Jauhiaissota alkaa taas?

Vuosina 2012-13 meillä oli melkoinen ongelma ansarijauhiaisista. Eniten niitä oli amppelitomaatissa, mutta kyllä ne chileihinkin levisivät. Mikään myrkky ei tuntunut tehoavan. Talvi ja kaikkien vihreiden hävittäminen vihdoin auttoi - hetkeksi. Niitä tulee parvekkeelle jostakin ulkoa, osaavathan ne lentää.

Pahimmista esiintymistä löydät kuvia 2012-vuodelta täältä.

Tutkin perulaisten rocotojen vaurioita lehtien alapinnoilta ja sieltähän löytyi tuommoinen valkoinen siivekäs. Silloin alkoi sydäntä kylmätä kun muistin edellisen toivottoman taistelun. Tämä jauhiainen oli niin nopea, että en ehtinyt saamaan kunnon kuvaa ennen kuin se pyrähti lentoon. Sain sen kiinni toiselta lehdeltä ja liiskasin heti. Jatkotutkimuksissa niitä löytyi lisää, aina vain yksi lehdellä, ilmeisesti munimassa ja aina kattoon sidottujen isojen chilien lehdiltä. Niitä ei voi kuskata ulos tai kylppäriin myrkytettäväksi. Koko parveketta ei voi myrkyttää, kun siellä on paljon kypsiä chilejä, joita käytetään koko ajan. Pitääkö vain odottaa syksyä ja hävittää sitten kaikki?

Avoimet lasit lienevät selkeä syy esiintymään. Helteillä kaikenlaisilla lentävillä ötököillä on ollut vapaa pääsy parvekkeelle.

Itsepä (taas) kannoin ansarijauhiaiset sisään

Juuri ennen ensimmäisiä pakkasia syyskuun loppupuolella kannoin ulkona kesänsä viettäneen amppelitomaatin sisään. Myrkyttelin sen mäntysuovalla ja Missing Linkillä kuten muutkin sisäkasvatukseen siirretyt. Pari viikkoa sitten alkoivat murheet paljastua. Valkoisia "pikku kärpäsiä" lehahteli lentoon tomaatteja kerätessäni ja lehtien alta niitä löytyi lisää.

Ansarijauhiainen, tuo lähes mahdoton torjuttava oli ulkona muninut tomaatin lehdille ja nyt ne lämpimässä kuoriutuivat. Välittömästi suljin amppelin roskasäkkiin ja ruiskuttelin reippaasti Raidia perään. Onneksi tuo on makuuhuoneessa, missä ei chilejä ole, mutta osaavathan nuo lentää. Tarkka terveystarkastus sisächileilleni on vielä tekemättä, mutta jos nuo leviävät, kaikki on pistettävä matalaksi.

Vaan hyvää tuo on vieläkin, vaikka aurinkoa harvoin näkee. Viikon päästä myrkytyksestä uskalsin taas maistella, sillä varoaikahan on vain vuorokausi. Tumbling Tom Yellow on tämä herkkupala nimeltään.

Tuoretta omaa tomaattia vielä marraskuussakin - se on yhtä juhlaa.

Talvesta selvinneitä: Starfish

Viileänä varastona toimivasta autotallista löytyi ikkunanurkasta tämmöinen risu. Se on siellä ollut syksystä lähtien hyvin vähällä kastelulla ja valolla. Lämmöt laskevat tuolla pakkaskausina alle 10°, mutta nyt ei tainnut olla niin kylmää. Pieni loisteputki siellä on ollut ajastettuna yli metrin päästä tälle ja sitruunapuulle apuvalona pimeimpien kuukausien ajaksi.

Starfish (C. baccatum) ulkona vanhan omenapuun katveessa vastavalossa. Karviaispensas jo vihertää, koivut ovat hiirenkorvalla vasta ensi viikolla.

Tämän lajikekin on epävarma, sillä kasvatin tätä vasta loppukesällä, kun Starfishinä kylvetty tuottikin ihan eri näköisiä hedelmiä. Taimi ei ehtinyt kuin kukkimaan myöhään syksyllä, näytteitä ei saatu. Se oli täynnä ansarijauhiaisia, kuten melkein kaikki parvekekasvini. Leikkasin varren puolimetriseksi tapiksi ilman ainuttakaan lehteä, myrkyttelin kahdesti ja vein viileään. Muutaman kerran sentään talven aikana muistin kastella.

Kevään tullen tuo alkoi vihertää ja lehdillään huomautti, milloin tarvittiin vettä. Talven se pysyi pystyssä seiniin nojaillen, mutta nyt piti lisätä tukikeppi. Runko on alle lyijykynän paksuista luirua. Kaljun osan saan sopivasti parvekkeen kaiteen taakse, kun tuon sijoittaa lattialle pienelle korokkeelle. Latvat ovatkin jo reilusti toista metriä korkealla.

Nyt ensimmäiset kukatkin jo aukeavat. Toivottavasti tuo nyt on oikea Starfish. Kukat kyllä näyttävät siltä. Ajattelin kasvattaa tätä vanhassa ruukussaan ja mullassaan, kunnes saan varmuuden lajikkeesta. Minulla on onneksi kuvia edellisestä kasvattelustani vuodelta 2008. Starfishin raakile on pienestä lähtien oman näköisensä, joten asia saattaa selvitä piankin.

Talven ja varaston jäljiltä chilin lehdet olivat pahasti ryppyiset. Olen kuullut väitettävän, että tuollaista jälkeä syntyy liiallisesta lannoittamisesta, mutta se ei nyt pidä paikkaansa. Starfish ei syksyn jälkeen ole saanut lainkaan lannoitusta, vain niukasti vettä. Viileys, pimeys, kuiva huoneilma tai väärä pH voisivat olla syynä, mutta eiköhän tuosta päästä, kun kasvu taas alkaa kunnolla.

Ansarijauhiaiset näyttäisivät hävinneen sisätiloista tuon ankaran talvehtimisoperaation avulla, kun ainuttakaan lehteä ei jätetty kasvamaan, mutta kyllähän ne varmaan kohta hyökkäävät ulkoa. En jaksa vielä uskoa, että niistä olisi päästy kokonaan. Inhottavia elukoita.

Joulutomaattia omasta puskasta

Totta se on, tomaatit kypsyvät makuuhuoneen ikkunalla. Tosin vain aivan muutama ja melkein vahingossa.

Tumbling Tom Yellow, kuusivuotias amppelitomaattimme vuoden pimeimpinä päivinä kello kymmenen auringon noustessa ja 12W ledispotin loisteessa. Pikku spotti on tuossa ollut vasta jonkun viikon, joten tomaatit ovat kyllä auringonvalon tekosia.  Tämän amppelin pelastin syyskuun lopulla parvekkeelta sisään, vaikka ansarijauhiaisia oli aivan hirveästi. Leikkasin lehdet pois, myrkyttelin useampaan kertaan erilaisilla myrkyillä ja annoin sitten kasvaa. Sehän ei ole nyt paljonkaan suurempi kuin heinäkuussa. Tämä on sen vanhan juurakon oksista juurrutettu, mutta kyllä sen geneettinen ikä silti on kuusi vuotta ja samaa kasvia se on.

Jauhiaisvahtina olen pitänyt tarralappua eikä ainuttakaan ole toistaiseksi liimaantunut, vaikka viime myrkytyksistä on jo kuukausia. Kyllä ne vielä jostakin ilmestyvät. Osa niistä oli pelastautunut keittiöön rosmariinin lehdille, mistä niitä eilen löysin aikamoisen yhdyskunnan ja upotin veteen ja myrkytin saman tien. Myös kellarikerroksessa niitä jo muutama lenteli. Ei taida tulla jauhiaisvapaata  kasvattelukautta seuraavastakaan. Syvä huokaus!

Chilit jäätyy, jauhiaiset ei

Viime yön minimilukemat, parvekkeella -4,1, ulkona -6,6.



Chilit roikuttavat lehtiään keskipäivän auringon sulatellessa ne. Varsinainen yllätys odottaa, kun lehtien alapintoja tarkastelee hieman lähemmin.

Ansarijauhiaiset eivät ole moksiskaan. Lehden alapinta on niiden munia ja toukkia täynnä ja aikuiset jauhiaiset pölähtivät iloisesti lentoon, kun aurinko vähän lämmitti. Jossakin puuharhasivuilla neuvottiin jauhiaisia torjumaan viemällä kasvit alle 5-asteiseen paikkaan. Siellä jauhiaisten piti kuolla. Täysin pötyä, omin silmin olen todistanut, että tuskin edes -5 riittää noiden nitistämiseen.

Kaikki kasvit lensivät tänään pihalle, mutta pahoin pelkään, että jauhiaiset piileskelevät jossakin nurkissa kuivuneissa lehdissä ja kevään tullen ilmestyvät taas joukolla. Mitähän pitäisi tehdä?

Epätoivoinen yritys päästä jauhiaisista eroon

Ansarijauhiaiset jylläävät parvekkeella. Sieltä ei haluta tuoda mitään sisään tai jättää talvehtimaan. Puutarhasivuilla väitettiin, että nuo häviävät alle +5° lämpötiloissa. Ei pidä paikkaansa. Vein ulos muutamia ja parin pakkasyön (meillä +1 ja 0) jälkeen niitä edelleen lähti lentoon lehtien alapinnoilta. Myrkytkään eivät näihin tehoa. Aikuiset kuolevat Raidiin suurin osa, mutta niitä kuoriutuu koko ajan lisää ja myrkyt eivät tehoa toukkavaiheisiin. En siis taida kasvatella tulevana talvena chilejä.

Tein kuitenkin kokeen. Leikkelin kaikki lehdet ja vihreät silmutkin pois muutamasta chilistä, ruiskin niihin Raidia ja Cooperia parin päivän välein ja vaihdoin pintamullan. Vein ne tänään kellarikerroksen varastohuoneeseen, missä ei ennestään ollut mitään vihreää. Jos joku noista lähtisi viheriöimään, se ehkä saisi ainakin vähän etumatkaa jauhiaisiin. Kellu Uchu (eli Lemon Drop), Piri Piri ja Aji Indian ovat nuo koekasvit.

Täysin lämmittämättömässä tilassa minulla on vielä muutama suunnilleen noiden kokoinen ranka, joihin jätin muutaman lehden ja tarkistelin ne mielestäni huolellisesti, että niissä ei ollut jauhiaisen munia.

Onnistumismahdollisuudet ovat minimaaliset, sillä jauhiaiset osaavat lentää. Kun olin vienyt nuo paikoilleen, luulenpa havainneeni yhden pienen paholaisen jo ilmassa. Ne kulkevat jopa vaatteissa ihmisen mukana. Kesällä lähdin kiireellä parvekkeelta bussille ja pysäkillä paidastani pyrähti lentoon ainakin yksi valkoinen paholainen.

Lisäys 14.7.2014
Tämä temppu viimein tepsi. Jauhiaiset hävisivät, eivätkä ole tulleet takaisin vielä seuraavaan heinäkuuhun mennessä. Kun niitä taas joskus ilmestyy, ne ovat taatusti uutta kantaa, eivät meillä pesineitä.

Intian ihme - todellinen jauhiaisimuri

Oikeaa nimeä vailla olevan chilin historiaa selvittelimme pari kuukautta sitten, eikä tunnistus varmistunut. Käytetään sitten tätä keksittyä nimeä.

Parvekkeella se kasvoi pienessä ruukussa yli metrin korkuiseksi ja täytti tehtävänsä; maistiaiset saatiin. Se kuitenkin veti puoleensa niin runsaasti ansarijauhiaisia, että minun oli pakko "heittää" se ulos. Tuossa se on tukevaa pihakoivua vasten. Kuva aukeaa uuteen ikkunaan isommaksi, jolloin siitä ehkä näkyykin jotain.
Kasvi on kyllä tukeva ja pysyisi omin avuin pystyssä, mutta se on jäänyt niin pintaan, että runko ei ole lainkaan mullassa ja juurien varassa se kallistuu herkästi tuulessa. Siksi tukikeppi.

"Intian Ihme" kukkii edelleen innokkaasti annuumille tyypillisin valkoisin kukin. Lehdet sen sijaan ovat kovasti frutescensin tyyppiset, kapeat ja kovat, karvojakin on nähtävissä. Tämän chilin runkohan on todella karvainen ja samaa oli Kashmiri Mirch-chilissä, jota muutama vuosi sitten kasvattelin. Se on Intian pohjoisimmasta osavaltiosta kotoisin ja sieltä suunnalta tämäkin saattaa olla. Niissä on paljon samanlaisia piirteitä paitsi hedelmien muoto. Kashmirissa ne olivat suippoja ja käyriä.

Tämän ihmeen hedelmät ovat melkein pallukoita. Maku on aika omaperäinen, ehkä vähän karvas ja kohtalaisen tulinen. Se ei nouse suosikkilistalleni, mutta ymmärrän hyvin, että intialainen vierastyöläinen, joka on näitä maistellut kotikylässään äidin tekemässä ruoassa koko lapsuutensa, haluaa ottaa maun mukaansa lähtiessään vieraille maille, vaikkapa Suomeen.
Tuossakin jo näkyy pieni kokoelma ansarijauhiaisen kehitysvaiheita.

Latvoissa niitä sitten onkin sellaiset määrät, että nämä lehdet kuolevat. Parvekkeella lehdet olivat täynnä valkoisia jauhiaisia. Ulkona upotin tämän vesisaaviin hyväksi aikaa ja lentävät yksilöt hävisivät. Niillä on kuitenkin monen ikäisiä toukkia ja munia lehdet täynnä, joten uusia jauhiaisia kuoriutuu koko ajan. Toukkavaiheisiin eivät edes myrkyt tehoa, enkä minä sitä paitsi lähtisi satovaiheessa chilejäni myrkyttelemään.

Nuo erittävät makeaa ja tahmeaa nestettä lehdille ja siitä saavat osansa alla olevat kasvit ja pinnatkin. Lisäksi kasveihin koskiessa sieltä lehahtaa melkoinen parvi valkoisia pikku kärpäsiä. Inhottavaa, mutta kai se nyt on siedettävä tämä syksy. Kokonaan uusi harjoitus on, miten saan talvehtimistilaan puhtaita kasveja. Luultavasti ei mitenkään, mutta voi noita tuholaisia ainakin vähentää leikkelemällä lehdet pois ja myrkyttämällä muutamaan kertaan.

4000 ötökkää vuorokaudessa

Parvekkeella pörräsi pieniä valkoisia "kärpäsiä" erityisesti tuuhean amppelitomaattini ympärillä. Riittää niitä chileihinkin, mutta tomaatti on niiden erityisherkkua - ja yksi annuum. Ansarijauhiaisia ei saa häviämään, vaikka kantaa voi harventaa myrkytyksillä ja tarra-ansoilla. Keväiset tarrat olivat jo täynnä ja ostin eilen uusia. Tänään ne olivat jo melkein täynnä. Pahaksi olin tilanteen päästänyt.

Tein pikaisen laskennan. Jaoin tuon ruutuihin ja laskin keskimääräisen ja kerroin ruutujen lukumäärällä. Kun näitä pyydyksiä on tomaatin ympärillä 4 kpl ja kaikilla on kaksi pyydystävää pintaa, kokonaistulos vuorokaudessa ylittää komeasti 4000 jauhiaista. Pöllähdys tomaatteja poimiessa on vähentynyt, mutta ei loppunut. Ei näistä eroon pääse.

Väliraportti taistelusta jauhiaisia vastaan

Löysin siis vihjeen netistä, että ansarijauhiaisia vastaan voi taistella mäntysuovalla (tai Puu-Tolulla) suorittamalla ruiskutuksia kolmen päivän välein kunnes tuholaiset ovat hävinneet. Aloitin kokeilun makuuhuoneessa oleville amppelitomaatille ja Piri-Pirille. Molemmat olivat aika pahasti tuholaisten vallassa ja vieressä on kylpyhuone, jossa voi ruiskia saippuapohjaista torjunta-ainetta. Samalla ikkunalaudalla on muitakin huonekasveja, tosin paksulehtisiä, joiden kautta epidemia voi jatkua, sillä niitä en myrkyttänyt.

Käytin 5% liuosta, vaikka suositus oli 3%. Jotkut kasvit ovat tuollekin herkkiä, mutta eivät chilit. Ensimmäisessä ruiskutuksessa kuolivat useimmat lentävät aikuiset. Seuraavassa hävisivät myös karvaiset isoimmat toukat. Keskikokoisia on edelleen runsaasti. Kolmannella kerralla näyttävät myös munat hävinneen, kun ei ole aikuisia munimassa lisää. Noin puolet keskiasteen karvattomista toukista on kellastunut, puolet ilmeisesti voi vielä hyvin. Prosessi jatkuu. Kasvit eivät oireile, vaikka jo kymmenen päivää ovat kantaneet saippuakalvoa lehdissään.
----------------------------------------------------
Pitäähän minun blogimerkinnöissäni kuvia olla.

Aji Cachuca (C. chinense) kasvatti vihdoin oikean muotoisia ja noin kolmisenttisiä palleroita. Mielenkiintoinen maku. 

Lisäys joulukuussa.

Loistava maku rommin tai vodkan joukossa. Muutaman päivän kun uittaa kuivattua Cachuchaa tai paria pienessä pullossa, maku on täydellinen ja polte minulle sopiva.

Ansarijauhiainen ei hellitä

Parvekkeen chilien latvoissa on katon rajassa kasvanut vähitellen aika tiheä ansarijauhiaiskanta. Kerroin tuosta kiusalaisesta huhtikuussa. Lopullista ratkaisua en ole löytänyt. Raid ei meillä tee näille juuri mitään, Provadoa en satokaudella (enkä kyllä muutenkaan enää) käytä. Vanhoilla puutarhanettisivuilla suositellaan Malationia, mutta se on poistunut kaupoista. Kylmässä niiden pitäisi hävitä, mutta ei pidä paikkaansa. Muutaman päivän kylmäkäsittelyn jälkeen jauhiaiset taas virkistyvät, kun pääsevät sisään. Tarra-ansoilla määrän voi pitää jotenkin aisoissa, mutta ei hävittää.

Tässä vielä pari kuvaa jauhiaisten valtaamista lehdistä. Ansarijauhiaisen kehityksestä on kauppapuutarhaliitto julkaissut havainnollisen pdf:n. Tuossa niitä  on omalta parvekkeeltani. Silmällä katsoen lehtien alla on vain jotakin vaaleaa, mutta makro-objektiivi ja aivan sivulta tuleva aurinko saavat läpinäkyvät toukatkin näkymään.

Näitä kuvia kannattaa katsoa suurempana. Laitoin ne aukeamaan omaan ikkunaansa, niin niitä voi katsoa tekstin kanssa rinnakkain. Pienimmät lienevät munia ja niistä kehittyy läpinäkyviä toukkia, joita on tuossa muutamaa kokoa. Isoimmat ovat "karvaisia", noin millin mittaisia. Näistä kehittyy aikuisia siivekkäitä nopeassa tahdissa. Kasvuvauhti riippuu lämpötilasta, eli kylmässä pitämällä voi kehitystä hidastaa.

Mäntysuovan neuvontasivulla suositeltiin useita ruiskutuksia kolmen päivän välein, sillä saippuakaan ei tehoa kaikkiin kehitysvaiheisiin. Aloitin parilla kasvilla tuon kuurin viime viikolla. Lopullista tehoa ei ole vielä näkyvissä. Jotkut aikuiset ovat kuolleet, mutta uusia syntyy seuraavaan myrkytykseen mennessä.

Ansarijauhiaiset ovat ikäviä, mutta eivät juuri tapa kasveja. Ne viihtyvät parhaiten ylimmillä lehdillä, aina lehtien alapinnoilla. Parvekkeella leikkelin kasvien latvat pois ja heitin ulos jauhiaisineen, sillä kylmässä ne eivät lennä. Jäi niitä silti, ei noista eroon pääse, vai tiedätkö keinon?

Lisäys pari viikkoa myöhemmin:
Eipä niistä eroon pääse. Myrkytys kyllä onnistui, toukka-asteetkin lopulta kuolivat, mutta kun toin kasvit takaisin vanhoille paikoilleen, niissä oli parin päivän päästä muutama jauhiainen lentelemässä. Ne olivat myrkytyksen ajan jossakin muualla ja tulivat sitten takaisin. Huoneessa on vain paksulehtisiä koristekasveja, paavalinkukkia, rahapuu ja anopinkieli. Jossakin niissä ne piileskelivät, vaikka ei niitä sieltä löydä. Tuohon tehoaisi vain koko huoneen vahva myrkytys jollakin Raidin tyyppisellä muutamaan kertaan, mutta auattaisiko sekään?

Nyt iski tämmöinen

Ansarijauhiainen on vain millin tai parin mittainen, mutta valkoisena se erottuu paljon paremmin kuin tummat ripsiäiset tai lehden väriset tummapilkkuiset punkit. Lisäksi sillä on sellainen ominaispiirre, että niitä pölähtää parvi liikkeelle, kun kasvia liikuttelee. Tämä on tässä pubescensin lehdellä keskiruodin suojassa.

Tomaattiin ne ensimmäiseksi iskivät. En tiedä, mistä tulivat, mutta mullanvaihdon jälkeen ne ilmestyivät. Jauhiaisen ei pitäisi selvitä Suomen talvesta ulkona tai kylmässä kasvihuoneessa ja multapussi oli ulkona talven. Vieraita kasveja on meille tuotu hyvin varoen, mutta joku kukka-asetelma voisi olla tartunnan lähde. Huomasin myös, että ne kulkevat ihmisten vaatteissa pitkiäkin matkoja.

Kun niitä pölähti parvi tomaattiamppelista, piti ryhtyä miettimään torjuntaa. Nehän eivät suoraan tee suurta tuhoa, vaikka imukärsä siltä löytyi, kun kuvasin oikein lähikuvan:

Ansarijauhiainen, n. 50x suurennus

Ne siis imevät kasvien lehtiä ja tuottavat makeaa, kiiltävää nestettä alla oleville lehdille. Siinä sitten taudit muhivat.

Ensimmäinen torjuntakeino oli ulos vienti. Tietävästi jauhiainen ei kestä kylmää, alle +5. Kun päivälämpö oli 2-4°, kannoin tomaatin ja sen vierestä Habaneron ulos viideksi tunniksi. Eivät kasvit siitä pahastuneet, eikä niistä enää pölähdellyt parvia valkoisia kärpäsiä, mutta osa itikoista oli muuttanut anopinkielen juurelle, kun noita siirtelin ja palasi taas takaisin. Muutaman päivän päästä meno oli entinen.

Pyretriinin pitäisi noihin tehota, mutta ei Raid meillä tehnyt juuri mitään, ehkä muutamaksi päiväksi vähän vähensi niitä. Vahvempia myrkkyjä en halunnut kokeilla, kun kummassakin kasvissa on ihmisten syötävää koko ajan kypsymässä.

Provado-puikkoja jotkut myrkky-intoilijat suosittelevat joka pulmaan. Nyt jo on aivan selvää, että punkkeihin ne eivät tehoa, eikä jauhiainenkaan ole varma tapaus. Nuo "neonikotinoidit" on juuri todettu melkoiseksi ympäristön tuhoajaksi. Mehiläiset häviävät maapallolta ja valtamerien pien-eliöstöstä löytyy jo niiden jäämiä. Tuollaiset myrkyt pitäisi kieltää heti.

Saippualla en lähtenyt näitä suihkuttelemaan, kun jauhiaiset kuitenkin pakenisivat sitä muualle.  Luulen kuitenkin keksineeni keinon. En ehkä saa niitä kokonaan hävitetyksi, mutta ei niitä laumoittain enää pölähtele.

Keltainen tarra-ansa muutaman päivän jälkeen näyttää tältä. Ripustin koko arkin noita liuskoja tomaatin latvojen ylle valoon. Kun ne lähtevät lehdiltä, ne nousevat vähän ylöspäin ja hakevat sitten uuden laskeutumispaikan. Ne näyttävät pitävän keltaisesta. Pariin päivään en ole tomaatin lehdiltä löytänyt enää hyönteisiä, mutta ne ovat kyllä levinneet toistaiseksi muutaman yksilön esiintyminä muualle. Taistelu jatkuu.

Lisäys syksyllä:
Ei näistä kokonaan pääse eroon. Ansarijauhiaisen toukista kuvia parvekkeeltani lokakuussa.