Rocotot kypsyvät yöpakkasten tullessa

torstai 27. syyskuuta 2018

Hallaöitä on luvassa loppuviikolla, mutta parvekkeella kypsyvät rocotot. Nehän jäivät kasvamaan idätyskokeesta jo lokakuussa, tuottivat pienen sadon maaliskuussa, mutta sitten iskivät ripsiäiset aika pahasti. Siitä toivuttiin, mutta kuuma kesä ei parvekkeella ollut Perun vuoristokasvien mieleen. Lämpöhän nousi ajoittain neljäänkymmeneen asteeseen, jos lasien avaus jäi tekemättä, kun vaikka oltiin poissa kotoa. Komeita viherkasveja ne olivat amppeleissaan, mutta ensimmäiset raakileet ilmestyivät vasta heinäkuun lopulla.

Tästä taitaa nyt tulla pääasiassa kuvablogi, mutta nauttikaa kesäisen näköisistä kuvista, kun pakkanen nipistelee ulkona kasvustoa. Parvekkeellehan saan öiksi lämpöä sähkölämmittimellä se verran, että eivät ihan heti palellu.

Rocoto Cuzco Manzano Amarillo. Kaksi kuukautta meni pikku raakileesta kypsymiseen. Lehtiäkin ehti joku pureskelemaan.

Rocoto Amarillo Arequipa.

Arequipan kukkia. Niitä lähtee nippuina samoista kohdista.

Cuzcon kukka. Alkava raakile näkyy keskellä, mutta sillä ei kyllä ole tulevaisuutta näillä keleillä.

Pizzamausteita omalta parvekkeelta

maanantai 17. syyskuuta 2018


Pyhäpäivänä laiskotti niin, että päätimme tilata pitsat. Nyt ei otettu mitään Spicy Hottia tai Jalapeñoa, vaan tilasimme peruspitsoja tuplajuustolla, ananaksella tms ja mausteet haettiin omalta parvekkeelta. Terävällä veitsellä paloittelin erityisesti keltaisen Fataliin hyvin pieniksi paloiksi. Punainen Cajamarca ja vihreänä poimittu (kypsiäkin olisi ollut) Aji Cristal saivat jäädä vähän karkeammaksi silpuksi.

Sanon vielä kerran, että keltainen Fatalii on hieno mauste ja sopii erinomaisesti pitsan päälle. Sitä pitää vain laittaa hyvin vähän, mutta hienoksi silputtuna se käy helposti. Ihan vähän laitettuna siitä tulee vain mukavaa pistelyä poskiin, tuhdimmalla annoksella hiki pukkaa pintaan. Teimme myös vertailuja.

Vireä Aji Cristal on raikas tapaus ja sitä saa laittaa aika reilusti pizzasiivun päälle. Se on parasta vähemmän chiliin tottuneelle. Cajamarcaa saa myös annostella reippaasti. Maku on melkein makea, mutta kyllä sieltä chilin maku löytyy. Kaikki kokeilun chilit osoittautuivat hyviksi pizzamausteiksi, voin suositella.

Sininen ja valkoinen Cajamarca

lauantai 8. syyskuuta 2018

Edelliseen juttuun hiukan jatkoa.

Eihän nuo ihan Suomen lipun värit ole, mutta tuollaisia löytyi, kun kaivauduin auringon puoleiselle sivustalle Cajamarcan tiheässä kasvustossa.

Erilaisia ruskeaan vivahtavia sävyjä esiintyy myös, jos raakileet ovat olleet varjossa lehtien suojassa. Satoa on paljon, vaikka en ole lannoittanut tuota elokuun alun jälkeen ja kasvualusta on enimmäkseen kookoskuitua. Ehkä kesällä tuli lannoitettua liikaa ja kookoksessa on vielä kasvuvoimaa.

Cajamarca suorastaan pursuu värejä

keskiviikko 5. syyskuuta 2018

Aivan muusta piti kirjoittamani, mutta Cajamarca hehkui edessäni parvekkeella ilta-auringossa niin, että oli suorastaan pakko tarttua kameraan ja jakaa kokemukseni muillekin.

Keltainen väri kiinnitti ensimmäisenä huomioni, se on harvinaisempi tällä chilillä. Cajamarca (C. chinense) kypsyy punaiseksi.

Raakileet voivat pienenä olla jopa valkoisia tai vaalean vihreitä. Sinistä väriä kehittyy sopivassa auringonpaisteessa. Nyt ei ollut kokonaan sinisiä tarjolla.

Sen sijaan violettiin tai pinkkiin vivahtavia punaisen sävyjä oli raakileissa paljonkin.

Kypsissä punainen väri peittää koko chilin.  Vain laitimmaiset ovat täysin kypsiä.

Cajamarca on myös erinomainen ruokachili, eräs suosikeistani.