Parvekkeella oli tänään lämmintä

Aloin etsiskellä chinensen siemeniä, kun mielestäni tammikuu on niiden idätysaika. Peruvian White Habaneron maku tuli mieleeni, mutta samalla muistin, että minulla on sellainen parvekkeella. Aurinkoisena päivänä siellä olikin lämmintä, lasien suojassa melkein 20°.

Revin kasvin esiin tiheästä kasvustosta todetakseni, että se on entinen, kylmästä kärsinyt. Kaikki lehdet ovat kuivuneet, vaikka mullassa on kosteutta. Valkoisia pikku chilejä on vielä oksilla, mutta ne osoittautuivat karvaaksi kesäiseen makuun verrattuna. Kompostiin meni, mutta juuret ja pätkän runkoa säästin, jos vaikka sieltä versoisi uutta.

Tuon verran siitä jätin. Oksien haarautumiskohdista versoo usein uutta kasvua ja oksantyngissäkin on muutama silmunkohta jäljellä.

Kovin toiveikas en ole, sillä leikkauspinnoista näki, että niissä oli mustaa keskellä. Tuhoutuminen oli siis ehkä jo ulottunut alas asti. Eipä tuo paljon tilaa vie, eikä hoitoa vaadi.

Parvekkeella on vielä tammikuun loppupuolella useita satokauttaan jatkavia chilejä. Tämä on kyllä ennätysvuosi. Joskus aikaisemmin tuli loppiaisena pakkanen ja vei kaiken. Harvoin on päästy edes jouluun.

Jamy (C baccatum) on yksi selviytyjistä.

Harvemmin olen kuvannut parvekkeen länsipäätyä, mutta laitetaan se nyt ihan omiksi muistiinpanoiksi tulevia kasvatuskausia varten. Vasemmalla on kuivunut (unohtui kastella) Pusa Jwala. Sen läpi tunkee alhaalta Rocoto Cuzco Manzano Amarillo, joka kesällä kärsi katkeilusta ja monesta muustakin. Seuraavana on baccatum Aji Indian, jossa on kypsää erityisesti ylhäällä, mistä en ole ylettynyt poimimaan ilman jakkaraa. Sitten on kuivumaan jätetty "kesätomaatti" ja matalana vihreänä Alma Paprika. Oikeassa laidassa on Rocoto M2. Pubescensit näyttävät viihtyvän viileässä. Vein niistä Rocoto Perun jo aikaisemmin sisään ikkunalaudalle ja siinähän on runsaasti kypsiä ja uusia kukkia.

Alma se jaksaa vain ilahduttaa. Leikkelin siitä jo syksyllä korkeimmat versot pois, mutta matalanakin se on lähes ilman hoitoa tehnyt muutaman makupalleron.

Suurimmat yllätykset koin kuitenkin tomaateista. 

Tomaattien kastelu lopetettiin jo varmaan marraskuussa, mutta kun vein Tumbling Tomia kompostiin, kuivien lehtien alta löytyi ihan syötäviä pikku tomaatteja. Eihän ne kesän makeita olleet, mutta maistuivat silti. Oman maan tomaattia tammikuussa?

Myös kastelematta jätetyn, kuihtuneen ruskean "kesätomaatin" Boney MM:n lehtien takaa löytyi yksi punainen. Ja se oli ihan hyvän makuinenkin. 

Ilmeisesti kasveilla on pakonomainen tarve ja taito jatkaa sukua. Vaikka vesi loppuu ja lehdet ruskistuvat, siemenet kasvatetaan seuraavaa sukupolvea varten.

Chilit kukkivat marraskuussa

Parvekkeen lämpömittari oli jäänyt nollaamatta muutaman viikon ja tässä on lokakuun lopun minimilämmöt. Ulkona on käynyt -6:ssa, parvekelasien sisällä lämpöpuhaltimen avulla säilyi +5°. Tuo on mahdollista vain, jos kylmää on ollut hyvin lyhyen ajan. Usein sitä on vain tunti aamuvarhaisella ja sen lasit pitävät ulkona. No, ei viisi astettakaan paljon ole chilien kasvatukseen.

Kaikesta huolimatta ne vihertävät, tekevät satoa ja kukkivat.

Rocoto M2 (C.pubescens)

Rocoto Peru (C. pubescens)

Amppelirocotot kukkivat täyttä päätä. Peru tosin ei kylmässä aukaise kukkiaan kovin leveäksi, mutta raakileita vain niistäkin on tulossa. Se on tänä vuonna poikkeuksellisen satoisa.

Pimiento de Padron (C.annuum)

Annuumitkin kukkivat. Padronissa on täysi tohina päällä.

Padronissa myös on kypsiä ja runsaasti raakileita, nuokin jo syöntikokoisia.

Peruvian White Habanero (C. chinense)

Chinensetkin kestävät kylmää. Kun Peruvian Whiten oksia nostelee, sieltä alta löytyy kukkia, raakileita ja kypsiä.

Annuum Pusa Jwalasta en löytänyt kukkia, mutta vihreitä chilejä minä siitä etsinkin, kun sellaista kaivattiin intialaiseen reseptiin. 

Baccatumeista en löytänyt kukkia. Ehkä ne ovat jo luopuneet satotoiveista. Eihän tämä ihan tropiikkia vastaa.

Varsinainen yllätys oli, että minitomaatti Tumbling Tom Yellow on aloittanut kukinnan uudelleen. Se lopetti satokautensa syyskuun kylmiin ja synkkiin päiviin, mutta nyt uusia kukkia on ilmestynyt eri puolille kasvia. Tämä pitää pelastaa sisään lämpimään.

Rocotot kukkivat nyt

Tämä on nyt lähinnä muistiinpanoksi itselleni, mutta saahan näitä muutkin lukea. Tänä aamuna molemmat rocoton taimet avasivat kukkansa. Nehän ovat vasta viikon päästä kahden kuukauden ikäisiä, tulivat taimelle juuri ennen joulua. Ensimmäiset nuput näkyivät jo kuukausi sitten, näin kauan meni ennen kuin ne olivat riittävän isoja kukkimiseen. Tuo ei tarkoita, että ne olisivat valmiita kantamaan hedelmää, se tulee myöhemmin.

Tämä on Rocoto Cuzco Manzano Amarillo, Jewen Perusta tuomas sadosta. Se on 15 cm korkea, kuten toinen kukkija, omaa vanhaa varastoa oleva Rocoto M2.  Yllä oleva kukka on sen. Kaksi hyvin erilaista, mutta saman ikäistä rocotoa siis avasivat kukkansa samana päivänä.

Rocotoamppelista satoa ihan mukavasti

Ei kaikki sentään ihan mönkään ole mennyt, vaikka blogipäivitykset harvenevatkin.

Rocoto M2, siis vuosien takainen mysteerichili on tarjonnut kypsää jo heinäkuulta lähtien ja satoa riittää myöhään syksyyn, niin paljon kukkia ja pikku raakileita oksilla on. Aloin kasvattaa tätä vertaillen rinnakkain Rocoto Montufarin kanssa, mutta tuo PI 585273 kuihtui pienenä, paleltui parvekkeella ja vertailu jäi tekemättä. Minun muistikuvieni mukaan ne kyllä näyttävät ihan samalta ja maistuvatkin samaan tyyliin. Hyviä chilejä kummatkin.

Tämä chili on isossa 30 cm amppelissa melkein parvekelasien yläreunassa. En näköjään ole muistanut käännellä sitä ja kaikki sato muodostuu valon puolelle. Kattoa pitkin mutkitteleva oksa ei edes kuki ja lehdetkin ovat hieman käpertyneitä. Kyllä valo on rocotolle tarpeen.

Rocoto M2 viihtyy hyvin uudessa kookoskuidussaan

Taimikasvatus onnistui tänä keväänä tavallista huonommin, mutta ihan tarpeeksi niitä on. Amppelissa vasemmalla on tomaatti Tumbling Tom Yellow, josta on satoa nautittu pitkin kevättä, oikealla pubescens Rocoto M2. Nimen keksin ihan itse, kun Fataliilta tuli 2008 yllätyspussi nimeämättömiä siemeniä. Tuo on toiseksi itänyt musta siemen. Se osoittautui erinomaiseksi ruokachiliksi ja olen kasvattanut sitä monia vuosia. Nyt piti testata se vierekkäin Rocoto Montufarin kanssa, jota se paljon muistuttaa. Vertailu meni kuitenkin pieleen, kun Montufar menehtyi.

M2 on nyt aivan täynnä kukkia ja raakileitakin on niin paljon joka oksalla, että se selvästi valmistautuu parhaaseen kauteensa - kookoskuidussa. Se tuntuu viihtyvän ilmavassa kasvualustassaan.

Siinä on jo isojakin raakileita, mutta kuvaan valitsin kaksi vierekkäin kasvavaa, kun niiden yllä oli kukkakin niin sopivasti. Se on nyt kukkinut 3 päivää. Synkkinä sadepäivinä en vain saanut kuvaa onnistumaan kaikista kolmesta yhdessä.

Kukkien väri vaihtelee jonkin verran. Ilmeisesti ne haalistuvat auki ollessaan. Vasta-auenneena sieltä löytyy noinkin tummia versioita. Valaistus ja kameran valotus tietysti vaikuttaa kuvan sävyihin, mutta nämä on otettu hyvin samanlaisilla arvoilla. Vieläkin vaaleampi kukkia löytyy ja ne oletettavasti ovat olleet useamman päivän auki.

Kauniita ovat pubescensin kukat.

Aivan kokonaan en ole vielä luopunut toivosta Rocoto Montufarin suhteen. Minähän palellutin Montufarin taimen parvekkeella yöpakkasten aikaan. Parvekelasi sen vierellä oli jäänyt yöksi vähän raolleen. Leikkasin pahiten paleltuneet, tummuneet osat pois ja siirsin sen amppelista takaisin taimiruukkuun. Silmuissa näkyy vähän vihreää, mutta ei tuota vielä voi uudeksi kasvuksi sanoa. Tuon verran se voi ponnistaa vaikka rungon voimalla, jos juuret ovat kuolleet. Kastelen tuota kuitenkin kaiken varalta, jos se vaikka heräisi henkiin.

Rocoto kukkii innolla 13-senttisenä

Rocoto M2 (C. pubescens)

Tuohan on siis vain 13 cm korkea ja viikon alle 2 kk vanha. Edellisessä postauksessa kukkavarret olivat vielä hentoja ja siitä päättelin, että ne putoavat pois. Nyt ne ovat kuitenkin vahvistuneet ja näyttävät ihan normaaleilta.

En aio tätä ryhtyä ohjailemaan sadon tuotannossa ja nyhtämään kukkia pois, kuten yleensä tässä vaiheessa tehdään. Noin pienihän ei vielä jaksa tehdä kunnon satoa ja karsinta ohjaa vartta kasvuun.

Satotoiveita helmikuussa

Tämä Rocoto M2 on vasta puolitoista kuukautta vanha, se tuli sirkkalehdille 5.1. Eihän noista kymmensenttisen pikkutaimen nupuista vielä hedelmiä tule, vaan kukat putoilevat pois ihan itsekseen, luulisin.

Rocoto M2 ei ole sama kuin Rocoto Montufar   

Kylvin noita kumpaakin samaan aikaan verratakseni niitä rinnakkain. Jo nyt on selvää, että ne ovat eri lajikkeet.

Rocoto M2 siis loistaa aikaisen kukinnan ansiosta, mutta suurin ero on kasvien rakenteessa ja lehtien muodossa. Nämä lehdet ovat huomattavasti suipompia kuin Montufarin. Tuoksu on molemmilla sama, kun lehtiä koskettelee.

Rocoto Montufar eli PI 585273 (C. pubescens) on tyyliltään tässä vaiheessa aika erilainen, vaikka nuo ovat saaneet täsmälleen samanlaista kohtelua. Minulla on näitä ollut kasvamassa eri vuosina ja hedelmät ovat olleet niin saman oloisia, että epäilin niitä samaksi lajikkeeksi. M2 on Fataliin ekstrana saadusta siemensekoituksesta toinen musta siemen, siitä sen nimilyhenne. Jukka itsekään ei osannut vastata, mikä lajike se saattaisi tarkalleen olla.

Satotoiveita

Ulupica Xtra Large F4 on kasvanut viime kesästä asti olohuoneen ikkunalla koristekasvina kun kuvittelin siitä vielä syksyllä saavani neljännen sukupolven risteytystuloksen. Syksy oli kuitenkin liian pimeä ja palleroita ilmestyy vasta nyt, tosin sitten runsaasti kerralla. Minkähän värinen tuosta nyt tulee?

Indian PC-1 (C. annuum) tuotti hämärässä eteisessä ledispotin alla uutta satoa hienosti jouluun asti, mutta sitten sattui jotakin, lehtien reunat kuivettuivat ja osa chileistäkin kuivui keltaisina kypsymättä ja kukinta loppui kuin seinään. Epäilin ravinnepuutosta ja lisäsin reilulla kädellä Epsom-suolaa kookoskuidun pinnalle. Sehän auttoi taas ja chili intoutui kukkimaan ja työntämään uusia raakileita. Joku puutos sillä vieläkin on, sillä lehdet ovat oudon laikukkaita. Onko kellään aavistusta, mikä se voisi olla? Talvikauden liikalannoitus pitäisi näkyä lehtien alapinnoilla suolana, tämä näkyy päälipuolella.

Kun nyt satotoiveista alettiin puhua, otetaanpa vielä kuva suosikkitomaatistani. Tumbling Tom Yellow on taas intoutunut, ledispotin alla sekin. Joulunpyhinä sitä syötiin pikku sato, nyt on tulossa pidempiä terttuja ja ihan oikean kokoisia minitomaatteja.

Chiliaidalle tämä oli ihannekesä

Ulkokasvatuksessa tämä lämmin ja sopivasti sateinen kesä oli Tampereella harjun etelärinteessä chileille mitä parhain.

Aidasta ei oikein kokokuvia saa. Tuossa se on kuukausi sitten oleskeluterassiamme rajaamassa. Siitä se on vähän tihentynyt. Värikäs sato tulee toiselle puolen aitaa, etelän puolelle tietenkin. Oikealla matalin osa on Padron ja niistäkin on kerätty ihan mukava sato, vaikka alku oli kaatuilevaa.

Toinen oikealta, Hecele saikin jo oman esittelyn 6.8. Siitä on grillattu isoja chilejä ja viimeksi keräsin kilon kypsiä. Niitä tulee lisää.

Chilithän ovat aidassa suloisesti sekaisin oksat oksien lomassa. Vasemman laidan Canario (C. pubescens) kasvattelee komeimmat hedelmät. Nostin pöheiköstä yhden oksan erikseen näkyville:

Tämä on jo toista kesää suosikkirocotoni. Sitä kasvaa parvekkeella amppelissa ja kasvaakin itse asiassa paremmin kuin ulkona. Ilmeisesti nuo sittenkin pitävät lämmöstä.

Seuraavana on aidan suurin chili, baccatum Aji Huanuco. Se on sangen satoisa, mutta ei erityisen maukas - ja sehän haisee. Versojen kärjet erittävät ikävää tuoksua, joka ei sentään ulkona haittaa.

Toinen baccatum, Jamy on sekin saanut ensimmäisensä kypsiksi, mutta suursatoa siitä ei tänä vuonna saada. Alkuun lähtö oli sen verran muita perässä ja se tuntuu viihtyvän paremmin parvekkeella.

Parasta satokauttaan sen sijaan kasvaa mysteerirocoto M2:

Vuosien tutkimisen ja kyselemisen jälkeenkään ei ole varmuudella selvinnyt, mikä tämä Fataliin yllärinä tullut rocoto on. Olkoon sitten M2 (toinen musta siemen). Sehän kypsytti ensimmäisen chilinsä jo keväällä ulos vietäessä ja sato on jatkunut. Noita on paljon oksilla ja on niitä nautittukin. Pisimmillä on nyt mittaa 7 cm, kun ne aluksi olivat ikkunalaudalla 3-5 cm. Muotokin on ulkona hieman toinen, mutta maku on sama. Hyvä näin.

Toistaisinko viimekeväiset virheet?

Houkutus on suuri.
Toukokuun 19. 2012 istutin chiliaitaa.
Juhannuksen tienoissa totesin, että se ei ollut yhtään kasvanut. Kylmä toukokuun loppu ja kesäkuun alku pysäyttivät kasvun.
Saatiinhan siitä sentään syksyllä satoa ja toimihan se aitana koko kesän. Ehkä otan sen riskin ja ryhdyn istutuspuuhiin. Saahan ihminen virheitä tehdä ja ainahan voi tulla parempi kesä.

Tästä lähdettiin. Oleskeluterassin reunaan kaivoin neljälle nyt suurimmalle chilille  runsaan lapionleveyden leveät ja lapionsyvyyden syvät kuopat. Pohjalle heitin kourallisen kanankakkaa. Viimevuotisen aidan tukikepit ovat vielä pystyssä.
Varoitus: tästä tulee pitkä postaus, kun esittelen kaikki aitaan menevät chilit voidakseni syksymmällä päätellä, mikä meni vikaan. Nämä ovat siis lähinnä itselleni muistin virkistykseksi. Kuvat aukeavat isommaksi uuteen ikkunaan, jos haluat jotakin katsoa tarkemmin poistumatta tekstisivulta.

Parvekkeelta lähti toinen Canario (C. pubescens). Tuo oli jo hankala kantaa ulos ja siellä paljastui, että se ei ollut vielä juurtunut uuteen paikkaansa vaan lähti varresta nostamalla ja mullat jäivät ruukkuun. Eipä tuo taida haitata, enintään vähän hidastaa, kun kaksi "ruukunvaihtoa" tuli parin viikon sisään.

Parvekkeelle jäi vielä isompi amppeliin, missä se on jo kasvanut kattoon ja alkanut levitä siellä. Varsin kasvuhaluisia ovat kumpainenkin.

Canario kukkii innokkaasti ja kauniisti ja kukinta on myös tuloksellista.

Tuo on suurin, eli täysikokoinen, pienempiä on runsaasti lehtien kätköissä.

Aji Huanuco (C. baccatum) ei pysynyt tuulessa pystyssä ilman tukea. Kukkia ja pikku raakileita on silläkin oksillaan. Yksi osui juuri tuohon pöydän reunan kohdalle. Sen haju on pysynyt aisoissa parvekkeella ja ulkona sitä tuskin huomaakaan.

Osasyy viimekeväiseen juromiseen saattoi olla kylmä maa, joten lisäsin kuoppaan auringon lämmittämää puutarhamultaa ja kastelin lämpimällä vedellä. Jääkylmä kraanavesi saattaa tähän aikaan vuodesta olla vahingoksi. Tomaattejahan ei koko kesänä pitäisi kastella kylmällä vedellä, sanovat asiantuntijat.

Rocoto M2 (C. pubescens) koki juuri rajun leikkauksen olohuoneen ikkunalla ennen kuin keksin, että vienkin sen ulos. Saksin metrin pätkiä pois muutamasta latvaversosta. Ne ovat hyvin nopeakasvuisia, jos erehtyy lannoittamaan vähänkin liikaa typpipitoisella tuotteella. Sikin sokin risukasa tämä on ulkoiselta olemukseltaan ollut ennenkin, mutta hyvän makuinen.

Ensimmäiset rocotot jo kypsyvät tässä mysteerilajikkeessa neljän ja puolen kuukauden iässä. Tämä on todella helppo ja vaatimaton pikku rocoto. Kahdella sain jo aika lailla makua ja tuoksua valmispitsaan.

Jamy (C. baccatum) palasi melkein viimekesäiselle paikalleen. Se vuoroviljelystä tällä kertaa. Multa toki on uutta enimmäkseen. Se talvehti varastossa eikä mahtunut lampun alle, joten se on kurkotellut valoon, mutta noita oksia voi nostaa pystyyn.

Siitä se lähtee, chiliaita tälle kesälle. Toivottavasti ei tule pakkasia, sillä noita ei enää viedä sisään lämpimään. Uudet voi istuttaa, mutta samoja lajikkeita ei kaikkia ole varalla.

Lopuksi harsoa auringon puolelle joksikin aikaa suojaksi UV-säteitä vastaan.
Aidassa ovat vasemmalta oikealle Canario, Aji Huanuco, Rocoto M2 ja Jamy. Annuumin tai kaksi voin istuttaa myöhemmin, kunhan saan ne isommaksi. Näiden latvat ovat n. 90 cm korkealla, Canario yli metrissä ja sekin on leikkaamalla lyhennetty.

Rocoto M2 ei pienistä hätkähdä

Kaksi viikkoa sitten kerroin mysteerirocotoni ruukunvaihdosta. Silloin se oli juuri aloittanut kukinnan. Ei mennyt kuin viikko uudessa ruukussa kun raakileita alkoi ilmestyä, melkeinpä ensimmäisiin kukkiin.

Rocoto M2 (C. pubescens)

Nyt niitä on jo kymmenkunta ja kukkia vielä enemmän. Sille ei siis muodostunut ruukun ja kasvupaikan vaihdosta minkäänlaista stressiä. Aurinkoinen olohuoneen ikkuna tuntuu olevan sille mieleen. Oksat kasvavat ja kaartuvat muiden chilien päälle tukea etsien. Melkoinen urakka siitä syntyy, kun nuo pitää erotella toisistaan, mutta turha sitä on nyt murehtia. Voihan noita pisimpiä oksia vaikka leikellä.

Tässä Fataliin yllätyssiemenistä kasvaneessa rocotossa on siis pitkulaiset, 3-5 cm pitkät, punaiset hedelmät. Saman muotoisia ja värisiä on niin paljon, että en ole onnistunut tuota varmuudella määrittelemään. Minulle riittää, että se on tavattoman helppohoitoinen ja hyvän makuinen.

Mysteerirocoto M2 vauhdissa taas

Parvekkeella oli aurinkoisena päivänä 25° lämmintä ja mukava tehdä ruukun vaihtoja.

Fataliin yllätyspussista kaudella 2009 kasvateltu, itse nimeämäni Rocoto M2 (2. musta siemen) iti vanhoista siemenistä, tuli taimelle joulunpyhinä ja on nyt vajaan kolmen kuukauden ikäisenä puolimetrinen ja kukkii innolla.

Sille ei löytynyt edes Chilifoorumin avulla oikeaa lajikemääritystä, sillä saman näköisiä on liian paljon, ainakin 6 PI-lajiketta. Ne pitäisi itse kasvattaa vierekkäin ennen kuin voisi sanoa, ovatko ne samoja. Netin kuvien ja tietojen perusteella ei voi varmaa määrittelyä tehdä.

Rocoto oli kasvanut 9 cm leveässä taimiruukussa ja nyt se sai 15 cm leveän kolmilitraisen väliaikaisruukun kesää ja isompaa juuritilaa odotellessa.

Juuret olivat hyvässä kunnossa, kun ruukku ei ollut niitä täynnä ja ohuita hiusjuuriakin vielä näkyi pinnassa. Rikoin paakkua vähän pohjasta ja nurkista ja istutin uuteen ruukkuun. Kukinta saattaa tästä hetkeksi keskeytyä, mutta ehtiihän se vielä.

Tämän Rocoton kukat ovat enimmäkseen supussa, aukeavat myöhemmin lyhyeksi aikaa kokonaan. Niitä kasvaa useampia samasta pisteestä. Lehdet eivät ole kovin karvaisia eivätkä tuoksu voimakkaasti, mutta kyllä tämä silti tyypillinen pubescens on.

Kukan perusteella rocotoja ei voi määritellä. On niissä joissakin enemmän valkoista, mutta tämä on perusmuoto. Väri vaihtelee kameran kuvissa paljonkin riippuen valon laadusta ja tulosuunnasta. Tässä valo tulee terälehtien läpi ja se voimistaa violettia, eli luonnossa se on vaaleampi. Väri muuttuu myös iän mukaan, vanhassa kukassa se on hailakampi kuin juuri avautuneessa. Jotkut ovat yrittäneet tehdä määrittelyjä myös heteiden perusteella. Tässä ne ovat kiinni ja tummat, mutta muutamassa päivässä heteiden päät avautuvat, alkavat tuottaa siitepölyä ja muuttuvat vaaleiksi. Eipä löydy lajikkeiden välille eroa siitäkään.

Lisäys 22.3.

Tässä vielä kuva samasta kukasta kaksi päivää myöhemmin. Siitepölyä on alkanut irtaantua heteistä ja kukan väri on toinen, kun valo tulee sivusta, eikä terälehtien läpi siilautuen.