Chilit sisään!

keskiviikko 30. syyskuuta 2009


Viime yönä jo kävi nollassa, mutta seuraaviksi neljäksi yöksi on luvattu oikein pakkasia. Kovin vähän tapahtui ulkona oleskelleissa rocotoissa syyskuun aikana, joten päätin kantaa ne nyt sisään tilapäissäilytykseen ikkunalliseen varastohuoneeseen. Valoa siellä on kovin vähän, mutta jospa pelkkä lämpö riittäisi kypsyttämään vielä vihreät chilit.
Rocotoämpäreistä ehdin ulkona saada vain 4 kypsää Rocoto Peru Cuscoa ja 2 Rocoto Peru Punoa. Isoja raakileita on vaikka kuinka kummassakin. Tämä kuva on syyskuun alkupuolelta, mutta kertonee jotakin Cuscon sadon määrästä.

Ruukussa ulkona majailleet Aji Cristal ja Inca Red Drop pääsivät myös sisään. Kummassakin toukokuussa alkanut sato jatkui, mutta keräsin isoimmat chilit pois ja leikkasin oksia matalammaksi. Kaivoin Aji Indianin maasta, joka oli rutikuivaa siinä kohdin. Katkoin ja pöllyttelin juuria jotta sain ne mahtumaan 13 cm ruukkuun, korjasin sadon, leikkasin kasvin noin 20 cm korkuiseksi ja kastelin uuden mullan. Muutama lehti, raakile ja kukkanuppu siihen jäi.

Parvekkeelta siirsin sisään ikkunalaudalle kypsymään supertulisen Bhut Jolokian. Ajatus olisi saada siitä itäviä siemeniä, eikä siihen sovi pakkaset, vaikka kasvi muuten nitä kestäisikin.

Hernekeitto ja chili ne yhteen soppii...

tiistai 29. syyskuuta 2009

Hernekeittoa voi tehdä muulloinkin kuin torstaisin. Pikaruokana purkki keittoa on ihan mainio. Jalostajan purkkiin on tullut repäisykansi. Ihmettelimme, miksi keitto ei enää tule pötkönä ulos purkista, vaan se pitää kaivaa sieltä. "Onkohan siitä se rasvakerros poistettu, jota pitkin sisältö luisti ulos?", kysyi vaimo. Minäpä avasin purkinavaajalla tölkin pohjan pois ja sisältö luiskahti kevyesti kattilaan! Hieno repäisykansi jättää reunuksen tölkkiin ja se estää sisällön liikkumisen. Tästä lähin käytän taas purkinavaajaa - pohjaan.

Tilkka chiliä terästää hernekeiton makua. Piri Piri tai Indian PC-1 esimerkiksi sopivat erinomaisesti ja miedompia chilejä voi tuoreena viipaloida reilumminkin mukaan.

Koristechili Rainforest Trifoliage

maanantai 28. syyskuuta 2009


Trifoliage on nimensä mukaisesti monivärinen lehdiltään. Sain sen viime talvena yllätyslahjana amerikkalaiselta siemenkaupalta muita chilin siemeniä tilatessani. Ensimmäinen kylvö epäonnistui ja taimet kuolivat ilmeisesti kylmyyteen. Laitoin uuden erän kasvamaan toukokuussa ja nyt voidaan maistella ensimmäistä kypsää. Ihan terävältä chililtä tuo maistuu. Ei sitä nyt erinomaisen hedelmäiseksi aromiksi kannata kehua, mutta kyllä tuo mausteena toimii. Ei ole kitkerä, kuten jotkut koristechilit.



Raakileet olivat tummia ja violetteja, mutta punaiseksi tuo kypsyy, kuten useimmat chilit. Sen kukat ovat erilaisia violetteja, raidallisia tai yksivärisiä. Muuntelua tapahtuu, kuten lehdissäkin. Vanhemmissa lehdissä voi olla jopa sininen sävy tai violetteja osia.

Säätiedotusta on jo syytä vilkuilla

sunnuntai 27. syyskuuta 2009

Chilit kasvavat vielä ulkona pakkasia odotellen.

Aji Indian (PI 370004), baccatum-sukuinen maukas intialainen chili on kasvanut kesän terassimme reunuskasvina ihan multaan istutettuna. Se kasvaa jo toista kesäänsä. Viime talven se toki oli sisällä ikkunalaudalla jonkin verran leikattuna. Keväällä tuo alkoi kukkia ja tuottaa hedelmää jo huhtikuussa ja toukokuussa vein sen ulos. Se jälkeen siitä on monet maukkaat sadot kerätty, viimeksi pari viikkoa sitten ja taas on kypsää.

Jos tuon aikoisi säästää, se pitäisi kaivaa ylös ennen pakkasia, sillä intialaiset - ja itse asiassa melkein kaikki chilit ovat arkoja kylmälle. Säilytystilat vain ovat rajalliset, sillä nuo tarvitsevat myös valoa. Pimeässä ja viileässä talvehtineet eivät juuri ole keväällä heränneet ainakaan kohtuullisessa ajassa. Siemenestä chilin saa muutamassa kuukaudessa tuon kokoiseksi. Jos aivan alkuvuodesta aloittaa, omaa kypsää chiliä saattaa olla jo keväällä pöydässä.

Älä osta, varasta se!


Aamulla kuulin radiosta, Ylen Ykköseltä tietysti, pienen pätkän (alle 10 minuuttia) Philip Glassin viulukonserttoa. Aivan loistavaa, minimalistista, hiljentävää musiikkia.  Mestarillinen viulisti Gidon Kremer joutui pidättelemään 1600-luvulta peräisin olevaa viuluaan ja omaa virtuositeettiaan soittaessaan Glassin erittäin simppeliltä kuulostavia ja äärimmäisyyteen toistuvia kuvioita, mutta minut se vei mukanaan. Glassin vanhempia levyjä on hyllyssä, mutta ei tätä. Halusin sen heti kaikki mulle nyt tyyliin.

Googleen siis etsimään radiosta kuulemieni vihjeiden perusteella. Parin ostetun mainosrivin jälkeen löysin etsimäni Amazonin levykaupasta. Se, mitä sitten seurasi, sai minut hämmästymään. Ainakin 2 sivua Googlen hakutuloksia sisälsi torrent- ja mp3-sanoja ja samaa musiikkia tarjottiin imuroitavaksi ilmaiseksi netistä vaikka miten monesta paikasta.

Nettipoliisi hoi!
Eikös tämä nyt ole vähintäänkin rikokseen yllyttämistä, Glassin ja Kremerin hengentuotteen varastamista. Ketä tästä pitäisi syyttää? Toisten omaisuuden jakamista harrastavat sivustot pitäisi saada vastuuseen, mutta eikö myös niiden yhteystietoja auliisti tarjoava Google ole syyllinen?

Sitä paitsi. En minä mitään mp3-tiedostoa tarvitse. Tuollaisen musiikin pitää soida mahdollisimman täyteläisenä. Ellei levyä paikkakunnan musiikkikaupasta löydy, pitänee turvautua nettimyymälään. Kirjastostakin tuo löytyisi lyhyellä varausajalla.

Varovasti maistellen aloitetaan

lauantai 26. syyskuuta 2009



Bhut Jolokia on maailman tulisin chili. Joissakin marketeissa myytävä Naga Morich on tämän läheinen sukulainen. Niihin kannattaa suhtautua kunnioituksella ja käyttää suojakäsineitä.



Sitä on kasvamassa tuossa parvekkeella. Viime viikolla poimin yhden, kääpiökokoiseksi jääneen kypsän chilin ja laitoin sen Alkon minipulloon rypsiöljyyn kellumaan. Muutamassa päivässä öljy oli saanut makua riittävästi. Siitä tulee aivan ihanaa salaatin kastiketta. 2,5 grammainen chili 50 grammassa öljyä maustaa riittävästi. 1:20 siis riittää. Pidempään uuttaen makua tulisi paljon lisää ja vaihdankin nyt uudet öljyt nautiskellun tilalle. Kenties oliiviöljy olisi ollut paikallaan - ja vähän sitruunaa, suolaa ja valkosipulia kastikkeeseen. Chiliöljy yleensä tehdään niin, että astia tungetaan täyteen chilisilppua ja väleihin kaadetaan öljyä. Näistä supertulisista tulee tuolla tavalla niin maukasta öljyä, että sitä pitää annostella tipoittain.

Noin se lähtee liikkeelle..



Tämä on ensimmäinen blogini. Antakaa anteeksi aloittelijan alkeelliset virheet. Ja tervetuloa, jos kiinnostaa.


Nettipäiväkirjaa jossakin muodossa olen pitänyt vuodesta 1995, mutta ei niitä silloin blogiksi kutsuttu. Nuo merkinnät johtivat sittemmin nettifoorumin ja sitä tukevan yhdistyksen perustamiseen. Niiden hoidossa kuluu edelleen eläkeläisen aikaa, mutta kesällä -07 aloitin silti uuden harrasteen, chilien kasvatuksen. Sen tiimoilta olen pitänyt kasvatuspäiväkirjaa muiden chileistä hurahtaneiden kanssa Chilifoorumilla Chilivaarin nimellä. Nyt on tullut aika kokeilla itsenäistymistä. Se antaa mahdollisuuden hyppiä vähän yli raja-aitojen.


Kasvatuspäiväkirjaa pidän ihan omaksi ilokseni. Sieltä voi tarkistaa, mitä tehtiin viime vuonna tähän aikaan ja miten mikäkin kasvi on kasvanut, miten hoitotoimenpiteet ovat vaikuttaneet. Jos se jotakin muutakin kiinnostaa, se sopii minulle. Kommentoida saa ja se on jopa toivottavaa. Keskustellen asiat selviävät. Olen jo sen verran "vanha" kasvattaja, että jotkut perusasiat saattavat tuntua liian yksinkertaisilta ja unohtuvat mainita tai selittää. Kuvien kanssa olen aina pelannut ja kuviin perustuvat nämäkin päiväkirjamerkinnät.


"Edelliset osat" chilipäiväkirjaa löytyvät siis Chilifoorumin sivuilta ja tuskin vaivaudun niitä tänne siirtämään, niin paljon siellä on tavaraa. Tässä vain linkit niihin:
Loppuvuosi -07: http://chilifoorumi.fi/index.php?topic=3937, jolloin olin aivan aloittelija
Vuosi 2008: http://chilifoorumi.fi/index.php?topic=4107.0 keskityin intialaisiin chileihin
Vuosi 2009: http://chilifoorumi.fi/index.php?topic=5272.0 tutusmisen keskiössä Peru


Chiliaiheiden lomassa ajattelin harrastaa muuta yksityisajattelua ja maailmanparannusta. Yritän erotella ne merkinnät jotenkin, vaikkapa tekstin värillä tai kuvien puutteella, jotta chileistä kiinnostuneet voivat hyppiä niiden yli.


Okei, tämä on testiversio, kokeiluvaihetta. Kaikki voi vielä muuttua, palstan ulkonäkö varsinkin, kunhan opin hallitsemaan tätä tai jotakin muuta sopivaa blogisoftaa. Muoto on tuttu 90-luvun nettipäiväkirjastani: Uusimmat asiat ylimpänä, vakiolinkit vasemmalla, teksti oikealla. Voitte pitää minua juoksuhautoihin jämähtäneenä jääränä, jos niin haluatte. Ei minua haittaa. Tervetuloa kuitenkin.

Historian havinaa - blogin täydennystä Chilifoorumilta

maanantai 21. syyskuuta 2009

Tästä eteenpäin, tai siis ajassa taaksepäin merkinnät eivät ole oikeita blogimerkintöjä, vaan olen ne siirtänyt Chilifoorumilta, missä pidin kasvatuspäiväkirjaa kolmatta vuotta.

Siirtelen noita vanhoja juttuja vähitellen, eli historia avautuu taaksepäin sikäli kuin kerkeän.
Kuvat ovat pääsääntöisesti 700 pikseliä leveitä, mikä vaikuttaa palstojen muotoiluun.

Syksyn satoa kypsyy parvekkeella

sunnuntai 20. syyskuuta 2009

Kaiken väristä kypsyy lämpimässä syksyssä, mutta kerronpa parista pitkään vaietusta isokokoisesta chilistä.
Turbosta on ensimmäiset kypsät maisteltu jo elokuun alussa, mutta nyt niitä kypsyy joukolla; pienellä joukolla. Se on toukokuun lopulta kasvanut samassa paikassa parvekkeen perällä, poissa auringosta. Itse asiassa se ei ole juurikaan kasvanut, vaan kasvatellut noita 7-8 cm mollukoita. Tuossa paikassa kävi selväksi, että Pube ei siedä kääntelyä. Varjon puolelle joutuneet kukat ja pienet raakileetkin tippuivat pois ja kesti 3-4 viikkoa ennen kuin valon puolelle oli kehittynyt uudet. Sittemmin se on saanut olla samassa asennossa, Vain joitakin hillittömän pitkiä versoja olen leikannut pois. Lannoitus on ollut hyvin niukkaa, mutta kukkia ja uusia raakileita kasvaa edelleen.



Viime kesän satoihme, kananlannalla kasvatettu panamalainen Aji Chombo heräsi myöhään talviunestaan. Sehän talvehti puun kokoisena ja on siitä vain kasvanut, minkä nurkassaan on mahtunut. Mittaa on yli puolitoista metriä ja se on tukevaoksainen puu. On siinä jo toista kuukautta ollut kypsiä ja sato lisääntyy koko ajan. Syksy vain tulee taas eteen kesken kaiken. Viime vuonna se kehitteli tulisia chilejä marraskuulle asti.

Kukat pois ja lannoitus seis

sunnuntai 13. syyskuuta 2009


Sadonkorjuun yhteydessä karsin taas chilejäni. Kaikki kukat leikkelin pois sikäli kuin se sujui kypsyviä raakileita vahingoittamatta. Nehän eivät missään tapauksessa ehdi enää kasvaa ja kypsyä.  Ulkona aloitin tämän karsimisen jo kuukausi sitten ja parvekkeellakin kuukauden vaihteessa. Lannoituksen olen lopettanut jo muutama viikko sitten paitsi Bhut Jolokialle, joka saa edelleen energiaa kasvattaakseen kilpailukykyisiä Bhutteja. 

Parvekkeen nurkkaa siivotessani huomasin, että tämän kesän turhin kasvatettavani, Rocoto Manzano Orange kantoi ja levitti lehdillään ripsiäisiä, vaikka ei itse niistä näytä kärsivän. Pubeen ne tekevät vain minimaalisia vioituksia, mutta vieressä ja lomittain kasvava Aji Amarillo oli syöty pahemmin. Tuossa Rocotossa ei siis ole edes kukkanuppuja, vaikka sillä on mittaa jo 4 metriä; 2,60 huoneen korkeus ja 1,40 katossa vaakasuoraan. Mutkittelut matkalla korvannevat ruukun korkeuden.    Ulkona siinä on nyt muutama herneen kokoinen raakile. Amarillo on 20 cm lyhyempi, mutta siinä sentään on reilusti satoa, vaikka kypsyvätkin hitaasti. Tämä kasvattelee tasaisesti 10-12 senttisiä. Yli 20 senttisiä palkoja kasvattava Amarillo täytyy olla eri lajike, vaikkakin saman niminen.

Niin:
Tuo rocoto sai pienenä ja vielä toukokuussa parvekkeelle siirtyessään kananP:tä ruukkuunsa. Sillä se on kasvanut komeasti, mutta ei tuottanut mitään.   

09.09.09

keskiviikko 9. syyskuuta 2009


09.09.09
Maaginen päiväys.
Ihmeiden aika.

Fataliin yllätyssiemenistä viime joulukuussa idätetty yllätysrocoto M1 ryhtyi sitten helmikuussa alkaneen, puoli vuotta jatkuneen kukinnan seurauksena vihdoin kasvattelemaan yhtä podia. Ja minä kun luulin, että minä en vain osaa.

Pienessä amppeliruukussa kesän vietettyään se öiden kylmettyä ja päivän lyhentyessä, ravinnon vähentyessä tai ties mistä syystä kasvattaa nyt metrin, puolentoista vaakasuoria versoja ja niihin päihin kukkia, jotka näyttävät kehittyvän hedelmiksi. Pakkaset vain tulevat ennen kuin nuo ehtivät kypsyä parvekkeella ja tuollaiset hujoppiversot on tosi hankala majoittaa sisään.

Ymmärrän hyvin Fataliita, jos hän on tämän lajikkeen hyllyttänyt ja siemenet laittanut yllärien joukkoon. Mikähän tuollaisten pitkien sivuversojen tarkoitus mahtaa olla? Yrittääkö se levittää jälkeläisiään mahdollisimman kauaksi emokasvista?

Cuscokin kypsyy

maanantai 7. syyskuuta 2009


Tuollaisia mötiköitä kasvaa puska pullollaan. Tästä tulee kiloissa mitaten suurin chilisato mitä yhdestä kasvista olen toistaiseksi saanut - jos ehtivät kypsyä.
Rocoto Peru Cusco kypsyy hiljalleen. Nuo ovat keskimäärin kahdeksansenttisiä, pisimmät 9 ja leveyttäkin on 4, isoimmissa 5 senttiä. Niitä on tuolla oksiston kätköissä kymmeniä ja taas kymmeniä.

Tuossa on samassa 40cm leveässä ämpärissä 2 rocotoa ison omenapuun juurella kesähelteillä varjossa, aamuisin auringossa. Vasemmalla piilossa on Rocoto Manzano Orange, joka vasta kukkii. Se ei siis missään tapauksessa ehdi kypsyä ulkona. Tuon kokoista astiaa on mahdoton sijoittaa sisälle lämpimään.

Muutaman päivän kastelematta olleen ämpärin jaksoin sentään nostaa, mutta tiukassa se oli. Koko kesän paikallaan olleen astian pohjasta olivat chilien juuret kasvaneet ulos multaan ja niitä sai repiä irti ihan tosissaan. Kehittelin näet ajatusta, että kaivaisin Manzanon ylös ruukustaan ja typistettynä siirtäisin sen sisään kypsymään, jos se ehtisi kasvattaa edes muutaman sentin kokoisen raakileen, joka kestäisi käsittelyn. Eipä taida saada ehjänä tuota, kun juuretkin ovat jo karanneet. Muutaman yli metrin korkuisen verson leikkasin siitä pois jo kuukausi sitten ja jätin vain pari kukkivaa oksaa. Ensimmäiset raakileet ovat muutaman millin kokoisia.  Silloin typistin muutkin ulkorocotoni leikkaamalla kaikki kukat pois ja meni siinä pienimmät raakileetkin. Eivät ne kuitenkaan olisi ehtineet kypsyä. Hyvä jos edes nuo isot.

Rocotot kypsyvät ulkona

Vihdoin alkoi värin vaihto ulkona majailevissa rocotoissani. Sekä Cusco että Puno kasvattivat ja kypsyttelivät raakileitaan kaksi kuukautta.

Rocoto Peru Puno Marki on värikäs ilmestys. Pyöreähköt hedelmät ovat noin nelisenttisiä, suurimmat viisi. Niiden väri vaihtelee eri kasvuvaiheissa ja auringon säteilystä riippuen. Punainen väri ilmestyi muutama päivä sitten ja se saattaa tuosta vielä tummua.

Tämän korkealta Andeilta kotoisin olevan puben kehitystä olen päiväkirjassani melko tarkkaan seurannut, onhan tämä ensimmäinen kerta, kun pubescenseja kasvattelen.
Tammikuun lopulla tapahtui idätys.
Parin kuukauden iässä ne saivat hapanta turvetta juurilleen.
Osa taimista oli jo huhtikuun ulkona parvekkeella palelemassa. Ne selvisivät siitä, mutta jäivät kasvussa kuukauden jälkeen ja se on pysynyt syksyyn asti. Tämä oleskeli sen ajan sisällä lämmössä.
Toukokuun alussa ne olivat vielä maitopurkeissa, mutta kuun puolivälissä ne pääsivät isoihin ruukkuihin, saivat kolmanneksen hapanta turvetta juurilleen ja joutuivat ulos. Ensimmäiset kukat bongattiin jo silloin, mutta kukinta tietysti häiriintyi ulos viennistä.
Heinäkuun eka päivänä bongasin ensimmäiset raakileet.
Kuun lopussa ne olivat jo isoja.


Tässä Puno koko komeudessaan. 6,5 litran ruukussa koko kesän asustelleena se ei ole kasvanut tuon enempää. Satoa on kuitenkin runsaasti lehtien alla piilossa. Ruukku kaatuili myrskyissä ja oksia katkeili kunnes kaivoin sen maahan ja nostin oksia ylös naruilla. Kuvausta varten nostin sen näkyville. Tuo betoniseinä kuuluu rinnetonttimme pengerrykseen ja on osoittautunut hyväksi taustaksi niin viiniköynnökselle, tomaateille kuin nyt rocotoillekin. Se kun on suoraan etelään. Pubet ovat kyllä olleet jonkin verran varjossa omenapuun alla.

Ei selvitty myrskystä ilman tuhoja

lauantai 5. syyskuuta 2009

Eilen jo tuuli kovaa, mutta yöllä oli tapahtunut kauheita:
Amppelia parvekkeen ulkoseinällä kannatellut rautalanka oli hankaantunut poikki ja chili putosi kolmisen metriä. Ruukussa on ammottava reikä. Siitä näkee, että ruukku on aivan täynnä juuria.

Itse Omnicolor ei ollut paljonkaan vahingoittunut. Muutaman oksan pää oli katkennut, mutta kasvi näyttää selvinneen hyvin.
Paksummissa oksissa en havainnut murtumia ja suurin osa chileistäkin oli pysynyt kiinni kovassa tömähdyksessä. Sitkeitä sissejä, kuten monesti ennenkin on todettu.
Kun kaikkialle levinnyt multa on suihkuteltu pois, Omnicolor loistaa ja uhkuu elinvoimaa. Pitää vain löytää jostakin uusi ruukku.

Lisäys iltapäivällä:
Maasta kerätyillä keltaisilla ja oransseilla chileillä maustin possun sisäfileen mahdollisimman yksinkertaisesti: Pannulle paistossa irronneeseen nesteeseen lisäsin chilit renkaiksi leikattuna ja pikku purkillisen ruokakermaa. Nam Nam! Omnicolor keräsi runsaasti lisäpisteitä tänään.

Carmine - kaunotar Perusta

torstai 3. syyskuuta 2009

Aurinkoisen päivän kunniaksi aurinkoinen kuva. Carmine
Tämä perulainen kaunotar herätti huomiota jo taimivaiheessa. Sen jälkeen se on joutunut elämään vähän muiden chinenseiden varjossa, kun kaikille ei ollut eteläikkunalla paikkaa. Kasvatin niitä liian montaa lajia. Elokuussa tuo kuitenkin sai kypsää aikaiseksi, ensin pienempiä, sitten jo aika reilun kokoisia, seitsemänsenttinen tämäkin. Ei kovin runsaasti kuitenkaan. Se voi johtua tietysti huonosta hoidosta, varsinkin vähästä auringosta.

Maku muistuttaa aika paljon Limoa, on vain tulisempi. Samaa hedelmäistä tuntua niissä on, kun aivan pieninä lastuina maistelee. Eiliseen broilerileikkeeseen sitä kuitenkin tuli liikaa ja vähän irvistellen piti syödä loput. Hyvää oli kuitenkin. Carminen annosteluohjeeksi sopii ilmeisesti sama kuin oranssille Habanerolle. Tuhtia tavaraa siis tämä keltainen.