Chiliaidassa se oli ainoa, joka aivan alusta, kukkanupuista lähtien teki satoa viime kesän kurjissa säissä. Muissa oli jo kukat tai raakileet valmiina keväällä ulos vietäessä.
Ulupica kasvoi ulkona "kukkapenkissä" hiekkamaassa. Se kukki hyvin ja pieniä raakileitakin muodostui. Ensimmäisten pakkasöiden uhatessa kaivoin sen ylös, työnsin juuret ruukkuun ja toin sisään.
Parissa viikossa marjat alkoivat punastua.
Ulupican marjat ovat pieniä, enintään pikkusormen pään kokoisia. Sisällä on mustia, kovia siemeniä. Ensimmäisestä maistellusta niitä löytyi vain 6 kappaletta. Hämmästyin, kun perkasin niitä kuivumaan kourallisen verran. Kaikissa oli täsmälleen 6 siementä. Tasalaatuista chiliä.
Tämä ei siis ole Ulupica XL (extra large), vaan toinen sen esivanhemmista. Risteytys pubescensin kanssa kasvatti kokoa melkoisesti.
2 kommenttia:
Oletko perannut siemenet pois? Minulla samainen kasvi tuotti tänä kesänä useamman litran marjoja (keräsin niitä litran pakasterasioihin :)) ja niiden perkaaminen on kyllä melkoisen hidasta ja työlästä puuhaa.. Olen niitä mm kuivannut ja jättänyt siemenet paikalleen - laiskuuttani.
Siemeniä ei voi syödä, ne ovat niin kovia, mutta kuivatuista ne ehkä saisi helpommin irti kuin tuoreista. No, minulla sato jäi aika pieneksi, niiden perkaamisen kyllä kestää. Vaaleasiemenisistä chileistä en perkaa siemeniä pois, ellen kerää niitä kuivumaan idätystä varten.
Lähetä kommentti
Toistaiseksi vapaa kirjoitusoikeus ilman turhia tunnistuksia, kunnes väärinkäytöksiä ilmenee.