Omnicoloria syödään jo

Omnicolor on melko hidas kypsymään. Viime keväänä kirjasin sille 7 viikkoa ensimmäisistä raakileista kypsään punaiseen. Monet muut lajikkeet selviävät tuosta kuukaudessa, mutta joiltakin (isoilta) voi mennä kaksikin kuukautta.
Toinen vuosi saattaa vähän nopeuttaa toimintaa, sillä tämä amppelikasvi kasvatteli ensimmäisiä vaaleankeltaisiaan huhtikuun toisella viikolla. Kun kuva on viikon takaa, kypsymisajaksi voi laskea 6 viikkoa. Niitä on jo päivittäin syöty erilaisten ruokien mausteena.
Parvekkeelle vienti onnistui häiriöttömästi tällä kertaa. Kasvu jatkuu ja chilit pysyivät oksilla, vaikka melkoinen muutos tapahtuikin kasvatusoloissa. Seuraavaksi siirrän tämän kokonaan ulos, niin saadaan sinistäkin väriä mukaan kehitykseen vaalean keltaisesta oranssin kautta punaiseksi. Amppeliin on vielä mullan vaihto tekemättä, mutta hyvin tuo näyttää kasvavan viimekesäisellä alustalla ja Puutarhan Kesällä.

Jättiläismäisiä kukkia Riesenissä

Rocoto Riesen (Grande) kukkii kookkain violetein kukin ikkunalla, mutta parvekkeelle vietynä ja isompaan ruukkuun istutettuna yksi Riesen on selvästi kasvattanut kukkiensa kokoa. Olisiko tuo lupaus tulevasta myös hedelmien koon suhteen? Aikaisemmat kukat ovat olleet alle kolmisenttisiä, nämä uudet ylittävät 4 cm, vaikka en niitä aivan auki pakottaisikaan.

Rocoto Riesen maistelussa

Eipä tullut jättikokoisia vielä Rieseneistä maitopurkissa, mutta ensimmäiset kypsyivät tuossa viikolla ja pari ehdimme syödäkin ennen kuin havahduin ottamaan kuvan. Ikkunalaudalla se on kasvatellut useita mukavan kokoisia palleroita, suurimmat viisisenttisiä. Parvekkeella isommassa ruukussa sato on huomattavasti runsaampi, mutta ei sielläkään hedelmien koko ole kasvanut.

Mietoja ovat, miedoimpia kasvattamistani rocotoista. Ei tuosta ollut paljoa pihvin maustamiseen, mutta salaatissa pilkottuna se sai aikaan varsin mukavan maun ja pehmeän, täyteläisen "poltteen" ja jäätelöön sopii kuin lusikka suuhun. Kunpa kasvaisivat isommiksi, niin pääsisi näitä täyttämään.

Ituja näkyvissä

Itivätkin nopeasti.

Alle kolmessa vuorokaudessa suurin osa Aji Chancan siemenistä ja yksi Puca Uchukin on itänyt. Salaisuus saattaa piillä antamassani alkushokissa. Kun idätys ei ollut niin kauhean tärkeä, uskalsin riskeerata. Lisäsin siemenet märälle paperille, vaikka kiehautettu vesi astiassa vielä poltti kättä. Haihduttava paperin pinta ei kuitenkaan tuntunut kuumalta ja kuivat siemenet kestävät melkein mitä tahansa, niin pakkasta kuin paistettakin. Ehkä onnistuin herättämään ne lämmöllä.

Itiväthän ne talvellakin viidessä vuorokaudessa, joten ei saavutettu hyöty nyt niin suuri ollut - verrattuna riskiin pilata siemenet kokonaan.

Lisäys seuraavana aamuna: Alle 4 vuorokautta ovat KAIKKI siemenet itäneet, joten kyllä lämmöllä joku osuus asiaan oli. Tosin huonelämpötilakin oli helteiden aikana 3-4 astetta talvista korkeammalla.

Kasvatusmokia, osa 4

Idätyksiä toukokuun lopulla? Tuhoon tuomittu idea?
Siitä ei nyt ole kyse, vaan mahdollisten väärien siementen testauksesta. Syys- lokakuussa luulisin noista saavani vahvistuksen epäilyilleni, kunhan mahdun ne jossakin kasvattamaan.

Näitähän sattuu kaikille kasvattajille; vääriä siemeniä, vaihtuvia nimilappuja, unohtunut merkintä, eikä tietoa lajikkeesta, kaikenlaisia yllätyksiä, kun kasvi on iso ja sato kypsyy. Tällä kertaa olen kuitenkin varma, että virhe ei ole minun, vaan lähinnä ulkomaisten siemenkauppiaiden. Siksi laitoin nyt isomman erän kyseisiä siemeniä itämään nähdäkseni, ovatko kaikki siemenet pussissa samanlaisia. Kun kasvattaa vain yhden taimen, saattaa saada sen ainoan sekoittuneen siemenen. Esimerkiksi tuon -09 Chancan kohdalla voi hyvinkin erottaa kahden kokoisia siemeniä.

Tapaus 1 Puca Uchu.
Tämä erittäin rotevakasvuinen chili herätti epäilyksiäni jo kaksi kuukautta sitten ja mainitsin blogissanikin sen mahdollisesti olevan chinense, eikä baccatum, kuten pussin nimilapussa lukee. Tänään se aukoi useitakin kukkia ja selkeä chinensehän se on. Tukevatekoinen se on sellaiseksikin, oksat ovat jäykkiä ja runsaasti haarautuneita. Korkeutta on nyt noin metri, leveyttä 120 cm.

Tapaus 2 Aji Chanca
Tämän siemenet vaihdoin jo kertaalleen viime kesänä, kun niistä tuli Aji Amarillo. Sitä minulla ei ollutkaan ennestään, joten ihan hyvä niin. Uusistakin siemenistä kasvaa edelleen suippokärkisiä chilejä, vaikka Chancan pitäisi olla pyöreäpäinen mötikkä.
Pitänee kysellä "John the Chillimanilta" uudelleen, onko hänen kuvansa oikein, vai minun kasvattamani väärin. Katsotaan nyt ensin, millaiseksi tuo kypsyy ja mitä MasaT:llä niistä siemenistä kasvaa.

Sattuuhan näitä ja yllätys voi olla jopa parempi kuin alkuperäinen tilaus, mutta mikä se on? Virhepainanta vuoden 2010 Puca Uchusta on turhan pitkä nimi komealle chinenselle.

Hoitovirheitä, osa 3

Parvekeonnettomuus tämäkin. Pimiento de Padronit olivat parvekkeen pöydällä maitopurkeissa puolimetriset roikaleet. Yksi taisi vielä olla kuivakin, kun avasin laseja tuulettaakseni. Chilihän kopsahti siitä päälleen lattialle ja varsi poikki.
Juurethan siinä on. Tuosta on nyt muutama viikko kun laitoin katkenneen latvan vähän karsittuna veteen tummaan pulloon valoisaan, mutta ei aurinkoiseen paikkaan, siis pohjoisikkunalle. Yleensä ei kannattaisi jättää noin paljon lehtiä juurrutettavaan oksaan, mutta en sitä silloin ajatellut, kunhan sain katkenneen latvan veteen. Laitan tuon nyt muutamaksi päiväksi turpeeseen pikku ruukkuun juurtuman lisää ennen kuin vien sen ulos kesää viettämään - jos silloin vielä on kesä.
Myös katkenneen alaosa voi hyvin. Se on saavuttanut kehityksessä muut Padronit, kukkii ja ensimmäisiä raakileita ilmestyy. Näidenkin sato viivästyi viileän parvekekauden vuoksi. Suurin ehti kasvaa metriseksi maitopurkissa, tämä katkennut tuuhentui alempaa ja on nyt muita leveämpi.

Tarinan opetus: Älä jätä isoja chilejä pienessä ruukussa pöydälle tai hyllylle, ei ainakaan jos tuulee.

Hoitovirheitä, osa 2

Eihän tuo nyt pahalta näytä, mutta tämä Hungarian Hot (C. annuum) kukki ennätysnopeasti, kuuden viikon ikäisenä jo 4.4. Nyt on ensimmäisestä kukasta kulunut toiset 6 viikkoa ja ollaan taas suunnilleen samassa tilanteessa. Kukinta on pitkän tauon jälkeen päässyt uudelleen vauhtiin. Mikä meni vikaan? Mikä viivytti?

Kylmyys, liian aikaisin parvekkeelle vienti. Intialaisten annuumien kumarruksen pakkasyölle kuvasin 23.4. Ne eivät kuki vieläkään. Melkein yhtä kylmää joutui tämä unkarilainenkin kestämään ja kestikin hyvin, mutta viikkoa myöhemmin sen oksanhaaroissa oli vain mustia ulokkeita, entisiä kukkia tai nuppuja. Kaikki meni ja uusia kehittyi vasta viikkojen päästä. Nuo jäivät kuvaamatta, niin otti päähän kukkivan chilin unohtaminen kylmälle parvekkeelle.

Kukka on komea, neljä senttiä leveitä isoimmat ja rotevalta vaikuttaa raakilekin. Taimi on edelleen samassa yhteislaatikossa ja on kasvanut (viileässä) vain vähän. Ensimmäisen kukan ilmestyessä se oli 35 cm, nyt puoli metriä.

Joka toinen kuivui talvella

Eihän talvehtiminen keskimäärin noin huonosti mennyt, mutta näillä "kaksi samassa isossa ruukussa" pubescenseilla on säännöllisesti vain toinen selvinnyt ja se oli kaikissa tapauksissa kesällä alakynteen jäänyt yksilö. Tässä Rocoto Peru Cusco kuivuneena runkona sekä Rocoto Manzano Orange viheriöiden ja kukkienkin jo. Se on samaa kokoa kuin viime heinäkuussa omenapuun alla. Koko kesänä kukista ei kehittynyt mitään, vasta joulukuussa sisällä kypsyivät ensimmäiset. Vieressä kasvanut Cusco tuotti runsaan sadon ja kypsytti siitä suurimman osan vasta sisällä lokakuussa. Sadonkorjuun jälkeen leikkasin sen noin lyhyeksi. Alkuvuodesta siihen tuli muutama lehti, mutta nekin kuivuivat pois.

Muutkin selviytymistarinat noudattavat samaa kaavaa. Ne jotka leikattiin lyhyeksi heti sadonkorjuun tai sisään tuonnin jälkeen, kuivuivat. Ne, jotka jäivät kasvamaan isompana, koska sato oli vasta muodostumassa ja sitä piti odotella, jäivät henkiin ja selvisivät talvesta. Keskitalvella en enää leikellyt niitä lyhyeksi. Tuosta voisi päätellä, että kasvit, ainakin pubescensit tarvitsevat jonkinlaisen sopeutumisen lepokauteen, lannoituksen lopetuksen ainakin kuukautta ennen, viileää säilytystä sadonkorjuun jälkeen tms. Äkillinen hyppy täydestä toimeliaisuudesta lepoon ei onnistu. Muutamilla baccatumeilla ja chinenseillä tuokin on käynyt, mutta onnistumisprosentti on suurempi, jos muutaman vihreän oksan jättää. Valosta ja lämpötilasta tuo tietenkin riippuu myös. Nämä olivat lämpimässä varastohuoneessa, missä on vain vähän alle 20° talvellakin ja kaksi surkeaa Bauhausin valolistaa katossa suurelle joukolle chilejä.

Luonnonvalinta ei mennyt lajikkeiden mukaan, vaan Cusco ja Puno selvisivät toisissa saaveissa, missä niiden syksyllä tuotteliaammat kaverit taas kuivuivat. Jatkossa leikkelen varovaisemmin, vaikkapa vähitellen ainakin pubescensit.

Omenainen perulainen

Tämä ei ole omena, vaan Rocoto Red Peruvian, tämän kevään taimia. Ensimmäisen raakileen havaitsemisesta on viikkoa vaille kaksi kuukautta. Niin pitkään se kypsytteli tuota pienen omenan kokoista herkkuaan. Taidan odotella vielä viikon verran, ennen kuin maistelen. Niitä on lisääkin tulossa, vaikka tämä on edelleen pienessä purkissa, ikkunalla kasvanut ja pisimpiä versoja on katkottu tilan mukaan.
Tämän pubescensin kukissa värivariaatiot jatkuvat. Nyt on vuorossa melkeinpä vaalean sininen. Toisessa päässä kasvia on toisia värejä.

Talvikauden yllättäjä: Rocoto Peru

Olen minä tätä pitkin talvea kehunut, mutta kerrattakoon vielä. Siivosin varastohuonetta, missä pieni viidakko chilejä on talvehtinut parin heikkotehoisen valolistan ja varjoisen ikkunan valossa. Rocoto Peru piti jättää paikoilleen, sillä se on kasvanut loisteputkien välistä niin, että sitä ei saa irti. Ruukku on 6,5-litrainen ja sormituntumalla sanoisin, että siellä ei ole yhtään multaa jäljellä, vaan se on huokoista juurimattoa kuin pesusieni. Se ei paina juuri mitään kuivuessaan. Koko kevään se on kasvanut Puutarhan kesän voimalla, sillä aloin lannoittaa sitä, kun huomasin mullan hävinneen ja kukinta alkoi siitä huolimatta. Oksia on talven mittaan leikattu pois varmaan enemmän kuin nyt on jäljellä. Niitä meni loisteputkien ja ikkunan yläpuolelle ja pitkälle muiden chilien sekaan.

Peru on se onneton rocoto, joka ei koko viime kesänä tuottanut mitään, eipä edes kukkinut. Lokakuussa toin sen sisään ja vuodenvaihteessa se vähäisessä valossa alkoi kukkia ja tammikuun lopulla kypsyivät ensimmäiset rocotot. Siitä lähtien niitä on tullut tasaiseen tahtiin ja nehän ovat vallan erinomaista maustetta. Monta ruokaa niillä on pelastettu, niin nakkisoppa kuin makaronilaatikko tai ruskea kastike.
Nyt siinä on 3 kypsää ja 9 raakiletta, joten satokausi ei suinkaan ole ohi.

Rento meininki baccatumilla

Aji Ahuachapáu eli Cap 220 on varmaan ensimmäinen chilini, joka oikeasti vaatii tukea. Paria baccatumia olen auttanut, kun sato painoi oksia kohti maata ja rocotoa, kun haarat uhkasivat repeytyä, mutta tämän oksat ovat tyhjänäkin niin rentoja, että tuskin pysyvät pystyssä. Tuo sama sitä vaivasi jo maaliskuussa. Siitä lähtien se on kasvanut varastohuoneessa vähässä valossa ja leikkelinkin siitä pisimpiä oksia pois raskaalla kädellä parvekekauden alkajaisiksi.
Aji Cristal tulee etsimättä mieleen noita chilejä katsellessa. Vaikka kotipaikkojen väliä El Salvadorista Chilen keskiosiin on tuhansia kilometrejä, samanlaiset baccatumit ovat molempiin levinneet - ja sieltä Suomeen. Tämä Aji Ahuachapáu tiettävästi kypsyy vain oranssiksi, Cristal punastuu. Tekisipä mieli maistaa tuosta raakana, onko maussa mitään yhtäläisyyttä.

Lisäys noin viikon päästä:
Tulipa tuota kokeiltua raakana. Silppusin yhden voileivälle. Poltetta toki oli, mutta hyvin kesti syödä, vaikka sitä oli kasassa. Maku ei ollut lähellekään Aji Cristalin veroinen, joten loppujen kanssa odottelen, kun raakoja Cristaleitakin on kasvamassa.

Minimarjoja Tabascossa

Tämmöinen ihme löytyi makuuhuoneen ikkunalta. Tabasco on siellä bonchi-ruukussaan pieneksi leikattuna kasvatellut muutaman makupalan talven jälkeen, mutta nyt paljastui aivan minikokoisia "marjoja", kun kuihtuneet terälehdet varisivat. En tiedä tarkalleen, kauanko tuo on kypsynyt, mutta ei varmaan viikkoja, sillä vieressä on kukkia ja raakileita. Noita on muutama kappale eri puolilla oksistoa, mutta tämä on pienin. Chilinkasvatuskisamme sääntöjä noudattaen tuon pituus (punaisen osan) on 1,5mm, leveys melkein pari milliä. Pienemmäksi on vaikea päästä. Atheoskin mainosti omaa chiliään "maailman pienimmäksi", vaikka se oli aika paksulainen tähän verrattuna.

Syytä pienikokoisuuteen en osaa arvata. Kylmyys ei nyt käy, mutta kuivunut se on välillä, ravinteet voivat olla loppu ja pH:ssa on ongelmia, lehdet ryppyilevät. Muutama päivä sitten tämä Tabasco sai kalkkia ryppyisyyteen. Hienoja nuo pikkuiset väriläiskät ovat, vaikka niistä ei paljon mausteeksi olisikaan.

Chenzo on musta

Toden totta, Chenzo, englantilainen patiochili pitää minkä lupasi. Sen raakileet muuttuvat muutaman päivän ikäisinä vihreästä mustaksi saatuaan vähän valoa. Pilvinen päiväkin riittää. Jos vielä toinenkin lupaus pitäisi paikkansa tämän ainakin jossakin määrin frutescensin pikkuchilin kohdalla, kaikki olisi hyvin. Nimittäin se, että jalostustyössä tärkeätä on ollut paitsi ulkonäkö, myös maku.

Habanero talvehti hyvin

Kolmatta vuottaan meillä kasvava oranssi Habanero on pelkkä Habanero ilman lisäliitteitä, Hyötykasviyhdistyksen siemenistä keväällä -08 kasvatettu. Syksyllä se oli paljon harvempi, vaikkakin oksat riippuivat sadon painosta. Pitkät oksat leikkelin silloin lyhyeksi. Se vietti talven makuhuoneen ikkunalla pienemmässä amppeliruukussa. Alkuun se harveni pimeältä puolelta, mutta viimeisen kuukauden aikana mullanvaihdon jälkeen uutta kasvua on ilmestynyt joka puolelle.

Se on nyt todella tiheä ja kukkia on joka oksalla, raakileen alkujakin muutama. Siirsin sen Vapuksi parvekkeelle ja tänään pakkasaamuna lehdet roikkuivat, vaikka parvekkeella pysyi pari astetta plussan puolella. Saapa nähdä, mitä tuo vaikuttaa kukintaan. Tämä oli ensimmäisenä kesänään 70 cm korkea tiheäoksainen puu. Talvella tapiksi leikattuna se alkoi kasvattaa tuollaisia ohuita ja joustavia oksia. Ominaisuus näyttää säilyneen toisenkin talven yli. Se sopii minulle oikein hyvin.

Varhaiskeväällä siinä jo kasvoi muutama pikku hedelmä, oikeastaan marja, useimmat puolukan kokoisia, mutta jotkut sentään kasvoivat sormenpään kokoiseksi, kuten tämäkin. Vapuksi saatiin tuoretta habaneroa, vaikkakin vähän.