Rocato, chinense Perusta

Joulukuulla itämään laitetut chinenset ovat nyt noin kuukauden ikäisiä. Rocato on niistä pienin, ehkä siksi, että niitä oli kaksi samassa taimiruukussa. Nyt erotin toisen varalaatikkoon ja tämä jäi odottamaan ruukunvaihtoa.

Rocato (C. chinense) on mielenkiintoinen uutuus. Fatalii kertoi sen olevan Etelä-Amerikan agenttinsa löytö Boca-Manún kylästä Perusta. Nimikin viittaa Rocotoon, mutta tämä on chinense, jolla on paksu hedelmäliha, karvainen runko, eikä tyypillistä Habaneron makua. Eli se lienee aikojen kuluessa risteytynyt muiden paikallisten lajikkeiden kanssa. Rocotonhan ei pitäisi suoraan risteytyä chinensen kanssa. Kasvutapa on tässä vaiheessa chinenselle tyypillinen; tukeva, mutkitteleva runko ja ryppyiset lehdet.

Fataliin nettikaupan ehdottomia etuja on, että sieltä voi tilata maistiaiset haluamastaan lajikkeesta. Pikku putkilo Rocato-jauhetta ei paljon maksanut ja on muuten hyvää. Siinä on voimakas savun maku ja tuon jälkeen herää itsellekin halu opetella chilien savustamisen salat. Kuvassa taustana on Rocoto Peru, joka edelleen viheriöi ja punertaa  meillä kylmässä varastohuoneessa. 

Chilit opettavat minulle maantiedettä, sillä niiden kotiseutuun perehtyminen on kiinnostavaa. Rocato on siis Manún kansallispuistosta Andien itäpuolelta, Amazonasin sademetsien alueelta. Siellä lajiston runsaus on kaiketi suurinta maapallolla ja siksi se on Unescon maailmanperintökohteita. Perhosia, liskoja, papukaijoja ja kissaeläimiä esitellään runsaasti, mutta kasviston tiedot ovat vähäisemmät. Puistoon pääsevät turistit vain osan vuotta, sadekauden ulkopuolella lentäen Cuscosta.

Rocaton lehtiruusuke on chinenseille tyypillinen. Kaunis koristekasvi tästä on tulossa, vaikka kaukaa tuleekin.