Ei siis näin, osa 2

Ei aina käy niin kuin haaveillaan. Tämän vuoden uusien chinense-lajikkeiden kanssa tyrin aika lailla. Onneksi kasvatus on dokumentoitu melko hyvin, joten opiksi voisi ottaa, jos ymmärtäisi, mistä kenkä puristaa. Ja jos muistaisi sen ensi vuonna ja malttaisi mielensä kaikkien hienojen uusien lajikkeiden kanssa.

Tuossa on parvekkeeni chinense-osasto ennen eilistä leikkausta; Rocato, Colombian Orange ja Cochabamba. Lasien takana on jo baccoja. Aivan liian korkeiksihan nuo kasvoivat, verhon taakse ja kattoon kiinni ja vaikeuttivat lasien avausta. Ruukun pinnalta kattoon on 150 cm.

Nämä tulivat taimelle joulun tietämissä ja vasta nyt kahdeksan kuukautta myöhemmin sato kypsyilee. Jo toisella kasvatuskaudellani sain Habanerosta satoa neljän kuukauden ikäisenä ja puolen metrin korkuisena. Viivytyksiä on siis tapahtunut matkan varrella aika tavalla.

Colombian Orange on ehkä parhaiten dokumentoitu tapaus. Sen kasvua voit seurata valitsemalla sivupalkista lajikkeen nimen. Merkinnät ovat aikajärjestyksessä, joten kannattaa aloittaa alapäästä. Tämä muuten ei ole Colombian Orange, olen saanut vääriä siemeniä Semillakselta. Väri on väärä, eikä muotokaan ihan vastaa oikeaa. Se ei haitanne kasvun ongelmien selvittelyä.

Helmikuun alussa tuo vielä oli tukeva, mallikas taimi. Siitä huhtikuulle chinenset olivat ahtaassa laatikossa liian vähällä ikkunavalolla ja loisteputkien lievealueella. Seuraus oli liiallinen pituuskasvu. Tuohon aikaan ne olisi pitänyt saada haarautumaan ja pysymään matalampina. Ensi vuonna siis enemmän tilaa, enemmän valoa, eli vähemmän taimia. Kasvatuksen voisi kenties aloittaa pari kuukautta myöhemmin, jos sen tekisi huolella.

Huhtikuun alusta siitä on murheellinen postaus: 60 cm korkeana 10 cm taimiruukussa, juuret sykkyrällä. Kasvoihan se noin, mutta seuraukset näkyivät kesällä, uuteen ruukkun sopeutuminen kesti pitkään. Pari viikkoa myöhemmin se jo kukki, mutta siitä ei seurannut mitään.
Toukokuussa nuo vihdoin pääsivät parvekkeelle valoon, mutta nyt olin laittanut ruukkuihin kanankakkaa kourallisen pohjalle ja sehän aiheutti lisää pituuskasvua ja kukinnan myöhästymistä. Joskus juhannuksen tienoilla huomasin tilanteen toivottomuuden ja annoin näille aimo annoksen syyslannoitetta, fosforia ja kaliumia. Se ehkä vaikutti parin viikon kuluessa ja kukista alkoi kehittyä myös raakileita. Olisi se voinut muutenkin tapahtua.

Rocatosta olikin kuva jo edellisessä saksijutussa, mutta tässä rivistön kolmas, Cochabamba:

Pieniä marjoja ja kovin myöhään. Näistä ei kiloja keräillä. Maistelen näitä kaikkia vähän myöhemmin.