Eipä ollut chiliaidan kesä tämäkään

Kesät ovat erilaisia ja Suomessa usein kylmiä ja sateisia. Muutaman kerran olen saanut ulkona terassin reunuskasveina kasvaneista chileistä ihan mukavan aidan ja sadonkin. Nyt aita ei kasvanut mainittavasti, joten kesäkuista kokokuvaa parempaa ei ole tarjolla, tyydytään lähikuviin harvasta aidasta. Kaikki kasvit ovat edelliskesäisiä, talvehtineita ja olivat keväällä jo reilun kokoisia.

Eilen "hyvän sään aikana" kävin kuvaamassa tämänhetkisen tilanteen. Todella yllättäen parhaan sadon tarjoaa Trinidad Scorpion Cardi, chinense, jonka alkukesän sato on pienikokoista, mutta syksymmällä kokokin kasvoi.

Yläkuva on aidan eteläpuolelta, missä on eniten kypsiä, mutta pohjoispuolella on isoimmat ja ainoat todellisen Scorpparin näköiset. Kyllä noista pienemmistäkin riittää pitkäksi aikaa tulista maustetta.

Baccatum Starfish on keväästä asti kasvatellut pikkuisia hedelmiä ja sekin on saanut kokoa vasta elokuusta lähtien.

 Aji Amarillo (C. baccatum) oli keväällä pitkä- ja hento-oksainen. Niistä luiruista ei ollut apua, mutta uusia oksia ja uusia kukkia kasvoi. Tuo on toistaiseksi ainoa kypsä, joten kovin onnistuneena ei kautta voi pitää. Raakileita on kyllä, mutta taitaa kylmä yllättää ennen kuin sato kypsyy.

Laitimmaisena, vähän katajapensaan varjossa kesää vietti jo toista kertaa Ulupica Large (C. cardenasii), ei siis uudempi XL-risteytys. Muutamia pikku marjoja on kehittynyt, mutta eivät ole ehtineet kypsyä. Tälle tuli syksy jo elokuussa, lehdet muuttuivat keltaisiksi ja on niitä joku syönytkin. Suomen kesä ei oikein riitä tropiikin kasveille.

Nyt en taida viedä näitä sisään kypsymään, sillä siinä tulee aina eteen tuholaisongelma. Lämpimään ja kuivaan ilmaan vietynä ilmestyy kaikenlaisia pöpöjä, jotka eivät ulkona haittaa.

Chiliaita iltavalossa

Siitä on kohta kolme viikkoa, kun istuttelin chiliaitaa. Kylmää, tuulta, sadetta ja myrskyäkin on ollut. Kaikki chilit ovat kuitenkin edelleen pystyssä. Illalla pöytäryhmä on jo varjossa, mutta aitaan paistaa rankkasateen jälkeinen aurinko komeasti.

Ruohikko on päässyt villiintymään kosteiden kelien aikana, mutta chilit voivat yllättävän hyvin. Korkeimpana keikkuu Starfish, jonka oksat epäilyistäni huolimatta ovat kestäneet tuulet ja pikkulintujen kiipeilyt. Sen vieressä Trinidad Scorpion Cardi on myös selvästi kasvamassa. Laidoilla on hiljaisempaa. Melkein kaikki lehtensä pudottanut Aji Amarillo vasemmalla tekee uusia lehtiruusukkeita, mutta ne ovat pieniä, Ulupica Large oikealla ei ole juuri kasvanut viime viikkoina. Kissa viihtyy pöydällä kuivin jaloin, mutta ymmärtää kyllä pysyä sieltä poissa, jos sinne on katettu jotakin. Elämä on opettanut.

Starfishissä kypsyy jo kesän ensimmäinen, mutta tämähän aloitti kasvunsa jo sisällä lamppujen alla. Se on kestänyt kaikki siirtelyt. Uusia pikku raakileita ja kukkia on nyt ilmestynyt yläoksille, joten ei tuo aivan ainoaksi jää tänä kesänä.

Kirvatilanne minua ihmetyttää. Koivut ympärillä ovat täynnä kirvoja ja niitä putoilee sieltä koko ajan. Aitachilienkin lehdet ovat tahmean meden peitossa, mutta kirvoja ei niillä näy. Ilmeisesti koivukirvat eivät syö chilejä.

Trinidad Scorpion Cardi on ulkona intoutunut kukkimaan ja kukinta näyttää onnistuvan. Eniten minua ihmetyttää se, että viileistä keleistä riippumatta nuo näyttävät kasvavan puolukkaa isommaksi. No, olihan tuossa välissä lämpimiäkin päiviä, ehkä ne ovat saaneet alkunsa silloin.

Talvehtineet ilman harsoja ulos

Myönnetään heti kärkeen, tuosta on vaikea saada selvää. Vihreää vihreällä pohjalla ei ole parhaita kasvien esittelytilanteita, mutta noin ne nyt olivat, keinua vasten nojailemassa, että pysyvät pystyssä. Yksi päivä ja yö takana ilman harsoja.

Idea siis on totuttaa nuo päivänvalon UV-säteilyyn ennen kuin istutan ne kiinteästi maahan oleskeluterassimme chiliaidaksi. Eilen satoi ja tänäänkin on pääosin pilvistä, eli UV-säteilyä on varsin vähän. Koko seuraava viikko pitäisi olla enimmäkseen pilvistä ja sateista. Voisin siis saada nuo tottumaan ulkoilmaan ilman harsoilla peittelyä. Jos sattuisi kovin aurinkoinen päivä, sitten pitäisi siirrellä noita varjoon, mutta se on hankalaa, kun pari oikeanpuolimmaista on kovin hento-oksaista ja vaatii tukea toistaiseksi. Harsoakin toki on ja tuossa on sille telinekin valmiina.

Pikaesittely talvehtineista, jotka nyt vain siirsin syksyllä ruukuissaan sisään loisteputkien tai ledispottien alle.
Trinidad Scorpion Cardi tuotti viime kesänä oivan sadon, leikattiin marraskuussa tapiksi ja on nyt taas tuuhea ja kukassa. Lähiviikkojen viileys ei sille tee hyvää, mutta kun ei ole tilaa kaikille muualla kuin ulkona.
Ulupica Large, se alkuperäinen ennen XL-risteytyksiä, pienimarjainen, mutta hyvän makuinen. Tuon kaivoin viimekesäisestä aidasta ylös ja tungin ruukkuun. Siellä on vielä muutamia ruohojakin juurella hengissä.
Starfish on tapansa mukaan korkea ja siinä on muutama raakilekin.
Aji Amarillo siirtyi vasta 3.1. pakkasen tieltä pienessä ruukussaan eteisen pöydälle pohjoisikkunan viereen ledispotin alle. Se on edelleen viimekesäisessä mullassa, mutta pari pikkuista raakiletta on jo kasvanut. Versot ovat toivottoman ohuita, joten valoa on ollut liian vähän suhteessa lannoitukseen, kun se on kasvanut joka suuntaan valokeilan ulkopuolelle. Hyvä viherkasvi se on ollut koko talven.

Näiden lisäksi talvehti vielä yksi Rocoto Santa Natalia, joka on rähjäisessä kunnossa, mutta kukkii ja parvekkeelle jo siirtyneet paremmin säilyneet Indian PC-1 ja Scotch Bonnet MOA.

Starfish kruunaa kasvispihvit

Intiassa ja kotimaankin intialaisissa ja nepalilaisissa ravintoloissa olen syönyt hyviä, joskus tulisiakin kasvispihvejä. Itse rakennellen niitä on vaikea saada pysymään kasassa, eikä maustaminenkaan helppoa ole. Nyt löysin kauppahallin lihatiskiltä valmiita pihvejä. Koostumus on hyvä, mutta maku intialaisiin verrattuna melko olematon. Minäpä paistoin pihvit voissa ja lisäsin samaan pannuun muutaman Starfishin (C. baccatum) pilkottuna. Lopuksi lisäsin pari tilkkaa kermaa, jossa haudutin pihvejä jonkin aikaa. Osa kermasta imeytyi pihveihin, samoin chilien maku. Tulos on parempi kuin  osasin odottaa. Näinkin voi ruokaa maustaa.

Valitan, että huomasin kuvata vasta viimeiset pihvit kun ne olivat jäähtyneet. Kerma ei näytä enää niin houkuttelevalta, mutta suosittelen kokeilemaan. Mikä tahansa chili kermassa hauduttaen on hyvää, mutta jos se vielä imeytyy ruokaan, tulos vain paranee.

Vaari alkaa tulla vanhaksi

Näkeehän sen käsien uurteistakin, että seitsemänkymppiä on jo ohitettu. Ja siitä, että marraskuun lopulla vielä kerätään parvekkeelta Canarioita kukkivista pensaista.

Näkeehän sen siitäkin, että parvekkeella on vielä noin paljon chilejä joulukuun jo koittaessa ja varsinkin siitä, että ne ovat unohtuneet kastelematta useiksi päiviksi. Elämä hidastuu vuosien lisääntyessä. Kaikkea ei ehdi tai "viitsi" tehdä ajallaan. Vasemman laidan pubet jäivät nytkin vielä kasvamaan, muut leikkelin lyhyiksi ja oksat kompostiin.

Näkeehän sen siitäkin, että en raaskinut leikata keskimmäistä Scotch Bonnetia aivan tapiksi, vaan jätin lehtiä ja kukkanuppuja. Starfish ja Scorpion laitettiin talvehtimisasentoon. Homma on viivästynyt, kun säilytystiloista löytyy edelleen eläviä punkkeja. Niiden täydellinen hävitys vaatisi useita uudelleenmyrkytyksiä ja ne ovat unohtuneet.

Vaan ei sitä huomaa Starfishistä, joka jatkoi kypsymistään näihin päiviin asti ja uusia raakileitakin kehittyi. Meillähän syödään lähinnä tuoretta chiliä ja sitä on riittänyt - ja riittää edelleenkin.

Ikäni siis hidastaa päivityksiä, eikä räväköitä testiketjuja taida olla odotettavissa. Selasin juuri Chilifoorumilta ensimmäistä kauttani -07 (nostalgiaa) ja siellä jo oli erilaisia idätyskokeiluja, jotka sitten johtivat idätyslautan kehittelyyn 2008. Paljon on tullut tänne blogiinkin kirjoiteltua. Vanhoja ohjeita en viitsi vuosittain toistaa, ne löytyvät blogin historiasta.

Starfish pää katossa

Starfish (C. baccatum) on tunnetusti rotevakasvuinen. Ikkunallani oli niin täyttä, että en muutamaan päivään huomannut sen kasvaneen kiinni lasihyllyyn. Pakkohan sen oli taipua, kun tilaa ylöspäin ei ollut. Se ressukka on nyt kasvanut kolme kuukautta tuossa 9 cm taimiruukussa. Korkeutta on hyllyvälin rajoittamana vain 50 cm, mutta varrella on mittaa 70 cm. Se on jo hieman oiennut päästyään parvekkeelle vapauteen, mutta jäähän tuohon mutka, eikä se voi jatkaa parvekkeella pakkasöiden taas palatessa.

Varsi on tukevaa tekoa ja paksunee ylöspäin mentäessä. Starfish kasvaa ripeästi mittaa, tiesinhän minä sen, kun jo huhtikuussa 2008 ihmettelin puolitoistametrisiä roikaleita  ikkunallani.

Sehän haarautuu latvasta. Tähän ei latvominenkaan aina auta, vaan Starfish haluaa kasvattaa korkean rungon. Se on kai sille tyypillinen kasvutapa. Hyvin tarkkaan katsoen tuolla latvassa on myös pikkuisia nuppuja, mutta johan on aikakin. Tuo kasvoi kyllä alkukuukautensa viileässä, eikä todella ole saanut mullasta paljonkaan ravinteita. Tämä on vähään tyytyvä chilikasvi.

Starfish säilyy hienosti jääkaapissa

Kaksi kuukautta sitten vähän ennen joulua poimin viimeiset Starfishit (C. baccatum) parvekkeelta. Jouluna niitä käytettiin sekä koristeena että mausteena, mutta sitten kymmenkunta niitä jäi jääkaapin perille maustepurkkien taakse avoimessa rasiassa. Viikonvaihteessa ne löysimme ja nuohan olivat aivan tuoreita, kuin juuri poimittuja.

Kaksi kuukautta jääkaapissa.

Eilen laitoin kolme wokkiin, tänään pari kurpitsakeittoon ja maukasta tuli. Starfish on sen verran vahapintainen, että ne eivät edes ole nahistuneet. Siemenistä osa on mustia, mutta se johtunee kylmistä ennen poimimista. Jääkaappi on kyllä vain pari vuotta vanha ja pitää lämpötilan tasaisesti neljässä plusasteessa, liha- ja kalalaatikossa pari astetta alempana ja kosteuskin on sillä hallinnassa. Hyväksi kaapiksi tämä on osoittautunut.

Starfishin karsittu runko ei ole osoittanut minkäänlaista elonmerkkiä sisään tuonnin jälkeen, mutta ei se ole kuivunutkaan. Ehkä juuret ehtivät paleltua ennen sisään tuontia. Uusi taimi on jo kasvamassa.

Starfishin siemeniä uuden vuoden tarjouksena

Kylmältä parvekkeelta keräsin Starfishit (C. baccatum) pois vasta marras- joulukuussa, perkasin ne ja kuivatin siemenet, vaikka epäilinkin itävyyttä. Testissä kuitenkin iti kaksi kolmesta, joten eiköhän nuo ihan kelpo tavaraa ole. Niitä on muutama sata tuossa.

Pistä minulle sähköpostia, jos haluat tuosta kasasta pikku siivun. Jos laitan alle kymmenen siementä pussiin, niitä riittää useille kymmenille. Starfish on iso, kasvaa helposti lattialta kattoon, joten pienellä ikkunalla sitä ei kannata kasvatella tai sitten joutuu leikkelemään. Sato on myös melko myöhäinen, joten heti voi aloittaa idättämisen. Minun kokemukseni mukaan se vaatii melko paljon valoa, ainakin sato oli moninkertainen parvekkeen aurinkoisella puolella verrattuna peräseinän vieressä kasvaneeseen.

Vanhaan tapaan en peri näistä mitään hintaa. Sääntö on ollut, että siementen saaja jää kiitollisuuden velkaan ja suorittaa sen myöhemmin jollekin toiselle aloittelijalle sopivan tilaisuuden tullen. Näin saadaan chiliharrastusta leviämään vaivattomasti. Kirjekuorien ja postimerkkien edestakaisin lähettelyssä ei minusta ole paljon järkeä. Muutaman postimerkin pystyn kyllä kustantamaan, olenhan itse saanut niin paljon apuja vanhemmilta chilipäiltä menneinä vuosina.

Starfishistä satoa parvekkeelta jouluviikolla

Eihän nyt tarkkaan ottaen ole jouluviikko, mutta alle viikko jouluun kuitenkin.
Vasemmanpuoleisen Starfishin kuvasin parvekkeella edellisenä aurinkoisena päivänä joulukuun alussa. Silloin Wernerikin oli vielä siellä palelemassa. Lokakuussa, kun oli kylmiä öitä, parveketta lämmitti puhallin, mutta nyt se ei enää ole viikkoihin ollut sähköissä. Tarkistin lämpömittarin ja alin lukema oli -2°, kun ulkona oli ollut -8. Senkin tuo kesti. Alle viiden asteen siellä on ollut pitkiä aikoja päivisinkin.
Oikealla on tämän päivän tilanne. Pakkaset ovat taas tulossa, joten leikkelin rungon paljaaksi ja yritän löytää sille tilaa vaikka autotallista. Lehdillä majailleita tuholaisia en halua talvehtimaan ja runkokin pitää ruiskutella pariin kertaan myrkyllä, ettei sieltä putkahtele uutta sukupolvea vaikka ripsiäisiä tai vihannespunkkeja.

Leikatuista oksista yletyin poimimaan katon rajassa kasvaneet chilit pois ja niitähän tuli vielä pari sataa grammaa, suurin osa pieniä, mutta on siellä ihan normaalikokoisiakin, 4 cm leveitä joukossa. Näitä vielä makustellaan joulunpyhinä.

Yöpakkasista vielä selvittiin - parvekkeella

Viimeöiset lukemat: Tampereen virallinen -7°, parvekkeen ulkopuolella -3,5 ja sisäpuolella +4. Seitsemän astetta siis lämpöpuhallin ja parvekelasit auttoivat, loput tulee edullisesta sijainnista harjun etelärinteellä. Sähköä on kulunut nyt vajaan kuukauden ajan öiseen lämmittelyyn melkein kolmekymppiä. Laitoin kulutusmittarin ajastimen ja lämpöpuhaltimen väliin. Kohta tämä keinotekoinen kesän pidennys saa riittää. Ensi viikolla myös päivät kylmenevät ja silloin ei lämmitin pitkään riitä takaamaan chilien hyvinvointia. Pelkkä hengissä pitäminen ei ole järkevää.

Starfish (C. baccatum) riiputteli eniten lehtiään vielä puolenpäivän jälkeen. Syynkin luulen keksineeni. Sen ruukku on lattialla nurkassa eli kylmää ulkoseinää on kolmella suunnalla ja juuret kärsivät kylmyydestä. Chilit, joiden ruukut ovat irti seinästä eivät näytä kärsivän muutamasta viileästä yöstä, kun päivisin auringossa lämpö nousee vielä yli kahdenkymmenen. Pilviset kylmät päivät ovat myrkkyä ja niitä on tulossa, nyt pitänee päättää parvekekausi jo lokakuussa.

Aika on mennyt sadon säilönnässä, mutta niistä olen vääntänyt juttua jo edellisinä syksyinä niin paljon, että antaa olla nyt. Kuivannut olen useita eriä, tehnyt etikkasäilykettä ja hapanchiliä. Nuo Starfishit vielä odottavat käsittelyä. Maku on hyvä ja muoto hieno, ehkä nämä pitäisi säilöä kokonaisena maukkaaksi koristeeksi.

Ulkona kaikki on toisin. Viimeisetkin chilit paleltuivat viime yönä. Omnicolor,  Cajamarca ja Aji Cristal pääsivät jo aikaisemmin sisätiloihin suojaan, samoin kuistilla riippunut amppelitomaatti, jossa nyt onkin makoisaa satoa. Tuossa kuvassa on 24.9. pakkasyöltä säästynyt kurpitsa. Samassa penkissä kasvanut jättikurpitsa luikerteli maassa ja paleltui jo nollan paikkeilla. Tämä kiipesi betonimuuria ylös ja säästyi. Metri irti maan pinnasta taisi pelastaa sen tähän asti.

Betoni myös säilönee päivän lämpöä ja luovuttaa sitä yöllä ympäristöönsä. Tämä on ns. butternut- eli myskikurpitsa, jollaisia en ole ennen kasvattanut, enkä taida jatkossakaan kasvattaa, en ainakaan tätä "Gitaraa". Se nimittäin oli tavattoman hidas, myöhäinen lajike. Se kasvoi aluksi tasatahtia jättikurpitsan kanssa, mutta lopulta siihen ehti tulla vain tämä yksi parikiloinen syötävä ja muutamia pieniä alkuja. Jättimallissa taas kehittyi viisi yli kymmenkiloista kiekkoa.

Aurinkokin taas paistaa

Hallaöistä selvittiin parvekkeella lämmittimen turvin ilman vaurioita. Tässä muutama otos aurinkoisen lauantaipäivän kunniaksi.

Starfish (C. baccatum) on majaillut tuossa nojatuolini kyljessä ja mittaa on kattoon asti, satoakin ihan mukavasti kun muistaa, miten surkeassa kunnossa se oli keväällä.

Starfishit ovat hauskan näköisiä, muista selvästi erottuvia muodoltaan ja tänä vuonna niitä tuntuu tulevan tiheään, kun se pääsi aurinkoiseen paikkaan. Edellinen yritykseni tuotti vain muutaman, kun se oli vähän varjossa seinän vieressä.

Scarlet Lantern (C. chinense) on kaunis chili, mutta sai vasta syyskuussa ensimmäisensä kypsäksi. Kesän säillä saattaa olla osuutta asiaan, samoin paikalla parvekkeen itäreunalla tiheässä viidakossa. Maistamatta on Scarlet vielä.

Red Butlah (C. chinense) kasvaa lomittain Aji Amarillon kanssa ja tuo raakile on Amarillon. Butlah on supertulisten sukua, enkä ole sitä rohjennut vielä maistella, vaikka näitä onkin useita oksilla, kun tuota tiheikköä vähän kaivelee. Ulkonäkökin viittaa runsaaseen poltteeseen.

Suurimman tilan parvekkeelta on vallannut Perusta tullut Aji Amarillo (C. baccatum). Sen satokautta on nyt kestänyt melkein neljä kuukautta ja chilit vain kasvavat kokoa ja tihenevät. Se on täyttänyt tilansa lattiasta kattoon ja ainakin pari metriä leveälle muiden chilien joukkoon tunkeutuen. Paikka on valoisa ja ruukku iso, mikäpä siinä on kasvaessa.

Tähän väliin pieni ruokavihje: Mainio kalan kastike (ja kelpaa se vihanneksillekin) syntyy, kun Amarillon silppuaa maustamattoman 10% turkkilaisen jogurtin joukkoon. Toki muutkin chilit kelpaavat.

Aji Charapitakin (C. chinense) kypsyy vihdoin. Parvekkeella kaikki hyvin.

Kesäkuun kylmien satoa

Siitä on aikaisemmin kokemusta, että chinenset tekevät minikokoisia marjoja, jos niiden raakileiden alkutaipaleelle osuu kylmä jakso, mutta tänä vuonna kesäkuun koleus on tehnyt sitä myös muille, yleensä hyvin kasvaville lajeille.

Pimiento de Padron (C. annuum)

Noiden puolukankokoisten Padronien aloitus on tiedossani. Se tapahtui kesäkuun alkupuolella. Aivan alussa oli muutama lämmin päivä, mutta tuosta alkoivat kylmät yöt, enkä pitänyt parvekkeella lämmitintä. Ylempänä on sitten normaalikokoisia. En tullut merkinneeksi muistiin, milloin niiden kasvu alkoi, mutta voisi se olla vasta lämpimämmälläkin jaksolla, sillä aluksi nuo kasvavat ripeästi.

Starfish (C. baccatum)

Jopa baccatum Starfish reagoi kylmään jaksoon näin. Pienempi on vain puolukan kokoinen, eikä toinenkaan iso ole. Tästä kasvoi jo toukokuussa muutama raakile isoksi ja kypsyi sitten kesäkuussa, mutta kesäkuulla alkuun lähteneet jäivät minikokoisiksi. Pieniä ja nopeasti kypsyviä on valitettavan paljon, mutta nyt on kasvu taas normalisoitunut ja saahan noistakin maistiaisia.

Brasilian Starfish, PI 439368

Yllättävän paljon tuosta edellisessä jutussa mainitsemastani Brasilia-Uruguay PI-parivaljakosta löytyikin samankaltaisuutta -  ja tänään on pelivuorossa Brasilia.

Starfish (PI 439368) (C. baccatum)

Uruguaylaisen PI 439410:n ja brasilialaisen Starfishin (PI 439368) raakileissa ei juuri ole eroa tuon kokoisena, mutta Starfishillä se on tukevammassa varressa. Myöhemmin eroja alkaa muodostua ja uruguaylainen kasvaa enemmän pituutta, brasilialainen leveyttä. Kukat ovat hieman erilaisia, uruguaylaisella on keltaisempi värikuvio, mutta baccatumien "kalanruotokuvio" muuttaa väriä ikääntyessään ja näyttää erilaiselta eri valaistuksissa. Se ei siis ole luotettava tunnistustapa. Surkeissa oloissa talvehtinut Starfish on piristynyt parvekkeella ja työntää uutta kukkaa ja raakileita joka oksan hangasta, toisista useampiakin. Siinä on jo yksi kypsä, mutta vertaillaan näitä naapurimaiden ruttuisia chilejä, kunhan uruguaylainenkin saa kypsiä ja päästään maistelemaan.

Tutkiessani USDA:n siemenpankin tietoja näistä törmäsin taas kerran mielenkiintoisiin korkeustietoihin. Melkein järjestään heidän koekasvatuksissaan Georgian punaisessa hietamaassa chilien korkeudet ovat vain puolet tai kolmannes siitä, mitä suomalaisten parveke- tai kasvihuonekasvatuksissa. Taidamme lannoittaa aika reippaasti. Starfishin kohdalla ei mainittu mittaa, mutta kerrottiin, että kasvi on yhtä leveä kuin korkeakin. Suomessa se on kasvanut jopa nelimetriseksi pylvääksi ja minullakin parvekkeella yli kolmen metrin köynnökseksi. USDA:n kuvassa Starfish täynnä hedelmiä on kenties puolimetrinen leveä pensas. Sama chili se on kuitenkin. Valon määrä, lämpö, maaperä, kastelu, tuuli ja lannoitus muokkaavat kasvua aivan oleellisesti.

Tampereella satoi aamulla lunta, ulkona "lämpöä" 1,6°, parvekkeella sentään 10°, maa valkoisena juhannusviikolla. Suomen kesä. Chilit ulkona, samoin tomaatit, kurkut ja kurpitsat.

Ei baccat ja pubetkaan viileästä pahastu

Enintään hidastavat hiukan kasvua.

Kymmenen päivää sitten viileisiin öisin parvekkeelle tottumaan viety Aji Amarillo (C. baccatum) on ilmeisesti sopeutunut hyvin, kukinta jatkuu, raakileet kasvavat ja tuollaisia pieniä uusia pystykasvuisia ilmestyy joka puolelle. Nehän kellahtavat alaspäin, kun chili kasvaa ja paino lisääntyy.

Tämän innoittamana tutkin muitakin, jo pidempään parvekkeella oleskelleita chilejä ja hyvinhän ne jaksoivat. Isompia raakileita on Amarillon lisäksi Rocoto Montufarissa, Turbo Pubessa ja Omnicolorissa. Nyt kuitenkin tutkaillaan näitä aivan pieniä.

Starfish (C. baccatum) pääsi autotallista parvekkeelle puolitoista viikkoa sitten avattuaan ensimmäisen kukkansa. Siitähän kehittyi heti raakile, mutta se kasvoi niin hitaasti, että varmuutta chilin muodosta en saanut. Tuo nyt kuitenkin jo vihjaa oikeaan suuntaan. Edellisen kerran noita kasvattaessani se kasvoi aivan pystyssä, mutta tuokin on kääntymässä hitaasti. Ehkä tämä on oikeista siemenistä, eikä minun tarvitse idättää uutta. Kuva taas tapansa mukaan valehtelee. Minun ruudullani ainakin tuo on 5 kertaa oikeaa raakiletta isompi. Metkoja nuo makro-objektiivit.

Näiden välissä Sugar Rush (C. baccatum) kukkii myös, vaikka on alle kolme kuukautta ja siitä kolme viikkoa kylmässä. Senkin ekasta kukasta ilmestyi pieni chilinalku ja kukka roikkuu hauskasti kuin keijun mekko emin päässä. Näistä ei ehkä tule puhtaita siemeniä, sillä paljon isompi Amarillo kukkii tämän yläpuolella ja siitepölyä varisee myös muiden baccatumien päälle. Ne tiettävästi risteytyvät helposti keskenään ja useimmat väärät siemenet, joita olen saanut siemenkaupoista, ovat olleet juuri vahingossa risteytyneitä baccoja.

Jos (tai kun) puhtaita siemeniä haluaa, kasvi on siirrettävä vähän sivummalle tai käytettävä kukan auetessa pussitusta. Kukan voi suojata vaikka tyhjennetyllä teepussilla, hallaharsolla tai muovipussilla. Kun raakile alkaa kehittyä, pussi pitää poistaa, mutta kehittyvä chili kannattaa merkitä vaikka tekemällä villalangalla rusetti sen varteen. Vain tällä tavalla varmistettuja siemeniä kehtaa jakaa eteenpäin. Ulkona risteytymisen vaara on vielä suurempi, kun mehiläisiä ja kärpäsiä pörrää. Sisällä siitepöly laskeutuu vain vähän leviten alas. Chilien pöly ei ole erityisen leijuvaa, mutta kyllähän sekin tuulessa...

Turbo Pube (C. pubescens) pääsi tähän sarjaan osoituksena, että kaikki raakileet eivät suinkaan ole pystyssä varressa, vaan suoraan alas suuntautuviakin on. Tässä on taustana parvekkeen nurkassa oleva kuiva omenapuun runko.

Annuumeistakin minulla on kolme laatikkoa parvekkeella, mutta niiden kasvu on kyllä selkeästi hidastunut, ne hyötyvät lämmöstä. Ihan siedettävää kasvua niilläkin on. Alma paprika alkoi kukkia vähän alle kahdessa kuukaudessa, kun se lämpökaapissa tapahtui kuukaudessa.

Chinensejä en vielä vie kylmään, sillä niiden puolukan kokoisista marjoista kylmän kauden jälkeen on kokemuksia edellisiltä vuosilta. Eivät ne oikein mahtuisikaan ennen kuin saan tomaatit ulos.

Parvekkeen lämmityskautta on nyt näköjään kuukausi takana ja vielä muutama päivä edessä. Jouduin vaihtamaan lämmittimen, kun vanhan termostaatti heittäytyi aivan tunnottomaksi. Uusi samanlainen, mutta musta maksoi 16€. Laitoin samalla sähkönkulutusmittarin ajastimen ja lämmittimen väliin. Ilmeisesti arvioin jo 2012 kulutuksen aika oikein päätellessäni euron yöstä sopivaksi maksuksi siitä, että ei tarvitse säitä jännittää eikä kanniskella ruukkuja iltaisin sisään ja aamuisin ulos. Tähän astinen kevätkauden kulutus on vielä alle 30€, mutta eiköhän se loppuviikkoon mennessä tule täyteen ja sitten ehkä yötkin lämpenevät. Ei tuossa uudessakaan tarkkaa termostaattia ole. Yölämmöt ovat heitelleet viiden ja kymmenen asteen välillä, joskus ylikin, mutta pakkaset ovat pysyneet lasien ulkopuolella. Varmuus siitä rauhoittaa mieltä kummasti ja mielenrauhasta olen valmis tuon ja enemmänkin maksamaan.

Talvesta selvinneitä: Starfish

Viileänä varastona toimivasta autotallista löytyi ikkunanurkasta tämmöinen risu. Se on siellä ollut syksystä lähtien hyvin vähällä kastelulla ja valolla. Lämmöt laskevat tuolla pakkaskausina alle 10°, mutta nyt ei tainnut olla niin kylmää. Pieni loisteputki siellä on ollut ajastettuna yli metrin päästä tälle ja sitruunapuulle apuvalona pimeimpien kuukausien ajaksi.

Starfish (C. baccatum) ulkona vanhan omenapuun katveessa vastavalossa. Karviaispensas jo vihertää, koivut ovat hiirenkorvalla vasta ensi viikolla.

Tämän lajikekin on epävarma, sillä kasvatin tätä vasta loppukesällä, kun Starfishinä kylvetty tuottikin ihan eri näköisiä hedelmiä. Taimi ei ehtinyt kuin kukkimaan myöhään syksyllä, näytteitä ei saatu. Se oli täynnä ansarijauhiaisia, kuten melkein kaikki parvekekasvini. Leikkasin varren puolimetriseksi tapiksi ilman ainuttakaan lehteä, myrkyttelin kahdesti ja vein viileään. Muutaman kerran sentään talven aikana muistin kastella.

Kevään tullen tuo alkoi vihertää ja lehdillään huomautti, milloin tarvittiin vettä. Talven se pysyi pystyssä seiniin nojaillen, mutta nyt piti lisätä tukikeppi. Runko on alle lyijykynän paksuista luirua. Kaljun osan saan sopivasti parvekkeen kaiteen taakse, kun tuon sijoittaa lattialle pienelle korokkeelle. Latvat ovatkin jo reilusti toista metriä korkealla.

Nyt ensimmäiset kukatkin jo aukeavat. Toivottavasti tuo nyt on oikea Starfish. Kukat kyllä näyttävät siltä. Ajattelin kasvattaa tätä vanhassa ruukussaan ja mullassaan, kunnes saan varmuuden lajikkeesta. Minulla on onneksi kuvia edellisestä kasvattelustani vuodelta 2008. Starfishin raakile on pienestä lähtien oman näköisensä, joten asia saattaa selvitä piankin.

Talven ja varaston jäljiltä chilin lehdet olivat pahasti ryppyiset. Olen kuullut väitettävän, että tuollaista jälkeä syntyy liiallisesta lannoittamisesta, mutta se ei nyt pidä paikkaansa. Starfish ei syksyn jälkeen ole saanut lainkaan lannoitusta, vain niukasti vettä. Viileys, pimeys, kuiva huoneilma tai väärä pH voisivat olla syynä, mutta eiköhän tuosta päästä, kun kasvu taas alkaa kunnolla.

Ansarijauhiaiset näyttäisivät hävinneen sisätiloista tuon ankaran talvehtimisoperaation avulla, kun ainuttakaan lehteä ei jätetty kasvamaan, mutta kyllähän ne varmaan kohta hyökkäävät ulkoa. En jaksa vielä uskoa, että niistä olisi päästy kokonaan. Inhottavia elukoita.

Starfishistä ei tullutkaan Starfishejä

Aina ei kaikki mene suoraviivaisesti.
Parvekkeen parhaalla paikalla on tänä kesänä kasvanut Starfish  ja komeasti onkin kasvanut. Korkeutta on jo 170 cm ja leveyttäkin sen verran, minkä naapureiltaan mahtuu. Vähän toista kuukautta sitten siihen ilmestyivät ensimmäiset raakileet ja niiden kasvua olen nyt ihmetellyt.

Eihän tuo näytä ollenkaan Starfishiltä. Ehkä se ei olekaan. Kaikki kymmenkunta raakiletta ovat eri muotoisia, ylempänä jotkut pienemmät muistuttavat vähän oikeata, mutta vain vähän. Siemenessä lienee ollut vieraita geenejä.

Nämähän olivat ihmetyksen aiheena jo idätysvaiheessa, kun siemeniä oli samalla nimellä kahta eri kokoa. Tämä kasvoi niistä isommista, jotka itivät ensiksi. Varalaatikossani oli toinen taimi, vasta 25 cm korkea, mutta annoin sille nyt oman ruukun ja lisää multaa. Jospa siitä vielä kasvaisi vertailukasvi tämän kesän kuluessa. Siemenethän olivat lähtöisin kahdesta eri siemenpussista vuodelta 2008. Toisen olin saanut varmaan lahjaksi, toisen olin ostanut. Mielenkiintoisen monimuotoinen baccatum tässä on kuitenkin kasvamassa. Kunpa olisi vielä maukaskin.

Palattiin normaaliin kesäsäähän

Suursäätila on muuttunut. Maan itäpuolella majaillut korkeapaine on poistunut ja sen mukana helteet. Nyt ollaan normaalikesässä. Sadealueita tulee lounaasta tasaiseen tahtiin ja ilma on kymmenen astetta viileämpää. Lämmin kausi ehti sentään tehdä parvekkeella paljonkin hyvää. Useimmissa chileissä on raakileita ja kasvu on vahvaa. Tässä siitä vain pari näytettä.

Tuo ei ole omena, vaan chinense CGN 21500 ja raakile on vain sormenpään kokoinen, eikä taida isoksi kasvaakaan.

Starfish (C. baccatum) parvekkeen parhaalla paikalla myös aloittelee satoaan.

Hallanvaara alavilla mailla kuulutettiin ennen radiossa, mutta eilen varoituksia näkyi TV:n sääkartalla loppuviikolla jopa Keski-Suomessa asti. Tänään piti olla se päivä, jolloin yöpakkasten vaara on tilastojen valossa Tampereella ohi. Toivottavasti onkin, sillä yksi hallayö nitistäisi kyllä kurkut ja kurpitsat ja saattaisi siinä mennä tomaatitkin, mutta ne pystyn peittämään. Jotkut chilit kestävät hiukan enemmän, mutta eivät nekään montaa miinusastetta.

Onneksi emme ole alavilla mailla, vaan harjun laella. Täällä on yleensä muutaman asteen lämpimämpää kuin alempana sääasemalla tuollaisina äkisti kylmenevinä aamuyön tunteina. Mistähän sekin johtuu?

Paikan valinta on vaikeaa

Parvekkeen paras kasvupaikka on edelleen tyhjä. Se oli jo varattu Aji Huanucolle, mutta hajuhaittojen vuoksi se on nyt ulkona ja näyttää viihtyvän siellä.

Tuon pylvään oikealla puolella lattialla isossa ruukussa on vuosittain ollut kesän parhaan satokoneen paikka. Siinä baccatumit kasvavat kattoon asti ja niin leveäksi kuin annan niiden kasvaa. Tuo on itä- ja eteläseinien nurkkaus, valoa riittää, mutta koivu vähän varjostaa.

Tässä muutama ehdokas satopaikalle. Oikealla Aji Indian (C. baccatum), vuosien takaa tuttu hyvänmakuinen bacca, jossa jo on useita raakileita, mutta vartta vain 60 cm. Se jäisi puisen kaiteen taakse, pudottaisi lehtensä, eikä nykyisistä kukista olisi hyötyä.

Keskellä on varaston chinensien ahtaassa joukossa mittaa yli 110 cm kasvanut Starfish (C. baccatum) vasta nuppuja latvassaan. Kun sitä viimeksi kasvatin, se oli peräseinällä itäikkunan vieressä ja sato jäi aika pieneksi, mutta kasvi kasvoi suureksi. Ehkä valo ei riittänyt. Taidanpa nyt antaa sille uuden tilaisuuden ja paremman paikan.

Tuonne peräseinälle joutaa samassa ahtaudessa kerrankin pystysuuntaan kasvanut vasemman laidan Rocoto Red Peruvian (C. pubescens). Se toivottavasti pärjää, vaikka aurinko ei keskipäivällä parvekkeen perälle ylläkään. Istutuspuuhiin siis.