Sain talvella lahjaksi Bhut Jolokian siemeniä. Sehän on virallinen chilien (ja kaikkein kasvien) tulisuusennätyksen haltija Intian Assamista. Nagat ovat kotoisin aivan siitä läheltä, mutta rajan toiselta puolen Bangladeshista. Isompia eroja noilla ei taida olla. En ole mikään supertulisten ystävä, mutta pitihän tuo laittaa kasvamaan. Hiukan muiden varjoon joutuneena ja ankarasti lyhennettynä tuo kypsytti vasta elokuun alussa ensimmäiset hedelmänsä ja nekin kovin pieniä.
Oikeasti tuo pienin on vain parisenttinen, eli näytöstäsi riippuen saatat nähdä ne luonnollista suurempana. Painoa tuolla oli vain 1,4 grammaa, mutta makua kyllä riitti. Erittäin ohuina siivuina maistellen hedelmäinen habaneron maku tuli ennen poltetta. Neljän hengen kermakastikkeeseen lisäsin puolikkaan tuollaista, eli alle grammalla Bhuttia maku oli kohdallaan. Poltetta oli, mutta miellyttävää. Ehkä sitä olisi voinut olla enemmänkin, sillä kaapivat kaiken kastikkeen pottujensa päälle.
Onneksi näitä saadaan lisää. Toisilla oksilla on jo 5,5 senttisiä vihreitä, muuten täsmälleen saman pituisia kuin Pasin tämän hetken kärkitulos chilinkasvatuskisassa Nagalla. Laihoja tosin ovat, ehkä ne kasvavat vielä.
Tähän yhteyteen on hyvä lisätä linkki Ylen uutiseen Bhut Jolokian käytöstä Intian armeijassa:
Vaikka tuota pientä paholaista voidaan käyttää aseena ja karkotteena, se on maukas, jopa herkullinen sopivan pieninä annoksina.
Tekstit
0 kommenttia:
Lähetä kommentti
Toistaiseksi vapaa kirjoitusoikeus ilman turhia tunnistuksia, kunnes väärinkäytöksiä ilmenee.