Maistelussa pari uutta chinenseä

Tämä on ensitutustumiseni näihin lajikkeisiin. Varsinaisen makuarvion teen vasta, kun satoa on sen verran, että niitä pääsee kokeilemaan erilaisiin ruokiin. Nyt ei vielä montaa kypsää ollut.

Belize Red (C. chinense) lienee nimensä perusteella kotoisin Väli-Amerikasta. Se on läheistä sukua maultaan ja muodoltaan aikaisemmin kasvattamalleni Dominicalaiselle habanerolle. Muoto on paprikamainen, mutta suippopäisempääkin mallia löytyy. Tämä on noin viisisenttinen.

Habaneroa miedommaksi mainitsee Fatalii tämän, mutta ei tämä mikään tuleton ole. Poltetta riittää pienestäkin maistiaisesta. Maku on hedelmäinen, jossakin määrin tuttu habaneron maku, raikas sellainen. Tuoksua on vähemmän kuin varsinaisessa Habanerossa. Pieneksi paloiteltuna tuo varmaan sopisi chilinystävän salaattiin hyvin. Fataliilta saadulla jauheella maustoin kanafileitä hyvällä menestyksellä. Jos satoa vain saisi reilummin, tuo voisi hyvinkin olla suosikkilistallani.

Chinenseiden heikko sato taas johtuu hoitotoimenpiteitteni ja säiden yhteensopimattomuudesta, luulisin. Keväällä vaihdoin niihin uudet ruukut, leikkelin ja vein parvekkeelle kylmäksi toukokuuksi. Kaikki toimenpiteet yhdellä kerralla saivat kasvun pysähtymään pitkäksi aikaa ja monet, kuten Lotha Bih tässä tekivät vain minimarjoja, muutaman millin kokoisia kääpiöitä. Nyt se on hiukan parantanut tahtia, mutta edelleen kypsyvät ovat pieniä ja niitä on harvassa. Intialainen Lotha Bih on kasvanut reilun puolen metrin korkuiseksi, eikä Belizeläinenkään ole sen isompi. Siitä tosin leikkasin yhden pitkän oksan pois, kun se kasvoi viereisten baccatumien läpi.

Lotha Bih (C. chinense) on Pepper-Kingin Intiasta tuoma ja nimeämä lajike. Sitä sanottiin komeasti "kaikkien jolokioiden äidiksi". Kun olen viehtynyt Intiaan, hankin siemenet.  Olisihan sen jo mainoskuvista havainnut, että hedelmät ovat pieniä, mutta en uskonut niiden noin pieniä olevan. Nyt kypsyvät ovat parisenttisiä.

Maku on tuhdimpi kuin Belizeläisessä, pitkään jatkuva polte, jossa on aika vähän habaneromaista hedelmää, eikä oikein Nagakaan tule mieleen. Tämä ei ole paljaaltaan nautittavia lajikkeita, mutta kyllä noillekin varmaan käyttötapa löytyisi, jos satoa tulisi reilusti ja pääsisi kokeilemaan. Siemenkauppiaan esitteessä näitä luvattiin sadoittain, mutta nyt ei päästä edes kymmeniin suomalaisessa kesässä.