Omnicolor unohtui kuistille pakkaseen

 

Ruska ei ole vielä kovinkaan pitkällä lähimaastossa, mutta yöllä oli puoli astetta pakkasta ja naapuritalon katolla on aamulla lunta. 

Vanhan miehen päätösten tekeminen on hidasta ja niinpä kuistilla talon itäpäädyssä kasvit saivat olla paikoillaan, kunnes aamulla heräsin lumisiin näkymiin. Maassa sitä ei paljon ollut, mutta katoilla näkyi yön lämpötila. Kurkku kuihtui jo muutama viikko sitten, mutta chilit ovat jaksaneet tähän päivään asti.

Omnicolor (C. baccatum) on riippunut amppelissaan koko kesän tuolla itäpäädyssä. Siihen ei paljon aurinko osu ja se ei kevään jälkeen olekaan paljoa kasvanut, mutta kaunista ja maukasta satoa on riittänyt koko kesän ja näin pitkälle syksyyn saakka. Omnicolor on meillä kuistin koristeena korvannut petuniat ja krassit.

Omnicolor on värikäs ja siinä on edelleen kaiken värisiä chilejä ja kukkiakin löytyy. Nuo chilit säilyvät ainakin ulkona viileydessä hyvin pitkään, useita viikkoja kypsänäkin rypistymättä ja maistuvat kaikissa kehitysvaiheissa.

Aamun kylmyyteen herättyäni siirsin Omnicolorin sisätiloihin. Nyt odottelen jännittyneenä, miten se selviää, lotkahtavatko lehdet veteliksi tai putoilevat pois lähipäivinä. Jos se tuosta selviää, etsin sille paikan talveksi lämpimään.

Pieni säätiedote toukokuun puolivälissä 2020

Pihalla näyttää nyt tältä.  

Parvekkeella näyttää nyt tältä: Inca Red Drop, Indian PC-1, Piri Piri.  

Parvekkeella näyttää nyt tältä: Pimiento de Padron.

Parvekkeella näyttää nyt tältä: Tomaatti Chernomorskiy Gigant.

Parvekkeella näyttää nyt tältä: Aji Cristalin raakileet alkavat kehittyä.

Parvekkeella näyttää nyt tältä: Omnicolor.

Olohuoneen ikkunalla näyttää nyt tältä: Kurpitsat ja kurkut taimella, lumisadetta ulkona kuin jouluaattona saduissa.

Lopuksi huonot uutiset: Minulla on yksi varatomaatti, tuollainen Chernomorski ollut nyt kolme päivää ulkona avomaalle istutettuna keppeihin sidottuna. Korkeutta on miehen kainaloon ja siinäkin on raakileita. Eilen se vielä voi hyvin, mutta ensi ja seuraavaksi yöksi sääennustuksissa luvataan pakkasta. No, varataimihan se oli.

Ulkona on +1°. Keskellä päivää, toukokuussa.

Kevät etenee karanteenista huolimatta

Pistivät meidät yli seitsenkymppiset karanteeniin. Kotona pitäisi pysyä. Vaikeuksia varmaan tulee lähikuukausina (ei tämä mene kuukaudessa ohi), kun pitäisi hankkia kasvatustarvikkeita kesäksi. Niillä ei ole kotiinkuljetusta, kuten ruokakaupoilla jo on. Nekin tosin ovat pahasti ruuhkaantuneet.

Omnicolor (C. baccatum)

Tuoretta chiliä on tulossa. Kuten pari viikkoa sitten kerroin, chilit ovat ryhtyneet kukkimaan ja siitähän seuraa jonkinmoinen satokausi, varhain keväällä kyllä pieni, kun kasvitkin ovat vielä pieniä.

Omnicoloreista toisen vaihdoin isompaan ruukkuun ja se lopetti kukinnan hetkeksi, mutta pienessä taimiruukussa kasvava jatkoi ja nyt siinä on kymmenkunta raakiletta ja kukinta jatkuu. Nuo kun onnistuisi kasvattamaan isommaksi, makua ruokaan olisi jo lähiviikkoina tulossa. Omnicolorit voi syödä myös ennen kypsymistä. Onhan minulla kuivattua chiliä, eivät mausteet lopu, mutta olen ihastunut nimenomaan tuoreen chilin makuun.

Kukkia naistenpäivän kunniaksi

Rocoto Cuzco Manzano Amarillo (C. pubescens)

Omnicolor (C. baccatum)

Hyvää kansainvälistä naistenpäivää! Kuinka ollakaan, kaksi joulukuun lopulla taimelle tulleista chileistä puhkesi kukkaan juuri naistenpäiväksi.

Parvekkeella oli auringossa jo niin lämmintä, että kuvasin chilit siellä, missä ne sai yksittäin kuvaan. Olohuoneen ikkunalla on jo täyttä.

Omnicolor on melkein kahden ja puolen kuukauden ikäinen ja 30 cm korkea, haaroittunut ja kukan lisäksi siinä on runsaasti nuppuja. Tuon kokoinen pitäisi jo vaihtaa isompaan ruukkuun, muuten kehitys hidastuu. Ulkona on siellä täällä ohuesti lunta, mikä on tänä "talvena" harvinaista. 

Saman ikäinen Rocoto Cuzco Manzano Amarillo on matalampi, vain 20 cm, mutta leveyttä onkin sitten enemmän. Tuo on tyypillinen tapa rocotoilla, ne alkavat kasvaa leveyttä. On niissä toki sellaisiakin, jotka kasvattavat hetkessä piiskamaisen varren suoraan ylös ja silloin saattaa katto olla rajana.

Kookosmaito ja Omnicolor sopivat yhteen

Meillä on koko kesän riippunut kuistin kaiteessa parvekelaatikko, jossa on pari Omnicoloria ja Bolivian Rainbow niiden keskellä. Siitä on napsittu mausteita ruokaan ohi kuljettaessa. Sopivasti niitä on riittänyt. Toissa yönä oli lentoasemalla virallinen lukema jo -4°, mutta Omnicolorissa vain muutamat ylälehdet vähän rypistyivät. Meidän mittareissamme ei pakkasta ollutkaan kuin aivan nimeksi.

Omnicolor (C.baccatum) maistuu kaiken värisenä. Poimin yhden punaisen (on niitäkin lehtien takana) ja pari punertavaa, viipaloin ne renkaiksi ja ne lisättiin ruokaan. En ole erityisesti kookosmaidon ystävä, mutta nyt poika maustoi broilerinfileet sillä, inkiväärillä ja Omnicolorilla ja hyvää tuli.

Tarkkasilmäinen huomaa, että Omnicolorissa on noiden syömäkokoisten lisäksi vielä kukkia ja pikku raakileita. Sato jatkuisi, jos tuon nyt siirtäisi lämpimään. Samalla tosin saisi varmaan monenlaisia tuholaisia sisään. Tuossa kuistilla niistä ei ole ollut haittaa koko kesänä. Ehkä pikkulinnut ovat tehneet tehtävänsä.

Pääsiäisen värit Omnicolorissa

Tämä piti saada julki vielä tänään. kun sen väri on niin pääsiäisen keltainen. Omnicolor (C. baccatum), jonka kukintaa kehuin juuri äsken, alkoi kasvattaa raakiletta heti ensimmäisestä kukastaan.

Omnicolor on nimensä mukaisesti monivärinen. Raakileet ovat keltaisia, vaalean keltaisia, joskus melkein valkoisia ja kehittyvät siitä punaiseksi. Jos aurinkoa on riittävästi, niihin tulee sinistäkin sävyä enne kypsymistä.

Hieno chili ja vielä hyvän makuinenkin - ja on syötävissä jo ennen punaiseksi kypsymistään.

Ruukunvaihdon aika Omnicolorilla

Omnicolor (C. baccatum) on nyt kyllä kitunut liian kauan tuossa seitsensenttisessä miniruukussaan. Viikko sitten siinä oli nuppu, nyt jo montakin kukkaa ja ensimmäinen raakile on muodostumassa. Tilat ovat ahtaat olohuoneen ikkunalla ja pienissä ruukuissa nuo mahtuvat tiheämpään. Juuri nyt ei ole tarjota muuta yhtä aurinkoista ja lämmintä paikkaa taimille. Häpeähän se on kasvattaa noin ahtaissa ruukuissa, mutta ovat ne niissäkin kasvaneet ja alkaneet kukkia. Tuota piti jo kastella kaksikin kertaa päivässä, jos aurinko paistoi. Parin desin multatilavuus kuivui äkkiä.

Tuolta siellä ruukussa näytti. Juuret ovat kiertyneet ruukun reunoille etsimään kait lisää elintilaa. Olen minä pahempiakin nähnyt, paksuja "palmikoita" juurista pohjaa kiertämässä, mutta kyllä tämäkin kertoo selvästi lisätilan tarpeesta. Seuraavaksi tulee 13 cm eli litran ruukku, johon tuo nyt päätyy. Isompaa ei ikkunalle mahdu. Kesällä ulkona se vasta saa isomman.

Omnicolorin kukka on melko pieni ja baccatumin tyypilliset kuviot ovat vihertäviä. Näitä on jo lukuisia, joissakin haarautumiskohdissa useampiakin samassa paikassa.

Heti ensimmäisestä kukasta näyttäisi muodostuvan raakile, ainakin se nostaa päätään pystyyn siihen malliin.

Nuppuja, nuppuja

Synkän, lumisateisen päivän ratoksi aloin kuvata "pikkutaimiani", tammikuun lopulla taimelle tulleita lajikkeita. Nämähän idätin tosi vanhoista siemenistä.

Omnicolor (C. baccatum) on reippaasti haaroittunut ja nuppuja on joka haarassa. Kaikki tämän idätyserän taimet ovat pikkuisissa 7 cm taimiruukuissa, joissa on vain pari desiä multaa. Hyvin ne on noissakin kasvaneet. Tällä baccatumilla varsi paksunee ylempänä, ehkä se on saanut silloin enemmän valoa, kun nuo siirrettiin ikkunan yläosaan lasihyllylle. Kuvassakin näkyy hiukan ikkunan päällä olevia loisteputkia, joiden valo on hieman keltaisempaa kuin ulkoa tuleva. Väri on 840 ja putket ovat vuosia vanhoja. Sekavalo ei ole valokuvaukselle eduksi, ylälehdet ovat eri värisiä kuin alemmat. Takana on tomaatin taimia.

Omnicolorin nuppua varten piti ottaa spottivalo käyttöön, muuten olisi ollut turhan hämärää ja tasaista. Minä näköjään pidän vastavalosta.

Olipa jo unohtunut eräs Omnicolorin ominaisuus, haju. Huoneessa tuoksahteli kissanpissa erityisesti taimihyllyn läheisyydessä. Epäilin tomaatin taimia tai liikaa kasteltua multaa, mutta Omnicolorhan se oli.

Toinen vanha tuttu baccatum Inca Red Drop on porukan korkein, 35 cm. Niitä on vielä jäänyt kaksi samaan ruukkuun, mutta silti kasvuvoimaa on löytynyt ja nuppujakin on. Jotenkin minulle on aikaisemmilta vuosilta jäänyt mielikuva (kenties väärä), että kevätpäivän tasauksen aika on erityisen suosiollinen chilien kukinnalle. Nehän ovat kotoisin tropiikista, missä päivät ovat aina saman pituisia yön kanssa. Kesäkuussa eivät tämän ikäiset taimet kuki näin helposti, mutta silloinhan chilit ovat yleensä jo isompia.

Chinense Cajamarca on lajityypillisesti ryppyisillä lehdillä, mutta tällä kertaa ei erityisen paksulla rungolla varustettu chili. 

Annuum Bolivian Rainbow on tuossa ikkunalla jo alkanut tummentaa lehtiään, vaikka aurinkoisia päiviä ei vielä monia ole ollut. Se voi paljossa UV-valossa muuttua hyvin tummaksi lehdiltään, mutta tuota säteilyä on Suomessa runsaammin tarjolla vasta toukokuusta lähtien. Loisteputkissa sitä todennäköisesti on.

Bolivialaisen kukkanuppu jo enteilee värikästä kukkaa, mutta eri väriset raakileet tästä vasta tekevät väriläiskän chilien joukossa.

Annuum Chinese Pot Chilli on muita samanikäisiä paljon pienempi, mutta siitä tuleekin pienikokoinen pensas ja chilitkin ovat vain muutaman millin mittaisia. Nuppuja löytyy tämänkin latvasta, kun tarkkaan katsoo.

Lopuksi hellyttävä kuva Omnicolorin pikkutaimista. Nämä ovat uusintakylvöä vuoden 2009 siemenistä, kun ensimmäisellä yrittämällä iti vain yksi. Toisella kerralla iti jo kaksi viidestä, mutta hitaasti.

Baccaidätyksiä joulukuussa

Baccatumit olen usein idättänyt vasta helmikuussa, mutta nyt ryhdyin aikaisemmin toimiin, kun siemenet ovat niin vanhoja, että saattavat tarvita uudelleen idätyksen myöhemmin. Lautan ohjeet täällä niille, jotka eivät tätä idätystapaa vielä tunne.

Lajikkeet ovat vanhoja tuttuja vuosien takaa, mutta jääneet kasvattamatta viime vuosina. Omnicolorin siemenet ovat muutenkin hitaasti itäviä ja osa niistä oli vuodelta 2009, osa mallia -13. Incat ovat myös vanhoja ja ruskettuneita, mutta kun ajoissa aloittaa, ehtii vielä keksiä jotakin tilalle.

Kypsää pukkaa

Nyt teen jotakin sellaista, mistä en chilifoorumeilla pidä. Kun näen pitkiä rimpsuja pieniä kuvia, mielenkiintoni alkaa hiipua. Liian paljon liian samanlaista informaatiota. Eipä sinunkaan näihin tarvitse uppoutua, nehän ovat vain omia muistiinpanojani kesäkuun alun tilanteesta 2015.

Talvehtineet Rocoto Santa Natalia ja Cajamarca

Rocoto Montufar kypsyy monimuotoisena, tässä pyöreä ja puikula

Peruvian White Habanerossa on vihdoin valkoisiakin makupippureita normaalimman kellertävän ohella

Padron ehti punastua ennen ulosvientiä ja ulkona tuuli oli repinyt Omnicolorista tuollaisen oksan. Sitä on syöty paljon jo punaisenakin.

Sugar Rushia kasvaa samasta siemenpussista sekä oranssinkeltaista että punaista

 

Trepadeira do Werner kuten tuo oranssi Sugarkin kypsyvät ulkona, mutta olivathan ne melko valmiita jo ulos vietäessä. Ei näillä kesäkuun säillä ulkona paljon kehitystä tapahdu.

Aurinko aiheuttaa kastelutarvetta

Omnicolor (C. baccatum) jäi viime kesäiseen ruukkuunsa ja multaansa siirtäessäni sen syksyllä sisään alakerran ikkunanpieleen. Se sai hiukan apuvaloa 23W energiansäästöstä varjon puolelle, mutta kyllä se pääasiassa on ollut syksyn ja talven hämärässä ikkunavalossa. Kukkia on riittänyt ja muutama chilikin on muodostunut. Niitä on syöty kaiken värisinä, myös raakoina ja ne ovat aivan maukkaita jo vaalean keltaisinakin.

Aurinko kun pilkistää esiin, tuo alkaa heti roikuttaa lehtiään ja vaatii muutenkin kastelua melkein joka toinen päivä. Ruukku lienee täynnä juuria, eikä paljonkaan multaa. Kohta olisi keväisen mullanvaihdon aika.

Keskeltä ikkunaa sai paikan parvekkeella kesän viettänyt Rocoto Santa Natalia (C. pubescens). Sille ilmeisesti jäi enemmän multaa ruukkuun, sillä se ei tunnu satunnaisesta auringosta pahastuvan. Koko talven se on hiljalleen tuottanut pienehköjä makupalleroita, jotka edelleen ovat tulisia, vaikka aurinkoa eivät saakaan ainakaan tuossa ruukun takana.

Yksikin Omnicolor lämmittää kurpitsakeiton

Sadonkorjuun aika.

Eniten olen nauttinut viinirypäleistä. Zilga kypsyy aivan liiankin kovalla vauhdilla. Omenia putoilee puusta. Tänään avasin ensimmäisen kurpitsan. Sillä oli painoa 12,2 kiloa ja noita on vielä 4 saman kasvin lonkeroissa, 2 kypsää ja kaksi kasvamassa. Eipä lopu kurpitsat ihan heti tästä perheestä.

"Jättikurpitsan" sain parhaiten halki isolla, ohutteräisellä veitsellä. Sahalaitaisista ei oikein ollut siihen hommaan, vaikka niin luulin. Valkoinen astia takana ei ole lautanen, vaan iso paistivati, jolla siirtelin osan kurpitsanpaloista jääkaappiin.

Kurpitsasta saa monenlaista muonaa, mutta viime vuodesta jäi ylivoimaisena mieleen kurpitsakeitto ja ohjekin oli vielä tallessa. Tein aluksi melkein perusversion runsaammalla kurpitsalla ja miedolla chilillä. Oikea kerma on aivan oleellinen maun pyöristäjä ja timjamia ripottelin pinnalle runsaasti pekoninpalojen kera.

"Jokamiesversioon" valitsin chiliksi Omnicolorin. Tämä baccatum on vuosia ollut yksi suosikeistani, amppelikasvatukseen sopiva, melkein mitä tahansa kestävä, keskitulinen makupilleri, joka vielä on kaunis koristekasvi. Nyt se on kasvanut tuulisella ja varjoisella kuistilla ulko-oven vieressä. Koko kesän siitä on riittänyt maustetta, kun pikku chilin paloa on ruokaan kaivattu. Nytkin se täydensi kurpitsakeiton suorastaan kehujen arvoisesti.

Kylmät yöt jatkuvat

Pari maisemakuvaa Tampereen Risuharjulta:

Omnicolor (C. baccatum) aamulla klo 9.30 roikutti vielä lehtiään kylmän yön jäljiltä. Lentoasemalla oli -2°, meidän mittarissa +1. Chili oli toista päivää ulkona ja kylmä yö sattui heti kohdalle. Viikon verran ulkona oleskelleet valotestin baccatumit eivät juuri lehtiään lotkauttaneet. Ne olivat jo tottuneet.

Omnicolorin toipuminen kesti yli puolen päivän. Meidän kuisti on itäpäädyssä, varjoinen ja kylmä, pohjoistuulten temmellyskenttä, mutta virkistyi se sielläkin. Saapa nähdä, miten kukkien kävi, syntyykö uusia raakileita hetkeen aikaan. Kylmä voi vaikuttaa myös siementen itävyyteen, joten pitänee odotella lämpimämpiä, ennen kuin ottaa siemeniä talteen. Minulla on kyllä ollut tapana testata kerätyistä siemenistä heti muutama idätyslautalla, niin ei pääse epäkelpoja varastoon asti.

Pahasti olivat sääennusteet viime viikolla pielessä, kun lämmintä piti jatkua öisinkin aina loppukuuhun asti. Minulla on kymmenkunta chiliä ulkoruokinnassa ja aion ne siellä pitääkin ellei lunta ole luvassa. Lähipäivinä ryhdyn chiliaidan istutuksiin.
Omnicolorilla ulkoilu jatkuu.

Talvesta selvinneitä: Omnicolor

Jatketaanpa tätä sarjaa talven ajaksi muiden taakse unohtuneista.
Tämmöinen viidakko on nyt kellarikerroksen askartelu- tai vierashuoneessa. Nuo ovat pääasiassa talvehtivia paitsi perällä työmaavalon alla ledivalojen testistä vapautuneet baccatumit, joissa kaikissa on jo kypsää. Sitä on myös ollut jo tammikuusta lähtien porukan korkeimmissa Kellu Uchussa ja Aji Indianissa. Ne jäivät tänne kasvamaan heti syksyllä lehtien poiston ja myrkyttelyjen jälkeen.

Kaikki eivät tuosta rajusta jauhiais-leikkauksesta selvinneet ja jostakin syystä näyttää siltä, että paksut ja useita vuosia vanhat rungot eivät jaksaneet työntää uusia lehtiä pois riivittyjen tilalle. Talven mittaan kuivuivat kuusivuotias Habanero, vähän nuorempi, mutta yhtä paksu Peruvian White Habanero ja samoin vanha ja paksu Rocoto Peru. Nämä jäivät syksyllä vanhoihin ruukkuihinsa. Hiukan vaikuttaa siltä, että ruukun vaihto syksyllä vaikka pienempäänkin on taikasana, joka saa chilit selviämään talven yli. Kaipa se elvyttää juurten kasvua. Vanhoista seitsemättä kauttaan kasvava Aji Cristal ikkunalla oikeassa laidassa tekee reippaasti uusia versoja vanhaan runkoon, mutta sen juuret myllättiinkin syksyllä.

Omnicolor oli ohutvartinen viime kesän pistokas, joka aloitti talven Starfishin juurella, mutta kun siitä ei näyttänyt tulevan mitään, toin sen joskus helmikuussa lämpimämpään ja valoon tuonne pikkuikkunan viereen muiden taakse. Sieltä sen kaivelin esiin montaakaan oksaa katkomatta. Viimeisen kuukauden ajan tuossa huoneessa on leijaillut vieno kissan pissan haju, Omnicolorin ominaistuoksu. Minusta se soveltuu paremmin ulos kuin sisäkasvatukseen, mutta hieno chili se on, blogini tunnuskasvi.

Omnicolor (C. baccatum)

Tästäkin näkyy selvästi, missä suunnassa ikkuna on ollut. Toiseen suuntaan ei lähde yhtäkään haaraa. Kyllä tuosta vielä hyvä amppelikasvi tulee, kunhan pääsee ulos. Ulkoilma vain ei taida olla siihen valmis. Toukokuussakin on usein yöpakkasia, eikä tämä kestä montaa astetta.

Tämä ei ole edes se isoin raakile, mutta tuossa sain samaan kuvaan sekä kukat että raakileen pystyn kasvutavan ja hauskan värin. Hyvällä mallilla mennään kohti kesää.