Meidän hiekkaisella harjutontillamme kasvaa runsaasti matalaa, villiä kirsikkakasvustoa, enimmäkseen melkein pensaita, pari puun kokoistakin. Tämä kuva on kuukauden takaa. Kirsikat taisivat kypsyä tavallista aikaisemmin. Niitä on "syöty", lähinnä maisteltu siinä vaiheessa, kun ne ovat pehmeitä ja irtoavat varrestaan kevyesti vetämällä. Happamia ovat nämä villikirsikat, mutta hyviä silti. Tuossa vaiheessa tulevat yleensä linnut suurina parvina ja tyhjentävät kirsikkapuut. Nyt ei niin tapahtunut.
Tontilla on myös itse istutettu Pihtiputaan kirsikka, viitisentoista vuotta vanha pieni puu. Siinäkin kirsikat kypsyivät samaan aikaa punaiseksi, mutta nyt, kuukautta myöhemmin ne alkavat mustua ja samalla maku muuttuu makeammaksi ja siinä on oikean kirsikan makuakin. Koskaan ennen niitä ei ole säilynyt näin pitkään, että olisi päässyt maistelemaan. Nyt linnut ovat jättäneet ne rauhaan jostain kummallisesta syystä. Lämmöllä täytyy olla jotakin tekemistä tämän kanssa.
On meillä kolmaskin kirsikkalaji, linnunkirsikka, joka taitaa olla levinneisyysalueensa pohjoislaidalla täällä. Se on niin korkea, että ihmiset eivät pääse kirsikoita poimimaan, mutta se näyttää syödyn tyhjäksi. Siihen ei tarvittu isoa parvea, yksittäiset linnutkin ovat voineet napsia pienen sadon, jota oli harvakseltaan oksilla.
Tekstit
0 kommenttia:
Lähetä kommentti
Toistaiseksi vapaa kirjoitusoikeus ilman turhia tunnistuksia, kunnes väärinkäytöksiä ilmenee.