Parvekkeella oli tänään lämmintä

Aloin etsiskellä chinensen siemeniä, kun mielestäni tammikuu on niiden idätysaika. Peruvian White Habaneron maku tuli mieleeni, mutta samalla muistin, että minulla on sellainen parvekkeella. Aurinkoisena päivänä siellä olikin lämmintä, lasien suojassa melkein 20°.

Revin kasvin esiin tiheästä kasvustosta todetakseni, että se on entinen, kylmästä kärsinyt. Kaikki lehdet ovat kuivuneet, vaikka mullassa on kosteutta. Valkoisia pikku chilejä on vielä oksilla, mutta ne osoittautuivat karvaaksi kesäiseen makuun verrattuna. Kompostiin meni, mutta juuret ja pätkän runkoa säästin, jos vaikka sieltä versoisi uutta.

Tuon verran siitä jätin. Oksien haarautumiskohdista versoo usein uutta kasvua ja oksantyngissäkin on muutama silmunkohta jäljellä.

Kovin toiveikas en ole, sillä leikkauspinnoista näki, että niissä oli mustaa keskellä. Tuhoutuminen oli siis ehkä jo ulottunut alas asti. Eipä tuo paljon tilaa vie, eikä hoitoa vaadi.

Parvekkeella on vielä tammikuun loppupuolella useita satokauttaan jatkavia chilejä. Tämä on kyllä ennätysvuosi. Joskus aikaisemmin tuli loppiaisena pakkanen ja vei kaiken. Harvoin on päästy edes jouluun.

Jamy (C baccatum) on yksi selviytyjistä.

Harvemmin olen kuvannut parvekkeen länsipäätyä, mutta laitetaan se nyt ihan omiksi muistiinpanoiksi tulevia kasvatuskausia varten. Vasemmalla on kuivunut (unohtui kastella) Pusa Jwala. Sen läpi tunkee alhaalta Rocoto Cuzco Manzano Amarillo, joka kesällä kärsi katkeilusta ja monesta muustakin. Seuraavana on baccatum Aji Indian, jossa on kypsää erityisesti ylhäällä, mistä en ole ylettynyt poimimaan ilman jakkaraa. Sitten on kuivumaan jätetty "kesätomaatti" ja matalana vihreänä Alma Paprika. Oikeassa laidassa on Rocoto M2. Pubescensit näyttävät viihtyvän viileässä. Vein niistä Rocoto Perun jo aikaisemmin sisään ikkunalaudalle ja siinähän on runsaasti kypsiä ja uusia kukkia.

Alma se jaksaa vain ilahduttaa. Leikkelin siitä jo syksyllä korkeimmat versot pois, mutta matalanakin se on lähes ilman hoitoa tehnyt muutaman makupalleron.

Suurimmat yllätykset koin kuitenkin tomaateista. 

Tomaattien kastelu lopetettiin jo varmaan marraskuussa, mutta kun vein Tumbling Tomia kompostiin, kuivien lehtien alta löytyi ihan syötäviä pikku tomaatteja. Eihän ne kesän makeita olleet, mutta maistuivat silti. Oman maan tomaattia tammikuussa?

Myös kastelematta jätetyn, kuihtuneen ruskean "kesätomaatin" Boney MM:n lehtien takaa löytyi yksi punainen. Ja se oli ihan hyvän makuinenkin. 

Ilmeisesti kasveilla on pakonomainen tarve ja taito jatkaa sukua. Vaikka vesi loppuu ja lehdet ruskistuvat, siemenet kasvatetaan seuraavaa sukupolvea varten.

Chilit kukkivat marraskuussa

Parvekkeen lämpömittari oli jäänyt nollaamatta muutaman viikon ja tässä on lokakuun lopun minimilämmöt. Ulkona on käynyt -6:ssa, parvekelasien sisällä lämpöpuhaltimen avulla säilyi +5°. Tuo on mahdollista vain, jos kylmää on ollut hyvin lyhyen ajan. Usein sitä on vain tunti aamuvarhaisella ja sen lasit pitävät ulkona. No, ei viisi astettakaan paljon ole chilien kasvatukseen.

Kaikesta huolimatta ne vihertävät, tekevät satoa ja kukkivat.

Rocoto M2 (C.pubescens)

Rocoto Peru (C. pubescens)

Amppelirocotot kukkivat täyttä päätä. Peru tosin ei kylmässä aukaise kukkiaan kovin leveäksi, mutta raakileita vain niistäkin on tulossa. Se on tänä vuonna poikkeuksellisen satoisa.

Pimiento de Padron (C.annuum)

Annuumitkin kukkivat. Padronissa on täysi tohina päällä.

Padronissa myös on kypsiä ja runsaasti raakileita, nuokin jo syöntikokoisia.

Peruvian White Habanero (C. chinense)

Chinensetkin kestävät kylmää. Kun Peruvian Whiten oksia nostelee, sieltä alta löytyy kukkia, raakileita ja kypsiä.

Annuum Pusa Jwalasta en löytänyt kukkia, mutta vihreitä chilejä minä siitä etsinkin, kun sellaista kaivattiin intialaiseen reseptiin. 

Baccatumeista en löytänyt kukkia. Ehkä ne ovat jo luopuneet satotoiveista. Eihän tämä ihan tropiikkia vastaa.

Varsinainen yllätys oli, että minitomaatti Tumbling Tom Yellow on aloittanut kukinnan uudelleen. Se lopetti satokautensa syyskuun kylmiin ja synkkiin päiviin, mutta nyt uusia kukkia on ilmestynyt eri puolille kasvia. Tämä pitää pelastaa sisään lämpimään.

Perusta lisämakua kebabiin

Lauantaina laiskotti ja ruuanlaitosta selvisimme tilauksella kebab-pizzeriaan.

Tesomasta löytyy kaksikin erinomaista kebab-paikkaa. Toisesta tilasimme kermaperunoilla annokset, jotka olivat kyllä maukkaita ja runsaita. Chiliin tottunut perhe kuitenkin vaati lisäpotkua ja sitähän löytyy tuoreena parvekkeelta. Lähes arpomalla valitsimme lajikkeen ja se osui hyvin kohdalle.

Pikkuiset Peruvian White Habanerot (C. chinense) maustoivat varsin mukavalla tavalla lihan ihan pienelläkin annostuksella. Hienoksi silputtuna sitä oli helppo levittää annoksiin. Tässä on maku, jota jää kaipaamaan.

Ukkosmyrsky pyyhkäisi yli

Eilen kävi näin:

Parvekkeen lasit olivat hiukan auki, kun äkillinen tuulenpuuska pyyhkäisi sisään ja vei mennessään kaksi chiliä. Onneksi siinä oli pöytiä alla, että eivät ihan päälleen lattialle pudonneet. Ruukut olivat kyllä rautalankalenkillä seinään sidottuja, mutta keväällä langat jäivät kiristämättä. Niissä oli viime kesänä isommat ruukut.

Chinenset Peruvian White Habanero ja Cachucha siinä makaavat. Molemmista katkeili useita isoja oksia, joissa oli runsaasti raakileita ja kypsiäkin. Nostaessani kasveja pystyyn leikkelin samalla pisimpiä oksia lyhyemmiksi. Syksy on taas tulossa ja kukkivat tai pieniä raakileita kantavat oksat eivät enää ehdi kypsyä.

Tuosta muuten näkee, että Biolan kastelulannos on hoitanut chilejä hyvin. Kasvu on tuuheata ja satoa runsaasti.

Tuollaisia käsivarren mittaisia oksia katkeili ja sain kerätä sylyksellisen vihreää massaa kompostiin. Peruvian Whiten oksilta keräsin kypsät pois ja olivat muuten hyvä mauste munakokkeliin. Siinä on omaperäinen maku.

Kaikki pystyssä taas, hiukan karsittuna, mutta hyväkuntoisina. Tuuheaa on eteläikkunalla.

Aina vain pienempänä ne kukkivat

Peruvian White Habanero (C. chinense) on todellakin vain 7 cm korkea, mutta kukkia on jo runsaasti. Sen alkuvaiheet olivat vaikeita, itävyys oli huonoa ja vaati uusintakylvön. Ehkä olin lämmittänyt liikaa siemeniä, sillä poimin ne vasta kuivatuista chileistä. Pikkuiset "luodit" olivat minulle turhan pientä askarreltavaa ja halkaistuina kuivatuista siemenet rapisivat irti helposti. Voisiko tuo vaikuttaa vielä pituuskasvuunkin?

Alin kukka on ensimmäisessä haarautumiskohdassa, vain 4 cm mullan pinnasta. No, mahtuisivathan ne 2-3cm pitkät pötkylät tuossakin kasvamaan, mutta tuskin aloittavat vielä. Tiheässä yläosassa on nyt 4 tasavahvaa latvaa ja ne haarautuvat koko ajan lisää. Todella pienimuotoista.

Emokasvi oli aikanaan yli puolimetrinen tiheä ja leveä puu, kenties tämäkin vielä kesän lämmössä innostuu kasvamaan korkeuttakin.

Chilistä pöytämausteeksi

Taidan tämänkin suhteen olla myöhässä, kun monet ovat jo kasvihuoneensa tyhjentäneet, mutta meikäläisen parvekkeella rehottaa edelleen. Ja löytyypä ohjeet sitten ensi vuonna Googlella.

Suuren osan chileistäni säilön talveksi kuivattamalla. Silloin ne säilyvät huoneenlämmössä vaikka paperipussissa ja niitä voi rusentaa ruokaan. Nämä Peruvian White Habanerot ja Cajamarcat ovat kuivumassa siemenien vuoksi. Niiden keräys käy helpommin kuivista kuin tuoreista chileistä. Joskus riittää vain pussissa ravistelu, mutta noista pienistä piti irrottaa siemenet veitsen kärjellä tai pienellä meisselillä. Siemenkeräyksen päälle ei kannata sijoittaa toista ritilää, sillä kuivuessa aina tippuu siemeniä.

Siementen keräyksen jälkeen laitan melkein aina idätyslautan vesille ja kokeilen heti itävyyttä muutamalla siemenellä. Nyt esimerkiksi on kylmä jo voinut iskeä ja pilata itävyyttä.

Minä en ole aikoihin tehnyt chileistäni jauheita, sillä mielestäni aromit säilyvät paremmin isoissa kappaleissa, puolikkaissa tai suikaleissa. Pöytämaustetta teen chilimyllyllä.

Läpinäkyvä mylly on englantilainen kolmen vuoden takaa. Se on toiminut hyvin ja jauhaa vähän käppyräisetkin palat. Se näyttää kuitenkin hävinneen kaupoista ja on kalliskin nykymittapuun mukaan. Pienempi on kiinalainen ebay-ostos, neljän euron mylly, kotiin kannettuna. Meillä on ollut pari kappaletta muutaman kuukauden ajan koekäytössä karkeaa merisuolaa ja juustokuminaa jauhamassa. Hyvin ovat toimineet, karkeussäätöä on ja ote on luonteva. Tällä on helpompi annostella suolaa kuin sirottimella.

Tulipa mieleen kokeilla noita myös chilille. Nythän ehtisi vielä saada paketin Kiinasta ennen joulua. Pienemmässä on myös pienempi koneisto, joten siihen eivät mene yhtä isot palat kuin isompaan, mutta kyllä se chilejä jauhaa ihan siististi, kunhan rusentaa niitä ensin vaikkapa morttelissa tai ihan käsin pussissa. Valkoisista habaneroista tuli ihan hyvää tulista jauhetta tai rouhetta, mutta eri makuista kuin tuore chili. Niin se vain on, että jokainen säilöntätapa muuttaa makua omanlaisekseen.

Puisia perinteisiä pippurimyllyjä saa vieläkin halvemmalla, mutta meillä on jo niitä ja tämmöinen pienempi on tyylikkäämpi pöydällä, kun niitä saattaa tulla montakin eri aineille ja tästä näkee, mitä siellä on sisällä.

Keraamisia "teriä" olen pitänyt tarpeellisena, vaikka muovisilta nuo näyttävät. Tästä teräksisestä mallista on muutaman kymmenen senttiä halvempi kopio, jonka ainesluettelossa ei mainita keraamista. En tiedä onko sillä merkitystä, mutta neljällä eurolla ei jaksa kauheasti vaivata päätään. Suolaa tuolla on rouhittu päivittäin nyt puolen vuoden ajan ja vielä se puree kiteisiin.

Daavid ja Goljat

 Leikkuulaudalla kaksi chiliä, kumpi on vahvempi?    

Pimiento de Padron on vain keskikokoinen, noin 9 cm, Peruvian White Habanero alle kolmisenttinen.

Perun valkoinen on tämän kesän ollut meidän suosikkimausteemme. Pieneksi siivutettuna siitä tarttuu maku pannulla tai padassa helposti. 

Voimakkuuskisa on aivan selkeä. Pienempi voittaa kaikin tuomariäänin. Yksi perulainen valkoinen maustaa yhden hengen annoksen ihan mukavasti, Padron jää vähän vaisuksi. Sitä pitää olla paljon.

Tumbler yllätti myönteisesti

Amppelitomaatti Tumbler ei ole ollut suosikkejani, maku ei vain yllä parempien lajikkeiden tasolle. Valtavaksi kasvaneen viherpehkon siirsin heinäkuun alussa parvekkeelta itäpäädyn viimaiselle ja viileälle kuistille tuulissa pyörimään.

Sielläkin pikku tomaatit kypsyvät joukolla, mutta ovat vihreiden lehtien ja uusien raakileiden peitossa niin, että poimiminen on vaikeaa. Toisella kädellä pitää poistaa oksia edestä, että pääsee noihin käsiksi.

Maku ei ole hivelevä, mutta menettelee. Koin kuitenkin aikamoisen yllätyksen, kun lisäsin noita halkaistuna reilulla kädellä paistinpannulle jauheliha-sieni-sipuli seokseen. Kypsänä Tumblerit ovatkin herkkua, maistuvat ihan hyvältä italialaiselta tomaattimurskalta, oli tyypillinen arviointi.

Noinhan se on chileilläkin, pitää vain löytää sopiva ruoka, valmistustapa ja annostelu.

Tämän kesän perusmauste on ollut Indian PC-1, joka on osoittautunut erittäin satoisaksi pieneksi puuksi sen jälkeen kun se sai aimo annoksen Epsom-suolaa pari kuukautta sitten.

 Näitä syödään pääasiassa vihreänä, mutta kun niitä kypsyy ripeään tahtiin, on siirrytty punaisiin. Tuohon tomaattipannuun kuitenkin tein yhdistelmän. Saman verran PC-1:tä ja Peruvian White Habaneroa pieneksi silputtuna antaa mukavan säväyksen. Kahdelle hengelle yksi kumpaakin maistuu, kaksi jo hieman polttelee.

Peruvian White Habanero (C. chinense) hitusen luonnollista isommassa koossa.

Perun valkoinenkin kasvaa komeasti

Peruvian White Habanero (C. chinense) kasvaa sekin rehevästi olohuoneen ikkunalaudalla lämpimässä. Korkeutta on puoli metriä ja sitä on jo leikeltykin kevään kuluessa. Sehän on aikaisempina vuosina kasvanut tukevaksi ja leveäksi puuksi. Eiköhän tuostakin sellainen muodostu, kunhan en vallan liikaa lannoittele. Nyt uutta, notkeaa oksaa ja uusia lehtiä on todella runsaasti. Kookoskuidun ja puutarhamullan sekoitus tuntuu tuolle sopivan vallan mainiosti.

Muutama raakilekin sieltä jo löytyy. Nehän ovat pieniä, mutta pippurisia chilejä, omaperäisen makuisia. Näistä minä tykkään. Kypsyminen kestää kauan, eivätkä kaikki koskaan saavuta aivan valkoista väriä, vaan jäävät kellertäväksi, mutta hyviä ovat sellaisenakin.

Edellisessä postauksessani kehumani Habanero sitten sai ensimmäisen chilinsä jo kypsäksi asti, tasan neljä kuukautta taimelle tulosta ja vain kuukausi raakileen havaitsemisesta.

Samoin vihreänä runsaasti syöty Indian PC-1 pääsi salaa kypsyttämään yhden käppyrän.

Kyllä tästä vielä chilikesä tulee. Chiliaitaa suunnitellaan edellisvuosien epäonnistumisista huolimatta.

Aurinkoa parvekkeella

Kesäisen oloista on, kun paistaa. Lasien takana lämpö nousee yli kolmenkymmenen, mutta ei tuonne vielä kasveja voi jättää, yöt ovat kylmiä - ja pilviset päivätkin.
Peruvian White Habanero (C. chinense) on suosikkimakujani muutaman vuoden takaa. Maku tuntuu vieläkin suussani, vaikka en sitä vähään aikaan ole maistanut. 2012 se kasvoi tosi komeaksi ja talvehtikin, mutta kuihtui sitten myöhemmin ja nyt laitoin uuden kasvamaan. Chinenseistä viimeisenä itänyt sai vain 7 cm leveän taimiruukun, missä se on vajaassa parissa kuukaudessa kasvanut vasta 12 cm korkeaksi.

Pikkuisella on kuitenkin jo kukinnan aikeita.  

Kypsää pukkaa

Nyt teen jotakin sellaista, mistä en chilifoorumeilla pidä. Kun näen pitkiä rimpsuja pieniä kuvia, mielenkiintoni alkaa hiipua. Liian paljon liian samanlaista informaatiota. Eipä sinunkaan näihin tarvitse uppoutua, nehän ovat vain omia muistiinpanojani kesäkuun alun tilanteesta 2015.

Talvehtineet Rocoto Santa Natalia ja Cajamarca

Rocoto Montufar kypsyy monimuotoisena, tässä pyöreä ja puikula

Peruvian White Habanerossa on vihdoin valkoisiakin makupippureita normaalimman kellertävän ohella

Padron ehti punastua ennen ulosvientiä ja ulkona tuuli oli repinyt Omnicolorista tuollaisen oksan. Sitä on syöty paljon jo punaisenakin.

Sugar Rushia kasvaa samasta siemenpussista sekä oranssinkeltaista että punaista

 

Trepadeira do Werner kuten tuo oranssi Sugarkin kypsyvät ulkona, mutta olivathan ne melko valmiita jo ulos vietäessä. Ei näillä kesäkuun säillä ulkona paljon kehitystä tapahdu.

Vähään tyytyvä chinense

Vaihteeksi jotakin positiivista. Chilin kasvatus on iloinen asia!

Peruvian White Habanero (C. chinense) on tässä muutama päivä sitten auringossa ja tuulessa parvekkeen ikkunalla. Se ei suinkaan kasva aivan ruukun kulmassa, vaan runko on jossakin vaiheessa ahtaudessa kaatunut ja jatkanut sitten ylöspäin kasvua.

Minulle tyypilliseen tapaan se kukkii  kolmen kuukauden iässä, nyt kyllä varsin runsaasti.

Iloinen yllätys oli, että ikkunavalossa sinne on alkanut kasvaa myös muutamia raakileita. Tämä "valkoinen habanero" (ei ole ihan valkoinen eikä Habanero) on eräs makusuosikkejani, omaperäinen, kirpeä ja tulinen. Kohta niitä taas saa.

Tuon lähikuvan ottamisen vaikeutta muistellessani voin kertoa vaihtaneeni kameraa. Uuteen Olympukseen en ole vielä ostanut makro-objektiivia, kun odottelen kohta markkinoille tulevaa Panasonicin 30 mm lasia ja sen vertailua muihin tarjokkaisiin. Vaihdoin koko Canon-kalustoni peilittömään, pienempikennoiseen ja -kokoiseen Olympukseen. Vaihtoaikeet alkoivat jo vuosi sitten, kun valokuvaaja/valokuvataiteilija-vaimoni hankki pienen, pokkaria muistuttavan Panasonicin järjestelmäkameran loppuunmyynnistä hyvin edullisesti. Vertailin sitä puolet isompaan Canoniin ja totesin, että yhtä hyviä ovat, täysin riittäviä minulle molemmat. Uudempi oli parempi hämärässä ja tarkennuksessa. Päädyin itse Olympukseen, koska siinä on etsin, mutta siinä on Panasonicin kanssa sama objektiivin kiinnitys, kenno ja muutakin yhteistä, joten harvemmin tarvittavia objektiiveja, loittoja yms. tarvitaan nyt perheessä vain yhdet.

Canonin vakiozoomilla on merkittävä etu, se tarkentuu 5 cm lähemmäksi kuin nämä micro43-"pannukakkuobjektiivit", jotka ovat kooltaan vain kolmanneksen, mutta polttoväleiltään, valovoimaltaan ja terävyydeltään ihan vastaavia. Olisihan tuon saanut rajaamalla, mutta minä ehdin hankkia loittorenkaat parilla kympillä Kiinasta ja niitä piti kokeilla. Ne ovat kuitenkin varsin rajoittavia käytöltään. Tuota isompaa aluetta en saanut kuvaan terävänä lyhimmälläkään loitolla. Pelivaraa on kovin vähän, joten kyllä sitä makroa odottelee kuin kuuta nousevaa. Silloin selviää kukasta maisemaan portaattomasti samalla lasilla. Vanhemmiten ihminen taitaa tulla mukavuudenhaluiseksi.

Kaksi kuukautta liian aikaisin idätettyjä?

Rocoto Santa Natalia (C. pubescens) oli tämän talven taimista ensimmäisenä aukaisemassa kukkiaan, mutta melkein kaikissa viime vuoden lopulla idätetyissä, nyt kahden kuukauden ikäisissä taimissa on jo isoja nuppuja. Ne olisivat itse asiassa 40 cm korkeina haarautuneina taimina valmiita ulos tai parvekkeelle, mutta sellaisiin keleihin on vielä kaksi kuukautta aikaa. Eli, jos nyt pistäisi itämään, hoitaisi hyvin lämpimässä ja valoisassa, toukokuussa pitäisi olla kukkiva, sopivan kokoinen taimi vietäväksi parvekkeelle. Näitä nykyisiä pitää kiduttaa pienissä purkeissa, kun isot eivät mahdu ja kukintakin menee ohi. Epäilen kyllä, että into kukkimiseen tulee päivän pituudesta. Se lähestyy nyt chilien kotiseudun kahtatoista tuntia, kun kevätpäivän tasaus lähenee.

Olohuoneen ikkunalla alkaa olla ahdasta, eivätkä läheskään kaikki valoa kaipaavat ole mahtuneet sinne, vaan niitä on ripoteltu eri paikkoihin. Niukasta valosta huolehtivat 2x36W loisteputket ylhäällä pahvimaskin takana. Aurinkoa kaipailtaisiin.

Ylhäällä lasihyllyllä majailevat Rocoto Montufar, Ulupica Xtra Large, pienet Trinidad Scorpion Cardi ja Grandpa's Siberian Indoor Pepper, kukkiva Rocoto Santa Natalia sekä Scotch Bonnet (MOA) ja Peruvian White Habanero yhteisessä kastelualustassa. Joulukaktus innostui taas kukkimaan, kun käänsin sen kylkeä valoon päin.

Ikkunalaudalla verhon takaa "lastentarhasta" pilkistää Habaneron lehtiä, sitten 3 Padronin sirkkatainta jäätelöastiassa, Aji Amarillo vahvasti leikeltynä, amppelitomaatin taimia, ikkunalaudalla koristekasveina talvehtineet Cajamarca ja Charapita sekä reunassa Herpiilin lähettämistä siemenistä rotevakasvuinen risteytys, baccatum StarfishXHot Tree Pepper F4. Silläkin taitaa olla edessä saksiminen, sillä reunapaikka on varattu kissalle.