Samaa lannoitetta eri purkeissa

Kuin kaksi marjaa?

Näenhän minä, että ne ovat eri värisiä, mutta sisältö on aivan sama.

Kävin HongKongissa hakemassa tomaattilannoitetta ja huomasin, että keväällä kehumaani Biolan kastelulannoitetta ei enää ollut (saa sitä muista kaupoista, tarkistin myöhemmin). Ostin siis ihan kokeeksi Tarhurin kastelulannoitetta, vaikka Biolania on vielä puoli purkkia. Se on muuten osoittautunut aivan erinomaiseksi chililannoitteeksi, hyvinkin korvaa tai päihittää Puutarhan Kesän.

Vasta kotona aloin tutkailla purkkia tarkemmin. Ilmoitetut lannoitepitoisuudet olivat täsmälleen samat kuin Biolanin purkissa, jopa prosentin sadasosia myöten. Lukihan siellä alareunassa: valmistaja Biolan, ainekset peräisin Hollannista. Tarhuri on HongKongin tavaramerkki, jolla nyt siis myydään Biolanin tuotteita. Uskoisin tuolla kasvavan.

Tarhurin tomaattilannoitteessa on hiukan vähemmän typpeä ja enemmän kaliumia ja fosforia, NPK 12-5-30, kun arvot kastelulannoitteella ovat 15-2-25. Sen kerrotaan sopivan muillekin hedelmää tuottaville kasveille, saattaisi siis olla hyväksi chileillekin tähän aikaan vuodesta, jos vihreää kasvua ei enää kaivata lisää.

Annuumia (Pusa Jwalaa) kesäruokaan

Pusa Jwala (C. annuum)

Viime viikkoina meillä on maustettu ruoka lähes päivittäin vihreällä ja punaisella annuum-chilillä. Ja hyvältä on maistunut. Intialainen Pusa Jwala on osoittautunut varsin satoisaksi jopa kolmen litran ruukussa. Tuossa nyt ei sattunut montaa kerralla kuvaan, mutta vihreitä siellä roikkuu monta samalla oksalla. Ne vain eivät erotu kuvassa muusta vihreydestä.

Pusa Jwala on melko ohut, joskus kippurainenkin, noin 8-12 senttinen chili.

Käytämme niitä usein renkaiksi leikattuna. Siemeniä ei juuri viitsi noin ohuista alkaa poistamaan, nehän ovat syötäviä. Poltetta on aika mukavasti, se tuntuu chililtä. Maku on joissakin oloissa karvas, mutta jos siitä pitää tai edes sietää, se menettelee. Kaikenlaista ruokaa tällä on nyt maustettu, enimmäkseen vihreillä, mutta ei punaisessakaan vikaa ole. Kermaiseen lohikeittoon se ei mielestämme sopinut, hienot muut maut jäivät vähän sivuun. Liha- ja kasvisruokiin sekä tietysti kaikenlaiseen itämaiseen kokkaukseen tuo on omiaan. Parikin tuollaista neljän hengen annokseen tuo jo makua.

Olemme pitäneet Pusaa pöytämausteena leikkuulaudalla valmiiksi paloiteltuna, mistä sitä on helppo lisätä lautaselle. Se ei aivan helposti leviä ruokaan tasaisesti, vaan sinne jää "sattumia". Asiaa helpottaa, jos nuo renkaat leikkaa vielä muutamaan kertaan pituussuuntaan pienemmiksi paloiksi. Tämä annuum tarvitsee pienen kypsennyksen, että sen maku leviää. Kastikkeissa haudutettuna se maustaa myös kastikkeessa olevat ruokapalat, mutta esimerkiksi uunimunakkaassa maku jäi vain chilirenkaiden ympäristöön, mikä sekin oli ihan miellyttävä kokemus.

Varalaatikon niukkuudesta kasvaa satoa

Tämän olen todennut aikaisemminkin: Kun kasvun edellytykset ovat niukat, kukinta ja sadon tuotanto on nopeaa, vaikkakin sato lopulta jää pieneksi. Kasvien tärkein tavoite on tuottaa jälkeläisiä, chileillä siemeniä ja sen ne tekevät, vaikka olosuhteet olisivat kuinka kehnot.

Tässä on varalaatikkoni kolmelle chilille. Se oli jäänyt melkein unohduksiin muiden kasvien taakse. Kastelin sitä sentään, kun lehdet alkoivat roikkua ja kasteluvedessä oli toisinaan lannoitteitakin. Tuossa litran jäätelölaatikossa on nyt 6 desilitraa multaa yhteensä kolmelle chilille, niin vajaa se jo on. Kasvun suunnasta näkee hyvin, missä päin valo on ollut. Chilit ovat kaatuneet toistensa päälle kurkotellessaan kohti muiden chilien ja tomaattien peittämää ikkunaa. Terveen oloisia ne silti ovat. Vähemmässäkin valossa ja mullassa voi kasvaa.

Suurin yllättäjä on päällimmäisenä makaava suurilehtinen Aji Cachucha (C. chinense). Sieltä löytyy jo tuommoisia mötkäleitä raakileina. Cachuchaa on kaksi tainta ja toinen, isompaan ruukkuun siirretty ja hyvin hoidettu on toki isompi, mutta siitä en vielä raakileita löytänyt.

Laatikon kuvassa muiden taakse jäänyt Chinese Pot Chilli (C. annuum)  jäi siirtämättä omaan ruukkuun, mutta tässäkin yhteisasumuksessa se on tuottanut jo jonkin aikaa pikkuisia mausteita ruokaan lisättäväksi. Tämä olisi oikeastaan pieni koristekasvi, mutta sellaiset paikat ja ruukut menivät jo muualle.

Pisimmälle kohti valoa kurkottelee Rainforest Trifoliage (C.annuum) tai ainakin sellaisesta siemenpussista kylvetty. Tuossa ei kyllä ole jälkeäkään sellaisista monivärisistä koristelehdistä, joita Trifoliage pitäisi kasvattaa. Kyseessä voisi siis olla vahinkoristeytymä tai sitten se tarvitsee auringonvaloa ennen kuin lehdet muuttuvat kirjaviksi. Sitähän se ei vielä ole estottomasti saanut. Raakileita on kaiken värisiä ja kypsiäkin löytyy, kaikki muut tuntomerkit sopivat, vain lehtien koristeellinen väritys puuttuu. Kylvin näitä 2009-vuoden siemeniä aika nipun ja vain tämä yksi iti. Onko kenelläkään tätä lajiketta hengissä?