Bhut Jolokia on oikeasti maukasta

perjantai 21. elokuuta 2009




Sain talvella lahjaksi Bhut Jolokian siemeniä. Sehän on virallinen chilien (ja kaikkein kasvien) tulisuusennätyksen haltija Intian Assamista. Nagat ovat kotoisin aivan siitä läheltä, mutta rajan toiselta puolen Bangladeshista. Isompia eroja noilla ei taida olla. En ole mikään supertulisten ystävä, mutta pitihän tuo laittaa kasvamaan. Hiukan muiden varjoon joutuneena ja ankarasti lyhennettynä tuo kypsytti vasta elokuun alussa ensimmäiset hedelmänsä ja nekin kovin pieniä.

Oikeasti tuo pienin on vain parisenttinen, eli näytöstäsi riippuen saatat nähdä ne luonnollista suurempana. Painoa tuolla oli vain 1,4 grammaa, mutta makua kyllä riitti. Erittäin ohuina siivuina maistellen hedelmäinen habaneron maku tuli ennen poltetta. Neljän hengen kermakastikkeeseen lisäsin puolikkaan tuollaista, eli alle grammalla Bhuttia maku oli kohdallaan. Poltetta oli, mutta miellyttävää. Ehkä sitä olisi voinut olla enemmänkin, sillä kaapivat kaiken kastikkeen pottujensa päälle.

Onneksi näitä saadaan lisää. Toisilla oksilla on jo 5,5 senttisiä vihreitä, muuten täsmälleen saman pituisia kuin Pasin tämän hetken kärkitulos chilinkasvatuskisassa Nagalla. Laihoja tosin ovat, ehkä ne kasvavat vielä.

Tähän yhteyteen on hyvä lisätä linkki Ylen uutiseen Bhut Jolokian käytöstä Intian armeijassa:
Vaikka tuota pientä paholaista voidaan käyttää aseena ja karkotteena, se on maukas, jopa herkullinen sopivan pieninä annoksina.

Helppo ikkunalautarocoto? - siemeniä tarjolla

keskiviikko 19. elokuuta 2009

Rocoto M2
Kyseessä on Fataliin yllätyssiemenistä kasvatettu pubescens, jonka tarkkaa tyyppiä en ole pystynyt Chilifoorumin keskustelupalstan avullakaan selvittämään. Sopivia vaihtoehtoja on liian monta, esimerkiksi PI 355394, PI 355811 (Aji Rocoto), PI 355812, PI 497676, PI 585260 ja PI 585273. Siksi olen alkanut kutsua tuota ytimekkäästi vain Rocoto M2, kun se sattui itämään toisena mustista siemenistä. Vaihdetaan nimeä, jos oikea merkki selviää. Niille, jotka eivät ole koskaan pubescensia kasvattaneet, tämä voisi olla sopiva aloitus. Se on tarjonnut mukavia onnistumisen kokemuksia minulle.

Ensimmäinen sato oli pieni ja hedelmien koko n. 3-4 cm. Elokuussa valmistui seuraava erä ja pituus oli kasvanut jo viiteen senttiin. Nyt satoa näyttää muodostuvan lisää koko ajan. Muutaman kypsän syötyäni siinä on joitakin täyskasvuisia vihreitä ja kymmenkunta pientä alkua. Kasvi on ollut koko ajan eteläisellä ikkunalaudalla. Jostakin syystä en vienyt sitä parvekkeelle tai ulos, kuten muut chilini. Ruukku on pieni, 13 cm muoviruukku, jollaisessa rocotoa ei pitäisi kasvatella, mutta ikkunalaudalle nyt ei mahdu isompi. Kasvi on ollut muutaman kuukauden samassa asennossa, kun parvekkeella havaitsin kääntelyn aiheuttavan raakileiden putoamista ja kukinnan keskeytymistä. Se saattoi auttaa. Tuota on satunnaisesti lannoitettu Puutarhan Kesällä ja ajoittain on liian pitkäksi kasvaneita versoja pitänyt saksia poikki. Muuten se ei pysyisi pystyssä eikä mahtuisi ikkunalle. Yritän ehtiä saksimaan ennen kuin niihin kehittyy raakileita. Sitten ei enää raaski, eikä aina pystykään. Sinne tänne risteilevät oksat ovat muutaman kuukauden vanhoina jo jänteviä kuin paksu teräslanka. Rikoin yhdet halvat kiinalaiset sakset noita leikellessäni. Talveksi pitää kaikki pitkät oksat karsia, jotta ikkunalle mahtuu muutakin. Se on edessä lokakuussa, kun nykyiset raakileet ovat kypsyneet.


Helppohoitoisena minä tätä pitäisin ja luultavasti satokin olisi ollut isompi, jos se olisi saanut enemmän multaa ja ehkä päässyt ulos. Talvinen kukkiminen ja muutama hedelmä kertovat, että se ei ehkä vaadi kauheasti valoa. Toisaalta kesä eteläikkunalla on mennyt ihan hyvin. Keräsin siemeniä talteen ja kiinnostuneille kokeilijoille voin niitä postittaa. Osoitetta vain sähköpostiini, niin pääset ensi keväänä pienen puikulan rocoton makuun.

Jotta et erehtyisi luulemaan, että minulla on joku erityinen viherpeukalo tai multasormi, kerron tuon kaverista, Rocoto M1:stä. Ne itivät samaan aikaan ja kasvoivat rinnan, M1 vähän pienempänä. Se on nyt kukkinut ajoittain talvesta asti, mutta yhtään hedelmää tai raakiletta en ole saanut kasvatelluksi. Paria muutakin rocotoa olen huolella hoitanut koko kesän ilman minkäänlaista satoa. Ne eivät kai vain halunneet asua meillä. Olisipa chileissäni enemmän M2:n tapaisia helppoja tapauksia

Ilopilleri Omnicolor

sunnuntai 16. elokuuta 2009

Nostin parvekkeen ulkoseinällä roikkuvan amppelin sateesta sisään ja keräsin kypsät kuivuriin. Tässä siitä yksi oksa. Omnicolor (tai Aji Omnicolor)
Mukavasti kertyi kypsiäkin, mutta kun laskin chilien kokonaismäärää, se meni yli 200, jos pienetkin alut otetaan mukaan. On tästä jo aikaisemmin aika tavalla syötykin. Pienessä amppeliruukussa tuo on aikamoinen saavutus, sillä nämä eivät suinkaan ole mitään linnunsilmächilejä, vaan ihan kunnollisen kokoisia baccatumeita. Se näyttää pitävän paljosta valosta, eikä pahastu sateistakaan. Oksat ovat painuneet jo huomattavasti ruukun alapuolelle.

Makuhan tästä suosikkia on tekemässä. Toki myös huoleton kasvutapa, helppohoitoisuus ja satoisuus. Jo ensi puraisulla ihastuin makuun. Ei sitä ehkä poltteeksi kannata sanoa, pikemminkin miellyttävä pistely. Sulatejuustossa tämä saa kiitettävät arvosanat. Kastikkeen maustamiseen potkua saattaa olla liian vähän. Ja tosiaan, kun punaiset oli syöty, keltaisetkin maistuivat melkein samalta.

Aji Verde kypsyy

perjantai 14. elokuuta 2009

Perulainen Aji Verde on komean kokoinen baccatum sekä kasvi että hedelmät. Sen hitaasta kypsymisestä on varoiteltu. Nyt tuo tuli itse todettua.
Kaksi kuukautta ja viikko meni ensimmäisen raakileen ilmestymisestä punaväriin. Tuo saattaa riippua aika paljon hedelmän koosta, sillä myös Aji Amarillo kypsyi saman ajan, mutta pikkuinen Biquinho sai kypsää aikaan kuukaudessa.

Pieni mutta pippurinen

torstai 6. elokuuta 2009

Jos olet joskus pohtinut, mitä tuo vanha sanonta "pieni, mutta pippurinen" tarkoittaa, tässä sinulle kuvallinen vastaus:
Iso ja pienet
Kokoero on monikymmenkertainen, mutta niin on makuerokin. Parisenttinen pikkuinen on paljon tulisempi ja maustaa suuremman sopan kuin tuo kaksitoistasenttinen. Isompi on Fataliin yllätyssiemenistä kasvanut annuum, mitä ilmeisimmin Spanish Red, pikkuinen taas perulainen sademetsien asukas Binguita de Mono. Se on kasvinakin pienempi ja pienet chilit kasvavat pystyssä, kun ne Spanish Redillä painuvat tiivisti alas pitkin runkoa.

Teinpä puolitieteellisen makutestin. Keittelin purkin ruokakermaa, vähän lihalientä ja jauhoja kermakastikkeeksi, jonka jaoin kahtia. Toiseen kattilaan laitoin yhden pikkuisen perulaisen, toiseen pilkoin kokonaisen espanjalaisen (jos se nyt sitten on sitä). Hauduttelun jälkeen seurasi maistelu. Pikku chilistä riitti heti poltetta koko suuhun. Isosta irtosi vain mieto, miellyttävän paprikainen polte. Kun pienestä Monosta tehty kastike vielä oli karvasta, havaitsin, että tuolla kauniilla pienellä kasvilla ei taida olla tulevaisuutta meillä. Varsinkin, kun se imee ripsiäisiä puoleensa kuin sieni. Eipä silti, tuo espanjalaiseksi epäilty on vielä enemmän syöty, aivan ylälehdille asti. Mutta se maku, vaikkakin mieto... Siihen kun lisäisi vaikka Indian PC-1:tä eli Naga Jolokiaa terävyydeksi, tuosta voisi tulla herkkukastike. ...Hm, tätä pitää harkita.

EDIT: Uusintamaistelu käännetyssä järjestyksessä pari tuntia myöhemmin.
Maut ovat tasaantuneet. Isompaan on tullut lisää potkua ja pikkuinen tuntuu vain vähän polttavammalta. Karvas jälkimaku vain ei sovi minun suuhuni. Isossa se on suorastaan makeaan vivahtava. Yksi vahva lisäpointti vielä isolle palolle: Väri on huomattavasti miellyttävämpi. Pieni ei värjää kermaa lainkaan, isolla se muuttuu selvästi punertavaksi.

Tämän tapainen "elävästä elämästä" väännetty testi tuntuu paljon todemmalta kuin palkojen napostelu sellaisenaan. Pitäisi kait testata keittochilejä ja kermakastikemausteita erikseen. Joskus voisi keittää ison kattilallisen soppaa ja jakaa sen useammalla chilillä maustettavaksi. Suosittelen testimenetelmää. Hieman laimennettuna ja haudutettuna maut pääsevät oikeuksiinsa.

Ulkona on kesä!

tiistai 4. elokuuta 2009

Tein tarkistuskierroksen ulkochilieni joukossa. Ne on viety ulos toukokuussa ja näissä oli jo silloin kypsää satoa oksilla. Viime kesän heikoista kasvutuloksista viisastuneena vein vain hyvin sisällä kasvaneita ulkoilmaan. Pikku taimet eivät siellä pärjää, ellei ole erityisen lämmin paikka. Sisällä talvehtineet näyttävät erityisesti nauttivan ulkoilusta. Inca Red Drop
Kasvin muoto ei tästä oikein selviä. Se on matala ja leveä. Pensaasta näkyy vain puolet. Runko on vasemmassa laidassa, tukikeppi aivan laidassa. Joka suuntaan polveilevat oksat on naruilla nostettu ylös ruohikosta. Incassa oli siis punaista oksilla jo silloin kun istutin sen tähän multaan oleskeluterassimme reunaan pikku katajan seuraksi. Nopeasti se kuitenkin syötiin tyhjäksi ja nuo vihreät ainakin ovat kaikki ulkona kukasta asti kehittyneitä, luultavasti punaisetkin. Olisi pitänyt merkitä joku kukinto ja seurata, kauanko sen kehitys kestää ulkona. Sisällähän tuo kypsyy reilussa kuukaudessa.
PI 37004, kutsumanimeltään Aji Indian on baccatum kuten Incakin. Se talvehti ikkunalla ja istutettiin suoraan terassin multaan, kerättiin kypsät talteen ja annettiin kasvaa. Nyt siitä on jo kerätty useamman kerran kypsä satoa. Se kasvaa huomattavasti korkeammaksi kuin Inca, joka on talvehtinut matalarunkoinen pistokas. Kumpikin on chilimausteiden aatelia, sopivat monenlaiseen ruokaan. Perulaista Incaa laitetaan vähän useampi palko kuin Intialaista.

Ruukussa minulla ulkoilevat myöskin toista kesää kasvava iso Aji Cristal, joka tekee satoa aivan kuin sisätiloissa sekä tietysti Rocotot, joista Peru Puno ja Peru Cusco näyttävät tuottavan sellaisen määrän isoja hedelmiä, että oksien kantavuus alkaa jo epäilyttää.

Maistellaan Aji Verdeä

lauantai 1. elokuuta 2009

Perun rannikkoseutujen baccatum Aji Verde eli vihreä chili kypsyy tiettävästi hitaasti, mutta kypsyy kuitenkin punaiseksi. Vaikka olen kasvatellut tätä koekappaletta pienessä 13 cm ruukussa, siitä on tullut iso, yli metrinen pensas, jossa on hyvä sato tuollaisia jopa 10 cm mittaisia paksuja mötkylöitä. Pitäisi varmaan kokeilla vielä ulkona, kehittyisikö siihen siellä lisää chilejä, sillä näitä pitäisi oikeastaan olla monta. Maku on sen verran mieto.

Chilissä on paksu, mehevä kuori. Siinä on paljon syötävää. Ensimmäinen maistiainen viittasi paprikaan, mutta kun leikkelin siitä poikittain viipaleita sisäosia poistamatta, alkoi poltettakin tulla. Aji Verde sopii vihreänä ohuina viipaleina ruoan lisukkeeksi tai salaatteihin vallan mainiosti. Paksummat palat saavat mukavan chilin poltteen suuhun tuliseen tottuneellekin. Ruoan maustamiseen tuo saattaa olla liian mieto. Kun kasvi on satoisa ja vaatimaton, se on hyvä lisä meikäläiseen chilivalikoimaan. Katsotaan nyt, ehtiikö se kypsyä. Kaksi kuukautta on jo ensimmäisistä raakileista. Jopa Turbo Pube näyttää saavan melkein yhtä isot chilinsä siinä ajassa kypsäksi. Väriä on jo näkyvissä.