Värien taisto 2 - ratkaisematon kisa päättyy tähän

Kolmessa kuukaudessa tämä kisa on todettu mahdottomaksi jatkaa, eikä varsinaista paremmuusjärjestystä kannata julkaista. Pituuskilpailuhan tämä ei ollut.

   Akvaariovalo 38 cm, valkoinen led 47 cm, punainen led 36 cm, ESL 65 cm  

Kaikissa on raakileita, suunnilleen saman kokoisia ja suunnilleen yhtä monta, eli muutama.  Niistä ei eroa synny.

Punaisen ledin tulos poikkeaa jyrkimmin aikaisemmista testeistä ja siihen on syynsä. Se itse asiassa näkyy tämänkin kuvan taustasta. Aamupäivällä kuvatussa huoneessa on runsaasti valoa ja sitä heijastuu tähän testipenkkiinkin nyt kesällä auringon paistaessa 2000 luksia, vaikka ikkunan suuntaan on pahvi edessä. Vaikka lampuista tulee 20.000 luksia, riittää hajavalo täydentämään värivalojen puutteet. Talvella tuota ongelmaa ei ollut ja värit sai puhtaina.

Laitanpa tähän sinisen valon raakileen kuvan. Punainen väri on niin härski, että siinä ei kunnon kuvaa saa, mutta saman kokoisia kasvaa sielläkin. Valkoisilla valoilla ei tällä kertaa tullut kummempaa etua satoisuudessa, mutta kyllä ne värillisille pärjäsivät. Cajamarcan (C. chinense) kasvu oli ripeää. Alle kahden kuukauden syntyi kukkia ja kolmessa kuukaudessa ensimmäiset raakileet ovat reilun kokoisia, yli puolet lopullisesta.

Mitäpä tästä siis voisi loppulauseeksi  todeta?  Sekavalossa kasvaa - vaikka värillisen ledin alla.

Helteellä chilit kypsyvät

Nyt alkaa punertaa joka puolella. Lämmössä chilit kypsyvät vauhdilla. Komein on Aji Amarillo, mutta siitä joskus myöhemmin. Uusi tuttavuus Trepadeira do Werner (C. baccatum) näyttää hauskalta ja maistuu hyvältä.

"Werneri" on pysynyt suhteellisen matalana, 60 cm on baccatumille vähän. Nyt sen puolitoista kuukautta sitten kasvunsa aloittaneet raakileet alkavat kypsyä oranssin kautta punaiseksi.

Tämä on hauskan näköinen chili. Tasaisessa latvassa on tiheässä melkein valkoisia pampuloita. Ne erottuvat muista chileistä selvästi, ovat koristeellisia. Kuva on kolmen viikon takaa.

Kesäkuun kylmien satoa

Siitä on aikaisemmin kokemusta, että chinenset tekevät minikokoisia marjoja, jos niiden raakileiden alkutaipaleelle osuu kylmä jakso, mutta tänä vuonna kesäkuun koleus on tehnyt sitä myös muille, yleensä hyvin kasvaville lajeille.

Pimiento de Padron (C. annuum)

Noiden puolukankokoisten Padronien aloitus on tiedossani. Se tapahtui kesäkuun alkupuolella. Aivan alussa oli muutama lämmin päivä, mutta tuosta alkoivat kylmät yöt, enkä pitänyt parvekkeella lämmitintä. Ylempänä on sitten normaalikokoisia. En tullut merkinneeksi muistiin, milloin niiden kasvu alkoi, mutta voisi se olla vasta lämpimämmälläkin jaksolla, sillä aluksi nuo kasvavat ripeästi.

Starfish (C. baccatum)

Jopa baccatum Starfish reagoi kylmään jaksoon näin. Pienempi on vain puolukan kokoinen, eikä toinenkaan iso ole. Tästä kasvoi jo toukokuussa muutama raakile isoksi ja kypsyi sitten kesäkuussa, mutta kesäkuulla alkuun lähteneet jäivät minikokoisiksi. Pieniä ja nopeasti kypsyviä on valitettavan paljon, mutta nyt on kasvu taas normalisoitunut ja saahan noistakin maistiaisia.

Kurpitsalle taitaa tulla mitta täyteen

Kolmisen viikkoa on siitä, kun pensselillä pölytin parvekkeella kasvavan jättikurpitsan ja se alkoi pullistua. Se on edelleen samassa 8 cm taimiruukussa,. Mitäpä sitä vaihtelemaan, eikä se helposti kävisikään narujen varassa pystyssä pysyvälle. Mielestäni nerokkaan tukisysteemin, kurpitsakelkan jouduin vaihtamaan isompaan, sillä tuo on todella kasvanut. Itse kasvin kasvu näyttää pysähtyneen. Kukkia ei enää kehity, eikä uusia versojakaan ole alkanut kasvaa.

Ulkona tämän rinnakkaistaimi rehottaa jo monimetrisenä ja täynnä sivuversoja. Se alkoi kukkia vasta viikko sitten, eli parvekkeen lämmössä sai parin viikon etumatkan. Se on kohta kurottu umpeen, sillä ulkona on useita raakileita kasvamassa.

Kaksinkertainen kansion kansipahvi taipuu kurpitsan painosta, vaikka ei se oikeasti ole kuin 15 cm leveä ja pituutta on vähemmän. Painoa en pysty arvioimaan. Kun versojen kasvu on loppunut, myös kurpitsan väri alkaa vaihtua kypsään väriin. Mikäpä siinä. Ilmeisesti pikku ruukku ei pysty kasvattamaan tämän enempää. Olen viime päivinä lisännyt Puutarhan Kesään vähän typpirakeita Nutriforten lannoitekombosta. Yritän siis saada sen uudestaan innostumaan kasvuun, mutta ei näytä toimivan. Rajat on varmaan jo saavutettu.

Hauska tätä oli seurata ja saattaa tuosta saada varhaiset maistiaiset "jättikurpitsasta", joka kypsyi pienenä.

Sugar Rush, punainen ja makea

Sugar Rush (C. baccatum)

Helmikuun alkupuolella laitoin baccatumit itämään ja nyt ne ovat siis viiden kuukauden ikäisiä. Vain Sugar Rush on toistaiseksi kypsä. Sillä meni kolme kuukautta kasvamiseen ennen kukintaa ja kaksi kuukautta hedelmien kasvuun ja kypsymiseen. Varsin tavanomaiset luvut minun kasvatuksissani.

Sugarista on tullut esiin monen näköisiä ja värisiä variaatioita Chilifoorumin keskusteluissa. Siitä voisi päätellä, että risteytys on melko tuore ja muutosta tapahtuu. Ostin siemenet Fataliilta joskus vuodenvaihteessa ja nämä lienevät viimeisintä kehitysvaihetta. Muoto on tuollainen lähes kaikissa ja väri kehittyy vaalean vihreästä rusehtavan kautta punaiseksi.

Hyviä ovat, todellakin makeita ja rapeita, melko paksulihaisia. Poltetta oli ensimmäisessä varsin vähän, ihan paljaaltaan syötävä chili tämä on. Ensimmäisenä käyttökohteena tulee mieleen salaatit ja varsinkin mansikan kanssa yhdessä.

Kokokuvaa en tuosta onnistunut ottamaan. Tässä on vain alaosa. Sitä jatkuu ainakin puolitoista metriä korkealle tiheänä pöheikkönä, jossa on paljon vaaleanvihreitä raakileita. Alhaalta ovat vanhat lehdet putoilleet ja uusia on kasvamassa. Oikealla kuvaan pilkistää Werneri ja vasemmalla uruguaylainen bacca. Ahdasta on parvekkeen lasien edessä.

Nuo chilit ovat keskimäärin 6 cm pitkiä ja aika tukevia. Ne sopivat täytettäväksi ja grilliin tai uuniin. Myös pekoniin käärittynä niitä tiedän grillatun. Ruokakokeilut odottavat, kunhan lisää kypsyy.

Ulkona chilit kellastuvat tänä "kesänä"

Juhannuksena chiliaita vielä oli vihreä, kun vasta pari viikkoa yhtenäistä kylmää kautta oli takana, mutta kaksi viikkoa lisää palelemista lannisti tropiikin kasvien kasvun.

Aidassa lehdet kellastuvat ja putoilevat pois. Harvaa on kasvusto, mutta kypsyy siellä sentään chilejä. Nämähän olivat hyvässä kasvussa jo ulos vietäessä ja silloin oli vielä lämmin.

Onhan siitä jotakin positiivistakin sanottavissa. Juhannuksena havaitsemani kirvat ovat hävinneet. Kenties kylmyys vei ne, ehkä pikkulinnut, hämähäkit tai leppäkertut, mutta poissa ovat. Pessimisti minussa sanoo, että nyt helteiden alettua ne kohta kuoriutuvat jostakin suurin joukoin.

Kurpitsakelkka

Seinämaalarin kelkasta sain idean tukea pystyasennossa kasvavaa jättikurpitsaa.

Parista pahvinpalasta ja naruista tein kattokoukusta ripustettavan tuen tuolle pikkuiselle "jätille", kun se alkoi taipua alas. Tuonhan voi vaihtaa isompaan, jos tarvetta sattuu ilmaantumaan. Ulkona olen kasvavalle kurpitsalle laittanut laudanpalan alle, että se pysyy irti kosteasta maasta. Parvekkeella ja pystykasvuisella kurpitsalla tällaista ongelmaa ei esiinny, mutta jos tuo kasvaa vielä paljon, se voi kaataa koko kasvin.

Kasvua on siis tapahtunut, sentti toissapäivästä eli 52 mm on nyt halkaisija. Mitähän tuolle voi tapahtua? Todennäköisintä lienee, että se kuivuu tuohon. Varrestahan on jo juuri tulossa esiin. Se kaipaa siis lisää multaa ja ravinteita. Ulkonahan näitä lisäjuuria tulee vähän väliä ja ne todella tunkeutuvat maahan. Tätä en aio kallistaa vaakasuoraan, sillä silloin ei parvekkeelle juuri muuta kohta mahtuisikaan. Multapussin voisi tietysti ripustaa tuohon, mutta olkoot, tulkoon omillaan toimeen. Onhan sillä ruhtinaallinen 8 cm taimiruukku melkein täynnä multaa. Kokeilusta katoaa hauskuus, jos sitä alkaa vesittämään.

Jättikurpitsa parvekkeella 8 cm ruukussa

Siinä se nyt on, arvailujen aihe koko komeudessaan. Jättikurpitsa Mechta kuharki (Cucurbita maxima), suomeksi Kokin unelma.

Järjetöntähän tämä on, mutta minulle jäi idätyksistä yksi taimi yli ja tuossa se nyt on kasvanut puolitoista kuukautta 8 cm taimiruukussa, joka on 10 cm ruukun sisällä, jossa on kiviä painona, ettei heti kaadu. Kun nostin vielä sen latvan kiipeämään narua pitkin, korkeudeksi tuli jo metri.  Kyllä Puutarhan Kesä on tehokasta ainetta. Edellisen jutun kuvassa voimakkaassa vastavalossa ollut karvainen kurpitsan nuppu on auennut ylimmäksi kukaksi.

Latvassa on kaksi raakiletta, nuo pallukat kukan perässä. Ne lähtevät kasvuun vain, jos saavat siitepölyä hedekukinnosta, joita onneksi aukesi varren alaosaan toisen kukan kanssa samaan aikaan. Pensselisetä liihotti kukasta kukkaan ja nyt vaikuttaa siltä, että tuo ylempi pallukka olisi alkanut turvota.

Eihän se voi olla mahdollista?
Näistä pitäisi tulla 8-10 kiloa painavia kurpitsoita ja varren lonkeroita luvataan 8 metriä. Muistan kyllä viime kesältä, miten vaikeaa oli jätin  kasvun aloitus. Monet pikku pallukat siinä kuivuivat tai märkänivät ennen kuin oikea kasvuvoima löytyi varresta, joka silloin oli jo monta metriä pitkä ja monesta kohtaa juurilla kiinni maassa. Toivoa ei siis taida olla, mutta hienoja ovat kukat ja rehevä kasvi. Ilo sitä on katsella.

Ulkona (huom: aurinko pilkahti aamulla) ruohosilpulla peitetyssä maassa betonimuurin suojatessa pohjoistuulilta tämä jättikurpitsa on viihtynyt viileässäkin kohtuullisesti. Se on kaksimetrinen, tuplasti parvekekasvia pidempi ja paksumpi ja ovathan nuo lehdetkin eri kokoa. Yhtäkään kukkaa ei vielä näy, ei edes isoja nuppuja. Ehkäpä parvekekasvattelu todistaa taas kerran sen, että surkeissa kasvuoloissa kasvi yrittää ensin huolehtia jälkikasvustaan. Parvekkeella muuten toinen pallukka on kasvanut. Mittasin ne ennen kukintaa, 27 mm ja nyt jo 42 mm. Siinä meillä on jo kymmenen gramman jättikurpitsa.