Kypsää pukkaa

Nyt teen jotakin sellaista, mistä en chilifoorumeilla pidä. Kun näen pitkiä rimpsuja pieniä kuvia, mielenkiintoni alkaa hiipua. Liian paljon liian samanlaista informaatiota. Eipä sinunkaan näihin tarvitse uppoutua, nehän ovat vain omia muistiinpanojani kesäkuun alun tilanteesta 2015.

Talvehtineet Rocoto Santa Natalia ja Cajamarca

Rocoto Montufar kypsyy monimuotoisena, tässä pyöreä ja puikula

Peruvian White Habanerossa on vihdoin valkoisiakin makupippureita normaalimman kellertävän ohella

Padron ehti punastua ennen ulosvientiä ja ulkona tuuli oli repinyt Omnicolorista tuollaisen oksan. Sitä on syöty paljon jo punaisenakin.

Sugar Rushia kasvaa samasta siemenpussista sekä oranssinkeltaista että punaista

 

Trepadeira do Werner kuten tuo oranssi Sugarkin kypsyvät ulkona, mutta olivathan ne melko valmiita jo ulos vietäessä. Ei näillä kesäkuun säillä ulkona paljon kehitystä tapahdu.

Kaksi kuukautta liian aikaisin idätettyjä?

Rocoto Santa Natalia (C. pubescens) oli tämän talven taimista ensimmäisenä aukaisemassa kukkiaan, mutta melkein kaikissa viime vuoden lopulla idätetyissä, nyt kahden kuukauden ikäisissä taimissa on jo isoja nuppuja. Ne olisivat itse asiassa 40 cm korkeina haarautuneina taimina valmiita ulos tai parvekkeelle, mutta sellaisiin keleihin on vielä kaksi kuukautta aikaa. Eli, jos nyt pistäisi itämään, hoitaisi hyvin lämpimässä ja valoisassa, toukokuussa pitäisi olla kukkiva, sopivan kokoinen taimi vietäväksi parvekkeelle. Näitä nykyisiä pitää kiduttaa pienissä purkeissa, kun isot eivät mahdu ja kukintakin menee ohi. Epäilen kyllä, että into kukkimiseen tulee päivän pituudesta. Se lähestyy nyt chilien kotiseudun kahtatoista tuntia, kun kevätpäivän tasaus lähenee.

Olohuoneen ikkunalla alkaa olla ahdasta, eivätkä läheskään kaikki valoa kaipaavat ole mahtuneet sinne, vaan niitä on ripoteltu eri paikkoihin. Niukasta valosta huolehtivat 2x36W loisteputket ylhäällä pahvimaskin takana. Aurinkoa kaipailtaisiin.

Ylhäällä lasihyllyllä majailevat Rocoto Montufar, Ulupica Xtra Large, pienet Trinidad Scorpion Cardi ja Grandpa's Siberian Indoor Pepper, kukkiva Rocoto Santa Natalia sekä Scotch Bonnet (MOA) ja Peruvian White Habanero yhteisessä kastelualustassa. Joulukaktus innostui taas kukkimaan, kun käänsin sen kylkeä valoon päin.

Ikkunalaudalla verhon takaa "lastentarhasta" pilkistää Habaneron lehtiä, sitten 3 Padronin sirkkatainta jäätelöastiassa, Aji Amarillo vahvasti leikeltynä, amppelitomaatin taimia, ikkunalaudalla koristekasveina talvehtineet Cajamarca ja Charapita sekä reunassa Herpiilin lähettämistä siemenistä rotevakasvuinen risteytys, baccatum StarfishXHot Tree Pepper F4. Silläkin taitaa olla edessä saksiminen, sillä reunapaikka on varattu kissalle.

Aurinko aiheuttaa kastelutarvetta

Omnicolor (C. baccatum) jäi viime kesäiseen ruukkuunsa ja multaansa siirtäessäni sen syksyllä sisään alakerran ikkunanpieleen. Se sai hiukan apuvaloa 23W energiansäästöstä varjon puolelle, mutta kyllä se pääasiassa on ollut syksyn ja talven hämärässä ikkunavalossa. Kukkia on riittänyt ja muutama chilikin on muodostunut. Niitä on syöty kaiken värisinä, myös raakoina ja ne ovat aivan maukkaita jo vaalean keltaisinakin.

Aurinko kun pilkistää esiin, tuo alkaa heti roikuttaa lehtiään ja vaatii muutenkin kastelua melkein joka toinen päivä. Ruukku lienee täynnä juuria, eikä paljonkaan multaa. Kohta olisi keväisen mullanvaihdon aika.

Keskeltä ikkunaa sai paikan parvekkeella kesän viettänyt Rocoto Santa Natalia (C. pubescens). Sille ilmeisesti jäi enemmän multaa ruukkuun, sillä se ei tunnu satunnaisesta auringosta pahastuvan. Koko talven se on hiljalleen tuottanut pienehköjä makupalleroita, jotka edelleen ovat tulisia, vaikka aurinkoa eivät saakaan ainakaan tuossa ruukun takana.

Kesän hidastelijoita - Rocoto Santa Natalia

Siinä se nyt vihdoin on: Rocoto Santa Natalia (C. pubescens) kypsänä.

Tämä Caidelle Perusta tuoduista rocotoista alkunsa saanut karvainen kaveri ei helpolla sopeutunut meille, mutta ei sentään luovuttanutkaan. Kylvin sen jo marraskuussa päästäkseni ajoissa maistelemaan - toisin sitten kävi. Sehän kukki jo tammikuun lopulla, mutta siihen kasvu lopahti ja kasvi alkoi juroa, pudotteli lehtiään ja pysyi kuukausia saman kokoisena. Epäilen nyt, että kukkamultani oli liian ravinteikasta ja se tappoi juuria. Saattaa syy olla pH:ssa tai monessa muussakin tekijässä. Kesän tuo vietti parvekkeella ja kasvoi vain kituen, vaikka oli terveen oloinen. Syyskuun alussa alkoivat ensimmäiset kypsyä, eikä niitä ollut montaakaan. Tuo kuva on viimeisestä poimitusta 17.9. Meinasi unohtua dokumentointi.

Ei se iso ole vieläkään. Sadon kerättyäni kukinta kuitenkin vilkastui ja uusia versoja ilmestyy. Syy parantuneeseen vointiin voi olla vaikka se, että lopetin lannoituksen elokuun alussa. Hauska havainto on, että se kasvaa eniten valosta poispäin. Onkohan sillä ollut liian valoisaa?

Rocoton kukat ovat hienoja, eikä Santa Natalia tee poikkeusta. Toisaalta, ei sitä kukan perusteella pysyisi tunnistamaan, niin samanlaisia pubescensien kukat ovat ja samassakin lajikkeessa on variaatioita. Ilmeisesti kasvupaikka ja valo vaikuttavat. Nämä ovat enimmäkseen vähän supussa.

Lokakuun alussa tilanne on vihdoin tällainen: raakileita on joka oksalla ja kukinta jatkuu. Aivan ilmeisesti tuo kerjää sisään pääsyä talveksi, sillä noista ei tule kypsää ihan kuukaudessa, ehkä ei kahdessakaan. On siellä tosin isompiakin. Maistiaiset ensimmäisistä kypsistä kertoivat, että tämä on tulisimpia rocotoja, mitä olen maistanut. Ei siitä meikäläiselle täytettyä rocotoa kannata tehdä, hiki tulisi syödessä, mutta erinomaista maustetta niistä saa. Kuivasin ne ja käytän murskattuna tai jauhettuna erilaisiin ruokiin.

Santa Natalia - rocoto Perusta

Chilibloggari Caj Koskiselle viime kesänä suoraan Perusta tulleista rocotoista hän otti siemeniä talteen ja jakoi niitä muille harrastajille. Silloin sille myös annettiin nimi, jotta tiedetään, mistä puhutaan. Meillä tämä Perun alkuperäiskasvi yritti tehdä kukkanuppuja jo kuukauden vanhana joulukuussa, mutta nyt se on ryhtynyt tosi toimiin ja saanut kukkia avautumaan. Kukassa on aika paljon valkoista pubescensin kukaksi, mutta ei niin paljon kuin Rocoto Red Peruvianilla. Samasta suunnastahan nämä tulevat.

Rocoto Santa Natalia (C. pubescens) on näihin päiviin asti saanut kasvaa taimiruukussa ja taimivalon alla, mutta nyt se pääsi kukinnan kunniaksi isompaan ruukkuun ja ikkunalle. Kasvu on tyypillistä pubescenseille, 15 cm korkea ja 50 cm leveä. Se ei ole vielä kolmeakaan kuukautta vanha, joten ajoissa ollaan vieläkin.

Chinenset itämään

Viime vuonna tuskailin keväällä liian pitkiksi venähtäneiden chinensien kanssa ja kirjoitin, että ne olisi voinut idättää kuukauden tai kaksikin myöhemmin. Pääsyy epäonnistumiseen taisi kuitenkin olla liian suuri määrä ja tiheässä kasvaminen. No, nyt on kuukausi myöhemmin, enkä enää kauemmin jaksanut pidätellä idätysintoani.

Idätysrasiani on tällä kerralla joku raejuustopurkki. Vedessä kelluu noin sentin paksuinen styroksilevyn pala, joka on kiedottu talouspaperiin; idätyslautta mallia -08. Joulukuun lopulla idätin siinä pari pubescensia, joista parhaat ovat jo mullassa sirkkalehdillä. Alaosan päällystin kahvisuodattimella, johon juuret eivät tunkeudu, jos joutuvat olemaan pidempään lautalla multaan istutusta odottelemassa. Kolmantena päivänä jo näkyy itua muutamasta Lanternista.

Chinenselista on melko lyhyt. Noistakaan kaikkia Lanterneja en ehkä kasvata isoksi. Viime vuonna sain vääriä siemeniä Semillakselta ja Orange Lantern oli punainen pitkulainen ja pahan makuinen. Kun tämä kuitenkin kiinnostaa, tilasin Fataliilta uudet siemenet, nyt tosin pelkkä Lantern ja laitoin tuohon sivuun O-kirjaimen viereen vielä muutaman viimevuotisen siemenen. Noissahan saattaa käydä niin, että pussissa on yksi väärä siemen ja minä kasvatin juuri sen. Annetaan nyt vielä niillekin mahdollisuus. Scarlet Lantern on värikäs muunnelma tuosta perulaisesta chinensestä.

Pimenta Lagrima on Fataliin uutuuksia, brasilialainen puolivilli. Sen siemenet ovat kovin pieniä ja tummia. Tuollainen väri yleensä tarkoittaa huonoa itävyyttä. Red Butlah pitäisi olla tosi tulinen; Bhut Jolokian ja Trinidad Douglahin risteytys. Se näytti kuvassa niin herkulliselta, että päätin kokeilla.

Baccatumit ja annuumit idätän kait vasta helmi- maaliskuussa, kun kaikille ei ole paikkaa valoissa ja ilman valoa niistä ei tule kunnollisia parveke- tai ulkokasveja.

Ei tilanne kuitenkaan ole näin alkutekijöissään. "Värien taistossa" minulla on neljät baccatumit ja chinenset jo hyvässä kasvussa. Sieltä tulee Kellu Uchua ja Rocatoa minun tarpeisiini. Myös Caiden aitojen perulaisten chilien "koe-idätys" marraskuulta jäi kasvamaan ja nehän viheriöivät jo komeasti.

"Lastentarha"-nimellä olen kutsunut tätä kasvatuspaikkaa olohuoneen ikkunalaudalla tuuletusluukkua vasten, verhon takana. Nyt siellä on valona vain 25W energiansäästö, joka on rajattu pois huoneesta tuolla foliolla. Edessä ovat uudet bubet, oikealla varalaatikko, josta näkyy Aji Amarillo jo isona ja leikattuna sekä edessä Charapita, jonka varsinainen taimi on keskellä muiden alla huomattavasti isompana. Vasemmassa reunassa takana on Rocoto Santa Natalia, joka taas alkaa kasvattaa nuppuja. Vieläkin liian varhain, veikkaisin. "Lapset" kasvavat jo ulos tarhastaan, vaativat lisää tilaa ja valoa.

Vanhaan tapaan alan kirjata kasvun edistymistä Open Office taulukkoon.

Rocoto Santa Natalia - kuukausi kasvua, nuppuja näkyvissä

Olohuoneen ikkunalaudalla kasvanut rocoton taimi on nyt kuukauden ikäinen ja 10 cm korkea. Meidän kissa ei chilintaimiin koske, sillä on keittiössä omaa kauran orasta ruukussaan. Taustalla näkyvä terävälehtinen viherkasvi on kauran lisäksi ainoa "ruoho", johon se hampaansa upottaa. Oppivainen kissa, mutta on tuo rocotokin aika epeli.

Tuollainen aivan selvä kukkanuppu siellä on lehtien keskellä ja uusien lehtien välistä niitä näyttää löytyvän lisää. Haarautuminen on siis alkanut. Rocoto Santa Natalia (C. pubescens) on suoraan Perusta tullut lajike, joka nyt kasvaa ensimmäistä sukupolveaan Suomessa. Sinänsä ensimmäisten nuppujen ilmestyminen näinkin varhain ei ole minulle aivan tuntematon ilmiö. Tuosta yleensä seuraa, että nuput kuihtuvat itsekseen ennen kuin edes kehittyvät kukiksi ja varsinainen kukinta alkaa ehkä vasta kuukausien päästä. Jännityksellä seuraan, mitä tälle aidolle perulaiselle tapahtuu Suomen talvessa.

Lisäys 5 päivää myöhemmin: Niinhän siinä kävi, että nuppu kasvoi vähän vartta ja putosi sitten pois. Ei se ollut lähelläkään aukeamista vielä.

Rocoto Santa Natalia

Suoraan sanottuna alkoi ärsyttää tuo pornopunainen kuva blogin etusivulla niin, että oli pakko keksiä jotakin vihreää tilalle. Ensi kauden ensimmäiset taimet tulivat sopivasti sirkkalehdille idätyslautalla ja laitoin ne tänään ruukkuihin multaan.

Rocoto Santa Natalia (C. pubescens)   

Turkulainen chilibloggari Caj Koskinen sai viime kesänä tuliaisina Perusta chilejä, joista hän perkasi siemenet ja jakoi niitä halukkaille. Minäkin sain Aji Amarilloa, Charapitaa ja tähän asti nimetöntä rocotoa. Perulaisia rocotoja on siemenkaupoissa jo lukuisia, joten erottuvan nimen keksiminen oli hankalaa. Perussahan ne nimetään, jos ollenkaan nimetään, paikkakunnan mukaan. USDA:n siemenpankin keräilijät ovat nimenneet niitä jopa sen torin mukaan, mistä ne on ostettu. Samaa metodia Caidekin käytti ja sai selville myyntipaikan. Santa Natalia on katu Limassa, Perun pääkaupungissa ja sieltä kaupasta rocoto kulkeutui Suomeen.

Tämä on Caiden kuvan mukaan iso, kuhmurainen, punainen ja hyvin tulinen rocoto. Saapa nähdä, viihtyykö aito perulainen Suomessa. Siemenkaupoissa myytävät ovat yleensä jo useita sukupolvia kasvaneet länsimaisissa kasvihuoneissa tai puutarhoissa, tämä Santa Natalia ei. Myös aito Aji Amarillo iti hyvin ja taidan antaa senkin kasvaa. On minulla parille taimelle valoa synkimmän ajan ohi.