Cajamarcaa ja kananpaloja

Cajamarca (C. chinense) on kaunis, karvainen pikku puu, jossa on ties monesko sato jo tällä kaudella. Nytkin siinä on ylempänä raakileita ja ylinnä kukkia. Noiden pitkulaisten, tylppien chilien käyttötapa on ollut vähän hakusessa kun turhaan etsin niistä viimevuotisen, englantilaista alkuperää olleen teräväkärkisen chilin makua. Sama lajike, mutta hieman eri maku, hieman eri muoto, sellaista sattuu. On minulla se vanha Cajamarcakin edelleen kasvamassa, mutta sato on kovin vaatimatonta verrattuna tähän kotimaisista siemenistä kasvatettuun.

No, nyt on taas yksi onnistunut maustaminen takana ja kuivattunahan tuo on mainiota, ei kovin tulista. Lihakeittoa olen jo ennättänyt kehua, nyt vuorossa oli kanasuikaleet. Paketti (450g) marinoimattomia, maustamattomia kanasuikaleita maustui sopivaksi, kun pannulle kuumaan öljyyn lisäsin ensiksi pari Cajamarcaa renkaiksi leikattuna, siemenineen kaikkineen. Perään lisäsin heti kananpalat ja paistoin ne kypsäksi sekä maustoin merisuolalla. Näitä kananpaloja käytämme salaatissa, voileivällä, wokkivihannesten tai riisin kanssa ja niitä oikeastaan kannattaisi paistaa kaksi pakettia kerralla, niin monikäyttöisiä ne ovat.

Tuosta ei tullut polttavaa, mutta mielestäni maukasta kanaa. Curryn jätin nyt pois, ensi kerralla ajattelin lisätä juustokuminaa chilin kanssa ensimmäisessä vaiheessa pannulle. Cajamarca muistuttaa sekä chilien muodoltaan että maultaan enemmän baccatumia kuin chinenseä, mutta chinense se ehdottomasti on, kertoohan sen jo ulkonäkökin. Tähän ruokaan olisivat varmaan baccatkin kelvanneet, ehkä lisäksi ripaus habaneroa.