Eilen alakerran varastohuonetta siivotessa kiinnittyi huomio nurkassa kyhjöttävän pylväskaktuksen kylkeen.
Kukkanuppuhan siinä on.
Kukka aukeaa vasta illan pimentyessä.
Tämä kaktus on kohta viisikymmenvuotias. Kylvin niitä nuoruudessani, muistaakseni 1968 kaktus-mix pussista ja yhdestä kasvoi komea pylväs. Se kasvoi lopulta kattoon ja oli kolmihaaraisena mahdoton muuttaa, joten siitä lähti vain tynkä mukaan ja pari metriä kaktusta kompostiin. Silloin komeimmillaan se kukki muutaman kerran ja vain yhden yön kerrallaan.
Pari muuttoa myöhemmin se on kasvanut taas melkein miehen mittoihin, mutta on unohtunut varaston ikkunan pieleen rojujen joukkoon. Muistaakseni sitä on kasteltu viimeksi toukokuussa ja nyt pari viikkoa sitten aimo lorauksella. Siitähän tuo innostui taas kukkimaan. Edelliset kukat nähtiin 1990-luvun alkupuolella. Alkoi olla jo aika kun kuiva kausikin päättyi sopivasti.
Vaan komea on kukka. Täysin auenneena se on pienen lautasen kokoinen. Tämä ei tuoksu eikä haise ainakaan ihmisen nenään, mutta hyönteisillehän nuo on tarkoitettu. Jos vanhat merkit paikkansa pitävät, näitä voi tulla lisää. Pitäisiköhän tuota jo ravitakin jotenkin? Multaa ei ole vaihdettu ehkä vuosikymmeneen, eikä lannoitettakaan annettu. Kaktukset ovat selviytyjiä.
Tekstit
0 kommenttia:
Lähetä kommentti
Toistaiseksi vapaa kirjoitusoikeus ilman turhia tunnistuksia, kunnes väärinkäytöksiä ilmenee.