Pakkasyön jälkeistä elämää

Parvekkeella on vielä vehreää, vaikka yöllä oli lähimmällä sääasemalla kuusi astetta pakkasta. Meillä harjun kupeessa oli vain pari astetta ja parvekelasien sisällä lämpöpuhaltimen avustamana alimmillaan viisi plusastetta. Päivällä auringossa  lämpö kohosi jo kolmeenkymmeneen ja chilit roikuttelevat lehtiään läkähtymäisillään. Oikeassa laidassa on päivän aihe, iso puumainen chili, joka kasvaa hyllyltä kattoon asti. Canario amppelissa peittää sen pahasti.

Trinidad Scorpion CARDI (C. chinense)  on trinidadilainen perinnechili, oranssi ja tulinen, vaikkakaan ei sentään mikään ennätystulinen. Siinä on pikemminkin pyritty säilyttämään makua ja tuoksua, sillä nehän merkitsevät ruoanlaitossa eniten. Satoa on aivan riittävästi, sillä näitä käytetään meillä varsin säästeliäästi. Kun on mietoihin tai keskitulisiin tottunut, skorpionia riittää pikku pala maustamaan ruoan. Polte on pitkäkestoinen ja sopivasti käytettynä suorastaan nautittava. Maku ei jotenkin ole minun suuhuni sopivimpia, jonkinlainen karvaus leviää taakse kitalakeen ja kieleen. Se varmaan paranee, jos ruoassa on happamia osia tai tähän sekoittaa jotakin toista chiliä. Mahdollisuuksia on rajattomasti.

Kyllähän tuo muodoltaan aitoa  "scorpparia" muistuttaa ja skorpionin pistinkin löytyy muutamasta yksilöstä. Sen sijaan toimivia siemeniä en toistaiseksi ole löytänyt. Syy ei tietenkään ole syyskylmien, vaan pikemminkin kukkien pölytysvaiheen säätilan tai ravinnetilanteen. Siemeniä kyllä on, mutta ne ovat joko hyvin pieniä tai mustia. Eipä noita ole vielä montaa käytetty, ovat niin riittoisia, joten saattaa sieltä vielä löytyä hyvin kehittyneitä yksilöitäkin.