Piti ottaa Scotch Bonnet MOA (C. chinense) oikein pois hyllyltään ja katsoa, miten se voi. Tässä tämän 60 senttiä korkean ja enemmän leveän, alhaalta asti haarautuneen tukevan puun valopuoli, se mikä on ollut parvekelasia vasten. Kissa ikkunalla ei pidä kameran räpsähtelystä, mutta eipä se nyt rynnännyt pakoon, kun on puolittain ulkona kapealla kaiteella, josta pudotusta on monta metriä. Kissat osaavat varoa, ei se koskaan ole pudonnut.
Maku on miellyttävä, hedelmäinen, tuoksu melko mieto, vaikkakin tyypillinen habaneron sukuisille. Poltetta on varsin maltillisesti, mutta se viipyilee pitkään.
Sen olen jo oppinut, että ensimmäisten kypsyneiden tai pieneksi jääneiden mukaan ei kannata arvioida koko lajiketta. Maku ja polte saattaa muuttua oleellisesti, kun täysikokoinen sato kypsyy.
Kun oksia nostelee vielä enemmän, kypsien yläpuolelta löytyy myöhemmin, vähän lämpimämmissä oloissa kasvuun lähteneitä Scotch Bonneteita. Vihreä on noin viisisenttinen, enkä tiedä, onko se jo täysikasvuinen, kypsät ovat alle kaksisenttisiä. Vihreitä on hieman eri muotoisia, kaikki syvästi uurteisia, mutta aidolle Jamaikan maatalousministeriön vaalimalle lajikkeelle ominaista piispanhatun tyyppistä vaakapoimua niissä ei esiinny. Tuo vihreän alapuolella oleva oranssi kuitenkin viittaa sen tapaiseen muotoon. Kun nuo pienetkin ovat varsin hyvää maustetta ruokiin ja kelpaavat sellaisenaankin syötäväksi, veikkaisin, että tästä on tuleva yksi kestosuosikeistani.
Tekstit
0 kommenttia:
Lähetä kommentti
Toistaiseksi vapaa kirjoitusoikeus ilman turhia tunnistuksia, kunnes väärinkäytöksiä ilmenee.