Vanhakin vielä nuortuu

torstai 31. lokakuuta 2013


Kuusivuotias Piri Piri (C. frutescens) pääsi kuukausi sitten ulkoa sisään ja kynittiin lehdettömäksi ja oksat leikattiin lyhyiksi. Se oli kokenut jo muutamia pakkasöitä ulkona ja roikutti ajoittain lehtiään. Ansarijauhiaiset myös vaivasivat sitä. Kuukausi lämpimässä on saanut sen keväiseen asuun taas eikä hyönteisistä ole toistaiseksi merkkejä muutaman myrkytyskierroksen jälkeen.

Tämähän jäi kasvamaan vähän vahingossa 2008, vaikka en sen kasvatusta aikonut jatkaa. Syksyllä siinä oli niin komea runko, että leikkelin sen lyhyeksi, laitoin pieneen bonsairuukkuun ja sijoitin keittiön ikkunalle. Siellä se on kituuttanut kaikki nämä vuodet, kukkien runsaasti, mutta tehden vain harvoin pikkuisia chilejä. Isommassa ruukussa ja aurinkoisemmassa paikassa sato kyllä onnistuu.

Kaksi viikkoa testiä - ei isompia eroja

tiistai 29. lokakuuta 2013

Värien taisto jatkuu sen verran tasaisena, että ei mittaustuloksia hyödytä vielä kertoa. Sen olen havainnut, että kasvu on hitaampaa, kuin taannoisessa "kaappikokeilussani". Siinähän chilit kasvoivat  suljetussa tilassa ja niiden alla oli vesiastia huolehtimassa ilman kosteudesta. Lämpöä oli 26-28 astetta, nyt vain 20-22, joten eroon on syynsä.

Kasvua kuitenkin on. Tässä sinisen akvaariovalon alla kasvava baccatum. Ilmeisesti kuiva ilma, jota spottivalot kuivaavat lisää, vetää lehtiä ryppyyn. Pahimmin sykkyrällä ovat punaisen valon taimet, mutta kyllä sitä on valkoisessa ja ESL:n allakin.

Chinenset ovat odotusten mukaan matalampia, mutta kasvattelevat uusia lehtiä nekin. Jos silmämääräisiä havaintoja kerron, niin täysspektrisen luonnonvalo-esl:n alla kasvaa komeasti ja tämä sininen akvaariovalo pärjää myös hyvin. Punainen led on aloittanut hiukan muita hitaammin, mutta tilanne ehtii muuttua, kunhan nuo kasvavat.

Meillä syödään kurpitsaa

lauantai 26. lokakuuta 2013


Meidän kuivan hiekkarinteen "jättikurpitsa" kerättiin lehtien jäädyttyä 11.10. ja siitä asti sitä on säilytetty ulkona, onhan se melkein puutarhapöydän kokoinen. Ei se oikeasti ollut kuin 24-kiloinen, sylissä kannettava, mutta ei jääkaappiin mahtuva.


Onttohan se oli, mutta rihmastoa ja siemeniä oli aika vähän. On siitä syötävää riittänyt kahdelle perheelle viikoiksi. Kurpitsasta saa yllättävän monenlaista murkinaa, vuokaa, risottoa, uunissa paahdettua lisuketta, piirakkaa, hilloa, chutneytä ja paljon muuta, mutta kurpitsakeitto on ollut kaikkien suosikki.

Tuossa on yksi hyvä resepti, jota on monesti tehty, tosin ilman perunaa, mehua ja sokeria; tuorejuuston voi korvata kermallakin. Kurpitsaa oli tietysti reilummin, kun sitä riittää. Päälle ripottelin paistettua pekonia tai poronkäristystä, krutongit tietysti käyvät. Yrteillä olen myös tehnyt muunnoksia; timjami, rosmariini, vähän juustokuminaa ja kotimainenkin kumina käy, ruohosipuli, persilja tai korianteri käyvät silppuna päälle. Chiliä pieneen keittoon sopii meidän makuun yksi keskitulinen baccatum, vaikkapa Aji Indian.

Kasvua havaittavissa

tiistai 22. lokakuuta 2013

Viikko on takana Värien taistoa. Taimet ovat kotiutuneet laatikkoihinsa ja valoihinsa. Kasvu on täysin tasaista kaikissa väreissä. Tässä kuvakooste valkoisen ja punaisen bacca-osastosta.


Ei liene vaikea päätellä, kumpi on kumpi. Alanurkassa sama punainen uudestaan, kun kameran valkotasapaino on säädetty punaisen seinän mukaan. Ei löytynyt vihreää väriä silläkään chilintaimesta. Pornopunainen seinä muuttui neutraalin harmaaksi, mutta se ei mahtunut tähän kuvaan. Ihme säätöjä kameralla voi tehdä, tavallaan valehdella silläkin.

Hajahuomioita LED-valoista

sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Asiantuntija en tällä alalla ole, mutta valojen kanssa olen puuhaillut vuosikymmeniä ja jotakin lienee tarttunut mieleen. Keskivertosuomalainen taitaa olla valojen kanssa aika lailla pihalla. Viime viikon Kuningaskuluttajassa (TV1) oli lampuista asiaa ja asiantuntijaa tarvittiin pöytälampunkin valintaan. Kaupan myyjä oli täysin pihalla ja neuvoi väärin, asiantuntijat pyörittelivät termejä Watti, Lumen, Luksi, Kelvin, Ra, värilämpötila ja hyötysuhde kuin salatiedettä. Toimittajakin oli huuli pyöreänä (saattoi olla rooli). Hehkulamppujen jälkeen lampun valinnasta on tullut vaikeaa.

Tähän soppaan aion nyt lusikkani upottaa. Termit ovat tuttuja, mutta niitä kerrotaan tuotetiedoissa hyvin säästeliäästi ja kiinalaiset aivan omalla tavallaan. Kotivaloihin en nyt puutu. Tilanne on kehittymässä ledien suuntaan, mutta vielä ne ovat kallita tai tehottomia ainakin Suomesta hankittuna. Siksi perehdyin suoraan kiinalaisten tarjontaan ja isompiin lamppuihin, joilla voi kasvejakin valaista talven pimeydessä. Juttu kertoo vain tämänhetkisestä tilanteesta, viidessä vuodessa valkoisten ledien todellinen hyötysuhde pitäisi viisinkertaistua, lupaavat Philips ja Osram.

Ledithän ovat vain värikkäitä merkkilamppuja, joita alettiin tinata suuria määriä yhteen ja niiden kokoa kasvattaa. Siitä syntyi "kasvilamppu Ufo", myöhemmin värikäs paneeli ja sen hyvyyttä perusteltiin kasvien lehtivihreän absorptiokäyrillä. Sille riitti aluksi kaksi väriä, punainen ja sininen. Käyrää toistettiin ja toistetaan edelleen kyllästymiseen asti, vaikka se on äärimmäisen yksinkertaistettu ja todellisuudessa kasvit tarvitsevat lukuisia muitakin valoja eri tarkoituksiin. Noihin "pornopunaisiin" kasvivaloihin lisättiin vähitellen uusia sävyjä, jopa vihreää ja valkoista, joihinkin ultraviolettiakin. Silti ne ovat edelleen niin ällöttävän värisiä ja pitävät tuulettimillaan ääntä niin, että minä en sellaisia suostu hankkimaan. Ne ovat sitä paitsi kalliitakin. Näissä uusissa spoteissa ei tuulettimia enää pörise.

Valkoinen LED on uusi keksintö. Se kehitettiin sinisestä lisäämällä siihen erilaisia fosforoivia aineita. Niiden kehitys on juuri nyt nopeaa. Kun kiinalaista tarjontaa katselee, ne voisivat kotien valaistuksessa hyvinkin sivuuttaa energiansäästölamput vuoden kuluessa niin valotehossa kuin hinnassakin. Nythän niitä voi melkein verrata suoraan wateilla toisiinsa, ellei lumeneita ole kerrottu. Ledit hivuttautuvat kuitenkin vähitellen ohi tehokkuudessa. Jos 60W hehkulampun korvaamiseen tarvitset 15W energiansäästön, ledeissä saattaa riittää 12W, mainosten mukaan jopa 9W, jos tehtaiden ilmoituksiin on luottaminen.

Kiinalaisten ilmoituksiin ei kannata luottaa ja sama tapa taitaa levitä tännekin. Sama totuuden kaunistelu on noissa Ufoissa ja paneeleissa jo tavallista. Tehoksi ilmoitetaan ledien yhteenlaskettu wattimäärä, vaikka lamppuun syötetään paljon vähemmän tehoa. Kolmannes pois on aika yleistä ja löytyi sellainenkin rehellinen? myyjä, joka kertoo, että todellinen teho (Actual Power) on vain puolet nimellistehosta (Chip Power). Syynä on vähäisempi lämmön tuotanto.

Kuumuus on ledeille kuolemaksi ja alemmalla teholla ne lämpiävät huomattavasti vähemmän ja kestävät siis pidempään. Siksi niitä ajetaan jopa puoliteholla. Pitkällä paloiällähän ledejä markkinoidaan ja se oikeuttaisi kovemman hinnan, mutta totuus on, että ledejä räjähtelee tai sammuu siinä kuin muitakin lamppuja. Niissä on sisällä elektroniikkaa ohjaamassa ledejä ja se on heikko kohta. Yksi huono kondensaattori tuhoaa hetkessä pitkän iän haaveet. Toistaiseksi kymmenettuhannet käyttötunnit ovat lunastamattomia lupauksia, mutta toki mahdollisia.

Sama kaunistelu vaivaa myös valovirran eli lumenien ilmoittamista. Monet valmistajat laskevat yksittäisten ledien teoreettiset valotehot yhteen ja ilmoittavat sen. Suomalaisen asiantuntijan mukaan lampun rakenteellisiin häviöihin uppoaa helposti 35% valosta ja Aalto-yliopiston pistokokeissa (keväällä 2013) 60W hehkulamppua "vastaavien" eBay-ledien todelliset lumenit olivat suunnilleen puolet ilmoitetuista, eikä niistä ollut korvaavaksi valoksi alle 16W teholla. Toivottavasti EU:n virkamiehissä on sen verran päättäväisyyttä, että vaativat todellisen, käytössä olevan tehon ja lampusta todella irtoavat lumenit pakkausmerkintöihin. Kiinalaiseen tyyliin noista ei ota selvää Erkkikään.

Lämpenevätkö ne?
   
Kiinalaiset ovat rationalisoineet lampputuotannon. Kaikki  E27-kierteiset 12-wattisesta aina 54W spottilamppuun tehdään samaan runkoon, vain ledien määrä ja koko vaihtelevat. Ne ovat 12 cm leveässä rungossa ja alumiinilistat jäähdyttävät ledejä. On siis selvää, että pienemmät käyvät viileämpinä ja kait kestävät paremmin. Minulla nuo 27-wattiset tuskin tuntuvat lämpimältä oltuaan päivän päällä, mutta 36W jo kuumentaa kättä, ei polta sentään. Itse valo on viileää. Taimiruukkujen pinnalla on vain pari astetta enemmän kuin huoneessa muualla.

35, 60 vai 120 astetta, entäpä väri?   
Spottilampun keilan leveys ratkaisee, miten kaukaa sillä pitää valaista. Nyt valitsemani 60° kattaa suurin piirtein etäisyyden levyisen ympyrän. Reunoilla on vähemmän valoa ja se rajautuu aika jyrkästi ihan pimeään. 120-asteinen valaisee varmaan tuplasti leveämmin, mutta se on sitten oltava vastaavasti lähempänä, jotta samaan tehoon päästään. Käytännössä tila ratkaisee tuon tarpeen. Kapeammat keilat ovat harvinaisia.

Värintoistoindeksiä ei juuri koskaan kerrota ja pistokokeissa se on paljastunut usein tosi surkeaksi, kuutosella alkavaksi. Värilämpötiloissa on sentään hiukan valinnanvaraa, kaksi tai kolme erilaista. Olen jo vuosia suosinut päivänvaloa. ESL-lampuissa "lämmin valkoinen" on inhottavan värinen, ledeissä sen Kelvin-arvoa on vähän korotettu, mutta tuskin minulle riittävästi. Minä pysyn luonnollisessa tai viileässä sävyssä - ja siitähän chilitkin pitävät.

Värien taisto, ratajärjestys

torstai 17. lokakuuta 2013

Eiliseen testitilanteen esittelyyn vähän jatkoa.
Saanko esitellä, kilpakumppanit:


Rata 1: Sinivalkoinen akvaariovalo 27W
Rata 2: Valkoinen ledispotti, 36W tuuraa nyt tulevaa 27-wattista vähän muita ylempänä.
Rata 3: Sinipunainen kasvivalo 27W
Rata 4: Pikkuinen 23W energiansäästö, jota täytyy pitää lähempänä

Kaikki lamput riippuvat samasta tangosta, jota voin nostaa helposti ketjulla. Kaikki nousevat siis nopeimman tahdissa. Nostovaraa on puoli metriä. Pahvilooshit loppuvat vähän ennen, mutta se ei haitanne.

Sitten kun kaikissa ledeissä on sama 27W teho, pidän ne samalla korkeudella väreistä ja mittareista välittämättä. Energiansäästölampun yritän pitää lähes yhtä kirkkaana kuin valkoinen led, mutta silloin se kyllä on hyvin lähellä latvoja.

Jos ledimyyjien hehkutusta on uskominen, sinipunaisen pitäisi olla aivan ylivoimainen, onhan se "optimoitu kasvin tarvitsemille aallonpituuksille". Väri on kuitenkin niin ärtsy asuinhuoneissa, että tuskin minä sitä ryhdyn käyttämään kuin enintään valkoisen joukossa, jos se osoittautuu testissä paljon muita paremmaksi.

Testin arviointia pitää vielä miettiä, sillä on viitteitä, että kaikki ledit eivät aiheuta runsasta pituuskasvua. Noita chilejä pitänee kasvattaa niin pitkään, että ne alkavat tuottaa satoa, jolloin satoisuus olisi tärkeämpi tekijä kuin kasvin suuruus. Kasvu voi nyt olla hitaampaa kuin aikaisemmassa testissäni, sillä nyt lämpötila on alempi ja ilma kuivempaa kuin silloin suljetussa "kaapissa".

Valoa on. Tuo valkoisen spotin luksi-lukema on puolet lokakuisen päivän auringosta ja paljon enemmän kuin pilvisinä päivinä kesällä ulkona. 10.000 luksia riitti testissäni sadon tuottoon talvella. Sinisestä akvaariovalosta saa vähän pienemmän lukeman ja punaisesta ei juuri mitään. Se ei johdu valon vähyydestä, vaan mittarin rakenteesta, se ei voimakkaita värejä noteeraa. Punaisessa on keskellä hyvin kirkkaita kohtia, valo ei ole tasaista. Sen valossa chilin lehdet ovat lähes mustia, kuvassa niitä ei edes näy. Mielenkiintoinen kisa on tulossa.

Värien taisto, ledit testissä

keskiviikko 16. lokakuuta 2013

Valotestistä onkin jo aikaa. Silloin kokeilin ESL-lampuilla ja päivänvalon värinen kasvatti chilin taimia selvästi paremmin kuin ns. "lämmin valkoinen". Se myös osoittautui kasvattavan satoa paremmin kuin tuo keltainen valo. Sittemmin ledit ovat yleistyneet ja nyt päätin katsoa, mitä sille rintamalle kuuluu.

Tuossa ovat kisan osanottajat lähtöviivalla. Seurakseen ne saavat edellisen kisan voittajan.

Näistä väreistä kisataimet lähtivät rehottamaan. Parvekkeelta korjasin syyskuun viimeisinä päivinä punaisen Rocaton ja keltaisen Kellu Uchun (Lemon Drop) ja otin niistä tuoreet siemenet itämään lautalle, kumpikin lajike vain yhdestä chilistä, jotta perinnöllisyys ei vaikuttaisi kasvunopeuteen.

15.10.2013 alkoi Värien taisto. Silloin istutin taimet kisalaatikoihin, chinense Rocato aina vasempaan päähän, baccatum Kellu Uchu oikealle. Varsin samankokoisia  taimia onnistuin saamaan, enintään parin päivän ikäeroja noilla on. Olen valmistautunut latvomaan baccat noin vaaksan korkuisena, jos ne näyttävät jättävän chinenset varjoonsa.

Kaikkia luonnollisesti kastellaan ja lannoitetaan identtisesti, niiden alla on yhteinen kaukalo ja pohjissa reiät. Päivänvaloa taimiin ei osu ja ne mahtuvat kasvamaan ainakin puolimetrisiksi.

LED-lamppuja on kolme. Hongkongilaisten ja kiinalaisten eBay-sivujen avulla päädyin 27-wattisiin 60-asteisiin spotteihin. Niistä löytyi samantehoiset eri väreissä ja alle kahdella kympillä postikuluineen, eli tulivat ilman tullimuodollisuuksia. Valkoinen tosin on vielä matkalla, mutta sen voin korvata aluksi vähän isommalla pitämällä sitä kauempana. Kaikki lamput muuten ovat aivan samanlaisissa kuorissa kuin tuo 36-wattinen, vain ledien määrät ja värit vaihtelevat.

Perinteinen "kasvilamppu", kahta eri punaista ja kahta sinistä väriä. Tuossa on 9 kpl 3-wattista lediä. Ledien tuntijoille valon aallonpituudet ovat tärkeitä ja tässä ne ovat punaiset 660, 630 sekä siniset 460 ja 430 nanometriä. Punaisia on yhteensä 6, sinisiä 3 kpl. Ihan virallisesti tuota myydään Grow-valona hamppukasveille.

Villillä kortilla pääsi mukaan kisaan sinisävyinen akvaariolamppu, korallien ja vesikasvien kasvatukseen kuulemma sopiva. Se piti kuvata harson läpi, jotta väreistä sai edes vähän selvää. Suoraan ne häikäisivät liikaa. Siinä on sinisiä 460nm ledejä sekä kylmän valkoisia, joiden väri ilmoitetaan Kelvineissä 6500-12000.

Kolmanneksi lampuksi on tulossa päivänvalon värinen eli 5500-6500K valkoinen ledspot ja vertailun vuoksi mukana on myös 23W päivänvalo-ESL, jota tosin täytyy pitää hyvin lähellä, jotta sillä pääsisi edes lähelle näiden muiden tehoja.

Kisa alkakoon!

Lunta odotettavissa, chiliaita vain kukoistaa

tiistai 15. lokakuuta 2013

Tämäkin vielä ennen ensilumen tuloa:

Chiliaita voi ulkona terassin reunassa edelleen hyvin. Aji Huanuco (C. baccatum) tuossa on pääosassa. Se on jäänyt paljolti poimimatta, kun parempiakin chilejä on ollut ja tuo on varsin koristeellinen aitana. Taustalla on myös jonkin verran Rocoto M2:n kypsynyttä satoa, jonka poimin vielä pois. Canario ja Jamy jäivät ulos tästä kuvasta ja ne onkin poimittu melkein tyhjäksi.

Pakkasta pihalla, parvekkeella kuin kesä

maanantai 14. lokakuuta 2013

-4° oli lukema viime yönä lähimmällä virallisella sääasemalla, meidän mittari näytti nollaa. Asumme ilmeisen onnekkaassa paikassa harjun rinteellä korkealla ja tänne eivät hallat ensimmäisenä osu. Ulkona kuistilla Omnicolor porskuttaa yhä, vain vähän lehtiään roikutteli, mutta loppuviikolla sillekin taitaa tulla noutaja. Kypsät on toki poimittu jo pois. Parvekkeella lasien takana on täysi pöhinä päällä, onhan siellä päivisin auringossa reippaasti yli 20° lämmintä. Canario ja tunnistamaton salaattibaccatum tekevät kypsää jatkuvasti ja varsinainen kaunotar on unkarilainen "Joulun kellot".


Paprika-Bohócsapka (C. baccatum) on unkarilaisten nimi tälle piispanhatulle. On noita syötykin, mutta jälleen kerran houkuttaisi saada niitä joulupöytään. Etikassa ne säilyttävät muotonsa ja värinsä, mutta kun ne pysyvät pitkään hyvinä myös oksilla, antaa olla toistaiseksi kasvamassa. Kunhan eivät äkkipakkaset pääsisi yllättämään.

Ansarijauhiaisiahan tuonkin lehdillä on, mutta ei tässä vaiheessa ole enää aihetta myrkytellä. Jauhiaiset todella kestävät kylmää. Ulkona seinustalla tomaattipenkissä niitä on laumoittain ja niin vain tänäkin aamuna auringon noustua niitä pölähti sieltä lentoon, kun tomaatteja kaivelin. Ei tapa pakkasyökään noita paholaisia. Tomaatit kasvavat vihreinä ja punastuvat vasta päästyään lämpimään komeroon, mutta vielä syödään oman maan tomaatteja - ulkoa poimittuja.

Epäonnistumisen päivä ja Rocoto Red Peruvian

sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Tänään on kolmas kansallinen epäonnistumisen päivä ja kansainväliseksi jo ehdottelevat järjestäjät tätä "juhlapäivää". Silloin saa luvan kanssa mokailla ihan julkisesti.

Epäonnistuminen ja varsinkin sen tunnustaminen on voimavara, jonka avulla mennään eteenpäin. Menestyneiden yritysten takana on usein sarja epäonnistuneita ja onnistunutta luovaa työtä edeltää sarja kokeiluita ja epäonnistumisia.

Tuossa parvekkeen nurkassa itäikkunan pielessä, pihakoivun varjossa eivät chilit menesty. Rocoto Red Peruvian piti olla helppo tapaus ja siitä olen saanut satoa aikaisempina kesinä ulkona ja eteläisellä ikkunalaudalla. Nyt sijoitin sen tuonne nurkkaan ja kesä meni vartta kasvattaen. Onhan se kolmatta metriä korkea, mutta ensimmäiset kukat tulivat vasta syyskuussa. Kuivuminen ei ole se epäonnistuminen, vaan lopetin kastelun, kun tajusin, että tästä ei tule mitään enää tänä kesänä. Heitin rangan tänään ulos. Kuvakin vähän epäonnistui päivän kunniaksi.

Aikaisempina vuosina olen tuolta paikalta saanut heikkoja satoja, mutta aina sentään jotakin. Siihen pitäisi löytää joku varjossa viihtyvä chili, mutta sellaisia ei paljon ole.

Kaksi viikkoa kynimisestä - vihreää pukkaa jo

lauantai 12. lokakuuta 2013

Kaksi viikkoa sitten karsin muutaman chilin täysin lehdettömäksi, myrkyttelin kahteen kertaan ja toin ne parvekkeelta sisään. Nyt baccatumit Kellu Uchu ja Aji Indian jo vihertävät iloisesti, kuusivuotias ryhmyinen Piri Piri vielä miettii, mutta se tuotiinkin ulkoa kylmästä suoraan lämpimään.

Eniten epäonnistumisia sisään tuonnissa on sattunut, kun olen kastellut runsaasti ja kylmällä vedellä ulkoa vesisaavista. Siitä juuret eivät pidä. Talvehtijoille riittää hyvin vähä kastelu, ellei sitten halua kasvattaa niitä jatkamaan satokauttaan, kuten olen ajatellut noiden baccatumien kohdalla. Toinen epäonnistumisen paikka on leikkaus likaisilla saksilla ja väärästä paikasta. Silloin joku sienitauti iskee, eikä sitä saa pysäytettyä.

Niin ei toivottavasti käynyt tällä kerralla. Noinhan ei pidä leikata, että jää tynkä kuivumaan. Oikea leikkauspaikka on juuri lehtihangan yläpuolelta, jolloin uusi kasvu peittää leikkausarven. Nyt ei kuitenkaan ole kyse niin arvokkaista kasveista, että lähtisin leikkelemään uudestaan tai hakemaan jotakin ainetta haavan peittämiseen. Sellaisiakin on.

Chilimylly Englannista

tiistai 8. lokakuuta 2013


Säilyttelen mieluummin kuivatut chilini kokonaisina tai puolikkaina kuin jauheena - aromit pysyvät pidempään. Niitä voi lisätä ruokiin murentamalla tai kokonaisinakin, mutta pöytämauste pitää murskata. Mortteli tietysti käy siihen, mutta hyvä mylly voittaa sen kätevyydessä, jos se toimii.

Viime jouluna hankin lapsillekin lahjaksi ja yhden itselle tuolla takana näkyvää Hackmanin maustemyllyä. Nyt niitä ei enää ole ainakaan Hackmanin nettikaupassa, joten piti etsiskellä muualta. Englannista löytyi tunnetun pippurimyllyjen valmistajan, David Masonin nimenomaan kokonaisille chileille tarkoitettu keraamisilla terillä valmistettu mylly. Tuolta sen ostin, maksoin vähän alle kaksi kymppiä postimaksuineen ja kahdeksan päivän päästä mylly oli postilaatikossa.

Sehän toimii. Nyt jauhoin kuivatut vihreät Aji Indian chilit vihreäksi rouheeksi ruokaan. Se näyttää hauskalta ja maistuu hyvälle. Ei tämäkään mylly täydellinen ole. Kovin isot chilit eivät jauhaudu, ellei niitä ensin murskaa pienemmäksi. Tuolla Hackmanilla se on varsinainen ongelma. Chilit pitää paloitella, melkeinpä jauhaa ennen kuin ne osuvat myllyn teriin. Sitten se kyllä tekee hienoa jauhetta tai karkeampaa rouhetta, säätövaraa on.  DMD:n säätöihin en oikein ole vielä saanut otetta, mutta eivätköhän nekin löydy. Mainoskuvassa myllyssä oli Piri Piriä, joten varmaan pitää jauhaa vähän pienempää tavaraa, esimurskata ainakin osa chileistä. Tuollaiset isot vihreät olisivat kyllä hauskoja ruokapöydässä.

Valo tulee kaukaa idästä

lauantai 5. lokakuuta 2013


36 Wattia kiinalaista LED-spottivaloa parilla kympillä postimaksuineen. Kiinnostaako?
Isoja LED-valoja ei Suomesta juuri löydä, ei ainakaan miellyttävän värisiä. Nyt satuin selailemaan kaukomaiden eBay-tarjontaa ja siellähän niitä oli vaikka miten. LEDejä pidetään 5-6 kertaa tehokkaampana kuin hehkulamppu, joten tämä vastannee noin 200W lamppua. Siinä on 18 kpl 2W ledejä ja alumiinilamellit jäähdyttämässä, joten tuuletinta ei tarvita ja lamppu on äänetön. Tämä oli vielä poikkeuksellisesti "natural white", tavallisesti tarjolla on vain warm tai cool ja 60 tai 120 astetta. Kuva on kameran päivänvaloasetuksella ja valkoistahan tuo on, tarkemmin mittaillen hieman kellertävää.


Puhtaalla pöydällä mahtuu arviomaan valoja. Oranssi on pari talvea palanut 3x36W työmaavalaisin pienoisloisteputkilla. Putket ovat jo vähän himmenneet tai pölyä kertynyt pinnoille, sillä 10.000 luksia syntyi uutena 35 cm etäisyydeltä, nyt lamppu piti laskea alle 30 senttiin. Hyvinhän nuo ovat kestäneet, pika-laskennan tuloksena sain käyttöiäksi 7000 tuntia.
LED-spotti riippuu 55 cm korkeudessa ja kirkkaus on keskimäärin sama. Noiden valaisemaa aluetta on hankala mitata, kun se himmenee vähitellen reunoja kohti, mutta kyllä putkivalo yli kaksinkertaisen alueen valaisee, onhan siinä kolminkertainen määrä wattejakin. LEDin hyöty on siis toistaiseksi melko pieni, mutta kauempaa tuollaisella 60-asteisella voi valaista. Keväämmällä sekin on ongelma, kun chilit kasvavat kiinni lamppuihin.

Runsas parikymppiä on raja, jonka alle ei tulleja ja alveja peritä, sitä isommista eristä niitä saattaa mennä, jos tulli kiinnittää huomiota pakettiisi. ALV on suurin kustannus, mutta enintään kolmannes hintaan voi tulla lisää. Tämä muuten tuli perille yllättävän nopeasti. Ennen Kiinan postit ovat kestäneet kuukauden tai puolitoista, nyt Hongkongista tuli reilussa viikossa.

Uutta valotestiä tässä vähän mietiskelen. Takavuosina tutkin eri väristen ESL-valojen sopivuutta kasvuun ja sadon tuottoon. Nyt löysin samatehoisia LED-spotteja sekä valkoisena että sini-puna-kasvivalona ja vertailuun ajattelin ottaa vielä sinisen akvaariovalon ja tavallisen energiansäästön. Kunpa ne nyt vain kotiutuisivat kaukomailta ehjinä ja kohtuullisessa ajassa. Siemenet ovat jo itämässä.

Lisäyksiä marraskuun puolivälissä:
Tämähän johti sitten valotestiin.  
Kulutusmittarilla mitaten tämän spottivalon todellinen kulutus olikin vain 17W. Huijaustako? No tavallaan, mutta olin kyllä tietoinen kiinalaisten tavasta ilmaista asioita. Toisaalta se tekee tästä entistä houkuttavamman valaisimen, kun sähköä kuluukin puolet vähemmän. Valotehohan ei tuosta muuttunut miksikään.

Harissa ja muita pettymyksiä

keskiviikko 2. lokakuuta 2013

Monta lajiketta käy vielä viivytystaistelua kylmää vastaan lasitetulla parvekkeellani. Tärkeimmät ruokachilit on kerätty, kuivattu tai laitettu etikkaan, mutta noita outoja lajikkeita riittää, kun en näköjään ole niistä mitään kesän mittaan raportoinut. Jonkinlaiset loppuhuomiot pitäisi kirjoittaa, että en jatkossa tee samoja virheitä.


Harissa (C. annuum) on paremmin tunnettu mustista raakileistaan, mutta kylläpä se sentään osoitti kypsymisen merkkejä muuttumalla tumman punaiseksi. Pari kuukautta siinä meni.

Harissat ovat muutaman sentin mittaisia, paksukuorisia ja halkaistunakin tyylikkäitä, mutta: Nämä eivät kyllä maistu juuri millekään. Koristechiliksi tuo lienee jalostettu.

Oikea Harissa on pohjois-afrikkalainen maustesekoitus, jossa on tuntuva chilin polte. Sitä myydään jauheena tai tahnana. Muutama vuosi sitten Tunisian reissulla siihen tutustuin paikallisissa ravintoloissa ja hyvää oli. Tästä chilistä se ei taatusti ollut tehty, ovat vain valinneet mielestään myyvän nimen. Seurauksena oli ikävä pettymys.

Seuraava pettymys on vähän isompi:

Colombian Orange (C. chinense) tämän piti olla, mutta väärät siemenet sain Semillakselta. Chinense se toki on, mutta ei oranssi, eikä oikean muotoinenkaan. Minä kutsun sitä nyt "Not Colombian Orange". Katon rajassa se on kasvatellut ihan kiitettävästi satoa, kun alkuun pääsi, mutta: Ja tämä on iso mutta: Tämä on pahaa. Tuoksua ei ole, maku on ikävä ja pistävä polte muistuttaa voimakasta annuumia. Tulipahan kasvateltua.