Kesän hidastelijoita - Rocoto Santa Natalia

Siinä se nyt vihdoin on: Rocoto Santa Natalia (C. pubescens) kypsänä.

Tämä Caidelle Perusta tuoduista rocotoista alkunsa saanut karvainen kaveri ei helpolla sopeutunut meille, mutta ei sentään luovuttanutkaan. Kylvin sen jo marraskuussa päästäkseni ajoissa maistelemaan - toisin sitten kävi. Sehän kukki jo tammikuun lopulla, mutta siihen kasvu lopahti ja kasvi alkoi juroa, pudotteli lehtiään ja pysyi kuukausia saman kokoisena. Epäilen nyt, että kukkamultani oli liian ravinteikasta ja se tappoi juuria. Saattaa syy olla pH:ssa tai monessa muussakin tekijässä. Kesän tuo vietti parvekkeella ja kasvoi vain kituen, vaikka oli terveen oloinen. Syyskuun alussa alkoivat ensimmäiset kypsyä, eikä niitä ollut montaakaan. Tuo kuva on viimeisestä poimitusta 17.9. Meinasi unohtua dokumentointi.

Ei se iso ole vieläkään. Sadon kerättyäni kukinta kuitenkin vilkastui ja uusia versoja ilmestyy. Syy parantuneeseen vointiin voi olla vaikka se, että lopetin lannoituksen elokuun alussa. Hauska havainto on, että se kasvaa eniten valosta poispäin. Onkohan sillä ollut liian valoisaa?

Rocoton kukat ovat hienoja, eikä Santa Natalia tee poikkeusta. Toisaalta, ei sitä kukan perusteella pysyisi tunnistamaan, niin samanlaisia pubescensien kukat ovat ja samassakin lajikkeessa on variaatioita. Ilmeisesti kasvupaikka ja valo vaikuttavat. Nämä ovat enimmäkseen vähän supussa.

Lokakuun alussa tilanne on vihdoin tällainen: raakileita on joka oksalla ja kukinta jatkuu. Aivan ilmeisesti tuo kerjää sisään pääsyä talveksi, sillä noista ei tule kypsää ihan kuukaudessa, ehkä ei kahdessakaan. On siellä tosin isompiakin. Maistiaiset ensimmäisistä kypsistä kertoivat, että tämä on tulisimpia rocotoja, mitä olen maistanut. Ei siitä meikäläiselle täytettyä rocotoa kannata tehdä, hiki tulisi syödessä, mutta erinomaista maustetta niistä saa. Kuivasin ne ja käytän murskattuna tai jauhettuna erilaisiin ruokiin.