Ei ollut tropiikin kasvien kesä tämä

Tarkoitukseni ei ole valittaa, todeta vain kesän tilanne. Soraharjun melkein laella vihertää ja on tavallista rehevämpää. Normaalikesinä tähän aikaan kasvusto olisi ruskeaa ja kuivaa, nyt luonnonkasvit kiittävät sateista eikä viileä ilmakaan näytä tekevän haittaa. Tampereella ovat sekä kesä- että heinäkuu olleet kylmimpiä vuosikymmeniin ja sateita on saatu ainakin joka toinen päivä. Suomen luonto voi hyvin, mutta ihmisen tuomat lämpimien maiden kasvit eivät viihdy.

Olkoon tämä Zilga viiniköynnös äärimmäisenä esimerkkinä. Se kukkii vasta nyt ja pikkuisia rypäleen alkuja ilmestyy. Normaalikesinä tämä vaihe on osunut juhannusviikolle, tarkistin vanhoista kuvistani. Nyt ei siis ole mitään toivoa sadosta. Zilga on kasvanut tuossa betonimuuria vasten jo 17 vuotta ja tuottanut joka vuosi kypsiä rypäleitä kolmivuotiaasta lähtien.

Tomaatitkin ovat viikkoja myöhässä, vaikka aloitin kasvatuksen hiukan normaalia aikaisemmin. Toukokuun lopulla ne olivat kukkivia ja hyvässä kasvussa, mutta yöhallat ja kylmät yöt lykkäsivät ulos vientiä viikkoja, eivätkä säät sitten suosineet kasvua. Tavallisesti olen saanut heinäkuun lopulla ensimmäiset kypsät tomaatit ulkoa, ei nyt. On niitä tulossa, mutta kypsymiseen menee vielä aikaa. Onneksi niitä tulee parvekkeelta.

Parvekkeelta sain myös mukavasti avomaankurkkua kunnes punkit iskivät ja tuhosivat koko kasvin. Ulkona ne ovat jäänet mataliksi ja kurkut puolet pienemmiksi kuin parvekkeen lämmössä. Niitä myös tulee harvakseltaan. Joku lämmin jakso, kun päivälämmöt kohoavat yli 20° saa muutaman kurkun kasvamaan, mutta seuraavalla viileällä kaudella taas ei kehity mikään. Kurkku selvästi vaatii lämpöä ja suojattu lava olisi tarpeen tällaisina vuosina.

Chilejä en onneksi edes yrittänyt kasvattaa ulkona tänä vuonna. Joku etukäteisaavistus kait kertoi, ettei se nyt kannata. Sateita olemme saaneet runsaasti ja luulisi sienien kasvavan metsissä, mutta ei. Ei toistaiseksi. Ehkä ne vielä putkahtavat, jos edes elokuu olisi vähän lämpimämpi.