Karjalanpaistiin makua tuoreesta rocotosta

Taas jäi kuvat ottamatta. Vasta ruokailun jälkeen suussa tuntuvasta mukavasta mausta muistin, että tästäkin kokemuksesta voisi joku oppia jotakin, vaikkapa minä itse muutaman vuoden päästä, kun olen asian unohtanut. Onneksi chilipuska on edelleen ikkunalla ja sieltä jopa löytyi toinen kypsä, vähän nahistunut, joka muistuttaa päivän makukokemuksen aiheuttajaa.

Rocoto Peru (C. pubescens), taustalla Omnicolor (C. baccatum)

Yksi tuollainen (no, vähän isompi) punainen makupallero teki mainion vaikutuksen perinteiseen karjalanpaistiin. Useinkin pyhäaamuisin askartelemme karjalanpaistin uuniin muutamaksi tunniksi, koko aamupäivän ajaksi. Siitä leviää niin mukava tuoksu keittiöön. Laitamme runsaasti sipulia ja monta porkkanaa mukaan, niin, että uunivuoassa on lopulta puoliksi kasvisruokaa ja erittäin mureaa lihaa. Laakerinlehdistä ja pippureista tulee lisämakua, mutta usein tulee lisättyä chiliä rouheena. Nyt oli kuitenkin kypsää rocotoa tarjolla ja onhan se niin, että tuore chili on aivan eri asia kuin kuivattu. Makuaisti sen kertoo.

Rocoto Peru (tuo isoin chili) tuli siirrettyä parvekkeelta jo ennen pakkasia kypsyttelemään syyssatoaan sisään. Sen jälkeen tuo on jatkanut kukkimista  ja silloin tällöin jonnekin lehvistön sisään ilmestyy chilejä. Nytkin löytyi kaksi kypsää. Ylähyllyllä on talvella idätettyjä tämän kevään uusia rocotoja, joita jo vaivaa ripsiäinen. Mistähän niitäkin sikiää?
Valoa tuossa ei ole kuin kaksi loisteputkea ikkunan päällä. Sillä Peru on talven selvinnyt suorastaan kiitettävästi.