Suuret siemenet itävät ripeästi

Idätin nyt ihan sattumalta kurpitsat ja kurkut toista viikkoa aikaisemmin kuin viime vuonna. Toivottavasti kevätkin tulee viikkoa aikaisemmin ja nuo saa ulos toukokuun lopulla. Niitä ei nimittäin pitäisi kasvattaa pienessä ruukussa enempää kuin neljä viikkoa tai juuret menevät solmuun, eivätkä kehity sen jälkeen normaalisti.

Ylinnä ovat annuumien uudelleen idätykset. Numex Pinata iti huonosti aikaisemmin ja Thai Culinary ei ollenkaan. Vain yhden taimen sain nytkin viidestä siemenestä, Pinatat itivät kaikki.

Kurkusta (alinna) tuli juuri esiin jo toisena päivänä ja kolmantena sirkkalehdetkin näkyvät. Kaikissa kurpitsoissa on myös itua eli juuren alkua näkyvissä.

Isoin siemen on "jättikurpitsa", viimekesäinen venäläinen "Kokin unelma". Sattuipa niin sopivasti, että viimeinen keitto viime kesän sadosta syötiin sunnuntaina, kun lauantaina olin laittanut uudet itämään. Vähän pienemmät siemenet ovat pyöreän, vihreän "Honey Bear" kurpitsan ja sitten tulee pari riviä kesäkurpitsoita, "Bush Baby" ja "Gold Rush". Alarivillä avomaankurkku "Rhensk Druv" oli porukan nopein.

Jokakeväinen palovaroitus

Taas on varoituksen sana paikallaan.  

Aurinko on hyväksi kasveille, mutta äkillinen paiste liian suurina annoksina saattaa polttaa kasvit karrelle, jos ne eivät ole tottuneet aurinkoon tai muuhun UV-säteilyn lähteeseen. Menneiden vuosien kirjoituksistani voit lukea ohjeet ja varoitukset. Niihin ei ole tullut uutta tietoa.

Kestävyyttä voi lisätä antamalla paistetta vähän kerrallaan tai pitämällä chilit aluksi varjossa. Kiinteästi ulos vietävät pitää suojata vaikka hallaharsolla. Parvekelasit, ainakin minulla olevat suojaavat riittävästi, samoin ikkunalasit. Paljon riippuu kasvin kunnosta, miten se on saanut valoa ennen aurinkoon viemistä. Vaaleat ja hennot lehdet palavat paljon herkemmin kuin tumman vihreät ja paksut. Niin ja vielä: vauriot eivät näy heti, vaan useidenkin päivien viiveellä ja silloin on myöhäistä tehdä mitään.

Lisäänpä tähän toisenkin ajankohtaisen varoituksen. Mustat ruukut ikkunalaudalla auringossa voivat kuumeta niin, että juuret "paistuvat". Sekin voi johtaa pahimmillaan jonkinlaiseen juurimätään ja kasvin kuolemiseen. Torjuntakeino on helppo: jotakin ruukun ja auringon väliin. Pahvinsuikale tai lauta hoitaa koko ikkunan kerralla ja pitsiverhojakin käytetään.

Jos vasta suunnittelet parvekkeen sisustamista tai pystyt vaikuttamaan ikkunalaudan sijaintiin, tässä ilmainen neuvo:
Jos kasvihyllyn laskee ruukun korkeuden verran alas, ei ruukkuihin paista. Tässä Scotch Bonnet ja tomaatit filmaavat tilannetta. Kesällä tuossa on selvästi isommat ruukut ja isommat kasvit. Huomaa myös rautalankalenkit ruukkujen ympärillä. Näin ne eivät kaatuile tuulessa.

Tomaateista yleisön pyynnöstä

Sain viestin, että tomaattejakaan ei saisi unohtaa, vaikka chiliblogissa liikutaankin.

"Tumpelo Tommi" eli Tumbling Tom Yellow kasvaa kahdeksatta kauttaan 2008 idätetystä siemenestä. Se on ennenkin talvehtinut huonosti, mutta nyt erityisen heikosti johtuen mm. tuholaistorjunnasta. Syksyllä iskivät ansarijauhiaiset, talvella vihannespunkit, eikä se ihan terve taida olla nytkään. Laitoin uuden siemenen itämään samasta vanhasta siemenpussista ja se on jo hyvässä kasvussa. Vertailun vuoksi hankin myös uusia siemeniä testatakseni, ovatko ne erilaisia, myöhemmin lisää jalostettuja. Tämä alkuperäinen kun oli F1 hybridi. Tumpeloon tuli kypsää nyt noin kuukauden myöhemmin kuin edellisinä keväinä. Kasvin heikko kunto ja synkät säät vaikuttivat kumpikin.

Tomaattilajikkeita minulla on pari uutta, pari vanhaa, taimia toki enemmän kuin nämä. Kasvatuspaikkani on ulkona terassimuuria vasten ja siihen mahtuu vain 3-4 tomaattia, loput saavat huonompia paikkoja seinustalla. Kaikki siis kasvavat ulkoilmassa, mutta pohjoistuulilta suojassa. Sibiria ja Manó ovat matalampia pensastomaatteja ja uudet Outdoor Girl ja Sungold korkeampia. Sijoitan ne vuorotellen niin, että joka toinen on matala. Niin niitä mahtuu enemmän ja saavat paremmin valoa. Sungold korvaa vuosia kasvattamani keltaisen Golden Sunrisen. Sibirian siemen taitaa jo olla kadonnut markkinoilta, mutta minulla niitä on vanhaa varastoa kuten Unkarista vuosia sitten tilaamaani Manóakin.

Tomaatit idätän perinteisesti maaliskuun puolivälissä, nyt tähtäsin siihen, että ne ovat taimella silloin. Nuo ovat siis kuukauden ikäisiä, 15-25 cm korkeita. Viimeiset 10 päivää ne ovat olleet kylmällä parvekkeella ja kasvu on hyytynyt, mikä on ihan hyvä tässä vaiheessa. Ei niitä juuri ennen toukokuun loppua uskalla ulos istuttaa.

Aivan oma lukunsa on venäläisperäinen BoneyMM F1, jota Seemnemaailma kehui nopeimmaksi tomaatiksi ainakin vuosi sitten. Kyllä se sellainen olikin. Nyt laitoin sen itämään viikkoa muita ennen ja se näkyy koossa. Boney oli aloittamassa kukintaa kun vaihdoin sen isompaan ruukkuun ja vein parvekkeelle. Ne kukat ovat putoilleet pois avautumatta, mutta seuraavat aurinkoiset päivät kasvattavat uudet. Pari tuollaista nopeaa on ihan hyvä aloitus kauteen. Eivät ne viime kesänä jatkaneet satokautta kovinkaan pitkään.  Jalostuksessa saaduilla hyvillä ominaisuuksilla on myös kääntöpuolensa.

Korealainen chili viihtyy tamperelaisella ikkunalla

Kim Chi (C. annuum), korealainen chililajike on nyt viikkoa vaille kahden kuukauden ja ensimmäiset kukat ovat auenneet. Se oli melko nopea, kun ottaa huomioon, että se ei saanut lämmintä kasvupaikkaa, vaan oli koko taimivaiheen ikkunalaudalla. Lämpökaapissa toki unkarilaiset ovat tulleet kukkaan jopa kuukaudessa. Mittaa tällä on nyt 40 cm ja se vaikuttaa tukevalta. Eipä kukinnan kanssa kyllä mitään kiirettä ole vielä näillä keleillä. Jos aurinko ei paista päivällä, parvekkeella on tosi kylmää, mutta siellä ensimmäiset chilit vain kärvistelevät, kun eivät sisällekään kaikki mahdu.

Kim Chin kukka on hyvin tyypillinen annuumin kukka, keskikokoinen, valkoinen ja aukenee kokonaan. Niitä on tulossa runsaasti lisää, joka oksan haaraan, kuten annuumeilla on tapana. Vaihtaisin tämän chilin isompaan ruukkuun, mutta sitten se pitäisi viedä parvekkeelle kylmään ja multakin on siellä kylmää ja se tekisi pahaa juurille. Sisälle en kuitenkaan aio enää multasouvia tuoda, kun parvekkeella on sopiva työpöytä siihen valmiina. Kevät nyt vain on tällaista säiden odottelua.

Kiinalaiset pakkasvahdit pettävät

Parvekekausi ei alkanut ihan siististi ja sileästi.

Ensimmäinen yö meni vielä jotenkin, mutta toisena aamuna parit isot baccatumit näyttivät murheellisilta. Tämä on Sugar Rush. Kylmä oli yllättänyt yöllä. Erityisesti juuristo on herkkä ainakin aluksi. Tuntuu, että ne tottuvat vähitellen, viimeistään viikon kuluessa. Tähänkin auttoi aamulla kädenlämpöinen vesi juurille ja varret nousivat taas entiseen korkeuteensa.

Lämpömittari kertoi, että yöllä parvekkeella oli käynyt viidessä asteessa, kun ulkona oli nollassa. Pakkasvahti oli siis pettänyt, sen kun piti pitää lämmöt kymmenen asteen tuntumassa.

Halpa kiinalainen lämpöpuhallin on huolehtinut pakkasöiden pelastamisesta, tämä yksilö vasta pari vuotta. Sen lämpötilansäädin on epämääräinen kiekko ja toleranssit isoja, mutta olen minä sillä joten kuten tähän asti pärjännyt. Ehkä nuo termostaatit eivät todellakaan kestä useita vuosia tai kylmiä talvia parvekkeella, vaan alkavat toimia miten sattuu.

Eilen aamulla paloivat hihat tuon kanssa lopullisesti, kun aurinko paistoi parvekkeelle, lämpömittari näytti +27° ja lämpöpuhallin paahtoi täysillä lisää lämpöä tupaan. Lähirautakaupastani, keskustan Clasulta löytyi tuommoinen ratkaisu sähköverkon ja puhaltimen väliin:

Tuo on nimeltään Plug-in Thermostat eli Lämpötilavahti. Se kytkee virrat puhaltimelle, kun asetettu lämpötila alitetaan ja kytkee ne pois, kun lämpötila on noussut asteen verran asetuksen yläpuolelle. Ensimmäinen yö näytti lupaavalta, kunhan tuon ensin sai käyntiin. Illan kylmetessä alkoi kyllä kylmä hiipiä puseroonkin, kun kytkentää ei vain tapahtunut.

Kiinalainenhan tämäkin on ja vaikka se maksaa kahden halvan puhaltimen hinnan (32€), on se selvästi halpissarjaa. Ensinnäkin sen lämpömittari näyttää asteen verran enemmän kuin minun muut mittarini, joista yksi on tuossa tarkistusmittauksessa. Toisekseen parvekkeen ulkoseinällä on kolmisen astetta viileämpää kuin sisäseinän vieressä sähköpisteessä. Piti siis asettaa neljä astetta lisää tavoitelämpöä.

Katsellaan nyt, miten käy. Tuo kun pettää pakkasyönä, tuho voi olla totaalinen, mutta niinhän se näiden sähkövehkeiden kanssa aina on. Myös verkosta voi loppua sähkö. Lyhyistä katkoista tuo ei  kuitenkaan menettänyt muistiaan. Taloudellisestihan tuo ei pienviljelijälle ole kannattava hankinta. Viime keväänä minulla oli kulutusmittari kevään lämmityskautta mittaamassa ja kolmekymppiä siihen kului sähköä, eli sen euron yöltä, kuten olin laskeskellutkin. Siitä ei tarkallakaan säätämisellä paljon säästetä. Huolettomuudesta minä maksan mielelläni, jonkinlaisesta varmuudesta, että pakkaset eivät tule sisään eikä lämmitin puske lisää hikeä aurinkoiselle parvekkeelle. Mielensä pahoittamisellakin on hintansa, minulla se oli kolme kymppiä.

"Monttuvaarikin" on hyvässä vedossa

Rocoto Montufar eli PI 585273 (C. pubescens)

Kirjoitin vuosi sitten Rocoto Montufarin taustoista ja nimeämisestä, joten en toista sitä. Tämä mainio pube sai tänään isomman ruukun ja pääsi parvekkeelle nauttimaan viileistä öistä. Tuo on kasvanut vähän vinoon jouduttuaan ikkunalla aivan laitaan. Montufar kasvoi melkein neljä kuukautta tuossa 10 cm leveässä taimiruukussa, eikä se edes ollut täynnä juuria.

Kukkia siinä on ollut jo kuukauden verran. Toivottavasti tuo jatkuu, vaikka kasvuolosuhteet nyt muuttuvatkin ratkaisevasti. Rocotot kasvavat vuoristossa ja niiden kotiseudulla yöt ovat kylmiä, lähellä nollaa vielä kasvukaudellakin. Kukassa on melko paljon valkoista pubescensiksi.

Pikkuisia raakileita ilmestyi kolmen ja puolen kuukauden iässä ihan vain ikkunavalolla. Tämä ei ole kovin vaativainen lajike. Kypsänä hedelmät ovat punaisia ja pitkulaisia, silti selvästi erilaisia kuin kaupan "punaiset chilit", pää ei ole niin suippo.

Montufar on miellyttävän maukas, eikä hurjan tulinen, se on monen suosikkichilejä. Baccatumit ovat ehkä enemmän minun makuuni, mutta kyllä nämäkin menevät, maustavat monet erilaiset ruokalajit pubescensille ominaisella maulla.

F4 risteytys kasvaa vauhdilla

Eihän tämä oma risteytys ole. Sain sen yllätyspakettina Herpiililtä, joka on suomalaisen chilinkasvatuksen kävelevä tietosanakirja ja kansainvälisen kasvatustiedon tutkija ja linkkilistojen ylläpitäjä. Hänellekin tämä oli tullut yllätyksenä.

Starfish x Hot Tree Pepper F4 (C. baccatum x baccatum) lienee virallinen nimitys tälle vahinkoristeytymälle, jonka historia tunnetaan. Herpiilin piti kasvattaa MasaT:ltä saadusta Starfishistä otetuista siemenistä itselleen Starfishejä, mutta tulos olikin pitkulainen, vähän muhkurainen punainen chili, joka osoittautui varsin makoisaksi. Selvisi, että sen oli täytynyt risteytyä vieressä kasvaneen Guyanalaisen baccatumin Hot Tree Pepperin kanssa.  Nyt ollaan neljännessä sukupolvessa, siitä tuo F4. Tästä voi vielä tulla esiin uusia muotoja ja makuja, mutta vähitellen sen pitäisi alkaa vakiintua.

Chileillä ensimmäinen risteytys eli F1 sukupolvi ovat kaikki samanlaisia ja niitä myydäänkin siemenmarkkinoilla paljon, kun hyvä yhdistelmä on löydetty. Seuraavissa sukupolvissa sitten alkaa vaihtelu, esiin voi putkahdella kumman tahansa vanhemman  tai näiden esi-isien ominaisuuksia, väri ja muotokin vaihtelevat. Kustakin sukupolvesta valitaan parhaat ja toivotaan niiden ominaisuuksien periytyvän seuraavalle, mutta yllätyksiä sattuu koko ajan. Siksi risteyttäjän pitäisi kasvattaa suuri joukko kutakin sukupolvea löytääkseen parhaat ominaisuudet. Nyt tätä taakkaa on vähän jaettu eri puolille Suomea.

Tällä näyttäisi olevan enemmän Starfishin geenejä ainakin kasvutavasta päätellen. Se on jo ikkunalaudalla kasvanut toista metriä korkeaksi, vaikka latvoin sen pienenä saadakseni tuuheamman ja matalamman kasvin.

Risteytymän kukka on tyypillinen baccatumin kukka, mutta mitäpä muuta se voisikaan olla, kun molemmat vanhemmat ovat baccatumeita. Kukkia on paljon, mutta vielä en ole nähnyt raakileen muotoa. Ehkä parvekkeelle pääsy ja lisääntynyt valo auttavat.

Aurinko on vihdoin näkynyt täälläkin ja aloin perata olohuoneen ikkunaa ja siirrellä osan chileistä ja tomaateista parvekkeelle. Yöt pidän lämmittimellä plussan puolella, mutta jos sattuu pitkä pilvinen ja viileä sääjakso, silloin ehkä pitää kantaa niitä takaisin. Nyt säätiedotus näyttää kuitenkin lupaavalta.

Parvekekausi on avattu!

Olisiko sittenkin pitänyt olla taikauskoinen?

Perjantaina 13.2. kylvin lautalle annuumit enkä välittänyt päivämäärästä enkä kuun vaiheista. Ehkä olisi sittenkin pitänyt uskoa "vanhaa kansaa" ja sen uskomuksia. Annuumien idätys ei kaikilta osiltaan mennyt ihan putkeen.

Tuossa ne nyt ovat kaikki. Espanjalainen Pimiento de Padron omista vanhoista siemenistä iti komeasti ja taimet ovat nyt puolentoista kuukauden ikäisiä, 20 cm korkeita, tuuheita ja nupuistakin on aavistus latvoissa.

Keskellä ovat murheenkryynit. Indian PC-1 iti viikon myöhemmin ja on nyt paljon pienempi. Jalapeño Pinata iti hyvin hitaasti ja huonosti, eikä tuo taimikaan hyvin voi, toinen kuoli pienenä. Thai Culinary ei itänyt lainkaan.

Oikean laidan korealainen Kim Chi ei suomalaisista taikauskoista välittänyt, vaan kasvaa annuumeista korkeimpana. Toinen siemen ei itänyt.

Padronit tapansa mukaan kaatuilivat pienenä ja nousivat sitten vähän matkan päästä pystyyn kasvuun. Se tekee taimista tukea kaipaavia tai helposti kaatuilevia. Vaakasuorassa rungon osassa kasvaa kuitenkin jo juuria ja sen kun hautaa multaan seuraavassa ruukun vaihdossa, kaikki on hyvin.

Kim Chi on myös ollut kuusi viikkoa taimella ja nuppujahan siellä on latvassa ja varsi alkaa haarautua 25 cm korkuisena. Nämä eivät kaivanneet latvomista, kun saivat nauttia taimivaiheen 50W energiansäästölampun valosta lähietäisyydeltä. Kohta ne eivät mahdu lampun alle ja olisi jo auringon aika tulla näkyviin.

Vakavasti harkitsen vielä uusintakylvöä Pinatasta ja Thai Culinarysta, vaikka kevät on jo pitkällä ja nouseva kuukin jo menetettiin, eli taivaan merkit eivät taaskaan ole suotuisassa asennossa.