Ulkona ei nyt vaan kasva

Annoinpa heti väärän todistuksen. Kyllä kasvaa, kaikki täkäläiseen luontoon perinteisesti kuuluvat, siellä muinaisesta jääkaudesta asti kasvaneet kasvit rehottavat, vain siellä väkisin viljelemämme ulkomaiset, herkkähipiäiset kuten chilit tai tomaatit protestoivat.

Meillä harjun etelärinne on niin vehreä, että ei juuri koskaan tähän aikaan vuodesta. Ruohot, puut ja pensaat nauttivat kosteudesta. Normaalikesänä rinne olisi ruskeaa kuivuudesta ja vain keinotekoisesti kastellut, muualta tuodut, ihmisen hoitamat kasvit rehottaisivat. Nyt on täysin toisin. Muutama aste vähemmän lämpöä ja oksia riepottelevat tuulet sen tekevät tropiikin kasveille.

Suurin toivein toukokuussa istuttamani chiliaita ei tänä kesänä kasva. Oikeastaan se on taantunut toukokuusta. Vertailukuvassa 28.5. oli harso takana, joten siinä kasvit erottuvat paremmin. Vaikka tuosta ilta-auringossa sateen jälkeen kuvatusta kuvasta ei saa selvää, kerron kuitenkin vasemmalta oikealle chilien menestyksen.

Campane (C. baccatum) vasemmalla on menettänyt tuulessa latvansa ja oksiaan. Siinä on muutamia kukkia ja raakileita, mutta ei niistä tänä kesänä enää mitään tule.

Ulupica Large (C. cardenasii) on juurtunut parhaiten, mutta liian myöhään sekin. Pakkaset tulevat ennen kuin noista kukista kehittyy kypsiä chilejä. Kuva on vastakkaiselta puolelta aamun valossa.

Surkeasti kävi Trepadeira do Wernerille (C. baccatum). Ikkunalla spotin alla talvehtinut pensas kypsytteli kyllä ulos vietäessä oksilla riippuneet raakileensa, mutta pudotti sitten lähes kaikki lehtensä, eivätkä uudet vielä ole kuin hiirenkorvalla.

Oikealla Sugar Rush (C. baccatum) on tehnyt satoa pikku hiljaa pitkin kesää, mutta vain muutaman se on saanut kypsäksi. Siirrosta se selvisi parhaiten, mutta lehdet harvenivat ja oksat katkeilivat tälläkin. Ilmeisesti taimikasvatuksen laatu merkitsee paljon ulos sopeutumiseen ja tämä oli hyvässä kasvussa toukokuussa ja onnistui jatkamaan sitä viileämmässäkin.

Chiliaita 2015

Oleskeluterassillamme on jo "perinteisesti" ollut yhdellä sivulla chiliaita. Tänä vuonna se muodostui talvehtineista lajikkeista. Istutin ne eilen ja toivoin pilvisen kelin jatkuvan loppuviikon, mutta niinpä vain tuli heti aurinkoinen päivä ja sisällä kasvaneet chilit piti suojata UV-säteilyltä. Hallaharso ei ole kaunis maisemassa, enkä sitä montaa päivää aio pitää.

Vasemman laidan "piispanhattu-chili" Campane (C. baccatum) on jo miehen korkuinen ja menee yli tämän kuvan. Sen vieressä on Ulupica Large (C. cardenasii). Se osoittautui vääräksi valinnaksi, sillä illan mittaan tuuli oli taittanut lähes kaikki  vaakasuorat oksat. Nostelin niitä sitomalla, mutta en lastoittanut. Jos ne kuivuvat, eiköhän uusia kasva.

Muita tummempana erottuu eteisen ikkunalla ledispotin alla talvehtinut Trepadeira do Werner (C. baccatum). Siinä on jo kypsääkin, kuten laitimmaisessa Sugar Rushissa (C. baccatum).  Kunhan nuo asettuvat paikoilleen ja saan aurinkosuojan pois, siinä on valmis aita. Katajapensas rajaa toista päätä ja tästä oikealle jatkuu talvivalkosipulin voimakaskasvuinen rivi.

Baccat pysyvästi parvekkeelle?

Säätiedotus näyttää siltä, että kovia pakkasöitä ei ole tulossa, ei ainakaan sellaisia, mihin 1000W lämmitin ei riittäisi. Puoliteholla on pysytty yli +5 asteessa pakkasöinäkin. Tomaatit ja bubet ovat ulkoilleet jo jonkin aikaa, mutta baccatumit olen pitänyt vain aurinkoisina päivinä parvekkeella, öisin sisällä. Nyt siihen tulee muutos. Annuumin taimet vein sinne myös, chinenset pysyvät sisällä ikkunalla, kun niistä on tullut minikokoisia marjoja, jos ovat saaneet kylmää kukinta-aikaan.

Sadepilviä ja auringonpaistetta, siinä päivän sää. Esittely alkaa nyt oikealta.

Sugar Rush on suurimpana saanut jo uuden ruukun. Se oli vajaa kuukausi sitten näitä esitellessäni kymmensenttinen ja on kasvanut siitä puolimetriseksi. Tämä oli kasvukuukausi. Nyt tosin mitasta 10 cm on upotettu multaan ruukun vaihdon yhteydessä. Siinä on isoja nuppuja latvassa ja haarautuminen käynnissä, vaikka ikää näillä on vasta kaksi kuukautta.

Trepadeira do Werner ja PI 439410 ovat ruukun pinnalta mitaten melkein yhtä isoja, mutta niillä on vielä edessään syvempään multaan upotus. Keskellä on hännänhuippu Campane ja näiden takana baccojen varakappaleita.

Vasemmassa laidassa punaisessa jäätelörasiassa on marraskuulta asti kasvanut perulainen Aji Amarillo, sen varataimi. Varsinainen kasvattini kukkii ja siinä on jo raakileitakin olohuoneen ikkunalla. Se on venynyt ikävästi muutamista haaroista ikkunan yli ja tarvitsee koko ajan saksia. Se pitäisi jo siirtää parvekkeelle isoon ruukkuun, mutta sitä en sitten pysty siirtämään pakkasten alta sisään, joten olkoot vielä jonkin aikaa paikoillaan.

Baccat auringossa

Kuvasinpa samaan syssyyn chinensien perään vielä reilun kuukauden ikäiset baccatumin taimetkin, kun aurinkoa riitti. Kokeilin kameran kontrastinsäätöä ja melkoisesti sitä voikin venyttää omilla asetuksilla. Baccatumien lehdistä paistaa aurinko aivan toisella tapaa läpi kuin chinenseistä, joiden lehdet ovat paksumpia ja ryppyisempiä.

Sugar Rush (C. baccatum) on näistä baccoista kookkain, mutta ei niissä suuria eroja ole. Vähän kymmenen sentin päälle niillä on mittaa.

Trepadeira do Werneriä minulla on kahdesta eri lähteestä. Katsotaan, ovatko tulokset samanlaisia.

PI 439410-koodilla nimetyn baccatumin koti pitäisi olla Uruguayssa. Sen olemuksessa on selvästi enemmän chinenseä kuin noissa muissa.

Campane eli Joulun Kellot meinasi unohtua kokonaan tämän vuoden kasvatuksista ja idätin sen vasta pari viikkoa muiden jälkeen, joten taimi on vielä pikkuinen.

Näillä baccatumeilla pitäisi kesä pärjätä. Kaksoiskappaleet niistä on melkein kaikista ja onhan minulla useita jo hedelmää tuottavia leditestin taimia ja talvehtivissa Kellu Uchussa sekä Aji Indianissa on jo kypsääkin satoa. Aito perulainen Aji Amarillo availee ensimmäisen kukkansa lähipäivinä. Ei näistä puutetta tule.

Joulun kellot odottelevat jo pakkasia

Siivoilin taas parvekettani. Suurin osa chileistä päätyi kompostiin, osa matalaksi leikattuna tuholaistorjunnan kautta varastoon. Sellaisenaan säilytettävät olen jo aikaisemmin siirtänyt lämpimään. Ensi yöksi on lupailtu reipasta pakkasta, mutta Campanea en saa sisään, se on liian suuri.
PI 497974, jonka hankin nimellä Campane Fataliin -07 valikoimista.
Sillä on kymmenkunta muutakin nimeä. Joulun kellot on aika osuva minusta tälle baccatumille ja joulukoristeita noista on tulossakin. Campane on kasvanut kuin köynnös parvekkeen nurkassa pylvästä kiertäen. Korkeutta sillä on kattoon ja vähän ylikin, eli melkein 3 metriä. Satoa siitä saatiin jo heinäkuussa ja lisää pitkin kesää, mutta paljon on jäänyt syksyn kylmiin kypsymään. Kyllä ne nyt pitää kerätä sisään vihreätkin. Kypsyvät sitten tai eivät.

Campane - Jouluherkkuja valmistelemassa

Joulun kellot, Christmas Bell on eräs Campanen rinnakkaisnimi ja toden totta chili on nimensä veroinen. Tuossa Campanen variaatioita. PI 497974, Campane
Sain ajatuksen laittaa noita joulupöydän koristeeksi. Yksi on kuivumassa, jos se vaikka säilyttäisi muotonsa, mutta tuskin niin käy. Tämän valikoiman täytin juustolla ja pekonilla ja laitoin pakastimeen. Sieltä sitten otan uunin kautta joulupöytään.

Avasin noista kannen yläpäästä. Siihen sai "saranan", kun ei veistänyt aivan poikki asti. Terävällä ohuella veitsellä leikkasin siemenet irti. Sisustan täytin raastetulla Cheddar-juustolla ja pieneksi pilkotulla pekonilla. Puukepillä painoin täytteet tiukkaan ja aika paljon niitä menikin. Nuo liepeetkin ovat onttoja ja pullistuivat täytettäessä. Yhden onnistuin halkaisemaan alapäästä, kun painoin liian kovaa.

Pari koekappaletta maisteltiin. Uunissa juusto sulaa ja chili pehmenee. Tulee tosi herkkua. Kansi ei aina pysy päällä, mutta sitä voi sitten korjailla ennen pöytään vientiä.