Pitäkää työvälineenne puhtaina, tai...

sunnuntai 26. joulukuuta 2010


Pieni muovinen leikkuulauta ja pieni, hyvin teroitettu veitsi. Näillä minä chilini perkaan. Paloittelussa voin käyttää isoa vihannesveistä, jos pientä silppua haluan. Samoilla välineillä ei tietenkään käsitellä muita elintarvikkeita.

Olen jo pitkään epäillyt maistelujeni tuloksia, mutta varmuuden sain joulun alla tehdessäni karjalanpaistia, jossa oli useita kokonaisia Joulun kelloja ja muita mietoja chilejä. Maistelin lientä ja se oli mietoa, lisäsin chiliä. Kun liha alkoi kypsyä, leikkasin yhdestä palasta siivun ja maistoin kypsyyttä. Polttavan tulista. Liemi oli edelleen mietoa. Olin leikannut siivun tuolla chiliveitsellä ja sillä oli edellisenä päivänä siivutettu Bhut Jolokiaa. Maku siis jää veitseen ja varsinkin leikkuulautaan ja siirtyy siitä seuraavaan leikattavaan.

Nyt epäilen menneitä makuarviointejani. Vaikkapa tuo Aji Panca, jossa tunnen mukavan pikku poltteen vielä etikkasäilykkeenäkin. Monet pitävät sitä hyvin mietona tai mauttomana. Muistan purkittaneeni sen samassa sessiossa useiden baccatumien kanssa ja siinä vaiheessa leikkuulauta varmaan lainehti chilimehua. Hyvää tuli, oikein hyvää, mutta älkää uskoko minun makuarvioitani, niissä saattaa olla yhteisvaikutuksia. Ihan hygieniankin kannalta välineiden tiskaus silloin tällöin olisi hyväksi. Huuhtelu ei tunnu riittävän.

Chilit muuten ovat Rocoto Peru Puno ja Cusco ja kuva on syksyltä -09. Keltainen Cusco maisteltiin meillä joulunpyhinä porukalla maukkaimmaksi chilijauheeksi habaneron rinnalle.

Eipä loput terävät joulumausteet meiltä!

maanantai 20. joulukuuta 2010

Rocoto Peru teki sen taas, aloitti satonsa keskitalvella. Syksyllä keräsin ulkona kaikki kypsät pois ja raakileetkin menivät oksia leikatessa. Nyt se on taas täydessä iskussa kylmässä varastohuoneessa kahden 36W loisteputken ja vähäisen ulkovalon voimin.

Habanero on amppelissaan makuuhuoneen eteläikkunalla yhden loisteputken alla. Siinä on kymmenittäin reilun kokoisia makupommeja, raakileitakin vielä, vaikka uusia ei ole kehittynyt muutamaan viikkoon. Kukkii kyllä innokkaasti. Kuvaan valitsin tämän alaoksan, jotta sain myös talvimaiseman mukaan. Olohuoneen ikkunalla on myös paljon punaista, marraskuun lopulla raportoimiani baccoja ja rocotoja.

Jotain on opittu? Tuskin sentään, tässä vain kävi nyt näin, että vielä jouluna on kypsiä chilejä ihan valittavaksi asti. Ei tämä ainakaan suunniteltua ollut. Ai niin, ihan oli unohtua. Eteisen pohjoisikkunalla on pikkuinen Chinese Pot Chilli punaisenaan pikku pippureita. Kukinnan se lopetti kuukausi sitten ja viimeiset chilit ovat jääneet tosi pieniksi, mutta niitä on paljon. Se on tosi jouluinen ilmestys.

Lahjajasiemeniä tarjolla!

lauantai 18. joulukuuta 2010

Pidätkö yllätyspussukoista? Minä en.
Olen niitä yrittänyt tunnistaa viime aikoina aivan riittävästi. Nyt haluaisin kasvattaa vain siemeniä, joista tulee tiettyä, tunnettua lajiketta. Niinpä lahjoitan nämä pois.

Joulun kunniaksi lahjon innokkaita lukijoitani, varsinkin chiliharrastusta aloittelevia tai muuten arvailuun halukkaita. Minulla on 2 Fataliin tilaajalahjana tullutta yllätyspussia, jotka lahjoitan ensimmäisille nimensä ja osoitteensa sähköpostiini lähettäneille. Sähköpostiosoitehan löytyy tuolta sivupalkin profiilista. Seuraavat kymmenen saavat oman yllätyspussukkani, jossa on vuosien varrella kasvattamieni lajikkeiden siemeniä, annuumeita, baccoja, chinensejä, pubeja tarkemmin nimeämättä. Sen voin luvata, että kaikista on joku maininta blogissani tai sitä edeltävillä päiväkirjasivuilla Chilifoorumilla. Ne on siis mahdollista tunnistaa.

Cajamarca on jo itänyt!
Jotain kummallista on tapahtunut. Ei mennyt kahtakaan vuorokautta, kun Cajamarcan siemenistä, kaikista kolmesta on putkahtanut itu näkyville. Olen joskus saanut itämisen aikaan jopa alle puolen vuorokauden, mutta silloin siemen oli viallinen, valmiiksi halki. Nuo näyttävät ehjiltä. Sitä paitsi myös 1 Belize Red on itänyt. Ehkä nyt oli vain suosiollinen aika.

Lisäys seuraavana päivänä:
Yllätyspussukat on jaettu ja lähtevät joulupostin sekaan seikkailemaan.

Ensimmäiset idätykset kaudelle 2011

torstai 16. joulukuuta 2010

Tänään laitoin ensimmäiset siemenet idätyslautalle ensi kesää ajatellen. Neljä erilaista chinenseä pääsi aloitussatsiin. Baccatumeja laitan joskus tammikuussa ja annuumit aikaisintaan helmikuussa, ehkä vasta maaliskuussa. Olen kantapään kautta oppinut, että ikkunalleni ei mahdu huhtikuussa suurta joukkoa isoja taimia, jos kaikki idättää aikaisin, eikä parvekkeelle voi viedä paljon ennen toukokuuta.

Chinenseistä lanseerasin 2008 sanonnan "Jouluksi taimelle, vappuna pöytään". Se toimi silloin Habanerojen kohdalla. Nyt lajikkeet ovat outoja, ehkäpä hitaampiakin. Silloinen jouluksi 2007 itänyt Habanero on kuitenkin edelleen hyvin hengissä ja kypsää satoa on nytkin oksilla. Tässä uudet idätykseen menneet chinenset:

Cajamarca. Fataliin erikoisvalikoimassa oli hetken tuota suosikkilajikettani ja ehdin saada sitä. Jospa tämä vaikka olisi helpompi tapaus kuin viimekesäinen Englannista tilattu, josta en edes saanut itävää siementä, kun se kypsyi niin myöhään.
Lotha Bih, Pepper-Kingin Intiasta löytämä uusi chinense.
Belize Red, jatketaan kehitysmaiden lajikkeilla.
Cheiro Roxa. Tätä ei pitänyt lainkaan kasvattamani, mutta kun Fatalii oli sellaisen pussin laittanut extrana mukaan ja chili näyttää kauniilta, pitäähän sitä kokeilla.
Tämä nyt on etiäinen, itävyystestien jäämiä. Pari rocotoa jäi kasvamaan marraskuun alkupuolella kokeillessani syksyisten siemenien itävyyttä. En raaskinut komeita alkuja poiskaan heittää ja nyt Rocoto Red Peruvian on hyvässä kasvuvauhdissa ja Rocoto Riesen on melkein yhtä komea. Kaipa nämä jäävät kevättä odottelemaan, vaikka viimekesäiset isot kasvit ovat edelleen hengissä ja tekevät jopa raakileita tuolla kellarikerroksen varastohuoneessa, missä eilen oli 16° lämpöä.

Riistakäristys ja Aji Indian ne yhteen kuuluu

lauantai 11. joulukuuta 2010

Ihmisille tulee pinttyneitä tapoja. Minulla sellaiseksi on jo muodostunut riistakäristyksen (saksanhirveä Lapin Lihan pakasteena) maustaminen chilillä ja nimenomaan Aji Indian tuntuu sopivan minun makuuni. Se nyt vain sattui kerran onnistumaan sillä tavalla, enkä sittemmin ole muita kokeillut.

Vähän sulanut pakasteliha (n. 750g) paistetaan voinokareen kera padassa tai paksupohjaisessa kattilassa. Mukaan lisätään kolme isoa porkkanaa, valkosipulin kynsiä ja pari chiliä, kaikki paloiteltuna. Kun lihat ovat sulaneet ja saaneet vähän väriä pintaan, lisää vettä niin, että se ei peitä lihoja kokonaan. Suolaa joko parin liemikuution tai merisuolan muodossa. Kun neste kuplii, lisätään iso palsternakka ja puolikas juuriselleriä kuorittuna ja paloiteltuna. Juurekset ovat oleellisia maun vuoksi. Ilman niitä en tätä tee. Nyt pata saa muhia hiljalleen kannen alla puolitoista, pari tuntia. Välillä pitää tarkistaa, että neste ei ole haihtunut kokonaan ja maistella suolaa. Selleri ja palsternakka sulavat lähes näkymättömiin, porkkanat tulevat erittäin maukkaiksi. Sipulin ystävät laittavat myös sitä. Nautitaan muusin ja hyvien ystävien kera. Pari chiliä ei tee tästä polttavaa, mutta maukkaan.
Aji Indian eli PI 370004 (C. baccatum) on jo kolmivuotias. Kesän se vietti ulkona melko pienenä, risuisena puskana, mutta kypsytteli viimeiset raakileet sisällä varastossa parin loisteputken alla. Niistä tuli vähän pienempiä, ryppyisiäkin jo, mutta tulisen läpinäkyviä. Sillä on oma makunsa, joka minusta sopii erinomaisesti riistalle, mutta varmaan tuohon tarkoitukseen käy moni muukin chili. Kokeillen löydät oman suosikkisi.

Lisää arvailtavaa

lauantai 4. joulukuuta 2010

Tuommoisia yllätyksiä kasvaa vielä joulukuussa toukokuisista kylvöistä.  Aji Chanca ei tämäkään ole. Tumman vihreä raakile poikkeaa sekä väriltään että muodoltaan kaikista muista sekaantuneista siemenistä kasvaneista. Baccatum se on, sen todistaa kukinto. Pyöreää, leveää ja litteää ei baccoissa montaa ole, sen verran selailin tietokantojen kuvia. Katsotaan nyt, minkä värinen siitä kehittyy ja miltä se maistuu. Brasiliasta tuon muotoiset ovat yleensä kotoisin ja Pilange on vahvoilla toistaiseksi.

Viimeinenkin taimi tuosta ongelmaerästä on nyt nupulla. Toivottavasti saan näytteen siitäkin parin loisteputken valossa vuoden pimeimpään aikaan.

Aurinkoisia talvikuvia

lauantai 27. marraskuuta 2010

Pakkanen paukkuu, mutta olohuoneen ikkunalaudalla jatkuu kesä. Lisää kypsää chiliä valmistuu koko ajan.
Rocoto M2 on itse nimeämäni Fataliin yllätyssiemenistä kasvatettu ja varmuudella tunnistamatta jäänyt pubescens. Sen historiasta ja mahdollisista oikeista lajikkeista kirjoitin jo elokuussa -09.
Se taitaa olla varsinainen talvirocoto. Nytkin se piti tuotteliaan talven jälkeen kesän rokulia, vain oleili ikkunalla, mutta elokuussa se aloitti kukinnan ja nyt on useita kypsiä ja kaiken kokoisia raakileita. Itse kasvi on edelleen saman kokoinen kuin vuosi sitten ja samassa ruukussakin, heikolla ravinnolla. Pisimpiä oksia on leikelty. Makuhan tässä on mainio, joten hyvään saumaan tuo kasvaa, kun kesän tuore sato alkaa muissa hiipua. Hedelmät ovat nyt noin nelisenttisiä, paksuja ja mehukkaita. Yhdellä maustaa pienemmän ruoan, kahdella vähän isommankin.

Vihdoinkin löytyi Aji Chanca?

tiistai 23. marraskuuta 2010

Mukavaa nähdä tuoretta kypsyvää chiliä ikkunallaan vielä marraskuun lopulla. Tämä on se onneton toukokuun lopun idätyserä, jolla yritin tutkia, mitä Aji Chanca (C.baccatum) siemenpussit pitävät sisällään. Historiaa voit lukea syyskuun lopun blogimerkinnästä.

Ensimmäiset tästä 8 chilin erästä kypsyivät jo syyskuussa ja olivat ilmeisiä Championeja. Nyt vihdoin näyttää oikealta.
Nämä ovat pitkulaisia, varsinkin nuo taustalla olevat raakileet, vain 2-3 cm pitkiä paksulihaisia pötkylöitä ja potkua on huomattavan paljon baccatumiksi, mutta  makua on myös. Hyvältä tuntuu.

Kaikkiaan 8 tainta siis kasvatin. Vuoden -09 siemenpussista kasvoi 3 Championia ja yksi vielä odottelee. Viime vuonna siitä kasvoi Aji Amarillo. Tämän vuoden siemenpussista sain 2 tuon Aji Chancan näköistä, yhden CGN 16972:a muistuttavan ja yksi sielläkin odottelee. Kesällä siitä kasvoi myös ilmeinen CGN 16972 eli PI 263258, intialainen baccatum. Pahasti siis John the Chillimanilla ovat menneet siemenet sekaisin. Ainakin neljää erilaista chiliä kasvoi Aji Chancan pusseista, baccatumeja sentään kaikki. Tuossa kuvassa taustalla on Championeja, etualalla todennäköinen CGN ja ylhäällä loisteputki, jota kohti nuo kurkottavat.

Varmuuteenhan näistä lajikkeista ei pääse kuin tilaamalla uudet siemenet ja vertailemalla niitä näihin. En taida ryhtyä siihen, vaan kasvattelen näitä hieman epävarmoja tunnistuksia.

Chiliwiki on avattu!

tiistai 16. marraskuuta 2010

On siitä jo toista viikkoa, kun ideaa ryhdyttiin viimein toteuttamaan ja vauhdilla se on edennytkin. Tekeillä on siis chilitietokanta ja chilinkasvatukseen keskittyviä juttuja suomen kielellä. Homma on tietysti pahasti kesken, mutta Wikipedian tapaan jokainen kynnelle kykenevä voi antaa oman panoksensa tietojen täydentämiseen. Mukaan vain.

Osoite on http://chiliwiki.fi/

Vuoden positiivisin yllättäjä: Cajamarca

maanantai 8. marraskuuta 2010

Vaikeuksien kautta voittoon. Tämän kanssa on ollut vaikka minkälaisia ongelmia pitkin kesää. Tammikuussa taimelle tullut chili teki ensimmäiset kypsät vasta marraskuussa. Takeltelustani kasvatuksessa voit lukea syöttämällä chilin nimen hakukenttään.
Cajamarca (C. chinense) on valokuvaajan ihannechili. Kun tuollainen väriläiskä riippuu ikkunalla talvisessa maisemassa, siitä ilahtuu väistämättä.
Raakanakin se on näyttävä. Useimmiten kalpean vaalea, mutta sinisiä ja violetteja sävyjä ilmestyy myös luultavasti valon vaikutuksesta. Oksat ovat karvaiset ja puu kauniin muotoinen. Taustan keltaiset ovat Aji Amarilloa.

Kypsä näistä sitten onkin tavallisimman näköinen, punainen pitkulainen, mutta sillä on puolellaan yllätysmomentti: maku. Makean mukava polte on chinensen tyyppistä ja viipyilee pitkään, hellii suuta. Sääli, että näitä tulee niin vähän, että ruoanlaittokokeilut jäävät niukaksi. Tuotahan syö myös paljaaltaan pieninä paloina ihan nautinnokseen. Siemeniä ensimmäisessä kypsässä oli vain 4, eikä niidenkään itävyydestä ole varmuutta.Tuo nimittäin oli parvekkeella pakkasiin asti.

Herkkua leivällä (ja kalan kanssa)

torstai 4. marraskuuta 2010

Aji Cristal, Omnicolor, Aji Amarillo, Oranssi Habanero, Indian PC-1, Rocoto Peru, Pimiento de Padron, Aji Indian, Rocoto M2 ym. ym. ovat suosikkejani, kukin vuorollaan. Paljon on chililajikkeita, joiden makua kaipaa, varsinkin, jos niitä ei ole saanut vähään aikaan. Tässä on tämän päivän ykkönen:
Aji Panca (C. chinense) kasvoi minulle tilaamatta, yllättäen, vääristä siemenistä. Hyvä niin, sillä tämä on todella hieno chili. Ei ihme, että se on Etelä-Amerikan suosituimpia chilisäilykkeitä, sillä nimenomaan säilöttynä sen maku pääsee oikeuksiinsa. Näin ainakin tuntuu lyhyen tutustumisen jälkeen. Jotenkin maku tasoittuu ja terästyy säilöttäessä. Tämä on miedossa etikkaliemessä ja hyvää, niin hyvää, että vie kielen mennessään. Myös soseutettuna tomaatin kanssa siitä tulee herkkua. Tulinen se ei ole, mutta selvästi chiliä kuitenkin.

Aji Panca on kukiltaan ja kasvutavaltaan chinense, mutta chilit ovat kyllä baccatumin kaltaiset, pitkulaiset, keskimäärin kaksitoistasenttiset, tukevat ja paksulihaiset. Tuo lienee risteytynyt joskus historian hämärässä Perun syrjäseuduilla, sillä sitä on kasvatettu vuosisatoja intiaanien mökkien seinustoilla. Baccatum Puca Uchu eli Aji Rojo lienee hyvin saman näköinen, mutta vain punainen ja samoista kasvupaikoista kotoisin. Sen siemeniä minä ostin, mutta tämän sain. Kuva on syyskuulta, kun Panca pudotteli alalehtensä ja kypsytteli tumman ruskeat pötkylänsä. Sehän oli erittäin tukevarunkoinen, miehen mittainen puu, jonka tästä ylöspäin kasvaneilla oksilla sato ei enää ehtinyt kypsyä. Se on siis melko hidas lajike, mutta hyvää kannattaa odottaa. Täst' mie tykkään.

Lisäys joulun aikaan:
Aloin epäillä omia arviointejani, mutta hyviä nuo Panca-säilykkeet ovat edelleen.

Rocoto Riesen (Grande) vielä kerran

tiistai 2. marraskuuta 2010

Kisa on käyty. Roikottelin kypsää Rieseniä kuukauden oksallaan siltä varalta, että olisi tarvittu jotakin kuvatodistetta sen olemassaolosta. Se ehti jo hieman kuivumaankin. Painosta on varmaan haihtunut osa, mutta muhkea se on edelleen.

Kuudenneksi ne minut kisassa pudottivat. Viime hetkillä rynnivät germaanit ohi. Mitalisijat sentään menivät reiluilla eroilla sentin välein.

Jos useampia kasvatuksiani olisi hyväksytty (vaikkapa adoptoimalla ne muiden kasveiksi), olisi niillä selvinnyt myös sijoille 12-13 ainakin kolmella eri Riesenillä sekä kahdenkymmenen paikkeille olisi yltänyt jo kymmenkunta punaista hedelmää, sekä Rocoto Riesen että Red Peruvian. Ei se nyt niin vaikeaa ole!

Parvekkeelta korjasin loppusadon Rocoto Riesenistä tänään - marraskuussa. Suurimmat olivat täälläkin 18 cm ympärysmitaltaan, vaikka pienessä ruukussa ja melko heikolla hoidolla olivat. Siemeniä en edes kerännyt, sillä tuo on jo saanut maistaa pakkasia. Sen sijaan kellarikerroksen varastoon siirretystä kisakasvista sain itävää siementä ainakin yhdestä yli 20 cm kokoisesta. Toisesta pienemmästä otetut siemenet taas eivät itäneet yksikään. Taitaa olla kiinni siitä, missä vaiheessa ne ovat saaneet kylmää. Tuossa isoimmassa oli paljon siemeniä ja koeidätys on menossa.

Kisassa muuten kotimaamme Suomi menestyi aivan loistavalla tavalla. Vaikka kärkisijat nyt menivätkin ohi, kun viimeistely puuttui, kylmä syksy yllätti. Tuloslista kertoo, että saksalaisia oli 14 mukana, mutta pieni Suomi pinni toiseksi yhdellätoista kisatuloksella. Nollia en tietenkään laskenut.

Siemeniä etsimässä

lauantai 30. lokakuuta 2010

Bloggeriin on tullut tilasto-osio ilmeisesti viime kesäkuusta lähtien. Siitä näkee, millä linkeillä tai hakusanoilla lukijat tulevat blogiin ja mitä sivuja he eniten lukevat.

Chilinsiemeniä! on jo parin viikon ajan ollut suosituin sivu tässä blogissa. On taas se aika, kun tulevan vuoden kasvatuksia suunnitellaan. Noita siemenliikkeitä olen itsekin käynyt toiveikkaasti ja uteliaana läpi viime aikoina. Eipä tuohon sivuun ole paljon lisäämistä, kunhan pitää päänsä kylmänä, eikä sorru Reimerin valtaviin valikoimiin ja houkutteleviin kuviin. Niistä seuraa usein vain pettymyksiä, heikosti itäviä tai kokonaan vääriä lajikkeita. Hyviäkin siemenliikkeitä on olemassa.

Seuraavaksi suosituin sivu liittyykin sitten jo idätykseen. Siihen en aio ryhtyä vielä pariin kuukauteen, mutta koko ajan minulla on nytkin itämässä testieriä keräämistäni siemenistä. Laitan yleensä kolme siementä "kelluvalle talouspaperille" samalla kun kerään siemeniä kuivumaan. Normaalisti kaikki itävät tai ainakin kaksi, mutta viime viikkoina on ollut poikkeuksia. Kylmä on vaikuttanut ja osa kerätyistä siemenistä ei idä lainkaan. Turha niitä sitten on laittaa talteen tai jakaa kenellekään.

Red Peruvian kypsyy sisällä

lauantai 23. lokakuuta 2010

Kolme viikkoa sitten sisään tuotu Red Peruvian Rocoto on nyt kypsyttänyt koko satonsa ja muistuttaa hyvin paljon Rocoto Rieseniä (englanniksi käännettynä Grande) ja tietysti tämän tyyppisten yleismääritelmää Rocoto Rediä eli Rojoa.
Sen hedelmissä on kuitenkin pitkulaisempia, eikä niin lyhyitä ja leveitä löydy, kuin suurimmat Riesenit. Vaihtelua molemmissa on kuitenkin sen verran, että samanlaiset löytyisivät kummastakin. Kukat ovat erilaiset, joten kyllä nämä ovat eri lajikkeet.

Yhden kesän kasvattelujen perusteella sanoisin, että kooltaan nämä ovat samanlaiset. Vaikka Riesen on "kilpailuchilinä" kasvattanut hämmästyttävän kokoisia rocotoja, se johtunee ruukun huomattavasti isommasta koosta ja paremmasta kasvupaikasta ja ehkä hyvistä perintötekijöistä juuri tuolla kasvilla. Lannoitin sitä myös runsaasti kesällä, kun raakileet alkoivat kasvaa.

Vakioruukuissani (6,5 l) majailleet Riesenit tekivät sekä parvekkeella että ulkona saman kokoisia hedelmiä kuin kaksi Red Peruviania ulkona. Niiden isoimmatkin jäivät alle 20 cm ympärysmitaltaan ja 18 cm näyttää olevan jonkinlainen keskimitta kookkaimmilla nyt kypsyneillä kummallakin lajikkeella. Komeita nekin ovat. On siellä pienempiäkin joukossa. Toinen Red Peruvian jäi sadoltaan aika vaatimattomaksi, joten Riesen vetää pisteet kotiin sadon määrässä. Luultavasti kyseessä oli vain heikko kasvupaikka tai väärä lannoitus jossakin vaiheessa. Kahdesta ei kannata tehdä kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Helppoja ja hienoja chilejä nämä rocotot ovat.

Väriä syksyyn

keskiviikko 20. lokakuuta 2010

Ei chilisyksy pakkasiin lopu, ei suinkaan. Syysflunssa iski ja nyt on saatava jotakin iloista ja värikästä ruutuun. Kuva on kolmen viikon takaa, mutta tilanne ei ole muuttunut.
Rocoton kasvatuskisa on minun kohdaltani ohi. Se on hävitty, mutta ei harmita yhtään. Hauskaa puuhastelua on riittänyt ja uusia tuttavuuksiakin on syntynyt kisan tiimoilta. Kävin rekisteröitymässä saksalaisella keskustelupalstalla, missä ovat melkein kaikki kisan kärkikymmenikön kasvattajat mukana aktiivisina. He käynnistivät kilpaan keskittyneen keskustelun jo vuodenvaihteessa ja ovat toisiaan kannustaen ja neuvoja jaellen pärjänneetkin loistavasti. Suomi on kuitenkin, ainakin jos asukaslukuun verrataan, rocotonkasvatuksen huippumaa. Kaikista mitatun tuloksen saaneista 13 on saksalaista, Suomesta on 10. Kaikkia muita on vähemmän.

Sain saksalaisfoorumilla erittäin lämpimän vastaanoton, runsaasti henkilökohtaisia tervetulotoivotuksia, olenhan heinäkuusta lähtien keikkunut tuon kisan kärkisijoilla. Uteliaisuutta outoa suomalaista kohtaan tunnettiin ja sitä oli jo ihmetelty heidän keskusteluissaan. Foorumivierailuni jälkeen tätä blogia on lukenut 80 saksalaista, useita itävaltalaisia, ukrainalaisia jne. Olenhan minäkin heidän blogejaan ja kasvatuspäiväkirjojaan tutkinut. Kuvathan ovat kansainvälisiä, mutta he väittivät Googlen käännöksellä saavansa selvää suomesta. Outoa, sillä jos syötän tekstiäni Googlen Suomi-Saksa kääntäjään, saan aikaan outoa kielten sekamelskaa. Ei kai heillä voi olla parempi kääntäjä? Tosin saksalaisissa chilipäissä paljastui useita puoliksi suomalaisia (esim. äiti tai tyttöystävä suomalainen), jotka osasivat kieltämme, ainakin kirosanat. Saksalaisten chilifoorumi on selvästi aikuisempi kuin kotimainen. Huumorilla ja toisiaan etunimillä tervehtien siellä kannustetaan toisia parempiin suorituksiin. Liikennettä on vähemmän kuin Suomessa. Saksassa chilien kasvatus ei taida vielä olla nuorison suosikkeja kuten meillä.

Niin se kisa. Itävaltalaiskaveri, joka myös on saman keskustelufoorumin kasvatteja, meni jo ohi kolmella millillä. Hän siirsi kasvinsa kasvihuoneeseen ja lämmittää sitä kynttilälyhdyillä, vaikka ulkolämpötilakin on vielä 10°.  Parilla saksalaisella on myös vielä vihreitä rocotoja, jotka todennäköisesti kasvavat omani ohi. Näistä keskustellaan aivan avoimesti saksalaisfoorumilla. Italiasta voi tulla yllättäjiä. Kilpailuaikaa on lokakuun loppuun.  Minulla isoimmat vihreät ovat vähän yli 21 cm, joten ne eivät ehdi enää kilpailumittoihin, eivätkä varmaan sisällä kasvaisikaan niin isoiksi. Nyt vain odotellaan moniko menee vielä ohi - ja rocoton kypsymistä syöntikuntoon. Maku on usein parhaimmillaan vasta, kun hedelmä helposti irtoaa varrestaan.

-3° erottelee jyvät akanoista

perjantai 15. lokakuuta 2010

Viime yönä tuli ensilumi, niukasti näillä seuduin, mutta kuitenkin. Pakkasta ei ollut kuin nollan tienoilla, mutta edellisenä yönä käväisi -3:ssa ja sen tuhoja nyt seurailen puutarhassa.
Rocoto Manzano Orange (C. pubescens) on jäätynyt ihan kunnolla, mutta Inca Red Drop (C. baccatum)  siinä vieressä ei näytä kärsineen ollenkaan. Siinä on kypsiä, kypsyviä ja raakoja aivan kuin kesälläkin ja lehdet ovat hyvässä kunnossa. Rocotoista myös Red Peruvian on täysin lerpsahtanut, mutta Peru Cusco on ylpeästi pystyssä. Muita paleltuneita ovat Aji Verde (C. baccatum) ja annuumit Espanola ja Pimiento de Padron.

Tontti on jyrkässä rinteessä ja korkeuseroa on toistakymmentä metriä. Pakkanen verottaa pahemmin alarinnettä ja ylös päin lämpenee. Talon nurkalla vesisaavi oli nyt kuitenkin jäässä, mutta siinä vieressä Aji Cristal vielä kasvattelee tuoretta satoa. Nämä kaikki mainitut on istutettu kesäksi "kukkapenkkiin", eikä niitä ollut tarkoitustakaan siirtää sisälle talvehtimaan, joten voin rauhassa seurata niiden selviytymistä.

Äkkiä katsoen näyttäisi siltä, että vuoristosta kotoisin olevat selviävät paremmin.

Aurinkoista syksyä

keskiviikko 13. lokakuuta 2010

Kaksi kuukautta on siitä, kun leikkelin amppelissa kasvavan kolmivuotiaan Habaneron kukat pois sadon kypsyttämiseksi. Kypsyminen tapahtuikin nopeasti, mutta suurin osa niistä on edelleen oksilla tuoreina ja houkuttelevina. Toin Habaneron muutama viikko sitten sisään parvekkeen kylmistä ja sehän innostui uuteen kasvuun. Kukkia on oksien päät täynnä, mutta reilun kokoisia raakileitakin on muodostunut vielä muutamia. Mikäli vanhat merkit pitävät paikkansa, kukat alkavat tippua pois valon vähetessä. Eteläinen ikkuna sillä kyllä on.

Myöhäistä satoa: Aji Amarillo

keskiviikko 6. lokakuuta 2010

Tästä en ole tainnut hiiskua koko kesänä. Talvehtinut Aji Amarillo (C. baccatum) lähti keväällä hitaasti kasvuun, vietti kesän ulkona seinustalla ja vasta nyt sain ensimmäiset kypsät. Loppuja kypsyttelemään se siirtyi sisätiloihin.

Maku on tässä kohdallaan. Ihastuin siihen jo viime syksynä ja hyvältä tuntuu edelleen. Saisi vain olla varhaisempi täällä pohjolassa. Talvehtiminen ja ehkä myös ulos joutuminen muutti sen kasvutapaa. Ensimmäisenä kesänään se kasvoi parvekkeen nurkassa yli kolmen metrin "köynnökseksi", nyt matalaksi leikattuun vanhaan runkoon tuli uusia oksia alle metrin ja muoto on lähinnä pensas. Satoa on suunnilleen saman verran kummassakin.

Chilisatoa pensasaidasta

maanantai 4. lokakuuta 2010

Eilen kaivoin ylös oleskeluterassimme aitana toimineen Aji Cristalin. Siitä löytyi vielä reilusti syötävää lokakuussa. Kaivamisoperaatiossa unohtui kamera, mutta tuo kolmevuotias Cristal nousi helposti ja juuretkin sai sovitettua melko pieneen ruukkuun.

Se menee nyt hyönteismyrkytyksen kautta varastohuoneeseen  talvehtimaan rocotojen seuraksi.


Tämmöisenä Aji Cristal lähti nyt talvehtimaan. Muutama pieni raakile ja joitakin kukkia siihen jäi harvennuksen jälkeen. Saapa nähdä, jaksavatko kehittyä. Sitä pitää luultavasti leikellä pitkin talvea, kun se kasvattaa ohuita versoja kohti liian kaukana olevaa lamppua.

Runko ei juuri ole kasvanut kesän aikana. En tainnut lannoittaa sitä kovinkaan runsaasti.

Kirjavaa sisältöä siemenpusseissa

torstai 30. syyskuuta 2010

Pitkin kesää olen seurannut toukokuun lopulla tehtyä uusintakylvöä Aji Chanca (C. baccatum) siemenpusseista. Historiaa voit seurata sivujen linkeistä taaksepäin. Heinäkuun puolivälissä taimet olivat venyneet ikkunan ylälaitaan ja katkaisin ne silloin puolivälistä tai alempaa. Nyt ne ovat taas yhtä korkeita. Tuossa on siis kahden vuoden siementilauksista neljä näytettä kummastakin. Viime kesänä niistä kasvoi Aji Amarillo, keltainen pitkulainen, tänä kesänä myyjän toimittamasta uudesta "korjauserästä" tuli punaisia ja vähän epämääräisen muotoisia, paksumpia, mutta oikein maukkaita. Niiden oikeasta lajikkeesta minulla ei ole aavistustakaan. Myyjän kuvaston Chancalta sekään ei näytä, ehkä se on jopa CGN 16972 eli PI 263258, sillä se oli myyjällä samaan aikaan tarjouksena.
Tästä saattaisi olla tulossa oikea Aji Chanca, raakileen muoto ainakin näyttää lupaavalta. Kahdeksasta taimesta vasta 4 on aloittanut kukinnan ja kaikista on toistaiseksi tullut erilaisia. Yksi muistuttaa parvekkeella kasvavaa Aji Chanca köynnöstä (joka kenties on CGN 16972), yksi ehkä on Aji Amarillo. Baccatumeja kuitenkin kaikki ja tuskin mitään risteytymiä, vaan sekaisin menneitä siemeniä.

Ensimmäiseksi ehti kypsäksi asti juuri syyskuun viimeisenä päivänä viimevuotisen siemenpussin vasen laita. Luulisinpa sen olevan Champion (C. baccatum), jota minulla kasvaa myös ulkona. Siellä on muutama kypsä, joten makuvertailu kertonee totuuden. Championin muodossa on aika paljon variaatioita. Kuvistakin voit huomata, että chilit ovat kasvaneet ikkunan yli ja hedelmiä muodostuu juuri ylälaitaan. Siinä on päällä loisteputket, joihin latvat pyrkivät sotkeutumaan. Olen saksilla pitänyt niitä erossa valosta.

On ihan keväinen fiilis ikkunalaudalla, vaikka yöksi on luvassa pakkasta ja ulkona on vielä chilejä.

Rocoto sisään pakkasilta suojaan

tiistai 28. syyskuuta 2010

Jo kolme viikkoa sitten minun piti peitellä Rocoto Riesen (C. pubescens) yöksi ja nyt taas on hallaa luvassa. Muutamat chilit vielä sinnittelevät ulkona ja Aji Cristal suorastaan notkuu sadon painosta. Onneksi sen ei tarvitse ehtiä kypsymään, vaan nuo ovat maukkaita raakanakin. Pubescensit sen sijaan maistuvat vasta aivan kypsinä.

40 cm leveä saavi oli raskas kantaa, mutta oli minulla hommaa chilin sitomisessakin. Pisimmät versot luikertelivat pari metriä maata pitkin ja niiden lehdet olivat aivan reikäiset. Oksan nosto vasta paljasti, että etanat olivat syöneet isot rocoton raakileet aivan kuopille, joten ne oksat irrotin saksilla. Ylempänä olleet olivat säästyneet ja niitä kiersin saavin reunaa pitkin kiepille ja osan nostin keppien varaan. Saavi oli tiukasti kiinni omenapuun juurella, sillä chili oli kasvattanut juurensa pohjarei'istä ulos maaperään ja mehevät kastemadot luikertelivat saavin alla. Niinpä niitä lienee myös ruukun mullassa.

Sisällä varastohuoneessa on sentään ikkuna ja pari loisteputkea katossa. Eiköhän nuo sillä kypsy. Ajattelin, että tuosta saisi hyvää siementä, elleivät sitten ole saaneet kylmää ja menettäneet itävyyttään.

Tämä saavillinen teki erityisen suurikokoista hedelmää. Melkein kaikki ovat yli 20 cm ympärysmitaltaan  ja suurin "kilpailuchili" on leveydeltään yli 7,5 cm. Olihan sillä suurin ruukku ja hyvä kasvupaikka, mutta voi perintötekijöissäkin olla jotakin poikkeuksellista. Jos näistä tulee itävää siementä, laitan ne halukkaille jakoon. Onhan tuollaiset mukavia täyteltäväksi.

Ongelmachili Cajamarca

torstai 23. syyskuuta 2010

Tätä en vain osaa. Cajamarca (C. chinense) on vuodenvaihteesta asti kasvanut ikkunalla ja myöhemmin parvekkeella parhaalla paikalla, mutta heikoin tuloksin. Siihen on kokeiltu hapanta turvetta, kalkkia juurelle, lannoitusta ja lannoittamattomuutta, mutta se vain jurottaa omaa hidasta kasvuaan. Kalkitus tosin sai sen virkistäytymään heinäkuulla ja kukkimaankin, mutta tulosta ei vain syntynyt.
Viime viikolla siihen oli kuitenkin ilmestynyt tuollainen:

Cajamarca ja syyskuun tasaus vai kylmät yöt?
Tämä on sitten pelkkää spekulointia, vailla kokemuksen tai tiedon hiventäkään. Juhannuksen aikaan epäilin, että tropiikin kahdentoista tunnin päiviin tottunut kasvi saattaa vierastaa valoisia kesäöitämme. Se kuitenkin alkoi kukkia, mutta kukat tuottivat hedelmää vasta syyspäiväntasauksen aikoihin. Tuota ajankohtaa on suositeltu kutsuttavaksi syyskuun tasaukseksi, koska tämänkin chilin kotiseudulla nyt on kevät, mutta tasaus on sielläkin, vaikka päivien pituus ei paljoa vaihtele.

Kylmät yöt voi olla toinen syy myöhäiseen satoon. Korkealla vuoristossa kasvaessaan nuo ovat hyvinkin voineet tottua öiden kylmyyteen syksyn ja satokauden merkkinä. Pari viikkoa sitten täällä oli ensimmäinen yöhalla, vaikka ei se parvekkeelle asti ylettänytkään. Jospa se laukaisi kiireen ryhtyä tuottamaan jälkeläisiä.

Omena-rocotohillo

tiistai 21. syyskuuta 2010

Sopiva sekoitussuhde?

Omenia riittää tänäkin syksynä. Monenlaista säilöntää on tehty, mutta niitä vain riittää. Eilen kokeilin pienen erän rocotolla maustettua hilloa. Tavoitteena oli "jokamiesversio", josta ei poltetta erota. Aineksina oli erilaisia jonkin verran happamia omenia ja Rocoto Riesen, joka on melko mieto rocotoksi. Ompot ovat keskimäärin 100 g, rocoto 50. Tämmöisellä reseptillä ainakin tuli maukasta hilloa.

Omena-rocotohillo   

1 kg omenia (perkaamatta punnittu), siemenkodat pois ja paloiksi
2 dl vettä kattilan pohjalle
1-1,5 dl hillosokeria riippuen omenien happamuudesta ja makutottumuksista. Jos sokerilla säilötään pidemmäksi ajaksi, sitä on oltava enemmän tai käytettävä säilöntäainetta.
1 rocoto jokamiesversioon, tulisempaan useita pieneksi silputtuna.
Kanelia voi lisätä, samoin sitruunamehua riippuen omenien laadusta.

Keittelin omenanpalat ja rocotosilpun pehmeiksi, mutta ei aivan tasaiseksi ja purkitin kuumana.

Hillon tulisuuteen vaikuttaa varsin paljon käyttötarkoitus. Jos sitä laitetaan jäätelön päälle tai tortun sisään, se saa olla paljon vahvempaa kuin sellaisenaan syötävä. Tästä tuskin poltetta erottaa, mutta aivan ilmeisesti omena ja rocoto sopivat yhteen. Sitten lisäsin viimeiseen desilitraan, joka jäi purkituksessa yli, yhden Intialaisen PC-1:n pieneksi silputtuna. Johan tuli makua ja äkkinäistä poltetta. Se on aivan toinen tuote, ei enää hillo, vaan makua antava ruoan lisuke, vaikkapa chutney. Kun raaka-aineet ovat ilmaisia ja niitä riittää, kaikenlaista voi kokeilla.

Lisäys seuraavana päivänä:
Pitihän tuo terävin osasto maistella heti. Käytimme niinkin epätyypilliseen ruokaan kuin savukalan seuraksi ja erinomainen lisukehan tuo oli, täydensi makuja sopivasti. Näin tuli todetuksi sopiva sekoitussuhde: ei kovin makeaan hedelmämössöön yksi terävä palko desiin hedelmää antaa uutta potkua ruokaan. Enemmänkin olisi voinut olla. Omena ei ehkä ole sopivin kalan kanssa, vaan sitruuna, mango tai ananas tulisi mieleen. Jos omenasoseesta jättää kanelin pois ja korvaa sen vaikka inkiväärillä, tilanne onkin jo toinen.

Neljä eurooppalaista

lauantai 18. syyskuuta 2010

Hungarian Hot, Baskien Piment d'Espelette, Hot Portugal ja puolalainen Cyklon

Keräsin kerralla maisteltavaksi erän annumeja, jonkin verran eri näköisiä ja myös maultaan toisistaan poikkeavia. Nämä olivat kooltaan noin kymmensenttisiä, mutta isompiakin niissä on kasvanut. Espelette ei yleensä ole tämän porukan pienin. Siitä ei sattunut tyypillinen yksilö. Nämä eivät enää ole ensimmäisiä "harjoituskappaleita", mutta silti on aika turha tehdä pitkälle meneviä päätelmiä yhden chilin perusteella ja vain yhdessä ruoassa kokeillen tai paljaaltaan maistellen. Annuumithan eivät ole parhaimmillaan sellaisenaan syötynä, vaan ruoan mausteena tai chilijauheena.

Hungarian Hot on komea chili, paksu ja tumman punainen. En löytänyt siitä oikeastaan minkäänlaista chilin poltetta, eikä maku edes ollut paprikamaisen makea. Tämä jää kyllä yhteen kokeiluun, jatkokautta ei tule. Käyttökohteita olisivat lähinnä salaatit ja väriä antamassa muuallakin, mutta parempiakin vaihtoehtoja on.

Piment d'Espelette on sertifikaatein nimisuojattu baskimaan chili, Ranskan puolelta kotoisin. Ensi maistelussa havaitsin sitkeän kuoren ja pienen poltteen. Hernekeitossa kaksi isoa Espeletteä sai värin muuttumaan punertavaksi ja jonkin verran poltetta, joka ei ollut kaikkein miellyttävimpiä, vaan hieman karvas. Joku muu ruoka sopisi sille ehkä paremmin, mutta en ole vielä keksinyt mikä.

Hot Portugal maistui näistä raikkaimmalta ja poltettakin on kohtuullisesti. Sen kiemurainen muoto ja aika nopea nahistuminen kypsymisen jälkeen tekevät siitä muita hankalamman käytettävän.

Cyklon on jo siemenkauppojen mainoslauseissa leimattu hyväksi jauhechiliksi ja sitä se epäilemättä onkin. Maku on aika tyypillinen annuum, miedohkosta päästä kuitenkin.

Aikaisemmin olen jo ehtinyt kehua paria eurooppalaista, jotka mielestäni ovatkin paremmin paikkansa viljelyksilläni ansainneet.  Mieto Espanola on kuitenkin maukas ja melko satoisakin. Pimiento de Padron teki eniten satoa ulkona ja ehti vakuuttaa minut myös maullaan ja monikäyttöisyydellään. "Espanjalaisessa ruletissa" muuten melkein joka viides oli tulinen - ja siitähän suu tykkää.

Kullankeltaista satoa

sunnuntai 12. syyskuuta 2010

Kellu Uchu (C. baccatum), Perun intiaanien ikivanha "keltainen chili", joka melkoisella varmuudella on sama kuin Lemon Drop, kasvaa minulla toista vuotta pienessä ruukussaan jopa ilman mullanvaihtoa tämän kesän. Kasvi jäi matalaksi, mutta satoa on oksilla mukavasti ja kausi näyttää jatkuvan parvekkeella. Keräsin niitä OBH kuivurin ritilälle. Viiltelin veitsellä jokaisen kuoren rikki ainakin yhdestä kohdasta, jotta kosteus pääsee ulos.


Seuraavana päivänä chilit ovat rutikuivia. Nyt niistä on helppo kerätä siemeniä, jos niitä haluaa talteen. Kuivatut chilit säilyvät sellaisenaan muovi- tai paperipussissa, ne voi jauhaa tai upottaa öljyyn ja tuollaisia kokonaisia palkoja voi rusentaa pataruokiin.

Kypsyiväthän ne

lauantai 11. syyskuuta 2010

Viikko sitten näitä Rocoto Rieseneitä vielä pakkasilta peittelin, nyt jo ovat punaisena ainakin suurimmat. Onhan siellä oksien päässä vihreitä vaikka miten paljon, joten lisää lämpimiä viikkoja olisi toiveeni.

Mittailin noiden ympärysmittoja ja hämmästelin. Isoja ovat. Desimaalit unohtaen tuossa samassa ruukussa kasvaa 23, 21, 19 ja neljä kappaletta yli 17 cm kokoista hedelmää. Niillä sijoittuisi tänään Chilemanin kisassa sijoille 1, 4, 9 ja 13-16. Valitettavasti vain yhdellä saa osallistua. Taitavat isojen kasvattajat vielä pihdata tietojansa.
Aloin miettiä, sattuiko minulle kromosomiyksilö, vai onko paikassa jokin taika. Viime vuonna kasvatin samassa saavissa samalla paikalla Rocoto Peru Cuscoa ja mahtavia tuli niistäkin, vaikka oli kylmä kesä. Jyrkän rinnetontin terassointiin tehty betoniseinä takana ja omenapuun varjo osan päivää blokkaamassa keskipäivän paahteen ovat tämän kasvupaikan erikoispiirteet.

Lajikkeena Rocoto Riesen (eli Grande) on mainittu isoksi, mutta 6,5 litran ruukuissa vierekkäisillä kasvupaikoilla Rocoto Red Peruvian on tuottanut ihan saman kokoisia ja jopa enemmän kuin tämä "jättiläinen". Niistä isoimpien koko on ollut 17,5 cm lajikkeesta riippumatta. Ruukun koko ja kasvupaikka taitaa vaikuttaa lopputulokseen jopa 30%.

Intialaiset pärjäävät vielä parvekkeella

maanantai 6. syyskuuta 2010

Lämpenihän tuo sää sentään ainakin viikoksi. Viime syksynä parvekkeella kasvoi chilejä vielä marraskuulla ja viimeisen sadon korjasin joulukuulla. Syksyt ovat erilaisia, mutta toistaiseksi olen siirtänyt sisään lämpimään vain pari ulkona oleillutta rocotoa. Parveke lasien takana pitää vielä pintansa.
Vanha tuttu Indian PC-1, joka minulle myytiin nimellä Naga Jolokia vuonna -07, on terävä sekä muodoltaan että poltteeltaan, mutta ei se mikään Naga ole, eikä Jolokia. Se vain sotkettiin niihin ennen kuin oikeat Naga Morich ja Bhut Jolokia saatiin länsimaihin. Annuum tuo on ja Intian valtion hyväksymiä kauppalajikkeita. Minä pidän siitä siksi, että siinä ei ole juuri omaa makua, vain poltetta. Sitä on hyvä lisätä ruokaan tai jauheeseen vaikkapa baccatumien seuraksi.

Indian Pot Chili on uusi tuttavuus. Siinä kasvaa isossa nipussa raakileita, jotka tosin leviävät ja harventuvat kasvaessaan. Tämä oli harvinaisen hidas annuumiksi ja paras satokausi alkaa vasta syksyllä. Ehkä tein jotakin väärin alkukesästä.

Tämä on lyhyempi ja tylpempi kuin PC-1, mutta suunnilleen yhtä satoisa. Pikku jäätelörasiassa ne ovat porskuttaneet koko kesän ja tuottavat ihan mukavasti maistiaisia.

Maultaan se on miedompi, oikeastaan aika mukavan makuinen annuumiksi. Paljaaltaanhan tuota ei syödä, vaan sillä maustetaan ruokia, kastikkeita, patoja, wokkeja yms. sekä tehdään jauhetta talven varalle. Tämä Pot-chili samoin kuin kiinalainen vastineensakin kukkivat edelleen runsaasti ja kausi jatkuisi, kunhan kelit sen sallivat.

Hyiset tuulet puhaltelevat

lauantai 4. syyskuuta 2010

Ensi yöstä jos vielä selvittäisiin, sitten pitäisi olla lämpimämpää tulossa.

Kuva on torstai-aamulta, kun kylmä yö on takana. Tampereen lentoasemalla käväisi alle yhdessä asteessa, meillä harjun laella sentään oli 5. Omenapuun alla majailee silmäteräni, Rocoto Riesen betoniseinää vasten. Siihen sain kiinni viltin ja sen päälle vielä hallaharsoa. Ensi yöksi pitää järjestellä jotakin vastaavaa. Tarkkasilmäinen havaitsee, että versot luikertelevat peiton alta ja oikeassa alakulmassa näkyy iso raakilekin. Niitä on kymmenittäin isojakin, mutta vielä vihreitä. Saavi on melko mahdoton kantaa sisään, kun maanpintaa pitkin luikertelevia versoja on pari metriä kumpaankin suuntaan. Ne voisi ehkä kiertää kiepille saavin ympärille, jos reunoille pistelisi puukeppejä ja oksat sitoisi niihin kiinni, mutta siinä putoilisi raakileita ja murtuisi oksia.

Tästä selviää huolen aiheeni. Riesenissä on kypsymässä tosi isoja rocotoja ja tuo suurin (keskellä kuvaa) on vielä oksassa, joka elokuisessa ukkosmyrskyssä osittain repeytyi irti rungosta. Revennyt kohta on narulla sidottu kiinni ja hedelmän molemmin puolin tuettu. Sitä tuskin saisi ilman vaurioita sisään. Muutamassa lämpimässä päivässä tuon pitäisi kypsyä mittauskuntoon.

Tästä samasta kasvista on jo heinäkuulta asti löytynyt  rocotoja, jotka ovat riittäneet Chilemanin Fat Rocoto kisassa kärkikolmikkoon. Tuo on niistä isoin. Onhan se selvää, että joku Helmut tai Luigi kypsyttelee vielä pari senttiä isomman sillä aikaa, kun täällä taistellaan hallaa vastaan, mutta kypsäksi aion tuon saada ulkona. Paljon ei puutu enää.

Chili-sitruunahillo

perjantai 3. syyskuuta 2010

Sopiva sekoitussuhde?

Kun chilifoorumille kirjoittamaani kokeilureseptiä jo lainataan muissa blogeissa ja muunnelmia syntyy nettikirjoittelussa, on ehkä aika julkaista se täälläkin. Sitruunahillo kuulosti minusta hyvin kummalliselta, mutta kun monet chiliharrastajat sitä kehuivat, piti tuota kokeilla. Hyvää tuli, hapanta, vähän makeaa, vähän polttavaa, hiukan karvasta, omaperäinen maku. Erityisen hyvin se tuntuu sopivan maitotuotteiden kuten jäätelön kera, mutta suklaakääretorttu tai letut ja kermavaahto ovat myös mainioita seuralaisia. Jokainen voi keitellä oman makunsa mukaista. Luulisin, että monet haluavat sokeria enemmän, chiliharrastajat enemmän chiliä.

Tässäpä ainekset reseptin muodossa. Kaikki ainekset lasketaan sitruunoiden määrän mukaan.

- Sitruunaa 1 mitta, tässä 600 g (3 kpl, kuorineen punnittuna)
- Vettä mitta, siis 2 dl
- Sokeria mitta, siis 2 dl, siitä puolet hillosokeria. Tätä lisätään maistelun jälkeen maun mukaan.
- 1 keskivahva baccatum-chili sitruunaa kohti, tässä Aji Indian, mutta Lemon Droppia suosivat monet. Habaneroja riittää vähemmän.

Sitruunan keltainen kuori raastetaan mukaan, ainakin puolet siitä, sitruuna kuoritaan ja paloitellaan pieneksi, siemenet poistetaan, samoin isommat kalvot. Valkoinen kuori on karvasta, vältä sitä.
Chilit paloitellaan pieneksi silpuksi, jotkut poistavat siemenetkin.
Veden ja sokerin kanssa tuota keitellään pehmeäksi. Jos haluaa tasaisempaa, voi käyttää sauvasekoitinta. Minä pidän sattumista ruoassa, myös hillossa.
Puolen tunnin jälkeen tuo alkaa tasoittua, kolmen vartin keittämisellä pitäisi jo jäykkyyttä ilmestyä. Sen voi todeta kaatamalla pienen näytteen kylmälle lusikalle. Liikkeen hidastuminen riittää, jähmettyminen tarkoittaa jo marmeladia.

Maistelu tässä vaiheessa on paikallaan. Chilin polte saa olla aika vahvaa, sillä se miedontuu maitotuotteiden kanssa käytettäessä. Tähän erään lisäsin vielä 0,5 dl hillosokeria. Sitruunat ehkä olivat mehukkaampia ja happamampia.

Suunnilleen samalla reseptillä tehdään hilloja myös muista hedelmistä kuten appelsiineista, mangoista jne.

Amppelichilit menestyvät hyvin

keskiviikko 1. syyskuuta 2010

Minulla on muutamia chilejä amppelissa katosta roikkumassa parvekkeella, kuistilla ja makuuhuoneen ikkunan edessä. Habanero ja Omnicolor ovat jo useamman vuoden ikäisiä,  Chinese Pot Chilli (C. annuum) on tämän vuoden uusi tuttavuus. Kiinalainen on hento ja pienikokoinen pienessä 12 cm ruukussa. Siinä oli maistiaiset jo keväällä, mutta nyt vasta pääsato kypsyy. Myös rocotoista löytyy amppelissa viihtyviä lajikkeita.

Kokokuvaa chileistä on hankala saada niin, että ne erottuvat taustastaan ja oleellisia yksityiskohtiakin näkyisi. Terävyysalueen käyttö vähän helpottaa pehmentämällä taustaa. Näistä kuvista saat isommat klikkaamalla.

Lähikuva kertoo oksien hennon, pitsimäisen rakenteen paremmin. Chilit ovat n. 1,5 cm pitkiä, mukavan tulisia ja sopivat moneen ruokaan. Amppeli pitäisi olla keittiön ikkunalla, jolloin "pippureita" voisi poimia ruokaan tarpeen mukaan. Valitettavasti meidän keittiön pohjoisella ikkunalla kukinta loppuu useimmilla chileillä ilman lisävaloa välittömästi. Talvehtiminen on tällä kiinalaisella kokeilematta muutenkin.
Omnicolor (C. baccatum) on viettänyt kesän avokuistilla talon itäpäädyssä tuulessa pyörien. Se on kaunis koristekasvi ja siitähän on toukokuun lopulta asti saatu mainiota maustetta. Se on kantanut kaiken värisiä chilejä koko kesän, vaikka mullan vaihtokin unohtui keväällä. Kuvat saattavat hämätä koon arvioinnissa. Chinese Pot on 1,5 cm ja Omnicolor yli 5 cm. Yksi Omnicolor painaa saman kuin 20 pikku kiinalaista.

Jatkoa seuraavana päivänä:
Tulipa maisteltua. Parikymmentä pikku kiinalaista teki spagettikastikkeeseen oivallisen maun. Kuumensin ne ensimmäiseksi öljyssä, mutta silti kastikkeesta löytyi tulisia sattumia (mikä tuntui mukavalta). Ilmeisesti nuo pitäisi rikkoa jotenkin ennen paistamista.