Chiliaita iltavalossa

Siitä on kohta kolme viikkoa, kun istuttelin chiliaitaa. Kylmää, tuulta, sadetta ja myrskyäkin on ollut. Kaikki chilit ovat kuitenkin edelleen pystyssä. Illalla pöytäryhmä on jo varjossa, mutta aitaan paistaa rankkasateen jälkeinen aurinko komeasti.

Ruohikko on päässyt villiintymään kosteiden kelien aikana, mutta chilit voivat yllättävän hyvin. Korkeimpana keikkuu Starfish, jonka oksat epäilyistäni huolimatta ovat kestäneet tuulet ja pikkulintujen kiipeilyt. Sen vieressä Trinidad Scorpion Cardi on myös selvästi kasvamassa. Laidoilla on hiljaisempaa. Melkein kaikki lehtensä pudottanut Aji Amarillo vasemmalla tekee uusia lehtiruusukkeita, mutta ne ovat pieniä, Ulupica Large oikealla ei ole juuri kasvanut viime viikkoina. Kissa viihtyy pöydällä kuivin jaloin, mutta ymmärtää kyllä pysyä sieltä poissa, jos sinne on katettu jotakin. Elämä on opettanut.

Starfishissä kypsyy jo kesän ensimmäinen, mutta tämähän aloitti kasvunsa jo sisällä lamppujen alla. Se on kestänyt kaikki siirtelyt. Uusia pikku raakileita ja kukkia on nyt ilmestynyt yläoksille, joten ei tuo aivan ainoaksi jää tänä kesänä.

Kirvatilanne minua ihmetyttää. Koivut ympärillä ovat täynnä kirvoja ja niitä putoilee sieltä koko ajan. Aitachilienkin lehdet ovat tahmean meden peitossa, mutta kirvoja ei niillä näy. Ilmeisesti koivukirvat eivät syö chilejä.

Trinidad Scorpion Cardi on ulkona intoutunut kukkimaan ja kukinta näyttää onnistuvan. Eniten minua ihmetyttää se, että viileistä keleistä riippumatta nuo näyttävät kasvavan puolukkaa isommaksi. No, olihan tuossa välissä lämpimiäkin päiviä, ehkä ne ovat saaneet alkunsa silloin.

Auringon tekosia havaittavissa

Habanero ja tomaatti nojaavat toisiinsa makuuhuoneen ikkunalla amppeleissaan. Viime vuonna Habaneron raakileet ilmestyivät jo helmikuussa, mutta nyt niitä on enemmän, suorastaan kymmenittäin.

Tomaatti on moneen kertaan kehumani, viidettä satokauttaan aloitteleva Tumbling Tom Yellow. Niitä on ollut kypsinä jo muutaman viikon ja tahti kiihtyy. Maku on nyt ollut alusta lähtien hyvä, melkein kesäinen. Ehkä ikkunan päällä loistava Kotiloiste on auttanut aurinkoa pikkuisen.

Loisteputkien tekosia havaittavissa

Alakerran varastohuoneessa valotestini Habanerot ovat kypsyneet ja niitähän oli yli 20 lopulta. Isoimmat ovat piilossa lehtien takana, mutta ihan mukavan kokoisia nuokin ovat. Valoa niillä oli 3x36W pienoisloisteputkien päivänvaloa, eli tehoa oli 10.000 luksia ja väri 5400 Kelviniä. Kun tuollainen lamppu on 35 cm:n päässä latvoista, kyllä talvellakin satoa saadaan. Aurinko on ainakin osittain korvattavissa.

Juuret ylös mullasta

On taas se aika vuodesta, kun puutarhassa majailleet chilit pitää ottaa sisään, jos ne aikoo säilyttää pakkasten tullessa.

Inca Red Drop oli minulla terassin aitakasvina useamman kasvin voimalla. Niistä pienimmän päätin säästää. Aidasta tietenkin unohdin ottaa kuvan, mutta tuossa on chilin ravistellut juuret. Multa oli niin kuivaa, että se ropisi irti juurista, kun chiliä heilutteli. Jos maa on märkää, vesihuuhtelu auttaa mullan irrotuksessa. Juuria varmaan katkeili, kun tuon lapiolla käänsin ylös mullasta, mutta ehjinä säilyneet ovat 15-20 senttiä pitkiä. Yksi paksu juuri on kaiken keskellä piilossa. Nostosta on nyt pari päivää ja siirto ruukkuun ja uuteen multaan näyttää onnistuneen.

Tätä Incaa oli vain puoli metriä maan pinnalla, oksilla kypsiä valmiina poimittavaksi, raakileita ja kukkiakin. Juuret tungin tuollaiseen 13 cm ruukkuun, mihin ne mahtuivat ja jonkin verran multaakin alle ja sekaan. Tuossa kuvassa ruukussa ovat pelkät juuret ja ne täyttivät melkein puolet ruukusta. Latvoista ei paljon löytynyt leikattavaa, kun en kypsyvää satoa halunnut poistaa. Kypsymisen jälkeen oksia voisi poistaa ja lyhentää.

Kasveja syksyllä sisään tuotaessa tuholaisten myrkytys on tarpeen. Ulkona lehdille on varmasti tullut ripsiäisiä, punkkeja ja kenties kirvojakin, ainakin niiden munia, vaikka kasvit nyt näyttävät terveiltä. Sisällä lämpimässä ja kuivassa ilmassa ne alkavat lisääntyä ja ennen kevättä kasvit kärsivät. Minä olen suihkutellut kaikki kahteen kertaan viikon välein Tolulla tai Raidilla. Sitä ennen kypsät tietysti kerätään pois. Kun tuon esim. rocotoja sisään kypsymään, yritän pitää ne erillään muista, kunnes ne voi myrkyttää. Täydellistä eristystä ei ahtaissa tiloissa kuitenkaan pysty tekemään, joten parasta olla tarkkana talvella ja silloin tällöin suurennuslasilla etsiä elämää lehtien alapinnoilta.

Zilga syödään puskista

Sitten taas jotakin aivan muuta. Kaukaisia vieraita, vaikka ei niin kaukaisia kuin chilit.

Rocoto Riesenin naapurina rinnetontin pengerrykseen rakennettua betonimuuria vasten asustelee latvialainen viiniköynnös Zilga, jolla kuulemma on myös siperialaisia sukujuuria. Kun muutimme tähän vanhaan taloon 2000 keväällä, ensimmäisiä hankintoja oli silloinen uutuus, avomaalla viihtyvä viiniköynnös. Se onkin viihtynyt ja kolmannesta kesästä lähtien on myös saatu nauttia omista rypäleistä. Nyt kun pojanpoikakin (koulukavereineen) on oppinut näitä syömään, ei säilöntää tarvitse miettiä. En noista kauhean hyvää viiniä olekaan saanut aikaiseksi, mutta mehu on hyvää.

Zilga on vuosikymmenessä vallannut aika ison osan seinästä, vaikka sitä pidetään leikkaamalla kurissa. Tomaattipenkki on koko ajan uhattuna, mutta kun se on tontin aurinkoisin paikka, olen pitänyt viiniköynnöksen siitä poissa. Kaide ylhäällä on 3,30 korkealla ja köynnös on sitä pitkin luikerrellut jo 10 metriä kasvupaikastaan. Minkäänlaista suojausta (paitsi myyriä vastaan verkko) tuo ei ole tarvinnut. Sen juuri lienee metrien syvyydessä, joten kuivuminenkaan ei siihen vaikuta, enkä lannoitusta ole edes ajatellut. Soraharju riittää sille. Seisova vesi syksyllä juurella kuulemma tuhoaa näitä, mutta meillä ei ole sellaista ongelmaa. 

Toinen Zilga kasvaa parvekkeen juurella ja rypäleitä voi jo poimia parvekkeelta chilien vierestä.

Syksy ehti ensin

Olen chilejä useasti kasvatellut pienessä ruukussa, esimerkiksi 2,5 desin multatilassa. Sekin on riittänyt maistiaisten saamiseen. Tämä tomaatti pinnistää vieläkin pienemmästä, 140 g tomaattipyreen purkista, joka ei edes ole täynnä multaa.

Kävi niin, että kesäkuussa jostakin ilmestyi huusholliin kaunis Weibullin Yellow Pearshaped päärynätomaattipussi. Kannessa on kirkkaan keltaisia hehkulampun muotoisia tomaatteja kasapäin. Päätin katsoa ja kokeilla, vaikka kesä oli jo liian pitkällä. Yksi niistä jäi taimipurkkiinsa. Se on nyt 70 cm korkea ja lehdet alkoivat kellastua viime viikolla. Melkein päivittäin se on roikotellut lehtiään ja saanut sitten tilkan vettä, jossa toisinaan on Puutarhan Kesää lannoitteena. Ainoa ongelma on ollut pystyssä pysyminen ja sen ratkaisin sitomalla latvaan narun, joka riippuu katosta.

Tuommoinen siellä vaan on jo latvassa. Kukintaa on ollut muutama päivä. Nyt on kyllä aivan selvää, että syksy ehti ensin, ei näistä tomaatteja tule. Antaa siis lehtien kellastua ja kasvun pysähtyä, varakappale tämä vain olikin. Tulipahan kuitenkin todettua, että reilu desi multaa riittää tomaatinkin kasvattamiseen, jos lämpöä ja valoa vain riittäisi. Niistä tulee kohta pula.

Varsinainen taimi on sekin vain 1,6-litraisessa ruukussa ja vaatii siinäkin päivittäistä kastelua. Siinä ei näy vielä syksyn merkkejä. Tomaatti on kasvanut parvekkeen hyllyltä kattoon ja siellä vähän vaakasuoraan, eli se on yli 2 metriä korkea. Raakileet ovat kirsikkatomaattia isompia, mutta eivät pätkääkään päärynän muotoisia. Tulleeko noista edes keltaisia? Mitään sekaantumisen mahdollisuuksia ei ole, sillä keskikesällä ei muita tomaatteja idätelty kuin tämä Yellow Pearshaped. Nämä saattavat vaikka ehtiä kypsymään ja siemenpussissa sanotaan lohduttavasti: "Syksyllä raakoja hedelmiä voi kypsyttää sisällä."  Taisivat arvata, miten minulle käy.

Chilit aitakasvina

Sattuipa hauskasti, että tätä juttua kirjoittaessani löysin Chilifoorumilta paljon komeamman aidan. Ikke on reunustanut koko rivitalon pihan ruukuissa olevilla chileillä, minulla niitä on maahan istutettuna vain muutama pienen terassin reunuksena kukkapenkin jatkeena.

Oleskeluterassimme reunuksena on noin metrin korkuisia chilejä. Tässä Aji Cristal ja Rocoto Manzano Orange. Hyvin ne rajaavat tilaa. Toisella laidalla annuumit Pimiento De Padron ja Espanola jatkavat aitaa tyylikkäästi, mutta Inca Red Drop on muita matalampi. Kaikissa muissa paitsi rocotossa on mukavasti satoa, mutta ne olivatkin vähintään kukassa ulos siirrettäessä.

Aji Cristalista sato paljastuu vasta kasvia pöyhiessä. Kaikki vähänkin väriä vaihtaneet on syöty ja osa noin vaalean vihreänäkin. Cristal on niin maukasta.  Alkukesästä tuo kasvoi kovin hitaasti, sillä meillä on ravinneköyhä ja kuiva soraharju kasvualustana. Kourallinen luonnonlannoitetta eli kanankakkaa ja merilevää chilien juurelle ripoteltuna, reilu kastelu ja jatkossa lannoiteliuoksella kastelu melko usein auttoi selvästi. Uutta tummanvihreää kasvua ilmestyi kaikkiin ja satoa syntyy. Muhevamultaisessa puutarhassa näitä neuvoja ei kannata kokeilla.

Aji Cristal kasvaa meillä jo kolmatta kesäänsä. Viime kesän se vietti ruukussa ulkona ja terassin reunuksena oli vain pari pienempää chiliä. Nyt se pitänee kaivaa lapiolla ylös pakkasten tullessa ja tunkea juuret jotenkin ruukkuun. Siinä voi käydä huonostikin.

Nyt sakset käteen!

Tämä neuvo voi tuntua kovalta, mutta jos sinulla on ulkona, parvekkeella tai kasvihuoneessa chilejä, jotka eivät mahdu sisään lämpimään valojen alle, kasvu kannattaa lopettaa nyt.

Chilit kypsyvät nopeimmillaan kuukaudessa, monet käyttävät siihen kaksi. Eli nyt kukkivasta ei ehdi tulla satoa syksyn kylmillä. Jos raakileet saa isoiksi, ne toki kypsyvät lopulliseen väriinsä, kun ne siirretään lämpimään, vaikka valot eivät olisikaan riittävät kasvuun. Minulla ei vain ole kaikille paikkaa sisällä edes lyhyen kypsyttelyn ajaksi. Viime vuonna oli lämmin syksy ja pidin lokakuun alkuun asti chilejä ulkona ja lasitetulta parvekkeelta tein viimeisen sadonkorjuun vasta marraskuussa. Pakkaset voivat kuitenkin tulla aikaisemminkin, eikä kylmässä kypsy.

Habanerossa on kaiken kokoisia raakileita ja kypsiäkin odottelemassa keittiöön pääsyä. Tässä vaiheessa leikkaan pienen raakileen takaa, kukat ja uuden kasvun pois. Silloin nuo kehittyvät hiukan nopeammin, kun energiaa ei käytetä kukintaan ja oksien kasvatteluun. Lannoituksen olen lopettanut jo viikko sitten. Mullassa on riittävästi energiaa noiden kasvattamiseen. Typpilannoitus ja vilkas kasvu syksyllä haittaa talvehtimista. Sen sain viime talvena kokea. Kasvit pitäisi saada itse menemään lepotilaan ennen talven tuloa, mutta eiväthän  nämä tropiikin kasvit ymmärrä syksystä mitään.

Espanolassa löytyy makua

Kuukauden alussa vein Espanolan ulos kukkapenkkiin. Siinä oli silloin jo satokausi päällä ja nyt korjasin lisää kypsiä.

Ne ovat niin reilun kokoisia ja mietoja, että ajattelin käyttää niitä suoraan ruokaan. Improvisoitu kesäkurpitsa-jauhelihavuoka syntyi paistamalla jauheliha yhden ison pilkotun rocoton kanssa, viipaloimalla kesäkurpitsa ja halkaisemalla chilit. Noita sitten ladoin kerroksittain ja lihalientä päälle. Tunniksi uuniin ja puolivälissä juustoraastetta pinnalle.

Hyväähän tämä oli. Rocoto-jauheliha on varma valinta, mutta Espanola paljasti itsestään uusia piirteitä. Kun sitä söi isoina kypsinä viipaleina, se maistui hyvälle chilille. Polte tuli varmaankin muualta, mutta siinä ruoan seassa tämä mietokin sai oman makunsa esiin. Jos se peltokasvina viihtyy, silläkin voi olla tulevaisuutta. Ikkuna- tai parveketilaa en noin miedolle uhraa.

Olen tämän ennenkin tuonut julki, mutta kerrataan vielä: Erilaiset chilit samassa ruoassa voivat täydentää toisiaan ja maistua jopa paremmilta kuin yksistään käytettynä. Kun tulinen ja maukas harvoin yhdistyvät samassa chilissä, voi käyttää sekä tulista että maukasta yhdistelmänä ja joku lisää siihen vielä kolmannen väriksi tai koristeeksi.

Uutta kasvua Manzano Orangessa

Kypsiäkin on vaikka mitä, mutta kerronpa ensin terassin reunuskasvin, Rocoto Manzano Orangen kuulumiset. Se on mukava karvainen kaunistus oleskelupihallamme. Onhan se sentään jo metrinen toista kesää kasvaessaan.

Kuukausi sitten epäilin, tuleeko tästä yhtään mitään. Tuulisella ja aurinkoisella paikalla Rocoto aluksi vain sinnitteli hengissä, eikä se vieläkään ole paljoa kasvanut.

Se alkoi kuitenkin vaihtaa talvehtineita lehtiään ja nyt ne ovat melkein kaikki uutta kasvua ja nuppujakin on. Vanhat lehdet menivät ryppyisiksi ja niihin ilmestyi ruskeita vioituksia ikään kuin ripsiäisen tuhoja. Muutamassa viikossa ne sitten putoilivat pois uusien tieltä. Kukinta on taas myöhässä, mutta viime kesänähän tuo ei saanut mitään aikaiseksi. Nyt on toivoa ennen joulua vielä saada maistiaisia, jos tuon kaivaa onnistuneesti maasta uudelleen ruukkuun ja tuo sisään viimeistään lokakuussa tai ennen pakkasia.

Muut Rocotot ovat taas nopeampia kasvussa, erityisesti tämän kevään taimet, joista jo ehdin ikkunalaudalla saada satoakin. Ulos viedyt vähän hidastelivat muutosvaiheessa, mutta kyllä esimerkiksi tämä Rocoto Red Peruvian on ihan hyvässä vauhdissa, samoin Riesen, josta jätin yhden taimen sisään parvekkeelle. Se on selvästi suurin ja siinä on eniten satoa oksilla, kypsiäkin.

Kesäkuun kuva

Tällä kertaa ei omasta, vaan naapurin puutarhasta:
Kylmää, sadetta ja tuulta on riittänyt. Altakasteluruukku näyttää tässä säässä todelliset ominaisuutensa. Jos viet sellaisen ulos, poraa reikiä suunnilleen välipohjan korkeudelle, jotta tulvavesi pääsee purkautumaan, eivätkä kasvien juuret tukehdu.

Tästä ei taida hyvää seurata

Viimekesäinen Rocoto Manzano Orange joutui luopumaan saavistaan ja istutin sen terassin reunaan suoraan multaan aika tuuliselle ja aurinkoiselle paikalle. Se on nyt pari viikkoa totutellut ulkoilmaelämään vaahteran alla varjossa ja kukat ovat putoilleet pois. Viime kesänä tämä Manzano ei tuottanut yhtään mitään, vasta joulukuussa ne kypsyivät sisällä, olivat kauniita, mutta ei erityisen herkullisia. Nuo sivulle suuntautuvat oksat pysyivät itsekseenkin ilmassa, mutta laitoin tukikepit, jotta tuosta tulee enemmän aidan korvike. Pudotusta kun on reilusti seuraavalle tasolle. Saavin saa nyt vuorostaan Rocoto Riesen, mutta taidan odotella sen kanssa ensi viikkoon, jos vaikka yöpakkasia on tulossa.

Siemeniä multaan

Tomaattien kylvöaika ja kevään ensimmäinen kypsä tomaatti osuivat samaan päivään. Näihin aikoihin ne viime vuonnakin kylvin ja turhan isoiksi ehtivät ennen kuin pääsivät ulos.

Amppelitomaatti Tumbling Tom Yellow on kylvetty helmikuussa 2008 ja edelleen se jaksaa versoa voimakkaasti jo kolmanteen kevääseensä makuuhuoneen ikkunalla. Laitoin siitäkin omista tomaateista kerätyt siemenet itämään, jos se vaikka tarvitsisi täydennystä varjon puolelle, mistä versot kuivuvat talven aikana. Lajike tosin saattaa olla hybridi F1, joten sadon laadusta ei ole varmuutta. Helpommin ruukun täydentää pistokkailla, laittamalla nykyisten versojen pätkiä kosteaan multaan. Ne juurtuvat muutamassa päivässä.

Ulkokasvatuksessa keltainen Golden Sunrise on muodostunut yhdeksi suosikkilajikkeeksi ja sen kavereiksi tilasin chilinsiementen mukana englantilaisista siemenkaupoista pari uutta tomaattilajiketta Sophies Choice ja Moskovich, joiden pitäisi olla aikaisia. Mini-luumutomaatti Floridity on myös itämässä. En ole varma, olisiko sen paikka parvekkeella vai ulkona.
Aikamoinen risukkohan tuo "Tumpelo Tommi" on ja kesäksi haarat vielä pitenevät ja tihentyvät, mutta on se silti mahtunut kasvamaan parvekkeen katossa chilien yläpuolella. Keltaiset minitomaatit ovat kuitenkin sellaista herkkua, että pienen esteettisen haitan kestää.

Lisäys kesällä:
Siemenkylvö tuon siemenistä tuotti aika saman näköisiä, mutta happamempia tomaatteja. Eli F1 hybridejä ei kannata lisätä siemenistä. Nuorensin tämän amppelin juurruttamalla muutaman oksan tästä vanhasta, siis suvuttomalla lisäyksellä. Niistä tulee täsmälleen samanlaisia.

Suomalaiset chiliblogit

Kokosin uuden vuosikymmenen kunniaksi suomalaisia chiliblogeja samalle sivulle. Se helpottaa niiden löytämistä ja sivulta näkee aina viimeiset päivitykset. Paljon niitä varmaan vielä puuttuu, mutta kerro niistä minulle tuon sivun kommenttipalstalla, niin lisään puuttuvat mukaan.

Tästä saat kirjanmerkin: http://chiliblogit.blogspot.com/

Tomaattini täyttää pian 2v

Totta se on, tomaatti on monivuotinen kasvi.
Tämä on amppelitomaatti Tumbling Tom Yellow, englantilaisesta siemenkaupasta -07 ostettu. Kylvin sen alkuvuodesta -08, se kasvoi ja tuotti satoa parvekkeella koko kesän ja vietti seuraavan talven makuuhuoneen ikkunalla. Talven mittaan varjopuolen oksat kuivuivat, mutta ikkunan puolella säilyi muutama haara hengissä ja varhain keväällä ne jo alkoivat kasvaa. Niistä juurrutin lisää oksia varjon puolelle ja ensimmäiset kypsät maisteltiin jo huhtikuun alussa. Tomaatti viheriöi ja tuotti paljon maukasta parvekkeella toisenkin kesän. Lokakuun alussa toin sen taas lämpimään ikkunalle ja sehän kasvaa uutta hedelmää ja kukkiakin on. Taidan nyt laittaa sille ja habaneroamppelille loisteputken katosta roikkumaan. Jos vaikka talvehtiminen sujuisi pienemmin vaurioin.

Kesällä tuosta sai kerätä kourallisen peukalonpään kokoisia melkein joka aamiaiselle, nyt tahti on hidastunut. Tämä on harvinaisen maukas, ei oikeastaan paljonkaan tomaatti, vaan makea ja aromikas "hedelmäkarkki", leivän päällinen puolikkaiksi leikattuna. Pikkumies pistelee noita poskeensa kokonaisina. Toisena amppelitomaattina minulla on ollut Tumbler, joka on tukevampi oksiltaan ja tomaatitkin ovat isompia ja maistuvat normaalitomaateilta. Sitä en ole yrittänyt kasvattaa talven yli. Sen kohdalla törmäsin epämiellyttävään "myynti yksinoikeudella" ilmiöön.

Tumbler sai kehuja jossakin puutarhalehdessä ja kas, pian sen siemenet hävisivät useimmista kaupoista. Nettikaupat kertoivat, että se on poistunut valikoimista. Tuollaisten F1 hybridilajikkeiden kohdalla ne taitavat olla alkuperäisen jalostajan armoilla, kun hedelmistä kerätyt siemenet eivät tuota samanlaisia jälkeläisiä. Piankin se ilmestyi "yksinoikeudella" yhteen suomalaiseen siemenliikkeeseen ja sitä kautta sitten myöhemmin marketteihinkin, mutta hinta oli viisinkertaistunut. Sisuunnuin niin, että tilasin sen Englannista ja siinä samalla tuli tuo keltainen, paljon parempi lajike ja muutamia chilejäkin. Kai minun pitäisi kiittää suomalaista monopolia löydöstäni.

Rocotosoosi - Rocotohillo pikemminkin

Onhan noita ohjeita netti täynnä. Perusta varsinkin löytyy runsaasti perinneruokia Rocotosta. Nyt ihastuin kuitenkin Herra 47:n kokeiluihin Chilifoorumilla: "Rocotosoosi au naturel".

Vapaasti mukaillen siitä tuli tällainen:
150 g Rocotoja, pääasiassa punaisia
2 sitruunan mehu
100 g hillosokeria
n. ¼ dl omenaviinietikkaa (en ole etikan erityinen ystävä, siksi näin vähän)

Herra 47 soseutti kaiken sauvasekoittimella. Minä silppusin veitsellä ja keitin pidempään.

Ensimmäinen maistelu paljasti, että makeus/happamuussuhteet olivat suunnilleen kohdallaan, MUTTA chilin polte oli suoraan sanottuna tyrmäävän tulinen. Onhan noita Rocotoja erilaisia, mutta luulenpa aistimuksen johtuvan toleranssien erosta. Marko on maan tunnetuimpia chilipäitä, ennätystehtaan chilimaistelija, minä olen tyytynyt miedompaan maustamiseen.

No, kipaisin puutarhassa ja olihan luumupuussa vielä joitakin ylikypsiä punaluumuja. Laitoin niitä saman määrän kuin Rocotoja ja hillo alkoi muodostua. Omenatkin olisivat kelvanneet.

MUTTA puolen tunnin päästä tuli sisäinen pakko kokea sama polte uudestaan. Siihen tulee himo. Laimensinkohan liian aikaisin?

Nyt sitten jotain ihan muuta

Kypsiä mansikoita lokakuussa ulkona? Totta se on!

Vaimo osti kesällä mansikan taimia miniälle lahjaksi ja yksi niistä jäi yli, unohtui ruukkuun hoitamattomalle nurmikolle takapihalle. Ilmeisesti sateet ovat olleet riittäviä kasteluun, sillä nyt siitä on löytynyt kypsiä mansikoita jo muutaman kerran.

Erityisen hauskaksi tapauksen tekee se, että olen tehnyt löydöstä pojanpojalleni (7v.) aarrekartan, jonka avulla hän on etsiskellyt makupalaa ja pistänyt sen sitten suuhunsa. Ruukun voi eri kerroilla piilottaa eri paikkoihin.

Ulkona on kesä!

Tein tarkistuskierroksen ulkochilieni joukossa. Ne on viety ulos toukokuussa ja näissä oli jo silloin kypsää satoa oksilla. Viime kesän heikoista kasvutuloksista viisastuneena vein vain hyvin sisällä kasvaneita ulkoilmaan. Pikku taimet eivät siellä pärjää, ellei ole erityisen lämmin paikka. Sisällä talvehtineet näyttävät erityisesti nauttivan ulkoilusta. Inca Red Drop
Kasvin muoto ei tästä oikein selviä. Se on matala ja leveä. Pensaasta näkyy vain puolet. Runko on vasemmassa laidassa, tukikeppi aivan laidassa. Joka suuntaan polveilevat oksat on naruilla nostettu ylös ruohikosta. Incassa oli siis punaista oksilla jo silloin kun istutin sen tähän multaan oleskeluterassimme reunaan pikku katajan seuraksi. Nopeasti se kuitenkin syötiin tyhjäksi ja nuo vihreät ainakin ovat kaikki ulkona kukasta asti kehittyneitä, luultavasti punaisetkin. Olisi pitänyt merkitä joku kukinto ja seurata, kauanko sen kehitys kestää ulkona. Sisällähän tuo kypsyy reilussa kuukaudessa.
PI 37004, kutsumanimeltään Aji Indian on baccatum kuten Incakin. Se talvehti ikkunalla ja istutettiin suoraan terassin multaan, kerättiin kypsät talteen ja annettiin kasvaa. Nyt siitä on jo kerätty useamman kerran kypsä satoa. Se kasvaa huomattavasti korkeammaksi kuin Inca, joka on talvehtinut matalarunkoinen pistokas. Kumpikin on chilimausteiden aatelia, sopivat monenlaiseen ruokaan. Perulaista Incaa laitetaan vähän useampi palko kuin Intialaista.

Ruukussa minulla ulkoilevat myöskin toista kesää kasvava iso Aji Cristal, joka tekee satoa aivan kuin sisätiloissa sekä tietysti Rocotot, joista Peru Puno ja Peru Cusco näyttävät tuottavan sellaisen määrän isoja hedelmiä, että oksien kantavuus alkaa jo epäilyttää.