalusikallinen. Kun tämä vaihe kuitenkin kestää vain lyhyen aikaa, vähensin määrää tuollaiseen hyvin vajaaseen lusikalliseen. Siinä on 3 grammaa lannoiterakeita.

Varastolannoitus sijoitetaan ruukun nurkkaan tai ruukunvaihdon yhteydessä pohjalle. Tussikynän avulla sain sopivan kolon aikaiseksi. Lannoite mahtui reikään ja osa painui pohjalle. Peittelin hyvin ja kastelin heti. Saman käsittelyn saivat tämän baccatumin lisäksi chinense Belize Red ja vasta sirkkalehdillä oleva baccatum Chilean Green. Nuo isommat olivat kumpainenkin 9 cm korkeita. Vaikutus pitäisi näkyä muutamassa viikossa, mutta eihän minulla taaskaan ole kaksoiskappaleita vertailuksi. Ilman sitä on aika turha kertoa suurenmoisista tuloksista. Selvät virheet sentään erottanee.

Toistaiseksi Luonnonlannoite ei ole haitannut satoisuutta, vaikka siinä paljon typpeä onkin. Kuvittelen, että on aivan eri asia antaa typpeä kemikaalina kuin luonnontuotteena. Tämä sitten haisee. Operaation voi suorittaa aurinkoisena päivänä lasitetulla parvekkeella (oli jo +15°) tai vessassa. Samaa tavaraa saa pienissä erissä puikkoina sisäkäyttöön lähes hajuttomana. Kilohinta vain on aivan toista luokkaa.

Myöhemmin lisäsin varastolannoitusta vielä vähän isommalle Cajamarcalle ja kukkimaan alkaneelle Rocoto Riesenille. Näistä on toiset taimet vertailuksi.