Aina ei käy niin kuin suunniteltiin. Leikkelin Bhut Jolokian lokakuun lopulla matalaksi ja vein vähän viileämpään varastoon talvehtimaan. Siihen jäi muutama pieni lehti, mutta vähitellen nekin kuivuivat ja jäljelle jäi kuiva ranka. Nähdäkseni toivoa ei enää ole. Kuoresta ei löydy tuoretta raaputtamallakaan. Sama kuivuminen tapahtui jo vähän aikaisemmin ja nopeammin "Lantakasan päällä kasvaneelle" PI 439450:lle. Kaikki muut samalla tavalla talvehtijat ovat vähitellen alkaneet versoa vihreitä oksia. Suurin osa niistä on baccatumeja, muutama pubescens, mutta on siellä chinensekin:
Peruvian Orange lähti talvehtimaan aivan samoilla edellytyksillä. Siihen oli jäänyt joku raakile, joka nyt on kypsynyt. Kaikki tuo vihreys on talvella kasvanutta.
Mikä siis meni pieleen noilla kahdella? Olen pohdiskellut syitä, olen löytänyt yhtäläisyyksiä, mutta en tietenkään voi olla varma, että juuri tämä olisi ainoa syy. Joka tapauksessa nämä kaksi kuivunutta olivat ne, jotka viheriöivät ja tekivät satoa myöhään syksyyn. Niitä myös lannoitin vielä syyskuussa, Bhut Jolokiaa Chilifoorumin kasvatuskisaa varten (jonka se sitten voittikin) ja PI 439450 kasvoi lantavaraston päällä annostellen itse tarpeensa. Lannoitus olisi pitänyt lopettaa ajoissa tai antaa syyslannoitetta jo elokuussa, jotta kasvit ehtisivät valmistautua talveen. Tuo PI 439450 erityisesti oli pehmeä varreltaan, mutta samaa oli havaittavissa Bhutissakin. Typpilannoitus teki rehevän kasvun, mutta jätti rungon höttöiseksi. Tämmöinen epäilys minulla on.
Ají Charapita – Pieni mutta tulinen ihme Perusta
4 viikkoa sitten
3 kommenttia:
Veikkaan omalla kohdallani samaa syytä; komeimmat ja paksurunkoisimmat (Champion, Haba brown large, Starfish, Orange habanero...) kuivuivat ensimmäisenä. Varsinkin Brown haba oli vauhti päällä pätkimisen aikoihin. Lannoitus tietenkin satoa himoavan ekan kauden chilistin mukainen, sadotussuhde veikä mitään lepo/talvehtimislannoitussuhde. Myös äkillinen muutos 2m kasvista pytty täynnä vesijuuria 30cm tumpiksi on dramaattinen, ei voi olla vaikuttamatta selviytymiseen.
Minullakin sarja saa jatkoa. Viimeiseksi parvekkeella vielä pikkupakkasissa kukkinut ja satoa kypsytellyt Turbo Pube on alkanut kuivua rungon yläpäästä ja vihreys on kadonnut.
Voisi olettaa, että syksyyn ja talvehtimiseen pitää valmistautua joitakin solukkoja sulkemalla. Ruskasta nämä tropiikin kasvit eivät tiedä mitään, mutta joku merkki syksystä niille pitäisi saada. Lannoituksen lopettaminen ja kukkivien oksien pois leikkaaminen jo elokuun alkupuolella näyttävät toimivan.
Täytyypä ensi syksynä ottaa vinkistä vaari ja pätkiä varovasti ensin ja hiljalleen totuttaa kasvi niukkuuteen.
Lähetä kommentti
Toistaiseksi vapaa kirjoitusoikeus ilman turhia tunnistuksia, kunnes väärinkäytöksiä ilmenee.